Vic sinun teoriallasi uskominen esim. Madagaskariin tai kaukana olevaan planeettaan uskominen on säälittävää, jos ei siitä ole nähnyt todisteita.
Ei minun "teoriallani" ole mitään tekemistä omien mielipiteitteni kanssa toisin kuin sinulla selvästi on.
Mutta kyllä, olen sitä mieltä, että johonkin asiaan sokeasti uskominen on säälittävää ja tyhmää.
Kuten Twisted kirjoitti "Kerroppa miksi tehtävämme ei voisi olla erikoisempi kuin eläinten tai pienten aivottomien pieneliöiden elämän tarkoitus?".
Vastasin jo ja kuten sanoin, anto olla viiminen kerta ku vastaatte kysymyksellä kysymykseen. Ei väittely mielessä kauhean vakuttavaa meinaan.
Mielestäni tämä elämän erikoisuuden arvioiminen ei myöskään liity yhtään elämän tarkoitukseen, oli se elämä sitten erikoisempaa tai ei. Toki sitä voi pohtia, mutta se ei selitä mielestäni mitenkään elämän tarkoitusta, mutta toki joku voi siitäkin kehitellä jonkun elämän tarkoituksen.
Ja tämä on taas tätä, koska itse uskot sokeasti johonkin, etkä voi kyseenalaistaa omia ajatuksiasi ja uskomuksiasi, niin sen perusteella näet kaikki muut teoriat järjettöminä. Siis oikeasti, yritä edes. On älyttömän turhauttavaa yrittää keskustella mistään ihmisen kanssa, joka vaan vajoaa sinne omaan ajatusmaailmaansa ja näkemyksiinsä. ; (
Jumalakompleksi ei myöskään liity mitenkään siihen uskooko ihmisten olevan jotenkin erikoisempia tai ei. Mielestäni Jumalakompleksi on muutenkin väärä ja ehkä hieman loukkaava sana jos tarkoitat sillä Jumalaan uskomista ja sen voisi jättää kokonaan tästä mielipidekeskustelusta/teorioinnista pois.
Ja selvästikkään et siis tiedä mitä jumalakompleksi tarkoittaa.
Jumala kompleksi on yksinkertaisesti mielentila/ajatusmalli, jonka takia ihminen kokee olevansa koko maapallon korkeaarvoisin olento(johtaa uskoon siitä, ettei elämä lopu koskaan, johtaa uskoon siitä, että "ihmisillä on joku oma elämän tarkoitus", johtaa jokseenkin kykenemättömyyteen ajattella asioita "loogisesti").
Jos tuo koe tehtäsiin, niin mistä tietäisit oliko päätös sattumanvarainen vai ei. Karhu luultavasti valitsisi itselleen sopivimman kumppanin omilla vaistoillaan (miltä karhut tuoksuvat? naaraiden koko ja ikäkin vaikuttaisi luultavasti valintaan). Ei siis mitenkään sattumanvaraista. Karhuillakin on aika isot aivot ja ne pystyvät todistetusti ratkomaan aika hankaliakin pulmia
Arvasin, että sanot noin. Tehdäänpäs tuon tuloksen jälkeen niin, että poistetaan se kenet karhu valitsi ekalla kerralla. Kun karhu valitsisi jälleen sen toisen, poistettaisi sekin ja jätettäisi se viimeinen. Mitä tämä todistaa? Sen, että karhu vaan tarraa siihen naaraaseen joka lähimpänä on, koska karhulla on tarve jatkaa sukuaan.
Pen ja Tellerissä keskusteltiin juuri lemmikkieläimistä, ja joku ihan virallinen tiedemies totesi siinä, että koirilla esim. ei ole havaittu mitään ahdistumisen tai muun vastaavan asian merkkejä kun siltä on leikattu pallit pois. Uskon tähän edes hieman tiedepitoiseen ohjelmaan jälleen kerra enemmän kuin sinun naiviin veikkaukseen ja/tai aavistukseen asiasta.
Mitä pieneliöihin tulee, niin ehkä niiden tarkoituksena on olla hyvinkin yksinkertaisia ja mahdollistaa muiden elämää. Sieluteorian mukaan aluksi ns. kokematon/uusi sielu lähtee ihan pohjatasolta ja muuttuu ajan ja kokemuksien myötä entistä monimuotoisemmaksi.
Herranen aika hylkää se sielu teoriasi nyt hetkeksi ja pohdi asiaa loogisesti ja tieteen pohjalta. Ei Jeesuksen kivekset...
Minäkin kykenin hylkäämään teoriani ja ajattelemaan sinun "teoriaasi" mahdollisena, kirjoitin teorian lainausmerkkeihin, koska se on sinulle selvästi pikemminkin joku pakkomielle.
En väitä, että näkisin automaattisesti, mutta et voi väittää itsekkään, että luontodokkaria katsellessasi näet, että luontoäiti ohjaa eläimiä.
Kyllä minun mielestäni kaikki luontodokkarissa näyttää puhtaasti luonnon takia tapahtuvalta toiminnalta. Harvemmin sitä näkee vaikka jo aikaisemmin mainittua karhua joessa, ottamassa kiinni kaloja ja sitten heittämällä ne pois "kun ei sillä ollutkaan nälkä ja pitäis muutenkin vähän laihduttaa".
Olemme itsekkin osa elämän kiertokulkua. Väitätkö, että mekään emme tee tietoisia päätöksiä, vaan luontoäiti ohjaa meitä vain lisääntymään ja kuolemaan ja kaikki muu on sattumaa?
Väitän ja se on lähes fakta. Et sinä kuse siksi kun itse haluat niin, se tapahtuu luonnostaan. Et sinä ajattele ja kehitä nätiä huuhaa teorioitasi siksi kun haluat, vaan siksi koska luonto on antanut sulle aivot.
Emme siis voi myöskään päättää sänkykumppaniamme, emmekä syömäämme ruokaa, koska luonto ohjaa meitä? Tällaisen kuvan sain käsityksestäsi ihmisiin ja eläimiin. Mitä tarkoitat muutenkaan tällä, että luonto ohjaa. Sitäkö kenties, että minulle tulee aamulla nälkä ja minun on "pakko" syödä tai sitä, että saan bonerin ja minun on "pakko" lisääntyä? Tarkoitatko luonnon käskemisellä tätä ja onko se sama asia, kuin se mikä on DNA:ssa/geeneissämme
Ihmidet ovat viisaita, joten heillä on tietty älliä vaikuttaa asioihin joita he tekevät, mutta kaikki biologinen kaikki käyttäytymisemme on sellaista kun se on puhtaast vain koska luonto on meidät sellaisiksi tehnyt. Ei meillä ole tunteitakaan halumme takia tuntea jotain, sekin on lahja luonnolta.
Ei olemassa mitään ainetta tai tapaa, mikä aiheuttaisi aivossa saman kokemuksen/hallusinaation.
Sanooko alitajunta mitään? Ihmisille on kehkeytynyt eri tarinoiden ja legendojen takia erilaisia kuvitelmia miltä jokin näyttää tai tuntuu. Kun tapahtuu jokin asia, vaikka tuo melkein kuoleminen ja sitten elvytys, ihmisaivot ja keho vaan toimii niin, että se voi luoda tietynlaisen hallusinaation, ainekset tähän hallusinaatioon syntyy niistä tarinoista, joita ollaan kuultu vaikka kuoleman jälkeisestä elämästä tai taivaasta ja helvetistä.
Loistava esimerkki ihmismielen oikuttelevuudesta on myös se fakta, että me todella halutaan monimutkaistaa asioita. Pimeässä metsässä keskellä yötä esim. pienikin puun oksan katkeamisesta kuuluva raksahdus tai lehtien ääni saa meidän mielikuvituksen laukkaamaan ns. Varmasti itselläsikin on kokemusta.
Jos et ymmärrä tuommoista perus ihmismielen toimintaa, niin tuskimpa tulet koskaan hellittämään uskoistasikaan.
Pointtini on kuitenkin se, että en viitannut näihin dokumentteihin, vaan lähinnä niihin, jossa pienet lapset ovat muistaneet entisiä elämiään (joita on sitten tutkittu taustatietojen pohjalta, ikä, sen aikainen nimi, asuinpaikka jne.), sekä monet ihmiset ovat muistaneet hypnoosissa myös entisiä elämiään jotka on sitten varmistettu aidoiksi.
Kyse voi olla vaikka mistä, ihminen voi hypnoosissa vaikka alitajuissaan muistaa jonkun kuolinilmoituksista luetun asian tai vaan keksiä jonkun tarinan. Ei oikeasti ole kovin vaikeaa löytää vaikka Paula nimistä ihmistä sanotaan vaikka Helsingin keskustassa asuneena vuonna 1985.
Lapsilla on mielikuvitusta, hekin voivat keksiä vaikka mitä satuja, ja jos ne sadut sattuvat sopimaann johonkin todelliseen henkilöön vuosien takaa, niin tiettyhän kaiken maailman hihhulit saa siitä lisää tuulta kuvitelmiinsa.
Yhdessä tapauksessa mm. henkilö muisti eläneensä Egyptissä ja oli ollut maalamassa hieroglyfejä. Hän pystyi kertomaan nimensä, sekä hyvin tarkkaa tietoa miten ja mistä aineksista hän valmisti maalin, sekä kartoi, että oli kovaa hommaa aina korjata maalauksia kuninkaista ym. sillä arvojen muuttuessa niitten koko suhteessa muihin piti muuttaa. Dokumenttiryhmä otti yhteyttä eri tahoihin ja mm. Egyptin historian tuntijaan ja kaikki henkilön antama tieto täsmäsi, joka viittasi siihen, että tämä ei ollut harhakuvitelma tai valemuisto
Kyllä ihmistä sitten on helppi höynäyttää. Luota muhun, se höynäytys on tuhat kertaa helpompaa, jos sattuu löytämään yhtä naivin yksilön kun nyt vaikka sinä.
Egyptin juttuja nyt ei ole kovin vaikea selvittää, jos tämä joku poikkitieteellisen dokkarin kuvaus ryhmä sai nämä täsmäävät tiedot käsiinsä, miksei sen kertomuksensa kertonut olisi saanut?
Ok, samalla perusteella voin siis pitää sinua säälittävänä. Missä vaiheessa olen väittänyt, että uskon omaan teoriaani sokeasti?
Et ole sitä sanonutkaan, ei Jeesus että mä joudun tämmöistäkin selittämään.
Rivien välistä lukemalla ja kirjoitustyylistäsi ja muissa aiheissa ja ylipäätään tämän foorumin uutisten esille tuonti kommentteissa olen saanut aika laajan kuvan sun ajatusmaailmastasi, mahdollisesti jopa millainen olet ihmisenä.
Et voi väittää, koska minä jopa myönsin teoriasi mahdolliseksi ja spekuloin mahdollisia perusteita mikä voisi tukea sitä(mitä sinä et ole tehnyt, mikä on outoa ottaen huomioon, että kyseessä on oma "teoriasi").
Pidätkö esim. henkilöä, joka on kuullut kaukaisesta planeetasta tai vaikka Madagaskarista, sekä uskoo niiden olemassaoloon vaikka ei ole nähnyt todisteita säälittävänä
En, pidän tätä ihmistä tyhmänä ja yksinkertaisena. Itselleni vakuuttavat perusteet ja/tai todisteet jonkin väitteen tai teorian uskomiseen ja mahdolliseksi nielemiseen on välttämättömyys ja sen pitäisi olla kenelle tahansa ufohullullekin.
Tämä on taas aika turhaa vänkäämistä, sillä en missään vaiheessa väittänyt, että en kuuluisi johonkin muottiin, puhuin vain kirkon määrittelemästä muotista, johon en halunnut kuulua. Otit tämän siis aivan turhaan esille.
Kunhan mainitsin.
Se mitä sinä ajattelet minun ajattelevan ei muuta yhtään sitä mitä ajattelen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että teoriasi on jossain määrin mahdollinen, mutta jos et halua sitä uskoa, niin älä usko. Tämä on edelleen sitten sinun väärä päätelmäsi minusta, mutta jos luulet tietäväsi ajatukseni paremmin, niin be my guest. Teoriaani ei myöskään kuulu mitenkään kuolemanpelko. Olen ihan sinut ruumiin kuoleman kanssa, vaikka se johtaisi olemattomuuteen. Ruumiin kuolema on kaikilla kuitenkin vääjäämättä edessä.
Et arvaakkaan miten hyvältä tuo todella tuntui.
Aah... Tuo oli kaikki mitä mä halusin. Antaa edes vähäsen sen kuvan, että todella esität omankin näkemyksesi vain teoriana, etkä todellisuutena johon uskot kuin uskovainen raamattuun.
Ottaa päähän, kun joudun kokoajan korjailemaan vääriä käsityksiäsi minusta.
No älä sitten anna syytä kehittää niitä vääriä käsityksiä. Kuten sanoin, kirjoitustyylisi antoi ainakin minulle vahvasti sen kuvan, ettet pysty nielemään teoriaani edes mahdollisena.
Eiköhän tää ala olla tässä. Vai oliko vielä jotain sanottavaa? Minä ainakin sain jo sen mitä halusin, eli teoriani hyväksymisen mahdolliseksi.
Ihminen ei toimi puhtaasti vaistonsa varassa (ts. luontoäidin pillin mukaan), vaikkakin vaisto ja vietit jonkin verran tiettyihin päätöksiimme vaikuttavatkin. Ihminen pystyy myös ajattelemaan asioita monelta kantilta
Totta, mutta se ei syö pois sitä faktaa, että enemmistö siitä mitä me teemme johtuu ja tapahtuu sen ansiosta, mitä ominaisuuksia tämä "luontoäiti" on meille antanut.
Kykenevyys ajattelemaan asioita eri kantilta ei tee kestään mielestäni potentiaalisempaa kohdetta "paremmalle ja suuremmalle elämän tarkoitukselle". Meillä vain on kyky pohtia, että entä jos meillä olisikin jokin muita suurempi tarkoitus, mutta ei se todista, että meillä todella olisi.