ViestiKirjoittaja MykkaMaskotti » 07 Marras 2011, 15:44
Tuollainen on todella kiintoisaa. Jos oikeasti on kykyjä nähdä tulevaan noin selkeästi, niin sitä taitoa pitäisi vaalia. Toki siinä on omat pahat puolensa, esim. näkee asioita, joita ei varsinkaan halua nähdä, niin kuin olet sanonut näkeväsi.
Itsekin olen nähnyt tapahtumia, ennen kuin ne ovat edes tapahtuneet, mutta niissä ei ole ollut mitään symboliikkaa, niin kuin sinun tapauksessa (esim. sairaan sormus). Välillä vain tajunnanvirrassa tulee mielikuvia tapahtumista ja keskusteluista kirkkaan selvästi. Mutta olen pitänyt niitä vain vilkkaan mielikuvituksen tuotoksena, aina niiden tapahtumahetkellä. Yleensä siinä menee muutama vuosi tai enemmän aikaa, kun se oikeasti tapahtuu. Esim. joskus näin selvästi näyn, jossa olin luokkahuoneessa, oli keväinen ilma ulkona, ikkunasta lensi pörriäinen sisään ja hetken päästä alkaa panikointi sen pörriäisen takia, myös viistosti edessäni olevat henkilöt puhuvat tietyillä sanoilla ja tuosta vierestä seuraavaksi putoaa vihko lattialle... Sitä tapausta odotin about 10 vuotta, kunnes se toteutui. Heti kun tapaus alkoi tuntua tutulta (deja vu), niin tuli heti ahaa-elämys, että niin niin.. tämän tilanteenhan näin silloin aikoinaan. Hymy vain levisi huulille, kun tapahtumat menivät juuri siten, oikeat sanat tiettyjen henkilöiden suusta ja se vihko, pörriäispaniikista puhumattakaan. Ja joskus ihan tarkoituksella teen jotain, joka muuttaa tapahtuman jollain tavalla esim. vastaa johonkin asiaan toisella tavalla ja ennalta-arvattava keskustelu muuttuu taas normaaliksi tilanteeksi. Se kyllä kummastuttaa, kun jälkeenpäin en koskaan ole varma, että kuvittelinko tilanteen hereilläni vai näinkö sen ennetapahtuman unessa.
Joskus tulee myös tilanteita, jossa tuntee mielellisesti olo, että nyt jossain tapahtuu jotain pahaa.. Yhdenkin kerran oli todella vahva tunne, että nyt isomummolle tapahtuu jotain ikävää, soitin itku kurkussa äidilleni (jolla on myös mielenkiintoisia kykyjä paranormaalitilanteita kohtaan) ja hänelläkin oli ollut ikävä tunne. Vähän ajan kuluttua hän soitti takaisin ja kertoi, että oli soittanut isomummolle ja hän oli kaatunut ikävästi, murtanut lonkkansa. Omalla tavallaan tuli helpottunut olo.. ei tuntenut tarpeettomasti ikävältä, vaan hyvästä syystä ja että tilanne ei ollutkaan niin vikava, mitä mieli oli varoitellut.
Mutta takaisin itse asiaan.. Näyt voivat pelottaa monesti ja se on ihan ymmärrettävää. Teit oikein, että kerroit asiasta eteenpäin henkilölle, jota tämä asia koskee. Se on vain todella sääli, että kaikki eivät ole niin hyvä-uskoisia toisten kehoituksia kohtaan. Vaikka kuinka yrittää auttaa, niin kehoitukset menevät kuuroille korville, sitten kun asia on liian myöhäistä, niin kertojalle tulee tietenkin paha mieli, koska tiesi asian oikean kulun, mutta ei voinut tehdä asialle mitään. Toivon syvästi, että et ota tätä avuttomuuden tunnetta itseesi ja vahvistat mielesi kovuutta, koska et voi asialle muuta tehdä. Voit aina oppia parantamaan kykyjäsi (ja se on tietenkin suositeltavaa, ihan vain oman mielenterveyden takia) ja samalla itseäsi tätä kokonaisuutta kohtaan. Toivotan sinulle, monskuliini, sydämen kyllyydestä jaksavaa energiaa ja tsemppiä tulevien näkyjesi, autettaviesi, kanssa.