moniavioisuus/avoimet suhteet

[ridikulous]

En pidä ihmistä aidosti yksiavioillisena olentona.. tai jos nyt olisikin yksiaviollinen, niin ei ainakaan yksirakkauksinen. Kaikki olemme yhtä, on kyseenalaista olettaa että pystyisimme/haluaisimme rajoittaa rakkautemme yhteen ihmiseen. Ja ehkä tästä johtuu nämä kieroituneet rakkauden'osoitukset'. Jos yhteen on tyydyttävä niin se on parempi sitten lukita niin syvään kellariin ettei ainakaan karkuun pääse.

Tästä kommentista tuli mieleen.. Olisiko ihmisten helpompi elää keskenään, olisiko vähemmän sydänsuruja, jos kulttuurimme sallisi vapaat suhteet? Voisi elää sitoutumatta, mutta silti jollakin tasolla sitoutuneena toiseen ihmiseen. Jos ei olisikaan moraalin vastaista tapailla toisia ihmisiä seurustellessaan yhden kanssa?

Kun tämä oikeus olisi molemmilla, ei olisi eriarvoisuuttakaan. En siis tarkoita tällä mitään yksi mies ja 20 naisen haaremi -ajattelua, sillä myös naisella olisi oikeus tapailla muita.

Tällaisesta järjestelystä tosin seuraisi muutamia ongelmia, kuten miten määritellä parisuhde, tai kuka huolehtisi jälkikasvusta..

Juu, melko lailla utopistisia ajatuksia, mutta päätinpä silti julkaista ne.

[Aqua vitae]

Sillä on kait jotakin tekemistä evoluution kanssa, miksi jotkut eläinlajit pystyvät jakamaan itsensä kymmenille eri kumppaneille ja jotkut taas suostuvat "pariutumaan". Uskon, että alunperin siinä olisi ollut kyse jälkeläisten elinajan optimoimisesta.
Sillain "huolehtivat vanhemmat"-teemalla ja niin edespäin...

Millainen meidän yhteiskuntamme taas olisikaan, jos yksiavioisuus ei olisi koodattu useimpien meidän "moraalikäsitykseen"?
Populaatio saattaisi olla korkeampi^^?

[Ali G-]

Populaatio saattaisi olla korkeampi^^?

Ja sepä ei kuulosta kovinkaan hääppöiseltä vaihto-ehdolta! ;D
Mutta jos on tämmönen puhtaasti seksiin keskittynyt yhteisö, jossa jälkeläisistä ei huolehdita niin paljoa, niin eiköhän ne alkaisi kuolla petojen suihin silloin?

[Aqua vitae]

Mutta turvaisiko jatkuva *krhm* naiminen kuitenkin sen, mitä menettäisimme petojen suihin?
Kyllä ne useimpien eläinlajien emot nimittäin jäävät hoitamaan lapsosia.
Yhteiskuntamme rakentuisi sille pohjalle, että naiset kasvattavat lapset, miehet tekevät niitä koko ajan lisää^^ (Alkaa mennä jo aika yli tämä homma...)
Hmm... Sitten jos kuitenkin voisimme säilyttää nykyisen infrastruktuurimme, jonka olemme tähän mennessä rakentaneet?
Se tarkoittaisi, että perhe-elämää ei kuitenkaan olisi... Miehet silti voisivat käydä töissä... Kuka pitää töitä yllä? Miehet. Hmm... Veikkaisin, että ihmiskunta olisi aika pers**stä, jos lajimme ei olisi "yksiavioinen".

Ei oikein tule paljon mieleen, mikä voisi olla paremmin toisinpäin.

[Hartsa]

Kysymyshän tuossa lainatussa kommentissani ei suinkaan ollut naimisesta, vaan rakkaudesta. En ainakaan itse miellä että kyseiset asiat olisivat synonyymeja toisilleen. Tietysti vapaissa suhteissa sitten kysymys lienee vähän molemmista.

En oikein osaa yhtyä tuohon että yksiaivoisuus on koodattu moraaliimme, jos näin on, niin kyseinen koodaaja on tehnyt melko bugisen verkon. Ei eläinmaailmassa yksiavioisten eläinten kohdalla tietääkseni nähdä jatkuvaa pettämistä, puolisoiden vaihtoja, avioeroja ja näistä seuraavia tunnepuolen ongelmia. Lähinnä yksiavioisuus tuntuu yhteyskunnalliselta sekä jopa suurimmalta osin maailmanlaajuiselta tapakasvatukselta. Kaikki toitottavat että tämä on ainut tapa hoitaa asioita. Televisio näyttää jatkuvasti tällaisia 'lieroja' jotka rikkovat tätä pyhää sääntöä. Toki yhdyn näihin ajatuksiin jos molemmat osapuolet ovat siinä 'sopimuksessa', että ollaan vain yhdessä ja rakkauden osoituksia saa näyttää vain tälle yhdelle valitulle(vaikkakin itse rakkauttaa lienee mahdoton kääntää pois päältä kodin ulko-ovelta pois astuassa). Mikä taitaakin olla oikeastaan ainut vaihtoehto. Yhdenyön jutut onkin varmaan ilmaantuneet sitten kiertääkseen tätä sääntöä, mutta näissähän ei taaskaan ole enää kyse rakkaudesta vaan himosta.

Jos rakastaminen olisi ehdottoman vapaata, niin tottakai koko maailma olisi aika erinäköinen. On ehkä turhahkoa yrittää edes nyky-yhteiskuntaan tunkea kyseistä ajatusta. Niin moni asia täällä toimii yksiavioisuuden ehtojen varaan rakennetun häkkyrän varassa.

Rakasteleminen on luonnollisesti yksi rakkauden osoituksista, mutta kyseessä ei mielestäni enää olisi mikään ristiinnussiminen jos taustalla olisi aito rakkaus. Eli en usko että populaatio kasvaisi, tilalle vain tulisi erilaiset ohjenuorat kuinka vastuu lapsista jakautuu. En usko että naiset olisivat yhtään halukkaampia synnyttämään lapsia jatkuvaan jos kyseessä olisivat vapaat suhteet. Ehkä jopa päinvastoin, jos perhe-elämä ei vastaisi tämän hetken käsitystä keskiverto-onnellisen elämän tavoittelusta. Eli se joku 2,3 lasta 1,7 autoa, omakotitalo jne. mitälie. Että eiköhän ne ehkäisykeinot olisi silti olemassa, ja kenties entistä järkevämmässä käytössä. Mutta vaikeapa tuota on mennä arvioimaan.

Äärimmäisilleen vietynä tällainen käsite voisi muuttaa yhteiskuntaa niin rankasti, että kukaan ei enää omistaisi ketään. Edes leikisti(onhan mahdotonta omistaa toista ihmistä aidosti). Kenties lapsetkin olisivat yhteisöllinen voimavara, joiden kasvattaminen, kouluttaminen ja huolehtiminen olisi tasaisesti jokaisen vastuulla. Tämä taas antaisi lapselle hienot mahdollisuudet joka suuntaan, sekä kaikenlaiset eri näkemykset nuoresta asti jolloin valinnat pysyisivät omissa käsissä, eikä olisi pakko yhden tahon iskostamiin mielipiteisiin tyytyä loppuelämäksi. Luonnollisesti jos yhteisöllinen näkemys on joku, niin tämä oppi menee perille aivan kuten nyttenkin.

Mutta olihan kyseinen kommentti alun pitäenkin lähinnä utopistinen ajatus. Toki jollain tasolla olisi varmaankin mahdollista nyky-yhteiskunnassammekin tämä toteuttaa, mutta tulos voisi hyvinkin kääntyä tuohon aquan mainitsemaan suuntaan. Askel kerrallaan yleinen näkemys tämän tabun kanssa voisi muuttua.

Löytyyhän maailmasta pareja jotka luottavat toisiinsa 100%, jonka seurauksena heidän välillään ei ole mustasukkaisuutta, mikä taas antaa kummallekin vapauden mennä ja tulla miten he haluavat, tutustua muihin ihmisiin ja rakastaa heitä. Ei aina tarvitse kyse olla nussimisesta, kai ihminen voi rakastaa toista ilman sitäkin. Rakastan minäkin perheenjäseniäni, kuten varmaan suurin osa ihmisistä, miksi näissä tilanteissa ei sitten tarvita fyysisiä toimenpiteitä? Tekeekö tuon puuttuminen rakkaudesta jotenkin vähäisempää tai huonompaa? Ehkäpä päinvastoin. Tämä vain siksi koska suuri osa ei tiedä oikeasta rakkaudesta mitään.

[Aurelia]

Mielenkiintoisia ajatuksia...

Silloin kun olin sinkku sain jatkuvasti toisilta naisilta todella loukkaavia kommentteja oman käytökseni takia. Kun olin erään suhdeviritelmän jäljiltä pettynyt ja romuna niin eräskin naisihminen ihmetteli, että miten voin muka olla niin rikki, olihan se jo ties kuinka mones ihastukseni sinä vuonna...että jos muka rakastuu niin tulisesti joka toiseen vastaantulijaan niin miten se muka voi sattua kun asiat menee taas mönkään. Olin todella hämmentynyt, että niinkö minusta todella ajatellaankin.

Moni on ylistänyt miten ihanaa on kun otan ihmiset avoimesti ja ennakkoluulottomasti vastaan ja aidosti ihastun ja hullaannun uusista tyypeistä ja olen heistä kiinnostunut...ja sitten taustalla onkin ajattelua että olen joku vintistä laho sarjarakastuja jonka tunteilla ei ole mitään väliä. Saa loukata vapaasti kun moni muukin on tehnyt niin ja taas toisaalta tunnun helposti löytävän uutta seuraa lohdukseni.

Olen ehkä aina käsittänyt rakkauden ja ihastumisen jotenkin eri tavalla kuin valtaosa ihmisistä. Minulle on tyypillistä olla ihastunut moneen ihmiseeen yhtäaikaa, olin sitten varattu tai en. Jaan itseni ja elämäni niin monen ihmisen kanssa niin monella eri tasolla että minua on täysin mahdotonta omistaa. Onneksi olen löytänyt rinnalleni kumppanin joka ei heivaa minua vaikka olen hetken mielijohteesta pussaillut muita (ikään ja sukupuoleen katsomatta) jopa hänen nenänsä edessä, ihan vain hellyydenosoituksena. Rajan vedän kuitenkin seksiin, joskaan sekään ei ole mikään absoluuttinen raja, olisin halutessani vapaa tekemään mitä vaan kenen kanssa tahansa, kiinnostusta siihen ei vain ole ollut. Tietenkin minun on suotava sama kumppanilleni yhtälailla, vaikka tiedänkin että olisin varmasti ainakin jollain tapaa mustasukkainen.

En ole keksinyt mitään määritelmää parisuhteelleni. Ehkä sitä voisi kutsua avoimeksi suhteeksi siinä mielessä, että mikään ei ole kiellettyä kunhan siitä keskustellaan ensin ja molemmat päätyvät sopuratkaisuun asian suhteen. Toisaalta toistaiseksi ei kummallakaan ole ollut intoa tehdä mitään fyysistä kenenkään muun kanssa, joten siinä mielessä suhde on toistaiseksi ollut yksiavioinen. Jollei minulla olisi lasta niin voisin hyvinkin kuvitella eläväni kommuunissa useamman ihmisen kanssa. Moni ystäväni onkin ainakin tilapäisesti asunut luonani, niin tyttöjä kuin poikiakin. Joidenkin kanssa on ollut myös fyysistä kanssakäymistä, useamman kanssa lähinnä kaverillista rakkautta.

Moniavioisuus siinä mielessä, että kukaan ei sitoisi ketään itseensä kiehtoo minua. En tarkoita että kaikkien pitäis maata kaikkien kanssa, seksiä ei tarvitsisi kaikissa kuvioissa olla kunhan ajanviettäminen noin muuten olisi ihan sallittua ilman että kukaan osapuolista leimaantuisi petturiksi tai kodinrikkojaksi. Toivoisin omallekin kumppanilleni enemmän ystäviä joiden kanssa jakaa arvokkaita ajatuksiaan ja joiden seurasta hän voisi nauttia ja inspiroitua, se oli rikkaus itsellenikin hänen kauttaan. Nyt tuntuu, että joudun liiaksi raahaamaan häntä omien ystävieni keskuuteen missä hän ei oikein tunnu kohtaavan itseään kiinnostavaa ajattelua....näitä hörhön ja skeptikon liiton ihanuuksia.

[viltsu]

Aivoimet suhteet ei kannata! Kokemusta on!

[Vic Rattlehead]

Itse ainakaan en tahtoisi mitään moniaivoisuutta, puhtaasti siksi, että ei se tuntuisi silloin, että sä merkitset sille ihmiselle yhtään mitään kun seksilelua ja siittäjää. Itse tahdon osoittaa ja vastaanottaa rakkautta, en vain siittää ja siirtyä seuraavaan.

En ole kirjoitustuulella ja muutenkin käyn täällä pitkästä aikaa niin jätän kommenttini tällä kertaa tähän.

[Wespa]

Voihan sitä rakastaa esim. kahta naista, eikä käyttää pelkästään siitinalustana. Jos normaalissa suhteessa istuu käsi kädessä sohvalla katsellen telkkaria, rakastelee, viettää aikaa jne. niin en näe miksi sitä ei voisi tehdä kolmestaankin. Toki se vaatii oikeanlaiset henkilöt toimiakseen hyvin.Tietynlaiset persoonallisuudet tukisivat hyvin toisiaan vaikka kolmen henkilön suhteessa. Jos olisi vaikka yksi ujo, vähän vilkkaampi ja vieläkin vilkkaampi, niin tästähän olisi hyvä oppia jokaisen toisiltaan ja löytää omaankin elämään tasapainoa. Toki myös se rakkaus pitäisi löytyä molempiin kumppaneihin (itsensä lisäksi) ja heidänkin pitäisi vähintään olla kavereita. Näen suhteen muutenkin mahtavan hyvänä elämän oppimis -ja opettamisalustana, jossa voi oppia lisää itsestään ja toisilta elämän oppeja.

[Phantom]

Voihan sitä rakastaa esim. kahta naista, eikä käyttää pelkästään siitinalustana. Jos normaalissa suhteessa istuu käsi kädessä sohvalla katsellen telkkaria, rakastelee, viettää aikaa jne. niin en näe miksi sitä ei voisi tehdä kolmestaankin. Toki se vaatii oikeanlaiset henkilöt toimiakseen hyvin.Tietynlaiset persoonallisuudet tukisivat hyvin toisiaan vaikka kolmen henkilön suhteessa. Jos olisi vaikka yksi ujo, vähän vilkkaampi ja vieläkin vilkkaampi, niin tästähän olisi hyvä oppia jokaisen toisiltaan ja löytää omaankin elämään tasapainoa. Toki myös se rakkaus pitäisi löytyä molempiin kumppaneihin (itsensä lisäksi) ja heidänkin pitäisi vähintään olla kavereita. Näen suhteen muutenkin mahtavan hyvänä elämän oppimis -ja opettamisalustana, jossa voi oppia lisää itsestään ja toisilta elämän oppeja.

Toki toikin on mahdollista mutta vaatii niinkuin sanoit oikeen laiset ihmiset hommaan. Itsestäni ei olisi moiseen touhuun. Nykyistä kumppania rakastan kaikista ongelmistamme huolimatta. Arvostan häntä suuresti lapsieni äitinä ,vaimona ja ihmisenä enkä pystyisi antamaan rakkautta enää 3 "pyörälle".

[Immoxilline]

Suurin osa meistä suhtautuu kuitenkin parisuhteessa toiseen ihmiseen omistavasti oman riittämättömyyden pelon takia. Eipä se tainnut toimia silloin hippiaikoinakaan, mitä nyt olen vanhemmilta ja viisaammilta kuullut.. Vaatisi aikamoisen muutoksen tältä luolamiestasolta eteenpäin jotta moinen olisi yleisesti hyväksytty tapa. Kyllähän se tietenkin olisi näin miehisestä näkökulmasta jeejee jos vaikka kahden kaunokaisen kanssa eläisi, mutta kuinkas sitten kun tulee kränää?
Häntä koipien välissä sateeseen luikkisi tuo uros, kirsu kohti lähibaaria

[Pirtsu]

OT: Huomasin vasta kirjoitettuani että tämähän on aika hiljainen topic näköjään mutta menköön nyt..

Olen uusi täällä, mutta tämä aihe nyt sattui silmään kun on kokemusta.

Olen siis parisuhteessa, joka on jollain tapaa avoin suhde. Meillä siis on sopimus, että jos siltä tuntuu, niin muita saa käydä "kikkimässä", mutta sydän on sitten siellä yhden ja saman henkilön luona koko ajan, eli ei olla niin tarkkoja siitä että missä ja kenen kanssa niitä kusivehkeitä käyttää.

Olemme yhdessä sitä pähkäilleet, ja tulleet siihen tulokseen, että tässä houkutusten täyttämässä maailmassa nykyisin yksiavioinen suhde on ainakin meille mahdotonta, joidenkin mielestä se voi olla mielen heikkoutta, meidän mielestä se on vain järkevää. Jos suhde muuten toimii kuin unelma, niin miksi pistää hyvä suhde poikki sen takia että kaipaa välillä jotain piristystä sinne petipuuhiin.

[Phantom]

OT: Huomasin vasta kirjoitettuani että tämähän on aika hiljainen topic näköjään mutta menköön nyt..

Olen uusi täällä, mutta tämä aihe nyt sattui silmään kun on kokemusta.

Olen siis parisuhteessa, joka on jollain tapaa avoin suhde. Meillä siis on sopimus, että jos siltä tuntuu, niin muita saa käydä "kikkimässä", mutta sydän on sitten siellä yhden ja saman henkilön luona koko ajan, eli ei olla niin tarkkoja siitä että missä ja kenen kanssa niitä kusivehkeitä käyttää.

Olemme yhdessä sitä pähkäilleet, ja tulleet siihen tulokseen, että tässä houkutusten täyttämässä maailmassa nykyisin yksiavioinen suhde on ainakin meille mahdotonta, joidenkin mielestä se voi olla mielen heikkoutta, meidän mielestä se on vain järkevää. Jos suhde muuten toimii kuin unelma, niin miksi pistää hyvä suhde poikki sen takia että kaipaa välillä jotain piristystä sinne petipuuhiin.

Ihan hieno homma jos kerran toimii. Mutta eikös näissä aina piile se vaara että jos se yhden illan kiksasu alkaakin kiinnostamaan enemmän ja sydän lähtee kampeemaan väärään suuntaan. Mutta ei kait siinä mitään jos homma toimii. Ja onhan tuossa sopimuksessa se hyvä puoli, että kun heräät kapakka illan jälkeen jonkun vieraan sängystä niin ei tule morkkiksia eikä oma tunto kolkuta ovella. ainiiin ja edittiä vielä sen verran että. Mites sitten kun heräät vieraan sängystä ja se omamuru kysyy että missäs olit? Vastaat että yhen jätkän luona ku kaipasin vähän piristystä noihin sänkyhommiin. Minulle miehenä tulisi ainakin sellainen olo että olen sinun mielestä huono sängyssä ja ottaisin tämän"kiksautuksen" loukkauksena. Nooo mutta meitähän on tietysti moneen junaan.

[Tähtiensusi]

OT: Huomasin vasta kirjoitettuani että tämähän on aika hiljainen topic näköjään mutta menköön nyt..

Olen uusi täällä, mutta tämä aihe nyt sattui silmään kun on kokemusta.

Olen siis parisuhteessa, joka on jollain tapaa avoin suhde. Meillä siis on sopimus, että jos siltä tuntuu, niin muita saa käydä "kikkimässä", mutta sydän on sitten siellä yhden ja saman henkilön luona koko ajan, eli ei olla niin tarkkoja siitä että missä ja kenen kanssa niitä kusivehkeitä käyttää.

Olemme yhdessä sitä pähkäilleet, ja tulleet siihen tulokseen, että tässä houkutusten täyttämässä maailmassa nykyisin yksiavioinen suhde on ainakin meille mahdotonta, joidenkin mielestä se voi olla mielen heikkoutta, meidän mielestä se on vain järkevää. Jos suhde muuten toimii kuin unelma, niin miksi pistää hyvä suhde poikki sen takia että kaipaa välillä jotain piristystä sinne petipuuhiin.

Kylläpä on mielenkiintoinen suhtautuminen parisuhteeseen.... Itse en ainakaan eläisi minkään muotoisessa rakkaussuhteessa, jos tietäisin rakkaani makaavan ties kenen kanssa milloin haluaa.. hyh suorastaan.

[Pirtsu]

Meillä homma menee niin, että sovitaan etukäteen, jos meinataan jossain käydä, toisin sanoen jos olen viettämässä iltaa jossakin ystävien kanssa ja joku tyyppi alkaa kiinnostamaan, niin soitan/laitan viestiä omalle miehelle, että sopiiko jos tänään käyn, ja nämä hommat pyritään hoitamaan selvinpäin aina, sekä myöskin selittämään sille kolmannelle osapuolelle, että mikä on homman nimi.

Omalle miehelle ei tule huono mieli siitä, jos sanon että kaipasin piristystä tai vaihtelua, ymmärrän kyllä että monelle niin voisi käydä, mutta siksipä kaikista ei koskaan olekkaan avoimeen suhteeseen, eikä ole pakkokaan.Meidän suhde nyt ei ole "normaali" siinä määrin mitä nyky-yhteiskunta määrittelee normaaliksi parisuhteeksi, monellakaan muotoa. Se sopii meille, kun pelisäännöt on sovittu yhdessä etukäteen, ja olemme sopineet, että joka asiasta puhutaan etukäteen, ja oikeilla nimillä, ei edes pieniä valkoisia valheita, minä luotan mieheen ja mies minuun.

Tuosta rakkaudesta vielä, me olemme siinä mielessä "omituinen pari" että olemme nyt puolisen vuotta seurustelleet, ja emme ole kertaakaan sanoneet rakastavamme, olemme sopineet että niin ei sanota ennenkuin voidaan olla täysin varmoja siitä, se kuulostaa varmaan monen mielestä erittäin oudolle, ja ymmärrän sen täysin. Emme ole myöskään riidelleet kertaakaan, kun olemme pitäneet kiinni siitä, että puhutaan asiat etukäteen, niin ei tarvitse huutaa jälkikäteen.

Koitin nyt valaista tätä meidän suhdetta hiukan lisää, mutta näin aamulla ei ajatus ole terävimmillään, mutta jos jollakin on jotain kysymistä asiasta niin vastaan toki mielelläni. Suorastaan uskon että tämä herättää kysymyksiä, ja tuntemuksia, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, mutta siksihän ihmiset ovat erilaisia että mielipiteitä syntyy.

[Mya_]

Itse oon huomannut että mulle polyamoria tuntuisi sopivan paremmin kuin mikään muu suhteen muoto. On jotenkin kamalan rajoittavaa että "nyt olet suhteessa etkä saa siis edes vilkaista muihin päin". Suhteen kuuluis olla luottamuspohjalla, sitten kun molemmat luottaa toisiinsa ja tietää rakastavansa toisiaan, ja että aina palaa sen toisen luokse, niin onko sillä sitten väliä vaikka rakastaisi useampaa, ei se sen tunteen laatua muuta, jos kuitenkin jokaiselle on aikaa ja se on kaikkien mielestä okei.

Tosiaan avoimuus ja rehellisyys on siinä sit kaiken a ja o, kuten mun mielestä pitäisi olla aina. Silloin kun ei ole turhia sääntöjä, niin niitä ei voi myöskään rikkoa. Siinä vaiheessa kun tulee sääntöjä, tulee myös pelko niiden rikkomisesta, ehkä jopa halu rikkoa niitä. Kuuntelee sydämen ääntä, niin ei voi mennä vikaan.

[Phantom]

Meillä homma menee niin, että sovitaan etukäteen, jos meinataan jossain käydä, toisin sanoen jos olen viettämässä iltaa jossakin ystävien kanssa ja joku tyyppi alkaa kiinnostamaan, niin soitan/laitan viestiä omalle miehelle, että sopiiko jos tänään käyn, ja nämä hommat pyritään hoitamaan selvinpäin aina, sekä myöskin selittämään sille kolmannelle osapuolelle, että mikä on homman nimi.

Omalle miehelle ei tule huono mieli siitä, jos sanon että kaipasin piristystä tai vaihtelua, ymmärrän kyllä että monelle niin voisi käydä, mutta siksipä kaikista ei koskaan olekkaan avoimeen suhteeseen, eikä ole pakkokaan.Meidän suhde nyt ei ole "normaali" siinä määrin mitä nyky-yhteiskunta määrittelee normaaliksi parisuhteeksi, monellakaan muotoa. Se sopii meille, kun pelisäännöt on sovittu yhdessä etukäteen, ja olemme sopineet, että joka asiasta puhutaan etukäteen, ja oikeilla nimillä, ei edes pieniä valkoisia valheita, minä luotan mieheen ja mies minuun.

Tuosta rakkaudesta vielä, me olemme siinä mielessä "omituinen pari" että olemme nyt puolisen vuotta seurustelleet, ja emme ole kertaakaan sanoneet rakastavamme, olemme sopineet että niin ei sanota ennenkuin voidaan olla täysin varmoja siitä, se kuulostaa varmaan monen mielestä erittäin oudolle, ja ymmärrän sen täysin. Emme ole myöskään riidelleet kertaakaan, kun olemme pitäneet kiinni siitä, että puhutaan asiat etukäteen, niin ei tarvitse huutaa jälkikäteen.

Koitin nyt valaista tätä meidän suhdetta hiukan lisää, mutta näin aamulla ei ajatus ole terävimmillään, mutta jos jollakin on jotain kysymistä asiasta niin vastaan toki mielelläni. Suorastaan uskon että tämä herättää kysymyksiä, ja tuntemuksia, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, mutta siksihän ihmiset ovat erilaisia että mielipiteitä syntyy.

Olette puolisen vuotta seurustelleet. Sitten kun olette olleet 10v niin laita osote niin laitan viiniä ja suklaata tulemaan kera onnen toivotusten. Sitten vosi itsekin kokeilla samaa seurustelu tapaa. Noista Riidoista vielä sen verran että jos pitempään seurustelee niin niitä tulee varmasti eteen, ainakin jos saman katon alla asuu (12 vuoden kokemus), että älä ole huolissasi . Kaiken lisäkäksi riidat puhdistavat "ilmaa". Ja on ihan jees minusta sanoa jos on jostain eri mieltä ja mikä vituttaa. Muuten saattaa jäädä tossun alle. Ja siellä on varmasti aika paskamaista olla.

[Pirtsu]

Tuosta seurustelun pituudesta.. Emme ajattele tämän olevan ikuista, sovittu on jo etukäteen että niin kauan kun molempien mielestä homma on kivaa, niin kauan sitä jatkuu, sitten kun ei enää tunnu kivalle, siitä kerrotaan heti, ja mietitään yhdessä että pistetäänkö homma jäähtymään.

Riidoista, me kumpikin vihaamme riitelyä yli kaiken, vaihdamme toki mielipiteitä ja keskustelemme paljon, mutta emme halua ruveta riitelemään ja huutamaan, minun ja myös mieheni mielestä huutaminen on jollain tapaa mielen heikkoutta.

Meitä on toki moneen junaan, ja ompa joku jäänyt asemallekkin, mutta meille tämä sopii, kaikille ei, niinkuin jo edellisessä viestissä taisin sanoa.

Mya_ : Meillä avoin suhde tarkoittaa siis pelkkää seksiä muiden kanssa, ei tunteita. Siinä pitää tietenkin olla tarkkana ettei tunteet väkisin puske mukaan hommaan, mutta toistaiseksi ei ole sellaista ongelmaa ollut. En sano ettäkö tämä olisi lopullinen ja onnistunut ratkaisu loppuelämän kannalta, mutta olemme mieheni kanssa molemmat avoimia ihmisiä, ja halukkaita kokeilemaan kaikkea uutta, tämä joko toimii, tai sitten ei. Se jää nähtäväksi, meillä kellään tuskin on sitä kristallipalloa mikä kertoo tulevaisuuden tarkasti.

[Zrud]

ite en kyl kiellä moniavioisuutta. iha hyvin sitö voi rakastaa useampaaki naista kerrallaa.

[Tähtiensusi]

ite en kyl kiellä moniavioisuutta. iha hyvin sitö voi rakastaa useampaaki naista kerrallaa.

Olishan se iha ok jos naisetkin sitten voisivat mennä naimisiin monen miehen kanssa!!!