Kirjoitin tuonne jokusen esittelyn ehdolla olevista ufotutkijoista.
Ahti KarivieriDiplomi-insinööri ja filosofian lisensiaatti Ahti J. Karivieri on todellinen rajatiedon monitoimimies. Tapani Kuningas haastatteli häntä vuoden 1992 ensimmäiseen Ultralehteen, jossa häneltä kysyttiin mitä rajatiedon osa-aluetta hän ei ole harrastanut. Karivieren mukaan niitä ei ollut silloin kovin montaa, esimerkkeinä hän mainitsi Kaakkois-Aasian kirjavan mystiikan, mustan magian keinot ja Lapin noitien kulttuurin, johon hän aikoi seuraavaksi perehtyä. Niinpä hän onkin tunnettu erittäin monipuolisena, joskin myös kiistanalaisena luennnoitsijana.
Karivieri on tunnettu mm. hypnoositutkimuksistaan, josta hänellä on vuosikymmenien kokemus, sillä hän perehtyi hypnoosiin jo 50-luvulla. Ufoihin hän törmäsi saatuaan kutsun Kokkolaan perustamaan sinne teknillistä oppilaitosta 1967, jolloin alueella oli Karivieren mukaan menossa jonkinlainen ufoaalto. Hän kiinnostui tätä kautta aiheesta ja liittyi nopeasti mm. NICAP:in jäseneksi.
Vuonna 1969 hän lähti mukaan Oulun ufokerhon toimintaan. Samana vuonna alkoi
Pudasjärven ufoaalto, jonka tutkimuksia Karivieri oli vetämässä. Parin vuoden aikana etenkin Pudasjärven Ison-Syötteen ympäristössä tehtiin kymmeniä ellei satoja ufohavaintoja. Projektin yhteydessä kehitettiin erilaisia kuvausmenetelmiä, ja saatiin runsaasti ufovalokuvia, lähinnä infrapunafilmille. Kodak kuitenkin Karivieren mukaan lopetti CIA:n määräyksestä filmilaadun myynnin ulkomaille sen jälkeen kun
moniväriset ufokuvatlevisivät suomalaiseen lehdistöön.
Vuonna 1972 Karivieri siirtyi Oulusta Uppsalan yliopistoon ja hänen toimintansa suomalaisessa ufotutkimuksessa väheni joksikin aikaa merkittävästi samalla kun hän keskittyi enimmäkseen opiskelemaan muita rajatiedon osa-alueita. Miehen mukaan muuttopäätökseen vaikutti se, että hänen puheluitaan
alettiin väitetysti salakuuntelemaan. Karivieren mukaan eräs puhelinlaitoksella työskennellyt ufokerhon jäsen oli paljastanut hänelle, että hän oli joutunut tekemään salakuuntelukytkennät Karivieren puhelimeen Supon pyynnöstä ja puhelinlaitoksen mittalaitteiden avulla hän väitti saaneensa sitten selville, että joku muukin taho oli mukana salakuuntelussa. Tämä mystinen syväkurkku tuo muuten elävästi mieleen tapaus Juha Kukkosen (jos kyseinen henkilö on kuitenkin jotenkin päässyt käyttämään puhelinlaitoksen laitteita luvattomiin tarkoituksiin herää kysymys olisiko hän voinut itse salakuunnella laittomasti Kariviertä, sillä mitäpä Supo ufotutkijoita salakuuntelisi - itsellänikin kun on hieman kokemusta luvattomaan puhelinkuunteluun viittaavasta toiminnasta oltuani julkisuudessa ufoasioiden tiimoilta loka-marraskuussa 1997 ja on mahdollista että joku sai potkutkin, sillä en havainnut mitään epäilyttävää enää sen jälkeen kun olin ilmoittanut asiasta Radiolinjalle)...
1980-luvulla Karivieri toimi enimmäkseen parapsykologian tutkimuksen parissa ja teki paluun ufotutkimuksiin ilmeisesti vasta 1990-luvulla. Hän esiintyi tuolloin useissa kansainvälisissä ufoaiheisissa elokuvissa ja oli aktiivisesti mukana ufosiepattuja koskevissa hypnoositutkimuksissa sekä erilaisten näytteiden analysoinnissa mm. Rääkkylän ufoaaltoon ja Kallaveden ufokappaleeseen liittyen. Hän on ollut myöskin vakiokasvoja Lautsian ufopäivillä (viime vuonna Orivedellä hän ei ollut läsnä) sekä toiminut useaan otteeseen SUT:n johtokunnassa, viimeksi pari vuotta sitten hallituksen varajäsenenä. Nykyään hän viettää antoisia eläkepäiviä Tohmajärvellä, ja osallistuu enää lähinnä paikalliseen ufotutkimustoimintaan (Rääkkylässä).
Siviilielämässä hän on mm. perustanut joitakin menestyneitä yrityksiä, ollut mukana perustamassa kahta teknillista oppilaitosta ja toiminut
ensimmäisenä rehtorina Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa. Olen kuullut, että myöhemmin hän olisi myöskin toiminut vararehtorina jossain toisessa teknillisessä oppilaitoksessa. Hän toimi myöskin 1980-luvulta lähtien Kustannus oy Rajatiedon hallituksen puheenjohtajana kunnes jäi siitä pois vuosituhannen vaihteessa.
Arja KuningasArjaa tuskin tarvitsee monille esitellä. Parhaiten hänet tietenkin tunnetaan Ultra-lehdestä, jossa hän on toiminut vuosikymmeniä toimitussihteerin roolissa. Ufotutkimuksessa hän on toimi edesmenneen miehensä rinnalla suomalaisen ufologian Ensimmäisenä Naisena. Mitä olisikaan ollut Tapanin ansiokas ura ilman ymmärtäväistä, kannustavaa ja osaavaa vaimoa? Jos kunniajäsenyys pitäisi myöntää ruohonjuuritason puurtamisesta, Arja Kuningas olisi ehdottomasti vuosikymmenien ansioilla ensimmäinen mieleen tuleva ehdokas.
Itselläni ei ole juuri kokemusta hänen käytönnön toiminnastaan ufoalalla, vaikka sitäkin varmasti on ollut. Keskusteluissa hänen kanssaan on kuitenkin tullut esille hänen roolinsa merkittävänä ideoiden esittäjänä ja eteenpäin viejänä, en tosin tiedä kuinka edustava tämä kuva on yleisellä tasolla. Hän oli luonnollisesti myöskin yksi SUT:n perustajista tutkijajäsennumerolla 8.
Rauni-Leena LuukanenEntisen Lapin lääninlääkärin ja SUT:n pitkäaikaisen kannattajajäsenen merkittävin ansio lienee ufoasioiden tuominen julkisuuteen, niin hyvässä kuin pahassa. Monet ufoharrastajat, varsinkin pohjoisemmassa suomessa, arvostavat häntä tämän vuoksi näkemyseroista riippumatta. Kokemukseni mukaan ufoasioista puhuttaessa hän on yleensä ensimmäiseksi ihmisten mieleen tuleva ufotutkija, olkoonkin että on kyseenalaista voiko häntä edes ufotutkijaksi tituleerata, sillä hän on tehnyt käytännön ufotutkimusta hyvin vähän, ellei yleisempää perehtymistä ufoaiheeseen ja siihen liittyvää luennointia lasketa. Kuvaavasti hänestä kerrotaan Wikipediassa seuraavaa:
Rauni-Leena Luukanen-Kilde (myös Rauni Kilde; s. 1939, Värtsilä, entisen Suomen Karjalan, nyk. Venäjän puolella) on suomalainen, nykyisin Norjassa asuva, lääkäri, kirjailija, luennoitsija ja ufologi. Luukanen-Kilde aloitti lääketieteen opinnot Oulussa ja väitteli lääketieteen tohtoriksi Turusta 1967. Hän on toiminut lääkärinä kansainvälisissä tehtävissä ja Lapin läänin lääninlääkärinä ennen vuonna 1985 tapahtunutta auto-onnettomuutta. Onnettomuuden jälkeen hän jäi eläkkeelle lääkärin toimestaan 1987.
Luukanen-Kilde on kirjoittanut useita yliluonnollisia ilmiöitä käsitteleviä kirjoja. Julkisuuteen hän tuli julkaistuaan ensimmäisen kirjansa, kuoleman jälkeistä elämää käsittelevän Kuolemaa ei ole 1980-luvun alussa.
Luukanen-Kilde on tuotannossaan jo 1990-luvulla tuonut esiin väitteen, jonka mukaan ihmisiin istutetaan, mahdollisesti heidän tietämättään, mikrosiruja, joiden tarkoitus on hallita ja valvoa ihmisten käyttäytymistä. Hän uskoo, että tämä salainen toiminta on täysin järjestelmällistä, ja perustaa tietonsa salaisiin asiakirjoihin, joihin hän väittää päässeensä tutustumaan.
Luukanen-Kilde kertoo olevansa jatkuvasti yhteydessä humanoideihin, erityisesti unessa. "Salaiseen NATOn raporttiin" perustuen hän on todennut: "Fysiikan lait eivät päde todellakaan kuulemma avaruudessa eli meidän pitää koko yliopisto-opetus muuttaa."
Luukanen-Kilde uskoo Yhdysvaltain armeijan pitävän tukikohdissaan avaruusolentojen ruumiita ja olevan samaan aikaan yhteydessä ulkoavaruuden olentoihin. Luukanen on myös lukuisten muiden salaliittoteorioiden kannattaja. Hän on esittänyt väitteinään muun muassa, että 1940-luvun Natsi-Saksan avaruustiede ylsi kuuhun ja yhdysvaltalainen avaruusjärjestö olisi jo tehnyt avaruuslennon Marsiin.Atte SärkeläTapasin Aten viime kesän ufoseminaarissa Syötteellä, jossa hän esitteli vuosikymmenien varrella tutuksi tullutta toimintaansa ufoalalla. Hän ei ole tällä hetkellä SUT:n jäsen, mutta jos yhdistyksellä olisi perhejäsenyys, hän olisi todennäköisesti sitä, sillä hän seuraa aktiivisesti yhdistyksen toimintaa SUT:ssa toimivan poikansa välityksellä.
Hän ei ole niitä, jotka olisivat harjoittaneet ufotutkimukseen liittyvää julkaisutoimintaa (mitä jotkut pitävät tärkeänä merkkinä ansioista) vaan niitä, jotka tekevät tämän julkaisutoiminnan mahdolliseksi ansiokkaalla kenttätyöllä. Särkelän "uraa" kuvastaa hyvin seuraava Kalevassa julkaistu pätkä:
Atte Särkelä on ollut vuosikymmeniä kiinnostunut mystisistä valoilmiöistä. Autoilijana toiminut Särkelä sai aikaan 1960-70-luvun taitteessa varsinaisen ufo-innostuksen, nähtyään merkillisen valoilmiön Syötteellä.
Haastavimmat kuvauspyynnöt Särkelä sai Yhdysvaltain puolustusministeriöstä Pentagonista.
Särkelä on vuosien ajan kuvannut erikoisia valoilmiöitä Pudasjärvellä. Monia valoilmiöitä on selitetty alueen poikkeavalla kallioperällä ja siitä seuraavilla kaasupurkauksilla.
Särkelän mukaan kaikki hänen näkemänsä ilmiöt ovat taivaallisia ilmestyksiä, joita tavallisen ihmisen järki ei riitä ymmärtämään. Kalevan haastatteluissa Särkelä on puhunut sekä valoilmiöistä että ufoista.
Osa Pudasjärven valoilmiöistä tulee maasta ja niiden alkuperä on tunnistettavissa. Särkelän mukaan maa ei kestä ufon läheisyyttä ja sen takia purskauttaa tulta vastareaktioksi.
Särkelä lopetti kuvaamisen 1974 ilkkumisen takia. Häneen otetaan kuitenkin edelleen yhteyttä, kun valoilmiöitä ja ufoja nähneet haluavat jakaa kokemuksensa jonkun asiaa ymmärtävän kanssa.Pekka TeerikorpiDosentti Pekka Teerikorpi toimi ufotutkijana lähinnä 1970- ja 80-luvuilla. Hän edustaa skeptisempää linjaa, mutta oli aikanaan mukana myös SUT:n toiminnassa. Olin vuonna 2003 yhteyksissä mieheen ja hän harkitsi silloin paluuta ufoasioiden pariin päästyään eläkkeelle.. Hän julkaisi 30 vuotta sitten teoksen Ufojen arvoitus yhdessä edesmenneen SUT:n jäsenen Juhani Kyröläisen kanssa, joka kuuluu mielestäni suomalaisen ufokirjallisuuden parhaimmistoon.