Se oli tuossa 1977, heinäkuun loppupäiviä, minulla oli seuraavana aamuna edessä valintahaastattelu ravintola-alan koulutukseen, mutta jostakin syystä kiekuin vielä puolen yön aikoihin pihalla jutellen isonsiskon ja tämän miehen kanssa.
Taivas oli tummien pilvien peittämä. Kotona oli kissa, kerron tämänkin, koska se ooli ensimmäinen merkki siitä, ettei kaikki ollut normaalia. Yhtäkkiä alkoi kuulua kissan hätäistä huutoa parin kymmenen metrin päästä jokivarresta. Juoksin katsomaan mitä ooli tapahtunut, kissa istui jokivarressa, turkki pystyssä ja kiljui. Kannoin Rollen kotiin, mutta kissa ei pysytnytkään pihapiirissä, vaan ryntäsi saman tien pakosalle samaan suuntaan.
Meni vielä tovi, siskoni ja hänen mies istuivat autossa ja minä nojailin siinä ulkopuolella, kun me kaikki näimme sen yhtä aikaa.
- UFO! Raimo huusi. Hän oli lestaadiolaisesta perheestä ja oli sitä ennen aina suhtautunut pilkallisesti, kun olimme siskoni kanssa jutelleet ufoista.
Esine tunkeutui pilvien alapuolelle ja muistutti väriltään tulista hiiltä, se oli ainakin nelimetrinen, soikea. Se liukui vähän matkaa hiljaa oikealle, seuraten tiiviisti peltojen takana kasvavan metsän puiden latvoja. Ja nousi sitten takaisin pilvien yläpuolelle. Tässä vaiheessa olivat jo siskoni ja Raimokin ulkona.
- Kamera esiin! mies huusi ja aukaisi takakontin. Kului vähän aikaa ja esine tuli taas esiin pilvien takaa, se teki sen kaiken kaikkiaan kolme kertaa, ennen kuin, siirryttyään vielä matkan oikealle, ilmeisesti laskeutui metsän taakse.
Näin jälkeen päin, on outoa, miksi me emme lähteneet tutkimaan asiaa, toisaalta välimatkaa oli useita kilomterejä. Ja siski toisekseen olimme kaikki kuin ällikällä lyötyjä, myös tämä mies, joka siihen saakka oli pilkannut ufojuttuja.
Saimme kuvan, mutta kaikkien vuosien jälkeen ne katosivat kaikki jonnekin, viimeisen valitettavasti lähetin johonkin ufokerhoon, josta en koskaan saanut edes vastausta. Kuvassa esine oli kantikas, suorakulmio.
Me kaikki muistamme kokemamme eri tavalla. Raimo muistaa esineen nopean liikkuminsen, sisareni tarkkaili esinettä kiikarilla ja muistaa nähneensä reikiä, ehkä ikkunoita. Hän myös sanoi ilman olleen pistelevä ja sähköinen. Minä taas muistan esineen tulen värin ja hohteen.
Kului pari päivää ja minä näin unen, jossa ufo lensi talomme yläpuolella, herättyäni, minusta tuntui, että jotakin oli tapahtumassa. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Myynytkin juttujani, tuon kokemani jälkeen kirjoitin monet vuodet erästä scifi-novellia. En koskaan julkaissut sitä, harmi, vaikka sen lukeneet pitivätkin, nyt suuri osa sivustoista on hukassa...
Tuon jälkeen on ollut rauhallistakin, mutta aina välillä ovat ufot näyttäytyneet minulle. Olen nähnyt harmaan, lentävän kolmion taivaalla, tuulen vastaisesti. Kullan värisenä hohtavan soikion yöllä. Mutta kummallisimpia ovat unet, joissa makuuhuoneeseeni on tultu. Minulla oli oikeassa käsivarressa neulanpisto, vuosien jälkeen siinä on edelleen nähtävissä arpeutuma. Jalassani on juuri tuollaisia punaisia arpeja. Muistan myös katselleeni monitorista karttaa, planeetan väri oli keltainen. Luulin ensin katselevani kuun kamaraa, kunnes erotin monitorissa mantereita ja niiden ylle oli kirjoitettu sanoja, en saanut niistä selvää, vaikka kuinka yritin. Herätessäni kaikui päässäni sana: Pleijadit.
Vain muutama päivä sitten näin taivaalla jälleen ufon. Valitettavasti vain, ilmassa oli sen verran väreilyä, että kuvasta tuli epäselvä.
Tiia kirjoitti:Elikkäs tälle alueelle olis kiinnostava saada abduktioihin elikkäs ufosieppauksiin liittyvää keskustelua ja ufo/abduktio -uniin liittyvää keskustelua.
Ja muutenkin kaikkeen tuollaiseen liittyvää.
---
Monesti nään viikon aikana ufo ja -abduktiounia, viime keväästä asti olen niitä nähny. Ihoonkin on tullu monesti selittämättömiä arpia. Viimekesänä tuli kummankin polven yläpuollelle punaset pisteet ja näistä asioista oon keskustellu jonkun ufotutkijankin kanssa puhelimessa samalla kun tein uforaportin. Piti päästä joskus suomen ufotutkijoiden järjestämään hypnoositutkimukseen, mutta ei sitten onnistunukkaan.
Itse näin tässä toissäyönä unta että olin jossain saaressa, sitten siellä taivaalla alkoi näkymään 3 muukalaisten avaruusalusta ja kuvasin niitä kameralla. Sit jostain pilvestä iski salama järveen ja yhtäkkiä huomasin, että olen yhessä niistä avaruusaluksista ja makaan tyyliin sellasella hammaslääkärin tuolilla, ne olennot on sellasia ihmisen näkösiä aikalailla ja niillä näkyy verisuonet ihon läpi, niil on vaan isompi pää kun ihmisillä ja siinä ne tekee mulle testejä. Porailevat hampaita, tunkevat napaan jotakin ja pistävät niitä implantteja joissa on seurantalaite ja klassisin juttu on se että ne tekee jotain risteytyskokeita. Sitten puhuin telepaattisesti jotain niitten kanssa ja huomasin yhtäkkiä että oonkin järvessä ja takasin siellä saaressa.
Oon näitä unia monenlaisia nähny, niitä on ihan kauheesti..
Joskus sitä ajattelee että on voinu tulla abduktoiduks, monella muullakin voi olla samanlaisia aatteita 
.
Suomessakin on monia ihmisiä kateissa, joskus ajattelen että jotkut niistä voi olla siepattuja, mutta ei sitä koskaan tiedä, jotkut häviää kuitenkin vaan kuin tuhka tuuleen, omituista..
Kertokaas omia unianne, kokemuksianne ja tähän aiheeseen liittyvää 
?
)
Mutta katsottava kauhupätkä kuitenkin, saattaisi hyvinkin tapahtua, mutta toivottavasti kuitenkin ilman isoveli, Kurtia, joka hokee lähtevänsä hakemaan avolava-autoa pakenemista varten ainakin kaksikymmentä kertaa, ennen kuin lähtee ovesta. Siinä vaiheessa, todella, toivoo jo Kurtin jäävän ailenien saaliiksi! 
Tuskinpa, Dean Alioto olisikaan muutoin saanut videota filmata uusiksi?
