Elämän tarkoitus

[ridikulous]

Mulla ainaki henkilökohtasesti elämän tarkotus on elää, päivä kerrallaan ja kattoa mitä se tuo mukanaan. En niinkään usko tuohon että elämän tarkoitus on sitte loppujenlopuksi kuolema. Ehkä jonkun mielestä oman elämän tarkotus on sitte odotella sitä viikatemiestä, mut näin ei kuitenkaan mun kohdalla ole

Totta kai kaikki sanoo noin, koska se kuolema koetaan ajatuksena niin synkkänä ja pahana asiana, "ei se voi olla elämän tarkoitus hyi kauheeta kun sä nyt sanot noin! Pohditko sä itsemurhaa?". Säälittävää. Kuolema on osa elämää ja itse näen sen pikemminkin hyvänä kuin huonona asiana.

Voin vannoa, että kukaan ei pysty kumoamaan väitettäni millään tapaa, sitä vaan ei tahdota uskoa todeksi, kuten ei montaa muutakaan vuosien aikana todeksi osoittautuneita asioita ole tahdottu uskoa.

Kylläpäs itse väität kovinkin tiukasti vastaan. "Minä tiedän tämän varmasti, olen ainoa, joka uskaltaa todeta kylmän tosiasian, te kaikki muut olette niin säälittäviä omissa, tyhjissä mielipiteissänne!" Oletko edes oikeasti pohtinut, miten muut ovat mielipiteitään perustelleet? Ei tarvitse olla "säälittävä" uskoakseen, ettei kuolema ole elämän ainoa tarkoitus. En minäkään kuolemaa pelkää tai välttele, vaikka ajatukseni poikkeavat omistasi aika radikaalisti.

Et ilmeisesti ole kuitenkaan miettinyt, mitä ajan takaa kysyessäni, mikä sinut pitää vielä kiinni elämässä. Väitit vain, ettei vastaus liity mitenkään elämän tarkoitukseen, sillä se on jotakin, joka riippuu ihmisestä itsestään. No, miksei elämän tarkoitus voi olla yksilöllinen? Kaikilla ihmisillä omanlaisensa?

Tuo ruokavertauksesi ontuu ainakin yhtä pahasti kuin oma vertaukseni parisuhteesta. Ainoa syy ruoan tekemiseen kun ei ole se, että se saataisiin syötyä, "loppumaan". Taitava kokki voi saada suurta mielihyvää valmistaessaan ruokaa. Saman idean voi siirtää elämiseen; ei sen tarkoitus tarvitse olla loppuminen, vaan pikemminkin siitä nauttiminen.

Eikö elämän tarkoitus voi siis kaikessa yksinkertaisuudessaan olla se, että itse tekee elämästään elämisen arvoisen?

[Vic Rattlehead]

Kylläpäs itse väität kovinkin tiukasti vastaan. "Minä tiedän tämän varmasti, olen ainoa, joka uskaltaa todeta kylmän tosiasian, te kaikki muut olette niin säälittäviä omissa, tyhjissä mielipiteissänne!" Oletko edes oikeasti pohtinut, miten muut ovat mielipiteitään perustelleet? Ei tarvitse olla "säälittävä" uskoakseen, ettei kuolema ole elämän ainoa tarkoitus. En minäkään kuolemaa pelkää tai välttele, vaikka ajatukseni poikkeavat omistasi aika radikaalisti.

Itse en edes usko mihinkään "elämän tarkoitukseen", mutta kai nyt puolustan teoriaani, jota ei pysty kumoamaan, tyypeiltä jotka yrittävät kumota sen vain koska eivät halua sen pitävän paikkaansa. Jonkun teorian lyttääminen siksi, että omat pilvilinnoista koostuvat illuusiot ei vaan hajoa on mielestäni säälittävää. Ja sitä esim. sinä mielestäni teit.

Yksinkertaisesti, en siis usko koko paskaan, en yrittänyt tuoda teoriaani esille 100% totuutena, mutta mielestäni on sinulta naurettavaa yrittää kumota koko juttua, koska sitä ei pysty kumoamaan millään tapaa.

Et ilmeisesti ole kuitenkaan miettinyt, mitä ajan takaa kysyessäni, mikä sinut pitää vielä kiinni elämässä. Väitit vain, ettei vastaus liity mitenkään elämän tarkoitukseen, sillä se on jotakin, joka riippuu ihmisestä itsestään.

Mieteinhän ja annoin mielipiteenikin jo, enkä muistaakseni kirjoittanut mitään tuollaista. Kirjoitin, että siinä sen koko teorian ja "elämän tarkoituksen" surullisuus piilisikin, että ei ole mitään erikoisempaa syytä miksi en toteuttaisi sitä "tarkoitusta" jo nyt.

Ja usko nyt jo, etten pode mitään itsemurhaa, ei minua masenna ajatus, että elämän tarkoituksena voisi olla kuolema, joka sinua selvästikkin häiritsee tai masentaa. Vaikka se olisi koko olemassa oloni tarkoitus, tahtoisin silti kokea sen luonnollisesti, en oman käden kautta. Mielestäni on suhteellisen sopimatonta, että käytännössä yllytät siihen jatkuvasti.

Tuo ruokavertauksesi ontuu ainakin yhtä pahasti kuin oma vertaukseni parisuhteesta. Ainoa syy ruoan tekemiseen kun ei ole se, että se saataisiin syötyä, "loppumaan". Taitava kokki voi saada suurta mielihyvää valmistaessaan ruokaa. Saman idean voi siirtää elämiseen; ei sen tarkoitus tarvitse olla loppuminen, vaan pikemminkin siitä nauttiminen.

Miksi sitten jotkut syntyvät afrikkaan saaden syntyessään jo äitiltään AIDS viruksen ja kokien nälkää ja janoa lähes joka päivä koko elämänsä läpi? Kuinka tällainen ihminen voisi nauttia elämästä kun se on yhtä helvettiä koko ajan? Jos elämän tarkoitus olisi nauttia siitä, miksi tietty osa ihmisistä syntyisi paikkaan, jossa se on mahdotonta, ja jossa se tarkoitus miksi he syntyivät ei voi toteutua?

Ja lopuksi, kuoleekos nämä afrikan kärsivät koskaan? Eikös tämä taas johtaisi jälleen samaa lopputulokseen "elämän tarkoitukseen" kuin minä ehdotin?

No, miksei elämän tarkoitus voi olla yksilöllinen? Kaikilla ihmisillä omanlaisensa?

Jos ajatellaan "elämän tarkoitus" yleisellä tasolla, niin sen pitäisi olla jotakin mitä kaikki kokevat ja jota kaikkien on pakko kokea, koska synnymme sitä varten. Kuolema on ainoa asia mitä jokainen 100% varmasti kokee. Kaikki muu on sattumien summaa.

Tietysti omasta elämästä nauttiminen on syy miksi jatkaa elämistä, mutta ei se ole se syy miksi elämä ylipäätään syntyi ensimmäisessä pisteessä.

Eikö elämän tarkoitus voi siis kaikessa yksinkertaisuudessaan olla se, että itse tekee elämästään elämisen arvoisen?

Sitä kukaan ei osaa sanoa, mutta omasta näkövinkkelistäni ajatus on naurettava, koska "syy miksi jatkan elämistä" ei ole synonyymi "syylle miksi synnyin".

[Stinttunen]

Onko se säälittävää jos OMASTA MIELESTÄNI minun elämän tarkoitus ei ole kuolla? Eikö jokaisella voisi olla oma käsitys oman elämän tarkotuksesta? En pelkää kuolemaa, eikä se ole minusta mitenkään huono, tai synkkä asia. Vic Rattlehead, jos sun mielestä elämän tarkoitus on kuolla, nii ok.

[Vic Rattlehead]

Onko se säälittävää jos OMASTA MIELESTÄNI minun elämän tarkoitus ei ole kuolla? Eikö jokaisella voisi olla oma käsitys oman elämän tarkotuksesta? En pelkää kuolemaa, eikä se ole minusta mitenkään huono, tai synkkä asia. Vic Rattlehead, jos sun mielestä elämän tarkoitus on kuolla, nii ok.

Jos puhutaan yleisestä elämän tarkoituksesta, niin ei todellakaan ihmisillä ole "omaa elämän tarkoitusta", tietty on omia syitä jatkaa elämistä, mutta ei todellakaan ole mitään "omia elämän tarkoituksi" mielestäni.

Selittelin hyvin jopa todennäköisestä teoriastani lummet ja lammet, etkä edes vaivaudu todella lukemaan sitä tekstiä? Pelkäätkö että koko kirjoitelma tuntuisi liian mahdolliselta, joten päätit vain osoittaa kuinka loukatuksi tunnet itsesi kun kutsuin tuommoista pilvilinnoissa elämistä säälittäväksi?

Edit: Toistan jälleen asian, jota selvästikkään moni täällä(ilmeisesti puutteellisten äidinkielen taitojen takia) ei ymmärrä. Termi "elämän tarkoitus" tarkoittaa käytännössä sitä syytä miksi synnymme, miksi se "elämä" on olemassa. "Elämän tarkoitus" on jotakin mikä on jokaisen pakko kokea, sillä synnymme sitä varten. Luonnon ja elämän kiertokulku päättyy kuolemaan ja se on ainoa asia mitä kukaan tai mikään ei voi välttää. Elämän tarkoituksena kuolema on lähes perustelluin vastaus.

Syyt miksi jatkaa elämistä ei edelleenkään ole sama asia mitä termillä "elämän tarkoitus" haetaan takaa. Tämä on puhdas äidinkielinen fakta.

[Wespa]

Miksi sitten jotkut syntyvät afrikkaan saaden syntyessään jo äitiltään AIDS viruksen ja kokien nälkää ja janoa lähes joka päivä koko elämänsä läpi? Kuinka tällainen ihminen voisi nauttia elämästä kun se on yhtä helvettiä koko ajan? Jos elämän tarkoitus olisi nauttia siitä, miksi tietty osa ihmisistä syntyisi paikkaan, jossa se on mahdotonta, ja jossa se tarkoitus miksi he syntyivät ei voi toteutua?

Elämän tarkoitus ei välttämättä ole nauttia, vaan kehittyä. Jotkut kehittyvät nauttimalla, jotkut kärsimällä (kaikki täytyy kokea). Tässä mennään taas tähän, että uskooko jälleensyntymiseen vai ei, mutta nälkää näkevä afrikkalainen kehittää kärsimällä sieluaan, jotta olisi seuraavassa elämässä parempi henkilö...

Jos kuolema (tietoisuuden lakkaaminen) olisi elämän tarkoitus, niin tuskin emme olisi syntyneet ollenkaan. Itse uskon vahvasti, että kokemukset, kokeminen ja kehittyminen ihmisenä/tietoisuutena on se miksi me täällä olemme.

En oikein Vic ymmärtänyt tuota perustelua, että miksi se kuolema olisi juuri se elämän tarkoitus? Vähän sama kuin sanoisi, että elämän tarkoitus on syntyminen. Itse elämähän on näiden kahden asian välillä ja uskon, että siellä se tarkoituskin piilee.

[Vic Rattlehead]

Miksi sitten jotkut syntyvät afrikkaan saaden syntyessään jo äitiltään AIDS viruksen ja kokien nälkää ja janoa lähes joka päivä koko elämänsä läpi? Kuinka tällainen ihminen voisi nauttia elämästä kun se on yhtä helvettiä koko ajan? Jos elämän tarkoitus olisi nauttia siitä, miksi tietty osa ihmisistä syntyisi paikkaan, jossa se on mahdotonta, ja jossa se tarkoitus miksi he syntyivät ei voi toteutua?

Elämän tarkoitus ei välttämättä ole nauttia, vaan kehittyä. Jotkut kehittyvät nauttimalla, jotkut kärsimällä (kaikki täytyy kokea). Tässä mennään taas tähän, että uskooko jälleensyntymiseen vai ei, mutta nälkää näkevä afrikkalainen kehittää kärsimällä sieluaan, jotta olisi seuraavassa elämässä parempi henkilö...

Jos kuolema (tietoisuuden lakkaaminen) olisi elämän tarkoitus, niin tuskin emme olisi syntyneet ollenkaan. Itse uskon vahvasti, että kokemukset, kokeminen ja kehittyminen ihmisenä/tietoisuutena on se miksi me täällä olemme.

Itselläni on jokseenkin kaksipiippuinen suhtautuminen "uudelleen syntymiseen", mutta en nyt ala jauhaa siitä. Naurettavaa silti tuommoisen perusteella tyrmätä minunkaan teoriaani.

Miksi emme olisi syntyneet kuolemaan? Koska "se tuntuu turhalta"? Kyse ei ole loppupeleissä siitä mitä me haluttaisi sen tarkoituksen olevan, kuka tahansa voi vaikka lopun elämänsä yrittää todistella itselleen, että "ei me olla täällä vaan kuolemaa varten", mutta ei sitä väitettä pysty tyrmäämään mitenkään.

Ota edelleen huomioon, että kuolemallakin on tarkoituksensa. Kuoltuamme ruumiimme mätänee ja palaa maahan, ja tähän maahan johon me kuollaan syntyy sitten vaikka nurmikkoa tai kasvillisuutta.

Minulle termi "elämän tarkoitus" vastaa edelleen asiaa miksi saimme sen elämän alun perin, enemmistölle täällä se tarkoittaa sitä miksi jatkaa elämistä, joten minun mielestäni enemmistö täälläkin ymmärtää koko termin sisällön väärin.

Toistan jälleen: voit välttää kaiken paitsi kuoleman. Voit käytännössä "välttää" syntymisenkin, joskin tällöin "et ole", mutta teoriassa kaikki "ihmiset" eivät välttämättä synny, kaikki ihmiset sitä vastoin taas kuolevat. Jumalautsi kun menee syvälliseksi...

Mikään ei todista, että synnymme vaikka kokemaan rakkautta ja nähdäksemme maailmaa, koska voimme välttää sen. Elämän tarkoituksen on pakko olla jotakin jonka jokainen kokee 100% varmuudella ja en ole edelleenkään kuullut mitään mitä kaikki kokisivat paitsi kuolema, ja monikaan täällä ei selvästikkään edes yritä harkita tätä koko teoriaani loppuunasti, koska joudun jatkuvasti hokemaan teoriaani ilman, että kukaan kumoaa sitä.

[ridikulous]

Mikäli nyt olen oikein, Vic, ajatuksesi käsittänyt, mielestäsi elämällä ei ole lainkaan tarkoitusta? Kaikki on mielestäsi sattuman kauppaa, ei ole mitään tulevia elämiä tai vastaavia, joita varten meidän pitäisi kehittyä elämämme aikana? (Korjaa, jos ymmärsin väärin.)

Minulle termi "elämän tarkoitus" vastaa edelleen asiaa miksi saimme sen elämän alun perin, enemmistölle täällä se tarkoittaa sitä miksi jatkaa elämistä --

Totta, asian voi ajatella kummin vain. Itse ajattelin jälkimmäisellä tavalla.

Mutta ajatellaanpa siis, että "elämän tarkoituksella" tarkoitetaan jopa universumin mittakaavassa syytä, miksi ihminen on ylipäätään kehittynyt tallustelemaan Maan kamaralla. Probleemaan on pakko sotkea evoluutio-oppia, sillä ihminen ei ole tullut tyhjästä. Olimme ensin vähä-älyisiä apinoita. Jossakin vaiheessa aivomme kehittyivät siihen pisteeseen, että pystyimme alkamaan abstraktin ajattelun ja samalla nämä iänikuiset miksi-kysymykset. Mihin asti älykkyytemme kehitys jatkuu? On oltava katto (onko?), johon kehitys pysähtyy. Jo muutaman vuosikymmenen päästä ihminen pystyy rakentamaan tietokoneen, joka on yhtä älykäs kuin hän itse. Pelottava ajatus.

Miten tämä tarina nyt liittyy varsinaiseen aiheeseen, mielestäni ihmiselämän tarkoitus on suuressa mittakaavassa oppia ja kehittyä, kohti... jotakin. Sitä en pysty sanomaan, mikä on kehityksen lopputulos. Sinällään olisi mielenkiintoista tietää, mihin rahkeet riittävät. Avaruuden valloituskin kun on vasta alkutekijöissään.

Ja edelleen, jos ajatellaan suurta mittakaavaa suhteessa yksittäisen ihmisen elämän tarkoitukseen, ei mielestäni jokaisen ihmisen elämällä tarvitse olla sen suurempaa merkitystä. Kunhan jotkut yksilöt hoitavat ihmiskunnan kehittymisen.

Keskeneräisiä ajatuksia... Mutta kehittelen tässä teoriaani, jahka kuulen muidenkin mielipiteitä.

e:Kirotusvihre.

[Vic Rattlehead]

Mikäli nyt olen oikein, Vic, ajatuksesi käsittänyt, mielestäsi elämällä ei ole lainkaan tarkoitusta? Kaikki on mielestäsi sattuman kauppaa, ei ole mitään tulevia elämiä tai vastaavia, joita varten meidän pitäisi kehittyä elämämme aikana? (Korjaa, jos ymmärsin väärin.)

Aikalailla oikein, mutta lisäisin myös, että jos jokin elämäntarkoitus olisi, uskoisin sen olevan kuolema(=tällöin elämällä on tarkoitus, vaikka esim. Wespa tuntuu ajattelevan sen tarkoituksen silloin "mitättömänä" tj.).

Minulle termi "elämän tarkoitus" vastaa edelleen asiaa miksi saimme sen elämän alun perin, enemmistölle täällä se tarkoittaa sitä miksi jatkaa elämistä --

Totta, asian voi ajatella kummin vain. Itse ajattelin jälkimmäisellä tavalla.

Pakko sanoa, että omasta mielestäni on "vammaista" ajatella asia noin. Esim. jos joku käskisi määritellä kävelyn tarkoituksen(otin tämän esimerkin koska tällöin sen termin sisältö on helpompi ymmärtää), ei kukaan vastaisi "kävelyn tarkoitus on keksiä syytä miksi jatkaa sitä kävelyä" vaan että kävelyn tarkoitus on vaikka päästä pisteestä a pisteeseen b. Esimerkki ei nyt ole ihan paras, mutta pointti kai tulee selväksi.

Ei ole mun mielestä mitään järkeä ajatella jokin termi väärin vaan siksi, ettei se oma pahin pelko osoittaudu "oikeaksi vastaukseksi".

Olimme ensin vähä-älyisiä apinoita.

Ja tästä nyt tuli mieleeni, eikö periaatteessa "elämän tarkoitus" ole alusta asti ollut olemassa, ihan ensimmäisestä bakteerin elämästä lähtien?

Kuten tämä yleinen vastaus elämän tarkoitukseen on, että "pitää nauttia elämästä", niin joku apina nyt ei varmaan erikoisemmin osannut toteuttaa tätäkään "tarkoitusta", jolloin päästään taas siihen, että apinatkin kuolivat, joten ehkä heilläkin se elämän tarkoitus saattoi ihan hyvin olla kuolema.

Oletko kuullut kaaosteoriasta, jossa kaikki luonto ja elämä pyrkii ns. "kaaokseen"(esim. huone tai asunto ei pysy ikuisesti siistinä, vaan "sotkeutuu" ajan myötä?). Elämä päättyy kuolemaan, elämä menee tarkoituksellisesti sitä kuolemaa kohti, joka joidenkin mielestä voitaisi luokitella "kaaokseksi". Jos jokin menee tarkoituksellisesti suoraan sitä tiettyä päämäärää kohti, niin eikö kuolema voisi olla oivallinen "tarkoitus" elämälle?

[Ufomies]

Tuostapa tulikin mieleeni vanha metafora:

"Olemme vain näennäisesti järjellisiä kuvioita kaaoksessa."

Sodimme entropiaa vastaan, olemme jotakin mikä tempoo raivokkaasti jonkinlaista "alkuperäistä harmoniaa" vastaan. Olemme kuin pato vuolaassa virrassa.

Sekä hyvässä että pahassa.

[Aqua vitae]

"Kaaosteoria" ei ole teoria. Energia huononee. Siitä on kyse.

[Hartsa]

Elämän tarkoitus mielestäni on kokea. Matkan varrella on erinlaisia rajapyykkejä ja tienviittoja, jossa kehittyminen muuttaa muotoansa, ja eri näkökulmista katsottuna nämä merkkipaalut näkyvät erinlaisina ja eri kohdissa elämää ja kuolemaa.

Kuolemasta päämääränä kun tuli puhetta, niin olen kyllä samaa mieltä, että se on toinen elämän suurimmista tapahtumista. Eli Toiseksi isoin maalitaulu koko fyysisessä elämässä. Ensimmäinen on luonnollisesti syntyminen, jota ilman kuolemaakaan ei fyysisesti voi tapahtua. Mutta vaikka kuolema onkin kaukana häämöittävä tavoite syntyessä, ei se tarkoita sitä että sinne tulisi kiirehtiä ja unohtaa katsella maisemaa matkan varrella. Koska ei päämäärä ole mitään ilman matkaa. Ilman matkaa päämäärään olisi sama jättää syntymästä ollenkaan. Mutta esimerkiksi kätkytkuolema palvelee tarkoitusta ympärillä oleville ja antaa ainutlaatuisen kokemuksen ympärillä olijoille. Tiedän että tämä voi kuulostaa julmalta ajattelutavalta, mutta toisaalta taas on lohdullista tietää (=olen sitä mieltä vahvasti), että kenenkään kärsimys, ilo, suru, viha ei ole turhaa.

Jokainen tekee elämällään ihan täysin mitä haluaa. Jotkut kiirehtivät päämääräänsä ohittaen kaikki taukopaikat ja kauniit maisemat, irroittamatta katsettaan päämäärästä, jääden samalla paitsi kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Elämässä tapahtuu kuolemista muutenkin kuin lopussa odottava fyysinen kuolema. Lapsuus kuolee kun pääset tiettyyn ikään ja harteille tulee aikuisen vastuut ja velvollisuudet. Moni lapsi ei ymmärrä arvostaa lapsuuttaan vaan kiirehtii seuraavaan kuolemaan, unohtaen arvostaa matkaa.. kyllä se kuolema tulee vaikka tekisit parhaasi nauttiaksesi matkasta. Heti kun olemme päässeet päämääräämme aikuisuuteen, voimmekin suunnitella seuraavaa päämäärää, ottaen vaikka eläkeiän päämääräksi, jotta pääsisimme velvollisuuksista ja voisimme nauttia elämästä golffaten. Hetkinen? Miksi emme lapsena nauttineet elästä, sehän oli jo 'eläkeikä', paremmassa fyysisessa kunnossa, toki ilman joitakin oikeuksia, mutta myös ilman tiettyjä velvollisuuksia..

Kuolema ON päämäärä. Tärkeä sellainen. Mutta mikään ei estä nauttimasta elämästä, kyllä pääsemme päämääriimme kiirehtimättäkin. Elät tänään tätä päivää, miksi et eläisi niinkuin se olisi viimeisesi.. koska sitä se voi ollakin.

[Vic Rattlehead]

"Kaaosteoria" ei ole teoria. Energia huononee. Siitä on kyse.

Kaaosteoria on teoria siinä missä vaikka Einsteinin suhteellisuusteoriakin. Tämä on puhdas fakta.

Kuolema ON päämäärä. Tärkeä sellainen. Mutta mikään ei estä nauttimasta elämästä, kyllä pääsemme päämääriimme kiirehtimättäkin. Elät tänään tätä päivää, miksi et eläisi niinkuin se olisi viimeisesi.. koska sitä se voi ollakin.

Toisin sanoen elämän tarkoitus=kuolema, eikö? Tuohon matka metaforaan verraten: matkan tarkoitus on päästä vaikka Tampereelta Helsinkiin, ei varsinaisesti "nauttia matkasta".

Tietty siitä matkasta voi nauttia vaikka se koko juttu mitä kohti olet menossa olisikin jotain surullista tai "pahaksi koettua", mutta on virheellistä sanoa, että esim. jonkun matkan tarkoitus on nauttia siitä, kun todellinen tarkoitus on ylensä päästä siihen tiettyyn määränpäähän.

Ei ole mitenkään "kuolemaan kiirehtimistä" tajuta se realiteetti, että se tulee tapahtumaan ja että elämämme kulkee siihen luonnollisesti. Se ei estä esim. minua mitenkään pitämästä hauskaa, mutta ei koko elämäni tarkoitus ole se hauskan pito ja on virheellistä väittää että se kellään on.

On mielestäni älyttömän loogista sanoa, että kuolema olisi elämän tarkoitus. Jos kerta synnymme jotakin varten, eikö elämän pidäkkin loppua kun se mitä varten synnyimmekään on saavutettu? Miksi vaikka ammattijääkiekkoilijalla olisi mitään syytä enää jatkaa hokittamista saavutettuaan suurimman kunnianosoituksen mitä jääkiekkoilija voi saada/päästyään ns. "jääkiekkoilijoiden huipulle"?

Olet muuten eka, joka jollain asteella jopa hyväksyi teoriani, kiitokset siitä.

[Aqua vitae]

"Kaaosteoria" ei ole teoria. Energia huononee. Siitä on kyse.

Kaaosteoria on teoria siinä missä vaikka Einsteinin suhteellisuusteoriakin. Tämä on puhdas fakta.

Pyydän anteeksi, minulla meni termit sekaisin.

[Tonza133]

Elämän tarkoitus on pitää laji hengissä.

[Stinttunen]

Elämän tarkoitus on pitää laji hengissä.

Lyhyesti, ytimekkäästi ja naulan kantaan!

[zeitgeist]

Jos puhutaan yleisestä elämän tarkoituksesta, niin ei todellakaan ihmisillä ole "omaa elämän tarkoitusta", tietty on omia syitä jatkaa elämistä, mutta ei todellakaan ole mitään "omia elämän tarkoituksi" mielestäni.

Jokaisella on omat syynsä jatkaa elämäänsä (tai olla jatkamatta), olivat syyt sitten tiedostettuja tai tiedostamattomia. Ihminen voi toki myös nähdä yksilöllisesti omalla elämällään jonkin tarkoituksen, tai jonkin mitä saavuttaa. Mutta miten voi olla olemassa mitään yleistä (objektiivista) elämän tarkoitusta? Itse asiassa "yleinen elämän tarkoitus" on täysin käsittämätön termi mielestäni.

[ridikulous]

Niin, elämän tarkoitusta voi ajatella niin monella tasolla. Ei minunkaan mielestäni jokaisella yksilöllä ole määrättyä tehtävää, joka palvelisi suurempaa mittakaavaa. Joukossamme todella elää ihmisiä, joilla ei ole sen suurempaa merkitystä maailman menolle. Kunhan sattuvat roikkumaan matkassa.

Toki heillä on merkitystä siinä lähipiirissään. Ja sillä tasolla ajatellen jokaisella ihmisellä voi kylläkin olla oman elämänsä tarkoitus.

[Vic Rattlehead]

Ihminen voi toki myös nähdä yksilöllisesti omalla elämällään jonkin tarkoituksen, tai jonkin mitä saavuttaa. Mutta miten voi olla olemassa mitään yleistä (objektiivista) elämän tarkoitusta? Itse asiassa "yleinen elämän tarkoitus" on täysin käsittämätön termi mielestäni.

Se, että ihminen tahtoo nähdä jonkin tarkoituksen elämälleen ei tarkoita sitä, että se todella olisi se tarkoitus miksi tämä ihminen syntyi.

Olen selittänyt jo tuhat ja yksi kertaa, että yleinen elämän tarkoitus on jopa loogisempi asia, kuin jokaisen yksilöllinen tarkoitus. En käsitä mitä käsittämätöntä siinä muka on, jokainen syntyy saman syyn takia, tämä syy voisi mielestäni olla todennäköisemmin kuolema, koska jokainen kokee sen, kaiken muun voit välttää. On lähes naurettavaa väittää, että joku syntyisi tänne vaikka sen takia, että hänen olisi tarkoitus tavata elämänsä rakkaus, koska miksi jokin syntyisi niin pienen ja älyttömän asian takia?

Kaikki elämä linkittyy maahan ja sen tarkoitus on saada se elämä jatkumaan vastedeskin, tämä jatkumo toteutuu vain jos silloin tällöin joku kuolla kupsahtaa. Elämämme tarkoitus on kuolla ja antaa tilaa uudelle elämälle. Loogista ja perustellun yksinkertaista, mikä on tämän "elämän tarkoitus on nauttia siitä" peruste? Henkilökohtainen intuitio? Luulo ei ole tiedon värtti sanotaan.

[Wespa]

Mietitään asiaa tältä kantilta. Jos elämän tarkoitus olisi kuolema (elämän lakkaaminen), niin miksi me olisimme edes syntyneet jos tarkoituksena olisi olemattomuus?

On olemassa alku (syntyminen) ja kuolema (välietappi) ja mielestäni tämän elämän tarkoitus löytyy sieltä väliltä.

Ihminenhän nukkuu, koska aivot tarvitsevat lepoa ja ihminen käsittelee elämän vaikeita asioita nukkuessaan, jotta olisi "selvempi" (vähemmän sekava) olo aamulla. Ihminen kuolee jos on liian kauan ilman unta ja siksi uni on elämälle välttämätön. Silti nukkuminen on prosessi, joka alkaa ja loppuu, mutta sitten taas tarvittaessa alkaa uudelleen ja kehitys jatkuu... Uskon, että elämä on samantapainen prosessi, jossa se alkaa ja loppuu, mutta sitten taas alkaa jossain uudelleen (jälleensyntyminen) mutta tässä tapauksessa tarkoituksena on sielun kehitys.

Ehkä pikemminkin kuoleman sijasta elämän tarkoitus on syntyä tänne kokemaan. Jos elämän tarkoitus olisi sen lakkaaminen, niin sittenhän voisimme olla ilman elämää.

Uskotko muuten Vic Jumalaan tai johonkin korkeampaan henkeen/ohjailuun tms? Jos et usko, niin sitten olet mielestäni väärällä väittelyalueella olettaen, että sittenhän kaiken pitäisi olla täysin randomia ja tarkoitusta ei olisi ollenkaan. Vai haluatko selittää jotenkin tarkemmin ajatteluasi?

[Vic Rattlehead]

Mietitään asiaa tältä kantilta. Jos elämän tarkoitus olisi kuolema (elämän lakkaaminen), niin miksi me olisimme edes syntyneet jos tarkoituksena olisi olemattomuus?

On olemassa alku (syntyminen) ja kuolema (välietappi) ja mielestäni tämän elämän tarkoitus löytyy sieltä väliltä.

Ei elämän loppuminen ole elämän loppu, vaan uuden elämän alku, kun sitä tarkemmin miettii. Kuten olen sanonut moneen kertaan, kuollessa ihminen palaa maahan ja auttaa osaltaan uuden elämän syntymiseen ja kuollessaan ihminen tai mikä tahansa ns. antaa tilaa uudelle elämälle. Periaatteessa voisin ilmaista asian kuoleman sijaan myös eri sanoilla: "elämän tarkoitus on antaa tilaa uudelle elämälle ja luoda sitä", jos tämä tekee jostakin tyytyväisemmän, mutta realiteetti on, että silloin ihminen on joka tapauksessa kuollut, joten asian voi myös ilmaista niin, että "elämän tarkoitus on kuolla".

Itselleni "elämän tarkoitus" terminä aukeaa näin: Synnymme toteuttaaksemme tietyn päämäärän ja "tarkoituksen", kun saavutamme sen, elämän loogisesti kuuluisi loppua, eikö? Miksi syntyisimme jotain varten ja jatkaisimme vielä sen jälkeen, kun se päämäärä ja äärimmäinen tarkoitus on saavutettu? Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä.

Uskon, että elämä on samantapainen prosessi, jossa se alkaa ja loppuu, mutta sitten taas alkaa jossain uudelleen (jälleensyntyminen) mutta tässä tapauksessa tarkoituksena on sielun kehitys.

Usko/luulo ei ole tiedon värtti eikä mitkään faktat tai realiteetit tue moista teoriaa. Ei ole todistetusti mitään "sielua" saati kuoleman jälkeistä elämää.

Ehkä pikemminkin kuoleman sijasta elämän tarkoitus on syntyä tänne kokemaan. Jos elämän tarkoitus olisi sen lakkaaminen, niin sittenhän voisimme olla ilman elämää.

Elämän tarkoitus on loppua, jotta uusi elämä saa mahdollisuuden syntyä. Jos emme olisi osa tätä kiertokulkua, ei uutta elämää enää syntyisi.

Uskotko muuten Vic Jumalaan tai johonkin korkeampaan henkeen/ohjailuun tms? Jos et usko, niin sitten olet mielestäni väärällä väittelyalueella olettaen, että sittenhän kaiken pitäisi olla täysin randomia ja tarkoitusta ei olisi ollenkaan. Vai haluatko selittää jotenkin tarkemmin ajatteluasi?

Olen väärällä alueella jos olen realisti? Ja voi paskan marjat sanon minä.

En usko jumalaan, en usko kuoleman jälkeiseen elämään, en tiedä uskonko sieluun. Olen siitä huolimatta oikeutettu spekuloimaan ja tekemään teorioita. Uskonnollisuus pikemminkin sumuttaa näkemyksiä, sen sijaan että tekisi niistä "oikeampia" ja realistisempia.