http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kol-2020_11.html
Marraskuu 2020
Kalevi Riikonen
Sielullis-henkinen tehtävämme
Olemme kaikenkattavan, moniulotteisten tietoisuuden energiavirtojen kiihtyvässä muutoksessa suuren, n. 26 000 Maavuoden kosmisen vuoden siirtymässä, jossa edellinen päättyvä, ulkoiseen toimintaan virittävä energia muuttuu vetovoimaksi sisäänpäin kääntymiseen. Alkaneessa uudessa vastaavan pituisessa ajanjaksossa, jossa ulkoisuuteen suuntautumisesta käännytään sieluvoiman virittämänä yksilökohtaisesti sisäisiin mieli-, henki- ja Yliminävirtapiirien sieluenergioiden toimintaan, vahvistava korkeatasoisesti tehokkaampi solaarinen tietoisuuslaatu virittää vetovoimallaan aikakauden sädelaatuvirtoja magnetisoiden, avautumaan koko paikallista planeettajärjestelmää ja sen sisältä yksilöitä, kuten määrätietoisissa sieluenergioissaan edistyneempiä yhteisöjä, sisäisiin henkisempiin kestoarvoihin. Hengentietoisuudessaan kehittyneemmät sieluminuudet (alkuperästä huolimatta), tahdistuvat ennen kokemattomalla tavalla itseohjautuvien ryhmätietoisuuksien toimintaan.
Suuren kierron päättymisen kanssa samanaikainen, aiemman 2000 vuoden aikana vallitsevina olleiden, Kalojen ajanjakson vanhojen uskomusten ja vahvasti ulkoista elämää virittävän vetovoiman muuttuminen uuden tietoisuuden kaikenkattavana kosmisen energiapaineen siirtymisenä ja sieluohjauksellisesti yksilöiden sisältäpäin avautuvaan ymmärrykseen, pois ulkoisten merkityksien muotomaailman tärkeydestä, kannattavampiin sisällön kestoarvoihin. Nyt hiljalleen alkaneessa Vesimiehen aikakaudessa (ihanteellisemmat tulevaisuuden visiot), yksilöt tulevat huomaamaan, että ulkoinen aktiviteetti ei enää anna mielen rauhaan tyytyväisyyttä. Siirtymävaihe on kaikessa suhteessa keskenään erilaisten ja vastakkaisten energiapyörteilyjen haastavaa prosessiaikaa. Vallitsevassa etenemisessä toisistaan mittaa ottavat vielä pitkään vastakkaisten arvomaailmojen voimalataukset ja kaikki senkaltaiset ihmisyyden nurjan puolen aikaansaamat mittelöt, sillä nämä karmasävytteiset ja keskinäiset välien selvittelyt joudutaan kohtaamaan arjen elämässä.
Yksilöt tulevat kokemaan sen, että entinen elämäntapa ei enää riittävästi kanna sisäisellä voimallaan, eikä uusikaan energia vielä selkeästi koeta tarpeeksi tehokkaaksi ja vahvasti jäsentyneeksi yksilöminuuden kokemuksen sisällä. Tässä kaikessa suhteessa ulkoiseen maailmaan, yksilö joutuu omassa minuusrakenteessaan sieluenergian vahvistuvan paineen ja persoonan mukavuudenhalun jännitteeseen. Kaikki nopeat muutokset koko planeettaa ja yhteiskunnallisia asioita koskien, saavat monet persoonat ahdistumaan tulevaisuuden epävarmuuden erittäin haastavassa odotuksessa. Mitä enemmän yksilönä tulet tietämään vallitsevaa todellisuutta ympärilläsi, sitä pienemmäksi tulet itsesi kokemaan kaikkien tietoosi tulevien ja mahdottomalta tuntuvien haasteiden keskellä. Väestöjen siirtymiset, kansamme vuosisatojen aikainen Suomi-energian sekoittuminen erilaisiin toisten kansallisuuksien vaikutuksiin, maamme talousjohtajien ja poliitikkojen ajattelussa ja toiminnassa valtion itsemääräämisoikeus ja vapaan tahdon koskemattomuus, haihtuvat huolestuttavalla nopeudella, jne…
Kansallinen sielullis-henkinen tehtävämme toimia sillanrakentajana idän ja lännen välissä, on HYVIN suuressa määrin uhattuna monikansallisten itsekkäiden tarkoitusperien ja matalampien tietoisuusenergioiden vaikutusten vuoksi. Kansallisen sieluenergiakaaoksen tason syvyys on suoraan verrannollinen vastuussa olevien päättäjiemme MORAALISEEN ja EETTISEEN sielukehitykseen, sekä siihen, millä motivaatiolla virkaansa asetetut yksilöt yksin ja yhdessä, hoitavat heille luotettuja tehtäviään. Toimivatko he kansamme ja koko planeetan RAUHAN, HARMONIAN ja OIKEUDENMUKAISUUDEN puolesta, vai ajavatko he ensisijaisesti VAIN omia etujaan. Käytännössä tällainen ”oma etu, paras etu” – politiikka on suunnattu enemmän, tai vähemmän tarkoitushakuisena kuormituksena, kohdistuen monenkirjavasti maamme ulkopuolelta tulevana poliittis-taloudellis-sotilaallisena paineena päättäjiimme.
Tietoisemmat yksilöt ovat todella huolissaan päättäjiemme ajoittain hyvinkin poukkoilevista virkatoiminnoista ja sellainen lisää kansalaisten epäluottamusta päättäjiemme toimintaa kohtaan. Jokainen motivoitunut ja aikaansa seuraavana kansalainen, etenkin muinaisen tiedonvartija - toimintaansa virittävä KALEVAN TYTÄR ja –POIKA, joutuu ajoittain tavattoman suurten ja haasteellisten tunteiden keskelle. Vaikka HE tietävät HYVIN PALJON enemmän vallitsevaa moniulotteista todellisuutta totuusarvoineen, niin ilman suoraa päätäntävaltaa ja heille annettua vakanssia, voi laajempi ympäröivä tilanne tuntua yksilökokemuksena jopa hyvin sietämättömältä. Etenkin silloin, jos kyseessä on ensimmäisen ja seitsemännen säteen vaikutuksessa olevat, sieluenergioissaan huomattavasti yleistä keskivertotasoa edistyneemmät yksilöminuudet. Heidän pyrkimyksensä on toteuttaa oikeudenmukaisuuden elämää kunnioittavaa, vapaan tahdon ihmisarvoista elämää, sen kaikissa ymmärretyissä muodoissaan ja kunnioituksena luontoa kohtaan. Kaikki tällaiset ymmärretyt tosiasiat ja kaikkeuden elämän perusteet, ovat sisäisesti hyväksyttyjä itseisarvoja. Kaikki olosuhteiden jatkumojen ylläpitämät ehdollistamat, haastavat tavattomasti ”oikeaa suunnannäyttäjää” lukuisia kertoja sinnittelemään asettamiinsa tavoitteisiin omien voimiensa äärirajoille saakka.
Hänen kuuluessaan KALEVAN Sisäisen Valon Vartioihin, Kohtalon Varajoukkoihin ja mahdollisesti Maailman Palvelijoiden Uuden Ryhmän kytkentöihin, yksilö kokee todellisen pienuutensa isojen haasteiden keskellä. Ne elämän vaikeuksien kautta voimaantuneet sieluminuudet, jotka ovat selvinneet maavihkimysten materiasidoksistaan sisukkuuden, sitkeyden ja pitkäjännitteisyyden perikuvana, ovat pyristelleet läpi monet ”harhojen suot”, uineet ankeimmat ja syvimmät vedet, kirjaimellisesti ”taistellen” planeetan raskaiden värähtelyjen sulkevien voimien mahdotonta tuhoavaa ylivoimaa vastaan, mutta ovat maahan lyötyinä AINA nousseet kerta toisensa jälkeen entistäkin päättäväisempinä, aikaisempaa kokeneempina ja omalla erityisellä tavallaan - ”periksi en anna, vaikka henki menisi” – voimakastahtoisesti virittyneinä. Meistä moni on jäänyt eri syistä matkalle ja useita tulee vielä myös jäämään tulevien sukupolvien aikana.
Tämä artikkeli on ilmestynyt aiemmin Kalevi Riikosen kirjassa Ajan virran ajatuksia.
http://ultra-lehti.com/kirjat/arv-ajan_ ... uksia.html