Elämän tarkoituksen voi ymmärtää eri tavoilla, mutta itse olen kanssasi samoilla linjoilla. Itse näen niin, että elämän tarkoitus on se, että miksi elämme tätä elämää. Miksi synnymme taas kuulostaa jotenkin syntymisen tarkoitukselta, eikä itse elämän/etapin tarkoitukselta. Miksi elämme/mikä on "tehtävämme" tässä elämässä kuvaa mielestäni elämän tarkoitusta paremmin. Ehkä tämän takia olemme monissa asioissa vähän eri linjoilla, koska meillä näyttää olevan hieman eri käsitys tästä elämän tarkoituksestakin.
Miksi "elämme tätä elämää" "miksi elämme" on käytännössä synonyymi sanoille "miksi synnymme/miksi tämä elämä on".
Kerroppa miksi tehtävämme olisi sen erikoisempi kuin eläinten tai pienten aivottomien pieneliöiden elämän tarkoitus?
Väitit myös, ettei jumalakompleksi sovi tähän mitenkään, mutta kyllä se sopii jos et osaa vastata tuohon kysymykseen mitenkään.
Väitätkö, että esim. karhu ei itse päätä, että mitä ruokaa se syö tai, että koska se haluaa paritella? Vertaatko eläimiä siis robotteihin? Tottakai karhu syö selvitäkseen, mutta kyllä se itse tekee päätökset. Sama parittelussa, karhulla on kiima-aika ja halu on valtava, mutta se tekee itse lopulta päätökset, että kenen, koska ja milloin parittelee.
Jos olisi mahdollisuus tehdä koe, missä pistettäisi kolme naaraskarhua kiima-aikana tiettyyn pisteeseen ja tuotaisiin paikalle uros karhu, se valitsisi sattuman varaisesti minkä tahansa niistä karhuista. Ei ole mitään todisteita, että karhuilla sun muilla olisi omaa tahtoa tai ajattelua, kaikki on luonnon ansiosta siten miten se on.
Jos karhuilla on ajatuksia ja tunteita, miten selität pienimmät elämän muodot, planktonit ja bakteerit sun muut pieneliöt, joilla ei ole aivoja, joten niillä ei ole edes ajatuksia saati tunteita.
Miksi nämä pieneliöt syntyisivät vaan luodakseen elämää ja kuollakseen, ja sitten ihmisellä olisi joku "erikoinen tavoite"?
Eläimien tunteettomuutta ei ole myöskään mitenkään todistettu, sillä ei ole mitään laitetta millä voisi mitata tunteita.
Väitätkö tosissasi, ettet vaikka luontodokkaria katsellessasi näe miten "automaattisesti" eläinten eläminen tapahtuu?
Totta. Olen samaa mieltä. Elämä loppuu kuolemaan, mutta tässäkin olen hieman eri linjoilla. Uskon, että elämä loppuu kuolemaan, jotta sielu voisi jatkaa matkaansa muualle
Ja päästään tähän taas: usko ei todista mitään.
Asian voisi ajatella kannaltasi siis myös niin, että elämän tarkoitus on syntyminen. Ihminen kuolee, jotta voisi mahdollistaa uuden elämän syntymisen. Itse en silti vieläkään tajua, että miten syntyminen tai kuoleminen selittäisi elämän tarkoitusta, eli vastaisi siihen kysymykseen mikä on tehtävämme/miksi olemme täällä? En ymmärrä siis miten esittämäsi faktat selittävät elämän tarkoitusta millään lailla, ne ovat vain asioita, jotka mahdollistavat elämän, mutta eivät mielestäni kerro sitä tarkoitusta mitenkään. Tiede tukee toki elämän kiertokulkua, mutta se ei edelleenkään todista, että elämän kiertokulku olisi se elämän tarkoitus, vaan pikemminkin se todistaa sen asian, joka ollaan tiedetty kauan, eli sen, että elämän kiertokulku on materiaaliselle elämälle pakollista ja se siis mahdollistaa elämämme.
Elämän kierto kulku todistaa, että jokaiselle eläimelle on määrätty polku ja elintapa, he eivät päätä mitään vaan tekevät kaiken koska luonto käskee niin. Yksinkertaisestettuna, eläimetkin vaan elävät lisääntyäkseen ja sitten kuollakseen. Miksi ihminen olisi poikkeus?
Elämän tarkoitus ei ole syntyminen, miksi jokin jota varten saamme elämän, toteutuisi heti ensisekunneilla kun saat sen elämän? Miksi me jatkaisimme enää sen jälkeen olemistamme, kun se äärimmäinen tarkoitus on saavutettu?
Kaikki realiteetit vihjaavat siihen, että olemme osa elämän kiertokulkua siinä missä muutkin eläimet, joten periaatteessa tarkoituksemme on vain kuolla ja tuoda oma osamme elämää takaisin maalle(on ne sitten ihan parittelemalla tehtyjä jälkeläisiä tai meidän ruumis mätänemässä maassa luoden taas elämää).
Taas määrittelet minut johonkin muottiin, joka pyörii päässäsi. Ajattelen nimenomaan täysin päinvastoin. En ajattele, että me olisimme jotenkin tärkeämpiä tai korkeammalla tasolla, vaan ajattelen, että olemme kaikki samanarvoisia (ihmiset, eläimet ym.), koska meillä on sielu. Sielun olemassaoloa en voi todistaa (mitata) 100%, mutta kannattaa tutustua dokumentteihin, joista yksi tuli mm. muistaakseni neloselta jokunen vuosi sitten. Eri asia sitten haluatko uskoa dokumentteihin ja tuhansiin tutkittuihin raportteihin. Uskosi sielun olemattomuudesta horjuttaa myös uskoa ihmisten antamiin lausuntoihin ym.
Ei missän nimessä, minä olen valmis muuttamaan kantaani heti kun saan vakuttavia todisteita ja tiedän tehneenikin niin. Vakuuttava todiste ei ole ihmisen suusta tuleva puhe, koska 1. Aina löytyy kusettajia 2. Melkein kuolleelle ihmisellä saattaa kehittyä hallusinaatioita kun keho alkaa siirtymään siihen kuolin tilaan, mutta kun se yhtäkkiä palautetaan henkiin. Kertomukset "tunnelista jonka päässä oli valoa" ei esim. todista mitään sielun olemassa olosta.
Jos Jumalaan (suurempaan energiaan) uskominen on sinusta jotenkin säälittävää, niin olkoot, ei se horjuta uskoani ollenkaan. Ennen alkuräjähdystä ei ollut mitään, mutta sitten alkuräjähdyksestä syntyi kaikki. Olemme siis loppujenlopuksi kaikki osa tätä samaa energiaa, jonka näen Jumalana, vaikka nimi Jumala ei kuvaa näkemystäni asiasta, en siis ajattele mitään raamatun Jumalaa, vaan tätä energian lähdettä jolla on mahdollisesti tietoisuus.
Se on mielestäni todella säälittävää niin kauan kun siitä ei ole tieteellistä näyttöä ja todisteita.
Teorioiden tekeminen on ihan ok, kuten esim. minä esitin tuon elämän tarkoituksen vain teoriana, mutta niihin omiin teorioihin sokeasti uskominen on mielestäni rajoittavaa filosofisen pohdinnan kannalta.
Tottakai kuulun johonkin muottiin, niin kuin kaikki me kuulumme, mutta en halua kuulua kirkon määrittelemään muottiin. Tajusitko?
Tajusin, koko jutun pointti olikin, että vaikka et tahdo kuulua johonkin muottiin, se ei tarkoita ettet kuuluisi, koska ihmiset tykkää lokeroida ja järjestää asioita. Tämäkin on pelkkä realiteetti.
Olen myöntänyt teoriasi mahdolliseksi, vaikka en sitä ole täysin tajunnutkaan muutaman erimielisyyden takia (ajattelumme mm. eläimien tunteista) aikoja sitten ja olen vain tarjonnut muitakin vaihtoehtoja ja yrittänyt korjata mahdollisia virheitä teoriassasi, joten asia on loppuunkäsitelty.
En koe vieläkään, että hyväksyisit teoriaani yhtä läillä mahdolliseksi kun minä hyväksyn vaikka tuon sielujen olemassa olon. Ehkä asialle ei vaan voi tehdä mitään, koska ihminen on kuolemaa pelkäävä otus ja sen takia tahdotaan uskotella itselleen kaikkea sitä sen enempiä miettimättä. Joten olkoon homma sitten sillä selvä.
Kehotan vaan avaamaan katsettasi ja tekemään oikeasti vaan teorioita eikä luottaa mihinkään 100%. Pelkkä vankka aavistus sielun olemassa olosta ei tee siitä realiteettiä ja se ei saisi rajoittaa eri teorioiden hyväksymistä mahdolliseksi.
Edit: Tykkään pohdiskella asioita, joten todistan nyt sinulle, että on mahdollsita luoda tietty teoria, mutta samalla niellä myös muiden teoriat mahdolliseksi. Demonstroin arvioimalla sinun teoriaasi, mutta unohdan täysin oman teoriani ja siihen kuuluvat yksityiskohdat.
Okei, elikkäs aloitetaan yksinkertaistamalla ajatuksesi: Sielu on olemassa. Elämän tarkoitus on kehittää tätä sielua, tarkoittaen myös jonkinlaista uudelleen syntymisen olemassa oloa. Korjaa jos ymmärsin jotain väärin.
Aina kun ihminen tai eläin kuolee sen sielu lähtee ja mahdollisesti tulee takaisin uudessa elämän muodossa. Voisin ajatella, että sielu kulkee joko eteenpäin seuraavaan elämään tai jää tänne meidän kanssa mikäli syystä tai toisesta jokin asia jää ratkaisematta enne tämän henkilön kuolemaa(selittäisi haamu, poltergeist sun muut havainnot). Toinen mahdollisuus on toki, että haamut sun mut on elämiä/sieluja siirtyneenä toiseen elämään ja toiseen ulottuvuuteen, joka syystä tai toisesta heijastuu tähän meidän maailmaan, mutta lähden nyt leikkiin mukaan sillä uskomuksella, että haamut sun muut ovat sieluja tänne maailmaamme vangittuna.
Joten teoriasi on aivan mahdollinen mielestäni, koska se selittäisi esim. jo mainitsemani haamut ja muut ilmiöt. Sitten taas kun muistelen oman lemmikki kanini kuolemaa, muistan siinä kuolinhetkellä, kun sen kanini silmät muuttuivat "elottomiksi". Yhtäkkiä se väri katosi, kuin jokin asia olisi "leijunut sen värin mukana pois". Hankala selittää.
Joten kuten näet, luulen että osasin suurin piirtein kuvitella teoriasi niinkuin sen ajattelet tai siten vähintään, että todistin sinulle pystyväni monipuoliseen ajatteluun ja teoriointiin. Ymmärsitkö mitä tarkoitan sillä, ettei se toisten teorioiden mahdolliseksi luokittaminen tarkotia omista teorioista luopumista?
Aiheesta väitteleminen on sama kun sanoisi "ei ole mitään loogisia perusteluita väitteelle että omena on parempaa kuin appelsiini!!"
