Hienoa, olen huomannut foorumilla paljon kommenttia tyyliin "Jos avaruusolennot olisivat vihamielisiä, niin ne olisivat tuhonneet meidät jo ajat sitten" yms. Mielestäni näkökulma on liian suppea. Avaruus on tietysti valtava, ja sieltä tod. näk. löytyy myös älyllistä elämää, mutta mielestäni silti ei pitäisi olettaa, että ne olisivat valovuosia meitä edellä kehityksessä. Tälläkin hetkellä tuolla jossain varmaan syntyy uusi sivilisaatio joka elää ns. omaa kivikauttaan. Toisella puolella avaruutta taas on ikivanha yhteiskunta, joka vetelee viimeisiään tuhon edellä. Me, ihmiset olemme jo hyvin pitkällä kehityksessä, ja toisille sivilisaatiolle me olemme avaruusolentoja. Lähtöpisteeseen palataan taas sillä, että toisessa aurinkokunnassa kehityksen mittari voi olla hyvinkin toisenlainen, ja kivikautiset ihmiset luulevat olevansa jo koko universumin kehittynein klisee. Ei tiedä vaikka he olisivat juuri me, tai sitten olemme tietämättämme jo universumin huipulla. En ole viime päivinä paljon muuta pohtinutkaan.

Tuli taas vähän pointitonta ja asiatonta tekstiä mutta toivottavasti ymmärätte mitä haen takaa... Keskustelussa lähes kaikkia (loputtomia) näkökantoja on kuitenkin vaikea ottaa huomioon, ja jos haluatte puhua niistä jotenkin muuten niin senkun. Vastaavaa pitäisi tehdä muillekin alueille, mutten ole omistautunut niille.

Trauma puhuu asiaa! Olen itsekin miettinyt noita asioita, mutta jos ja kun muuallakin maailmankaikkeudessa on elämää, kaikenlaista: ystävällistä ja epäystävällistä ja kaikkee siltä väliltä, niin eikö ihminen tai jokin muukin olento toimi luonteensa mukaisesti?

Sekin, että meistä näyttää, että joku sivilisaatio on meitä edellä, on vaan meidän näkökulma. Jonkun vielä viisaamman mielestä tuo viisas sivilisaatio on kivikauden asteella!

Sitä vaan aina katsoo kaikkea omasta näkökulmasta, kun ei muutakaan mahdollisuutta ole..

Olemme niin pieniaivoisia, että meillä on suppea näkökulma. ;)

Heh. Näinpä kyllä.

Muistan joskus ammoin lukeneeni jotain tanskalaista(?) scifi-kirjaa, jossa päähenkilöiden avaruusalus asettui vielä noin keskiaikaa elävän vieraan sivilisaation planeetan kiertoradalle. Koko kirjasta on jäänyt selkeästi muistiini vain tuo lyhyt kohtaus, niin mielenkiintoisen näkökulman se antoi, kun aluksen miehistö pohdiskeli keskenään: "Mahtavatkohan he nähdä aluksemme valopisteenä taivaalla? Mitähän he ajattelevat vaeltavasta tähdestä?"

Heviä! (Teos taisi olla juuri ancient astronauts-teorian kulta-aikana kirjoitettukin vielä.)

Näkemyksen puute vaivaa ihmistä muutenkin. On vaikeaa päästä edes toisen ihmisen pään sisälle saatikka ymmärtää alienien tarkoitusperiä.

Kunhan tässä pääsisi oman päänsä sisälle edes..

Ei meidän tarvitse mennä päähän sisälle, kun vain saisi ne asiat mitä siellä on niin ULOS.

Kyllä saa äkkiä pään sekaisin kun alkaa kunnolla ajattelemaan että kuinka iso avaruus on ja kuinka monta sivilisaatiota siellä on....

Mä uskon että jos avaruus on ääretön niin siellä on pakko olla äärettömän paljon elämää : D

Mutta tuskin MITÄÄN ihmismäistä/meitä paljon muistuttavaa kansaa löytyy.

Mistäs sitä tietää mutta onhan ne varmaan ihan eri näköisiä

Ja niillähän voi olla IHAN eri kulttiuurit ja muut..... ja eri tavat kommunikoida... kuin puhumalla siis. Siis siellähän voi olla mitä vaan ei vaan ihmisiä.

Itseäni harmittaa se, kun mm. NASA vaan etsii maapallon kaltaisia planeettoja olettaen, että vain vettä sijaisevassa planeetassa voi olla elämää jne.

Tutkittasiin nyt ekaksi vaikka meri, maan alta, sekä toiset ulottuvuudet.

Sellainen sammakkolajikin löydettiin juuri, millä ei ole keuhkoja ollenkaan, mutta silti se vaan porskuttaa menemään...

Niimpä. Ei välttämättä kaikkialla maailmassa tarvita vettä kehitykseen. Tai ilmaa. Mitä jos ne henkittääkin jotain kaasua?

Maapallon uumenista on myös löydetty bakteereita, jotka elävät satojen asteiden lämpötiloissa, käyttävät metalleja ja mineraaleja ravinnoksen eräänlaisen korroosioon pohjautuvan "yhteyttämisen" kautta... Elämä löytää keinot.

Vesiplaneettojen etsintä ei silti ole mielestäni ihan turhaa hommaa, voivathan nuo kohteet olla tärkeitä ihmiskunnalle tulevaisuudessa, kun oma planeettamme hajoaa aamuihinsa. Eksoplaneettojen tutkimus on myös erittäin mielenkiintoista hommaa. (Palautti ainakin meikäläisen kiinnostuksen tähtitieteeseen.)

http://www.public.asu.edu/~sciref/exoplnt.htm

Olisiko ihan naapurustossa maankaltaisia kiviplaneettoja? (Mielenkiintoinen muutenkin tuo Alfa Kentaurin kolmoistähtijärjestelmä...)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alfa_Kentauri

Joskus on todella rentouttavaa jos on jossain landella niin voi vaan katsella tähtiä kun ne näkyy todella hyvin kun ei ole lähelläkään mitään katulamppuja.

Gitarre kirjoitti:Joskus on todella rentouttavaa jos on jossain landella niin voi vaan katsella tähtiä kun ne näkyy todella hyvin kun ei ole lähelläkään mitään katulamppuja.

näimpä! ittekkin juuri kyseisen asian takia hommasin suhteellisen hyvän peilikaukoputken. tosin maalla näkee pelkällä silmällä linnunradan joka jo itsestään on vaikuttava näky, mutta putkella kun katsoo niin tuntee ittensä todella pieneksi.

Mistä voi hommata kunnon kaukoputkia?

joni kirjoitti:Mistä voi hommata kunnon kaukoputkia?

Esimerkiksi tuolta löytyy. Tuolla aloittelijoiden setillä näyttäisi olevan siedettävin hinta, mutta se ei välttämättä ole niin tehokas ko noi melko kalliit.

Siegfried kirjoitti:

joni kirjoitti:Mistä voi hommata kunnon kaukoputkia?

Esimerkiksi tuolta löytyy. Tuolla aloittelijoiden setillä näyttäisi olevan siedettävin hinta, mutta se ei välttämättä ole niin tehokas ko noi melko kalliit.

ja jos mahdollista niin kannattaa hommata lisävarusteena pikät tukijalat putkelle tulee katselusta mielenkiintoisempaa kun kohteet pysyy ainakin hetken paikoillaan...maapallon kierto aiheuttaa sen mukavan ilmiön että joudut kuitenkin vähän väliä seuraamaan tähteä (varsinkin peiliputkella se siirto on mielenkiintoista ensimmäistäkertaa käyttävälle jos on tottunut pelkkään linssiputkeen)

mä ostin peiliputken, mutta en ole perhana kerenny vielä kattomaa sillä muutaku kuuta kerran , ja oli kyllä hienon näkönen kun erottu ihan selvästi kaikki pinnan muodot jne.