Tuntuuko teistä että onni jakautuu erilailla kaikille (toiset onnekkaampia ja toiset ei).Kerron pari esimerkkiä.Täällä asuu kylällä joku tyyppi joka voittaa kuulemma melkein aina kaikki mahdolliset arpajaiset (ei kuitenkaan lotossa oo voittanu 0_o).Kerran olin itse todistamassa kun oli Kipa:ssa arpajaiset ja sain olla vetämässä hatusta nimen niin onnistuinhan vetämään sen henkilön nimen muiden 200:n joukosta.Sitten taas tuntuu että mun luokalla yhellä kaverilla on käsittämättömän huono tuuri...Tasapuolisesti kaikki "hölmöillään", niinkuin luokanvalvoja sanoo, mutta se on ainoo joka saa valitukset.

Uskoisin että onneen voi vaikuttaa omalla suhtautumisella ja näkemyksellä lopputuloksesta. Eli oma asenne ja odotus lopputuloksesta vaikuttaa merkittävästi kuinka asiat lopullisesti tulevat tapahtumaan. Joillakin ihmisillä syystä tai toisesta tapahtuu 'huonoja' asioita putkeen josta he saavat oletuksen että heillä on huono tuuri, heistä tulee helposti pessimistejä, jonka jälkeen he itseaiheutetusti saavat (ja haluavat saada) aikaan lopputulokseksi 'huono-onnisen' lopputuloksen. Jolloin saa "Minä tiesin! Näin käy aina vain mulle!" -fiiliksen.

Toisaalta uskon myös että karma vaikuttaa oleellisesti siihen mitä elämässä tapahtuu, jos 'maksettavaa' karmaa on jäljellä paljon, niin voi vaikuttaa että huono onni seuraa elämän monissa asioissa. Kun taas henkilöllä jolla karma'velat' on maksettu pääasiallisesti pois, on suurin vaikutus omaan onneen hänen itsensä käsissä. Eli asenteessa ja odotuksissa.

onnea tuntuu olevan monenlaista mutta ei sitä huomaa ennenkun esim terveys menee perhe läheinen firma jne.

esimerkiksi itse tunnen olevani onnekas perheen terveyden ja sen suhteen ja hain mihkä työpaikka/koulutus tahansa olen aina melkeinpä päässyt niihin. tai jotakin muuta onnekasta on tapahtunut pitkin elämää

että voihan joku siihen vaikuttaa koska rahahan ei tuo onnea pelkästään tunnetusti

Hartsa kirjoitti:Uskoisin että onneen voi vaikuttaa omalla suhtautumisella ja näkemyksellä lopputuloksesta. Eli oma asenne ja odotus lopputuloksesta vaikuttaa merkittävästi kuinka asiat lopullisesti tulevat tapahtumaan. Joillakin ihmisillä syystä tai toisesta tapahtuu 'huonoja' asioita putkeen josta he saavat oletuksen että heillä on huono tuuri, heistä tulee helposti pessimistejä, jonka jälkeen he itseaiheutetusti saavat (ja haluavat saada) aikaan lopputulokseksi 'huono-onnisen' lopputuloksen. Jolloin saa "Minä tiesin! Näin käy aina vain mulle!" -fiiliksen.

Uskon vähän samaan. Tai lähinnä siihen että oma asenne voi tehdä elämästä aika pitkälle sellaisen kuin haluaa. On tullut nähtyä monta ihmistä joille raha on se ykkösasia ja jotenkin kummasti he tuntuvat keräävän sitä ympärilleen aivan kuin sattuman kaupalla. Lopulta se ei kuitenkaan ole sattumaa sillä kyseiset ihmiset ostavat suhteessa enemmän niitä arpalippusia tai sijoittavat tai pelaavat ja sitten aina välillä sattuvat saamaan isojakin summia mutta ovat varmasti hiljaa silloin kun menettävät rahaa.

Itselläni on lähes koko elämä kulunut hyvin ikävissä merkeissä koska olen kokenut huonolla tavalla itseni erilaisuuteni ja taipumukseni ajautua raskaisiin tilanteisiin. Tapailin jonkin aikaa tuossa muistaakseni kolmisen vuotta sitten yhtä buddhalaista kaveria ja osittain juuri hänen kauttaan aloin suhtautua elämääni ihan eri tavalla. Aloin nähdä, että kokemukseni siitä että lähipiirissäni aina joku kärsii tai tekee kuolemaa, johtuu yksinkertaisesti siitä, että ympärilläni on uskomattoman paljon ihmisiä. Yksi tärkeimmistä asioista minkä tältä ihmiseltä opin oli luopumisen taito. Hän sopivasti valmensi minua ja silloin kun tuli se tilanne eteen että menetin työpaikkani ja olin uhassa menettää asuntonikin ja joutua lapseni kanssa kadulle ja silloin ihmissuhteenikin katkesi, olinkin yllättäen aivan tyyni. Ei se mikään maailmanloppu ollutkaan, vaan ennemminkin vapautta.

Kuulun siis itse näihin uskomattoman huono-onnisiin joilta on mennyt alta ihan kaikki. Perhe, koti, työt, ystävät, terveys, mielenterveys jne. Mutta asenteeni muututtua olen ollut onnellinen ja tajunnut etten oikeasti tarvitse yhtään mitään niistä asioista mitä kuvittelen tarvitsevani. Aikalailla hukassa elämäni kanssa olen edelleen ja mietin mitä tekisin mutten ole ahdistunut tilanteesta vaikka toisinaan olen peloissani. Sellainen perusluottamus kuitenkin nykyään on ja se pitää vaikeissakin tilanteissa järjen mukana.

Väitän siis, että jokainen on oman onnensa seppä kuten sananlaskussakin sanotaan. Jos elämä heittää nenän eteen kasan sontaa, ei siinä tarvi alkaa rypeä ja kitistä että aina käy näin vaan siitä voi myös kiittää ja käyttää lannoitteena. Asiat kääntyy kuitenkin jossain vaiheessa hyviksi.

aavenainen kirjoitti:esimerkiksi itse tunnen olevani onnekas perheen terveyden ja sen suhteen ja hain mihkä työpaikka/koulutus tahansa olen aina melkeinpä päässyt niihin.

Jännä, että itselläni on sama kokemus. Mitä ikinä olen oikeasti halunnut; ihminen, koulutus tai työ, sen olen aina saanut, joskus vähän pelottavallakin tapaa. (tosin olen yleensä ne kaikki myös menettänyt)

Esim. halusin päästä yhdelle vierailulle paikkaan joka kiinnosti minua ja josta tiesin että sinne on erittäin hankala päästä käymään. Toivoin kaikin voimin että pääsisin mukaan ja vierailun lähtöaamuna minulle ilmoitettiin että voin lähteä mukaan sillä yksi ryhmän alkuperäisistä jäsenistä oli katkaissut jalkansa ja sain hänen paikkansa.

Kerran halusin pyykinpesukoneen, mutta minulla ei ollut varaa siihen kun opiskelin ja olin yksinhuoltaja ja sossusta katsottiin että pyykkitupa jonne ei juuri koskaan saanut aikaa riitti. Aloin toivoa pesukonetta ja oikein mielessäni näin miten helppoa sillä olisi pestä pyykkiä. Sitten työkaverini eräänä päivänä tuli kysymään haluaisinko hänen äitinsä pyykinpesukoneen, sillä tämä äiti oli yllättäen menehtynyt. Silloin oli vähän sellainen olo että pitäisikö toiveet esittää niin ettei joku toinen aina kärsi kun minun toiveeni toteutuu.

Vastaavia on ollut paljon ja sain kouluaikana sen harjoittelupaikan minkä halusin, täysin yllättäen ja sattumalta ja siinäkin sen paikan jo varannut ihminen joutui menemään harjoittelupaikkaan mihin ei olisi halunnut kun vein hänen paikkansa. Samaisesta paikasta sain myös töitä ja sieltä sain kenkääkin kun en enää sitä ilmapiiriä jaksanut. Paikka murensi uskoni länsimaiseen lääketieteeseen ja tutkimustyöhön ylipäätään ja söi viimeisetkin halut kouluttautua lääketieteen saralla lisää.

Huvittavinta oli kun jäin työttömäksi ja tiesin heti seuraavan paikan mihin halusin. Soitin keväällä sinne ja sanoin olevani käytettävissä ja heillä ei silloin ollut paikkaa. Jostain syystä olin ihan varma että sinne vielä menen enkä oikeastaan edes hakenut mitään muuta. Olin reilut puoli vuotta työtön ja nautin siitä ajasta kun sain levätä, meditoida, syödä terveellisesti, tehdä kaikkea luovaa ja olla lapseni kanssa. Sitten siitä paikasta soitettiin että tuletko soveltuvuustesteihin ja töihin ja meninhän minä. Sain suoraan vakituisen paikan mikä nosti tietty hirveän kohun siellä. Edelleenkin aiheutan närää sillä olen paikan toiseksi nuorinta reilut 10 vuotta nuorempi ja vein monen vanhemman ja kokeneemman sijaisuuksia tehneen nenän edestä paikan. En ole kehdannut kertoa etten oikeasti edes hakenut koko paikkaa vaan minut vain pyydettiin töihin muista hakijoista huolimatta.

Aurelia kirjoitti:

aavenainen kirjoitti:esimerkiksi itse tunnen olevani onnekas perheen terveyden ja sen suhteen ja hain mihkä työpaikka/koulutus tahansa olen aina melkeinpä päässyt niihin.

Jännä, että itselläni on sama kokemus. Mitä ikinä olen oikeasti halunnut; ihminen, koulutus tai työ, sen olen aina saanut, joskus vähän pelottavallakin tapaa. (tosin olen yleensä ne kaikki myös menettänyt)

Esim. halusin päästä yhdelle vierailulle paikkaan joka kiinnosti minua ja josta tiesin että sinne on erittäin hankala päästä käymään. Toivoin kaikin voimin että pääsisin mukaan ja vierailun lähtöaamuna minulle ilmoitettiin että voin lähteä mukaan sillä yksi ryhmän alkuperäisistä jäsenistä oli katkaissut jalkansa ja sain hänen paikkansa.

Kerran halusin pyykinpesukoneen, mutta minulla ei ollut varaa siihen kun opiskelin ja olin yksinhuoltaja ja sossusta katsottiin että pyykkitupa jonne ei juuri koskaan saanut aikaa riitti. Aloin toivoa pesukonetta ja oikein mielessäni näin miten helppoa sillä olisi pestä pyykkiä. Sitten työkaverini eräänä päivänä tuli kysymään haluaisinko hänen äitinsä pyykinpesukoneen, sillä tämä äiti oli yllättäen menehtynyt. Silloin oli vähän sellainen olo että pitäisikö toiveet esittää niin ettei joku toinen aina kärsi kun minun toiveeni toteutuu.

Vastaavia on ollut paljon ja sain kouluaikana sen harjoittelupaikan minkä halusin, täysin yllättäen ja sattumalta ja siinäkin sen paikan jo varannut ihminen joutui menemään harjoittelupaikkaan mihin ei olisi halunnut kun vein hänen paikkansa. Samaisesta paikasta sain myös töitä ja sieltä sain kenkääkin kun en enää sitä ilmapiiriä jaksanut. Paikka murensi uskoni länsimaiseen lääketieteeseen ja tutkimustyöhön ylipäätään ja söi viimeisetkin halut kouluttautua lääketieteen saralla lisää.

Huvittavinta oli kun jäin työttömäksi ja tiesin heti seuraavan paikan mihin halusin. Soitin keväällä sinne ja sanoin olevani käytettävissä ja heillä ei silloin ollut paikkaa. Jostain syystä olin ihan varma että sinne vielä menen enkä oikeastaan edes hakenut mitään muuta. Olin reilut puoli vuotta työtön ja nautin siitä ajasta kun sain levätä, meditoida, syödä terveellisesti, tehdä kaikkea luovaa ja olla lapseni kanssa. Sitten siitä paikasta soitettiin että tuletko soveltuvuustesteihin ja töihin ja meninhän minä. Sain suoraan vakituisen paikan mikä nosti tietty hirveän kohun siellä. Edelleenkin aiheutan närää sillä olen paikan toiseksi nuorinta reilut 10 vuotta nuorempi ja vein monen vanhemman ja kokeneemman sijaisuuksia tehneen nenän edestä paikan. En ole kehdannut kertoa etten oikeasti edes hakenut koko paikkaa vaan minut vain pyydettiin töihin muista hakijoista huolimatta.

minulle ei käsittääkseni ole kenenkään onnettomuuden kautta tullut työ/koulutus paikkaa tms.. mutta se että asioita tapahtuu sitä periaatteessa ehkäpä ennemminkin tietää etukäteen. eli itse ei ole vahinkoa aiheuttanut toiselle

itselläni on kyllä ollut tilanteita joissa esim koulukiusaajista sanoin kaverilleni että nistejä,juoppoja tulee tappamaan itsensä..

ja kuinkas ollakkaan nyt kun aikuisia ovat osa juo/huumeita käyttää muutama tappanut itsensä. uskon että tämä on tiettyä ennalta tietämistä ja tietyn "huononkarman" aistimista ehkä? tietää että jos on paskamainen muille saa sitä kymmenittäin niskaa..

mutta tuo kurssipaikka, pesukone jne ne on varmaankin vaan tarkoitettuja asioita. jossakin foorumin kolkassa kertoilen lukeneeni kirjan jossa sanotaan että ihminen määrää elämänsä ennen syntymäänsä.. en sitten tiedä kuinka tarkkaan mutta testit on osoittanut että aivoissa on jo ennestään tieto jo mitä ihminen tulee tekemään vaikka ei sitä viellä itse tiedä.

aavenainen kirjoitti: jossakin foorumin kolkassa kertoilen lukeneeni kirjan jossa sanotaan että ihminen määrää elämänsä ennen syntymäänsä.. en sitten tiedä kuinka tarkkaan mutta testit on osoittanut että aivoissa on jo ennestään tieto jo mitä ihminen tulee tekemään vaikka ei sitä viellä itse tiedä.

Olisi varmasti mielenkiintoinen kirja luettavaksi, satutko muistamaan nimeä?

onneahan on juuri ninipaljon kuin itse haluat sitä olevan... se o iha mielestä kiinni...
itse.. asun pienes yksiös. ei oo tyttö kaveria. ei työtä. asun kelan tuilla.
suvustani o kuollu oman elämäni aikana noin 6 läheistä ihmistä.
Mutta. silti olen onnellinen. vaikka se ei ehkä päällepäin näykkään.

Mutta tuuriahan ei voi onneen verrata. koska tuuri on vain sattumaa.
ja sattumaa ei voi kontrolloida.

Luin noita Aurelian kokemuksia niin tuntuu että itse olen usein juuri se osapuoli joka kärsii ja josta sinä hyödyt.

Itse en tosin usko että onni jakautuisi eri lailla eri ihmisille. Ajan myötä se tasaantuu. Tänä vuonna vähemmän onnea - seuraavana vuonna enemmän.

En usko, että onni kenellekkään "jakautuu". Jos voittaa arvonnassa muutaman kerran putkeen
se menee täysin sattumalla.

Olen aina ollut se "huono-onninen", mutta siitä lähtien, kun skeptisyys valloitti, en voinutkaan enään uskoa onneen.
Opin monia psykologisia ilmiöitä, jotka aiheuttavat tällaisia tilanteita, joihin yleensä luullaan liittyvän tämä "onni" tai "tuuri" tai miten sen nyt ikinä sanookin.
Huomasin sen, että muutamat epäonnistumiset putkeen yhdistettynä petolliseen ajatteluun, että sinulla on paha onni, saavat sinut syrjäyttämään kaikki hyvät sattumukset tilastoistasi.
Näin säilyy illuusio "huonosta onnesta".
Myöskin, illuusiota vahvisti meidän entisellä luokallamme ollut tyyppi, jolla oli mielettömän hyvä "säkä" koko ajan. Jokainen onnekas sattuma, arpajainen ym. tuuripeli meni lähinnä hänen nimiinsä...

Mutta, se oli kuitenkin taas illuusio, jota taasen vahvisti tunne omasta epäonnestani. Näin sitten syrjäytin lähes kaikki huonon onnen sattumukset tämän kaverin tuuritilastoista...

Näin se vaan menee. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Älä luota edes itseesi. Ihminen valehtelee itselleen jatkuvasti...

Nimenomaan. Loppujen lopuksi mieleen jää vain omat "huono-onniset" kokemukset ja jonkun toisen "hyväonniset" kokemukset. Tai sitten juuri toisinpäin.

Aurelia kirjoitti:

aavenainen kirjoitti: jossakin foorumin kolkassa kertoilen lukeneeni kirjan jossa sanotaan että ihminen määrää elämänsä ennen syntymäänsä.. en sitten tiedä kuinka tarkkaan mutta testit on osoittanut että aivoissa on jo ennestään tieto jo mitä ihminen tulee tekemään vaikka ei sitä viellä itse tiedä.

Olisi varmasti mielenkiintoinen kirja luettavaksi, satutko muistamaan nimeä?

james van braag kirjoitti kirjan nimeä en kyllä muista ja ritva fagerström kirjoitti murroksen aika nimisen kirjan. näistä kahden kirjoittamista kirjoista pidin kovasti toista en tosiaankaan muista valitettavasti..

en koe että olen huono onninen siksi että monta kaveria on kuollut, syynä ollut osan elämän tyyli ja onnettomuuksia. Enkä koe siksikään että mun tv taso on kaks maitolaatikkoo, ne toimii erittäin hyvin saatika muu sisustus Enkä siks et joudun välillä hakeen sossusta rahaa ja veli osti miljoonan kämpän optioilla hesan keskustan tuntumasta. Se kyllä välillä rassaa et kaikki on niin kallista ja parhaat dyykkaus mestat on lukkojen takana. Enkä siks että kun lopulta uskalsi rakastua niin jätkä tappo ittensä, siitä toivuttuani rakastun uudelleen ja tämä teeskenteli et on tappanu ittensä, lähinnä koomista . Enkä siks et terveys on siinä luokkaa et en oo täysin työkykynen vaikka vasta 33v. Siksi vihaan ala-asteen rehtoria rankasti . Jne jne jne....
Siksi koen olevani huono onninen tai paha karma vaivaa, kun vaikka kuinka yrittää niin tulee vastaus EI. Jauhan paikallani, olen väliin putoaja lähes kaikessa. Missä vaan yritän edetä elämässä. No En ole vielä antanut periksi vaikka tulee potkuja päähän.
Se onnessa mietityttää että miks osalla on helppo elämä ja onnea jotka tekee vaan pahaa ympärilleen, on välinpitämättömiä, pahoja toisille, pahoja luonnolle, pahoja itselleen..

Tuli tästä ketjusta mieleen muinaissuomalaisten onnikonstanssiperiaate. Se menee niin, että onnen määrä on vakio. Jotta saisi itse onnea jostain se on vietävä toiselta erilaisin noitakonstein. Yleensä se "joku", jolta onni pyrittiin siirtämään itselle oli tietenkin jo tänä aikana naapuripeltojen omistaja.. Tällainen periaate esiinytyy usein erilaisissa luonnonkulttuureissa.

Tämä ei kuvaa omaa mielipidettäni mitenkään, tuli vain mieleen. Uskon onnen olevan vain sattumaa.. Silti täytyy myöntää, että minulla on "tenttikorut", joita käytän vain tenttipäivinä. Nämä onnenkalut saivat alkunsa pari vuotta sitten, kun menin ne korvissani tenttiin, johon en ollut valmistautunut juuri ollenkaan, menin vain haistelemaan kysymyksiä. Se meni sitten aivan täydellisesti se tentti ja siitä lähtien olen pistänyt samat korut tenttiin.. En usko, että niillä on mitään vaikutusta, muuta kuin se, että saan niistä itse potkua..

Jos jollakulla näyttäisi olevan onnea enemmän kuin muilla, niin se on kyllä äitini. Hän on edelleen meidän kylien suurimman bingopotin haltija ja hänellä on ollut lotossa kaksi kertaa kuusi oikein ja kerran kuusi ja lisänumero, mutta porukkakupongissa. Hän voittaa raveista satasia usein ja kenostakin melkein viikottain.. Hän on kirkkaasti plussalla. Minulla ei koskaan ole lotossa mitään..

ValkeaLeidi kirjoitti: Jos jollakulla näyttäisi olevan onnea enemmän kuin muilla, niin se on kyllä äitini. Hän on edelleen meidän kylien suurimman bingopotin haltija ja hänellä on ollut lotossa kaksi kertaa kuusi oikein ja kerran kuusi ja lisänumero, mutta porukkakupongissa. Hän voittaa raveista satasia usein ja kenostakin melkein viikottain.. Hän on kirkkaasti plussalla. Minulla ei koskaan ole lotossa mitään..

Aina voittaa, kun pelaa tarpeeksi kauan. Ja tekstistä päätellen äitisi tuota harrastaa melkeinpä kokopäiväisesti

Itse en usko, että onnen määrään voisi vaikuttaa. Noin niin kuin onnekkaissa tapahtumissa mitattuna, nehän ovat pelkkää sattumaa. Mutta asenne vaikuttaa kyllä yleiseen onnellisuuteen/tyytyväisyyteen.

ValkeaLeidi kirjoitti: Jos jollakulla näyttäisi olevan onnea enemmän kuin muilla, niin se on kyllä äitini. Hän on edelleen meidän kylien suurimman bingopotin haltija ja hänellä on ollut lotossa kaksi kertaa kuusi oikein ja kerran kuusi ja lisänumero, mutta porukkakupongissa. Hän voittaa raveista satasia usein ja kenostakin melkein viikottain.. Hän on kirkkaasti plussalla. Minulla ei koskaan ole lotossa mitään..

Jos väität että äitisi on lotosta ja bingosta voitolla, jotain yliluonnollista on tekeillä. Lotossa odotusarvo voitolle on aivan surkuhupaisan huono, eikä bingokaan ilmeisesti mitään hyväntekeväisyyttä ole. Ja päätellen ongelmapelaamistyylistä jota aikaisemmissa peleissä mainostit, hän tuskin on raveissakaan muuta kuin uhkapelaamassa. Ja keno? Keno on veikkauksen onnettoman huonoista uhkapeleistä pelaajalle ehkä se kaikkein huonoin.

Uskoisin ennemmin ufoihin ja kummituksiin kuin väitteeseesi siitä, että äitisi on 'kirkkaasti plussalla'.

Ongelmapelaaminen on hiukan samanlainen ongelma kuin alkoholismikin. Ja ongelmapelaamiseen voi saada apua.

Aika ronskia leimata äitini ongelmapelaajaksi, kun et tunne häntä ja tiedä mitään hänestä. Törkeää suorastaan.

Menee offtopikkiin, palataas takaisin onneen.


Mitäs olette mieltä suomalaisesta sanonnasta "Kel onni on, se onnen kätkeköön?"

Tällä on luultavasti jotain tekemistä tuon aikaisemmin mainitsemani onnikonstanssin kanssa. Jos kerran onni oli saavutettavissa vain siten, että se vietiin toiselta, oli kai parempi vaieta omasta onnestaan, ettei kukaan yritä noitua siitä osaa itselleen.

ValkeaLeidi kirjoitti:Aika ronskia leimata äitini ongelmapelaajaksi, kun et tunne häntä ja tiedä mitään hänestä. Törkeää suorastaan.

En leimannut häntä ongelmapelaajaksi, vaikka kertomasi perusteella siltä vaikuttaakin. Yritin tarjota apua. Kenenkään mieltä en tahtonut pahoittaa.

ValkeaLeidi kirjoitti:Mitäs olette mieltä suomalaisesta sanonnasta "Kel onni on, se onnen kätkeköön?"

Tällä on luultavasti jotain tekemistä tuon aikaisemmin mainitsemani onnikonstanssin kanssa. Jos kerran onni oli saavutettavissa vain siten, että se vietiin toiselta, oli kai parempi vaieta omasta onnestaan, ettei kukaan yritä noitua siitä osaa itselleen.

Vaikuttaa vähän sen tyyppiseltä sanonnalta, joka varoittaa kateudesta...
Se on nimittäin pirullinen asia se.
Jos olet onnellinen, muut kadehtivat sinua. Jos haluat välttää kadehdinnan ja tehdä muiden oloa paremmaksi, kätke onnesi^^