Itsemurha

[blood]

Mistä ne Eevan ja Aatamin lapset saivat puolison?

[Jaarno]

Insestin kautta lisääntyminen lisää geenimutaatioita huomattavasti ja on siten hyvin epäterveellistä ihmiskunnalle...

Joissain tapauksissa joo. Tosin ei ne siellä Englannin hovissa/linnassa kauhean vammasilta vaikuta.

Mitä itse itsemurhaan tulee, niin en ole koskaan vakavissani kyseistä asiaa pohtinut (toteuttaa), enkä koskaan tulekkaan. Silti hyväksyn sen jos tuntuu niin pahalta. Myös henkilöille jotka elävät kovissa kivuissa (mm. sairaalan koneessa kiinni) pitäisi antaa mahdollisuus kuolla arvokkaasti, eikä jättää kitumaan (siis jos henkilö haluaa kuolla).

Tästä olen täysin samaa mieltä. Itse ainakin jos joskus tulen halvaantumaan tjsp. niin luultavasti haluaisin kuolla. Puhummattakaan nuissa koneissa olemisesta.


Ja Bloodille: Mietis vähän niin sen vastauksen pitäisi selvetä. Eipä siinä ole kun sisarukset vaihtoehtona Raamatun mukaan.

[ridikulous]

KRISTINUSKON näkemys itsemurhasta:

Luin erään kristityn papin kirjoittaman jutun itsemurhasta. Sen mukaan ihminen pääsee taivaaseen, jos uskoo vilpittömästi Jumalaan. Oli sitten tehnyt mitä tahansa. Itsemurha sinänsä on pahin mahdollinen synti, sillä sen tehdessään ihminen hylkää Jumalan antaman lahjan: elämän. Mutta sekin synti voidaan antaa anteeksi, sillä syntiensä katumisen ja Jumalaan uskomisen ei tarvitse _kestää_ koko elämää. Riittää, vaikka ihminen juuri ennen hengenlähtöä nanosekunnin ajan katuu tekoaan vilpittömästi ja on valmis ottamaan Jumalan vastaan.

Joten sinänsä kristinuskon mukaan itsemurhakaan ei välttämättä ole synti, jota ei voisi antaa anteeksi.

Mutta tämä ei tarkoita, että voisi "tehdä mitä tahansa" ja sitten ilmoittaa katuvansa ja päästä taivaaseen. Koska katumisen täytyy olla aitoa.

Eutanasia on vaikea asia. Eikös Suomen lakipykälien mukaan eutanasia ole nimenomaan omaisten päätettävissä? Jos siis omaiset haluavat pitää ihmisen piuhoissa kiinni, eutanasia on lain mukaan kielletty, vaikka henkilö itse olisi terveenä ollessaan allekirjoittanut paperin ja ilmoittanut haluavansa avustetun itsemurhan.

Mitä tulee insestiin, yllättävän monella hallitsijalla on ollut skitsofreniaa tai muita mielisairauksia. Jotka usein ovat äärimmäisen perinnöllisiä sairauksia, muistaakseni skitsofrenian aiheuttajana on 70-prosenttisesti geenit.

[Regendos]

Armokuoleman vaikeassa asemssa tuskin on syynä muu kuin moraaliset asiat. Se on sairaalassa työskentelevälle henkilölle vaikeata tuottaa tahallaan kuolema jollekkin, vaikka hän sitä tahtoisikin. Menisitkö itse ampumaan ihmisen, joka sitä sinulta pyytää? Kyllä se jäisi varmaan silti kalvamaan, olisihan se silti ihmisen tappo. Sama pätee eutanasiaan, vaikka se onkin vähemmän sotkuista puuhaa kuin ihmisen ampuminen.

Itse pidän itsemurhaa oikeutettuna todella hanakalla elämäntilanteessa, kuten suuressa henkisessä tai fyysisessä tuskassa. En ihmettele miksi pitkässä avioliitossa elänyt henkilö eron jälkeen saattaa suorittaa itsemurhan, sillä niin ihmeellistä kuin se onkin, voimme me ihmiset kiintyä niin vahvasti toisiimme, ettemme voi elää erillään. Tuntemamme rakkaus on yllättävän vahva tunnetila, joka on ehkäpä verrattavissa pelkoon.

[Hartsa]

Eutanasiaa en itse pidä juuri pidä rinnastattevissa itsemurhaan.. tosin en ole kyllä tietoinen tarkemmin missä tilanteissa puhutaan eutanasiasta. Minulla on käsitys että ihminen kun on täysin koneiden varassa, eikä periaatteessa ole toivoa paranemisesta niin tällöin puhutaan siitä. Eli periaatteessa eletään kiinni sairaalan sängyssä/laitteissa ihmisen tarjoamalla 'jatkoajalla'. Tosin voisipa kai sydäntahdistimen omastavat jne. laittaa samaan kastiin jos haluaa pilkkua jyystää, mutta käsittänette mitä tarkoitin.

Ja mitä Regendos sanoit rakkaudesta, niin täytyy kyllä yhtyä tuohon että monesti 'rakkaus' on rinnastettavissa pelkoon. Vaikkei sillon oikein oikeasta rakkaudesta voikaan enää puhua, mutta eipä sille muutakaan sanaa ole. Rakkaus kun päällä maan tapaa yleensä tarkoittaa tätä pelkoa toisen menettämisestä, jonka takia asetetaan vastapuolelle rajoitteita, ehtoja, sääntöjä jottei jouduttaisi tilanteeseen jossa toinen rakastuisi toiseen ihmiseen. Rakkauden kohde myös pyritään kaikin tavoin tekemään riippuvaiseksi itsestä, joka tekee myös omalta osaltaan jättämisen vaikeammaksi. Laitetaanko nämä ehdot sitten sen takia että rakastetaan toista? Ei tosiaankaan, vaan siksi koska pelätään. Sinänsä kieroitunutta että hienoin olemassa oleva tunne kieputetaan niin syvälle pelkojen tuottamiin ehtoihin, että kyseessähän ei enää pitkään aikaan ole ollutkaan aito pyyteetön, ehdoton, vapauttava rakkaus vaan pelkojen tuottama syvä riippuvuus. Tarkoituksena omistaa toinen, pitää lyhyessä lieassa, eikä mahdollistaa ja vapauttaa niinkuin voisi olettaa rakkauden tekevän.

Syvempiä syitäkin tällaiseen käytökseen mahtaa löytyä. En pidä ihmistä aidosti yksiavioillisena olentona.. tai jos nyt olisikin yksiaviollinen, niin ei ainakaan yksirakkauksinen. Kaikki olemme yhtä, on kyseenalaista olettaa että pystyisimme/haluaisimme rajoittaa rakkautemme yhteen ihmiseen. Ja ehkä tästä johtuu nämä kieroituneet rakkauden'osoitukset'. Jos yhteen on tyydyttävä niin se on parempi sitten lukita niin syvään kellariin ettei ainakaan karkuun pääse.

[Immoxilline]

Kysymykseen vastaaminen itsemurhan oikeutuksesta/vääryydestä ei mielestäni ole uskonnollisilla dogmeilla perusteltavissa.

Uskonnot ovat toki tarpeellisia, niin kauan kun uskonnon ydinsanomana olevat asiat, kuten ihmisten tasa-arvoisuus,tee-muille-kuten-haluaisit-itsellesi-tehtävän-ajattelu yleisen humaaniuden nimissä, positiiviseen lopputulokseen tähdäten on uskonnon hallitsevana ominaisuutena. Päinvastaisena toimintana uskonnoissa näen juuri tämän retorisen, ulkoluetun, dogmaattisen suhtautumistavan elämään ja sen ilmiöihin.
Jumala-käsitteen personoiminen ihmisen kaltaiseksi on mielestäni vain ihmisen egosentrisyyden tuote.
Jumala on kutistettu eksponoiduksi egomaniasta kärsiväksi ihmishahmoksi.

Surullista.

Pitäisi mieluummin yrittää löytää Jumaluuden kipinä(esim. syvä myötätunto) omasta itsestään eikä niistä homeisista opuksista tai egojensa sokaisemien saarnaajien julistuksista, jossa jumala on saavuttamaton,tuomitseva,armoton itsekeskeinen ego, saarnaajien,pappien,imaamien,herraties-minkä-suur-lohikäärmeiden luoma kuva.

Jopen sanoin- "Aatteleppa ite"

Pari tuttua ihmistä on mennyt oman käden kautta; mikä minä tai kukaan heitä on tuomitsemaan.
Luulen että he tulevat tekemään sen itse.

Itsekkin olen kokenut varjon siinä missä valonkin, ja huomannut elämän olevan sitä, kumpaan huomionsa enemmän kiinnittää.
Yksinkertainen asia joka on yllättävän vaikea sisäistää.


Pyydän anteeksi,jos kirjoittamani ärsyttää, mutta henk.koht. näen kiihkomielisen, kapean, tiettyihin muotoihin kutistetun henkisyyden yhdeksi suurimmista syistä ihmisten välisiin konflikteihin.

Valoa!

t.immo

[Sid]

Jos joku tahtoo päättää päivänsä ns. ennenaikaisesti niin mikäpä siinä. Oma päätös se on mitä elämällään tehdä tahtoo ja milloin tahtoo sen lopettaa. Mikäpä minä tai mitäpä kukaan muukaan on tuomitsemaan itsemurhan tehneitä tai itsemurhaa ajattelevia.

Itse en toki kuitenkaan ole edes ajatellut tekeväni itsemurhaa. Elämä pyyhkii ihan jees, mutta erittäin paskassa jamassa ei itsemurha olisi paha vaihtoehto.

[Zrud]

Maailmassa on paljon pahempiakin asioita kuin kuoleminen.
Itse olisin valmis päättämään päiväni tällä paskaisella ihmisten raiskaamalla
planeetalla, jos sellainen tilanne tulisi eteen.

Viimeaikoina onk uollut muutama vanhempi sukulainen ihan ikään...
niin en minkä enää jaska niiden kuolemisesta itkeä.
Koska se on turhaa, ja suomessa se on vain tapa...
Englannissa miehet menevät baariin tuopille kun joku läheinen kuolee.
Plajon parempi vaihtoehto kuin, puvut päälle ja valheiden saliin itkeä vollottamaan...

Jossain kehitysmaissa vanhemmat ja muu suku suree jos lapsi syntyy maailmaan, ja juhlistavat kunnon pippaloilla
kun joku lähisuvusta kuolee.... Niin sen minusta pitäisi olla.
Ei tämä maailma ja elämä kuitenkaan niin mahtavaa ole.

[Trauma]

Jos en tuntisi näkökulmiasi foorumilla jo ennestään, sanoisin, että elämä on sellaista millaista siitä haluaa tehdä.

Mutta en jaksa vastaankaan väittää.

[Zrud]

Nimenomaan... Itse elän tässä minun paskaisen katkerassa totuudessa.
Ei se ehkä mikään paras tapa ole elää, mutta se on minun tapani käsitellä omia ongelmiani.
On nimittäin käynyt itsellänikin useammin kuin kerran mielessä tuo tarinan lopettaminen.
Voi ehkä johtua tosin siitä että, äitini kuoli kun olin 10v.
Siitä johtuen isäni vaipui todella pahaan masennukseen,
ja suurinpiirtein vain makasi sängyssään seuraavat noin 3 vuotta.
Kämpässä piti olla kuin kusi sukassa, ja jos isäukon herätti niin siitä ei seurannut hyvää.
3 vuotta helvettiä voisi sanoa... ainakin 10v lapselle.
Että voisi sanoa että oma elämäni ei ehkä startannut parhaimmalla tavalla.

[Vic Rattlehead]

Nimenomaan... Itse elän tässä minun paskaisen katkerassa totuudessa.

Tuo tuntuu kuvaavan munkin elämääni, vaikken noin radikaaleja muutoksia olekkaan kokenut kuin sinä.

Itsekkin joskus leikittelen ajatuksella, että mitä jos vaikka vaan lopettaisi sen. Ei mulla perheen lisäksi montaa olisi joka edes välittäisi siitä etten enää ole heidän näköpiirissään. Niin säälittävältä kun se kuulostaakin..

[Wespa]

Täytyy olla aika vaikea paikka, että tekee sen itsarin. Itse ainakin neuvoisin tekemään sille itse elämälle jotakin (muuta kuin lopettamaan sen). Toki se on oma asia jos sen päättää lopettaa.

Itsellänikin on ollut alamäkiä, mutta oman sisäisen maailman muutos (asennemuutos tai miksi sitä haluaakaan kutsua) on muuttanut elämääni paljon. En ole enää se vanha sulkeutunut ja hiljainen tyyppi. Nykyään olen positiivisempi itseäni ja muita kohtaan.

Vinkkini on siis se, että jos elämä potkii päähän, niin kannattaa ainakin itse lopettaa se omaan päähän potkiminen elämän lisäksi. Monesti se elämä sitten seuraa perässä sinun esimerkistäsi. Paskan menneisyyden murehtimisen sijaan kannatta nauttia siitä mitä on nyt ja pyrkiä tekemään nykyhetkessä positiivisia muutoksia.

[Jaarno]

Kaveri kerto eilen että oli yrittäny itsemurhaa. Masennuslääkkeet hänellä on ja avohoidossa tällä hetkellä. Sano kerran jo meinanneensa junan alle hypätä mutta ei ollut sitten kuitenkaan hypännyt. Oli vklp vetänyt yliannostuksen jotain lääkkeitä mutta oli sitten selvinnyt. On nyt sen verran saatu puhuttua hänelle järkeä että hän lupas olla tekemättä tuommosta.

[Gitarre]

En nyt tahtoisi olla mitenkään ilkeä mutta sanonpahan kuitenkin. Elikkä jos joku tahtoo oikeasti tappaa itsensä niin minkä takia ei vain hyppää junan alle tai jonkun aivan helvetin korkean talon katolta? Ne ainakin olisivat varmoja tapoja... Melkeen naurattaa tuommoinen pelleily että tyyliin ensiksi itketään johonkin Irc-gallerian päiväkirjaan että kuinka kaikki on päin vittua ja kuinka "tapan" itseni. Sen jälkeen vedetään muutama burana naamariin ja pari bisseä päälle, sitten odotellaan kuolemaa. Vitun teinit.

Ja se kuinka pienestä nämä nykyajan pissikset ja muut paskiaiset ovat itseään tappamassa. "yhyy mun poitsu frendi jätti mut ja sil on joku toinenn!!!!!1 yhyy tapan itteni kaikki on päin persettä nyyhkis!". He eivät ole kokeneet mitään! Kyllä minullakin isä kuollut, 2kpl isotätejä sekä isomummo. Ja silti vieläkin olen tässä täysin avoimena elämälle. Kumma juttu...

[Zrud]

Toivottavasti viestisi ei viittaa millään tapaa minuun.
En ole pahemmin itkenyt minnekkään kuinka paskaa kaikki on nyhyhyy jne jne.
olen kertonnut vain elämästäni, ja miksi olen tälläinen.
Ehkä meitä kaikkia ei elämä hyväile samalla tavalla kuin sinua....

[Gitarre]

Zrud käsitit viestin nyt aivan väärin.. Lähinnä otin kantaa tuohon Jaarnon viestiin. Btw, vaikka itse sanonkin niin ei minuakaan elämä nyt mitenkään kauhean hyvin kohtele mutta ajattelen niin että aina voisi asiat olla huonomminkin.

[Jaarno]

Näinhän se on. Muuten samaa mieltä paitsi tuossa että todella toteuttaisi tuon itsemurhan. Sen verran surua siitä tulisi perheelle ja läheisille. Varmaan tuolla omallakin kaverilla vain jotain huomionhakua tuo. Tai sitten on pää mennyt sekaisin. Koska mitä minä tiedän niin hänellä ihan hyvin menee nyt. En kovin läheisiä hänen kanssaan ole tosin.

[MikGo]

Saattaahan se olla, että itsemurhaa "yrittävät" tekevät sen epävarmalla tavalla juuri sen takia, että joku tulisi vielä puhumaan järkeä. Junan alle hyppääminen tuntuu liian lopulliselta, koska kukaan ei ole tulossa pelastamaan sinua viime hetkellä. Jos taas vedät lääkkeitä, niin saatat vielä selvitä, jonka jälkeen joku huomaa ahdinkosi ja pelastaa sinut tilanteesta.

Jos tämä on motiivina tällaiseen "yritykseen", niin rohkeampaa olisi tietenkin kysyä apua ihan suoraa. Masentuneelle ihmiselle se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. He ajattelevat, ettei kukaan kuitenkaan auttaisi eikä siitä mitään hyötyäkään varmasti olisi. Kuitenkin alitajunnassaan heillä on se pieni elämän kipinä, joka ei anna hypätä raiteille.

Kuten monella muullakin täällä, itsellänikin on ollut alamäkiä, varsinkin juuri peruskoulun aikaan. Silloin pohdin kyllä itsemurhaakin, mutta tulin tulokseen, ettei se ole vaihtoehto. Tilanne ei varmastikaan ollut tarpeeksi paha, kun sain itse ajateltua itseni pois tilanteesta, muttei se silti helppoa ollut. Joka päivä tilanne näytti vain pahemmalta, vaikka jatkaa päätin. Ja onneksi jatkoin!

[ShadowPeople]

Monestihan sitä on tullut mietittyä ja siihen tulokseen lopulta päässyt, että kyllä se elämä voittaa. Kyllä sieltä paskasta vaan voi nousta. Itsehän joskus jopa olin jo toteuttamassa tapausta kunnes oma mummini "pelasti" minut. Ilman häntä olisin kuollut.. Tosin hän itse kuoli noin 2-3 vuotta sitten ja oli aika kova paikka. Nyttemmin sitten menee suhteellisen hyvin

[Blasphemer]

Itse kyllä ymmärrän itsemurhan yhtenä vaihtoehtona. Minusta kun ihmisellä on aina täysi päätäntävalta omasta elämästään, niin kyllä sen voi omasta tahdostaan lopettaakin. Esimerkiksi itse varmaan jossain vaiheessa tappaisin itseni, jos minulla todettaisiin jokin parantumaton tai erittäin vaikeasti hoidettava sairaus. En todellakaan viitsisi kituuttaa jossain lääke-hoito-kierteessä elämääni keinotekoisesti pidentäen. Ennemmin lähden vähän arvokkaammin, kun vielä on oma toimintakyky tallella. En mene nyt sanomaan, että se olisi masennukseen tms. mikään ratkaisu, mutta ymmärrän kyllä niitäkin ihmisiä, jotka tuon ratkaisun tekevät.