Sattuipas että vielä itse olen "yliherkkä" nimenomaan eläinhengille..
Näen eläinhekiä melkeinpä missä ikinä kuljenkin. Jokainen yksityiskohta näkyy todella tarkkana välillä, ja joskus saan niinsanotun "flashin" silmieni eteen todella yksityiskohtaisesta koirasta.

Näinollen kokemustakin löytyy, eli:
Kotini lähistöllä kuljen usein erästä metsän laitaa kulkevasta peltopolusta.
Polku johtaa kierrelen pellon keskellä olevaan vanhaan latoon, jota omasta mielestäni on voitu aikoinaan käyttää heinän säilömiseen (hyvin todennäköistä).
Aina kun saavun ladon edustalle, minusta tuntuu kuin kaukaa juoksisi iso koira minua tervehtimään. Saan välillä silmät kiinni laittamalla kuvaa koiran perspektiivistä kun se saapuu minua kohti.
Olen viimeaikoina saanut myös sellaisen kuvan, että sen rotu olisi iso saksanpaimenkoira..

Myös joskus olen meinannut kaatua koiran tönäisystä, jonka jälkeen yriti pinkoa mahdollisimman nopeasti kohti kotia.


Olen myös nähnyt ihmisten henkiä metsän laidalla, mutta en lähellekkään yhtä selvästi kuin eläinten.
Kotini seudulla hohkaa kyllä vanhuus ja arvokkuus, koska autioituneita rakennuksia on hyvin paljon.

Shypaw kirjoitti:Sattuipas että vielä itse olen "yliherkkä" nimenomaan eläinhengille..
Näen eläinhekiä melkeinpä missä ikinä kuljenkin. Jokainen yksityiskohta näkyy todella tarkkana välillä, ja joskus saan niinsanotun "flashin" silmieni eteen todella yksityiskohtaisesta koirasta.

Näinollen kokemustakin löytyy, eli:
Kotini lähistöllä kuljen usein erästä metsän laitaa kulkevasta peltopolusta.
Polku johtaa kierrelen pellon keskellä olevaan vanhaan latoon, jota omasta mielestäni on voitu aikoinaan käyttää heinän säilömiseen (hyvin todennäköistä).
Aina kun saavun ladon edustalle, minusta tuntuu kuin kaukaa juoksisi iso koira minua tervehtimään. Saan välillä silmät kiinni laittamalla kuvaa koiran perspektiivistä kun se saapuu minua kohti.
Olen viimeaikoina saanut myös sellaisen kuvan, että sen rotu olisi iso saksanpaimenkoira..

Myös joskus olen meinannut kaatua koiran tönäisystä, jonka jälkeen yriti pinkoa mahdollisimman nopeasti kohti kotia.


Olen myös nähnyt ihmisten henkiä metsän laidalla, mutta en lähellekkään yhtä selvästi kuin eläinten.
Kotini seudulla hohkaa kyllä vanhuus ja arvokkuus, koska autioituneita rakennuksia on hyvin paljon.

Hassua, kun minulla on tällainen kokemus: http://paranormaaliblogi.net/foorumi/viewtopic.php?f=32&t=143&start=100 (seitsemäs teksti sivulla).
Jotenkin kuulostaa vain niin pelottavan samanlaiselta. Meilläpäin on kanssa muuten lato ja pelto, jonka lähettyvillä kokemani tapahtumat ovat käyneet. =D

Tähtiensusi kirjoitti: Hassua, kun minulla on tällainen kokemus: http://paranormaaliblogi.net/foorumi/viewtopic.php?f=32&t=143&start=100 (seitsemäs teksti sivulla).
Jotenkin kuulostaa vain niin pelottavan samanlaiselta. Meilläpäin on kanssa muuten lato ja pelto, jonka lähettyvillä kokemani tapahtumat ovat käyneet. =D :

Aika jännää
Voi tietysti olla että muuten henkieläinilmiöt tapahtuvat samankaltaisesti. Oli mielenkiintoista lukea miten paljon tuo matchasi oman kerrontani kanssa.

Itse saan aivan selvän rajan missä kohti siellä pellon ja ladon lähettyvillä tunnen sen läsnäolon.
Missäpäin mahdat asua?

Shypaw kirjoitti:

Tähtiensusi kirjoitti: Hassua, kun minulla on tällainen kokemus: http://paranormaaliblogi.net/foorumi/viewtopic.php?f=32&t=143&start=100 (seitsemäs teksti sivulla).
Jotenkin kuulostaa vain niin pelottavan samanlaiselta. Meilläpäin on kanssa muuten lato ja pelto, jonka lähettyvillä kokemani tapahtumat ovat käyneet. =D :

Aika jännää
Voi tietysti olla että muuten henkieläinilmiöt tapahtuvat samankaltaisesti. Oli mielenkiintoista lukea miten paljon tuo matchasi oman kerrontani kanssa.

Itse saan aivan selvän rajan missä kohti siellä pellon ja ladon lähettyvillä tunnen sen läsnäolon.
Missäpäin mahdat asua?

Tosi kiinnostavaa.!
Asustelen Kaakkois-Suomessa, laita vaikka privaa jos asustelet sielläpäin.

Uskon kyllä vakaasti, että kaikilla olioilla on jonkunlainen "sielu" ja (ainakin osalla) tietoisuus olemassaolostaan, mutta on eri asia, jäävätkö kaikki kuolleet automaattisesti kummittelemaan. Vain sellaiset eläimet ja ihmiset, joilla on oikeasti syytä tulla tänne aikansa päätyttyä voidaan luokitella "hengiksi", minkä takia en usko, että on edes olemassa hyviä henkiä. Tietyt henget tulevat esimerkiksi kostamaan, mikä johtaa siihen, että heidän vihastaan koostuva energia välittyy meille ihmisille selittämättöminä ilmiöinä. Joten mielestäni eläin voi hyvinkin jäädä kummittelemaan, mikäli sillä on siihen syy, mutta tuskinpa esimerkiksi banaanikärpäsellä sattuu aivojensa pienen koon takia sellaista olemaan. Tai, no, mistäs sitä tietää, mutta epäilen vahvasti. Hyvä kysymys sitten on, että onko aivojen koko tosiaan ainoa tapa tiedostaa olemassaoloaan tai omistamaansa sielua, mutta tarkoitankin tässä sitä, että vaikka banaanikärpäsellä olisi kauna kannettavanaan lukille, se ei pysty sitä itse edes ymmärtämään, minkä takia vihaista energiaa ei jää tänne haahuilemaan. Mutta toisaalta esimerkiksi koirien on todettu voivan surra poismenneitä omistajiaan, mikä todistaa, että ne tosiaankin tuntevat. Hyvä on, tämähän kulkee niillä geeneissä kun sudetkin näin toimivat, mutta _miksi_ sudet niin tekisivät, elleivät ymmärtäisi kuoleman merkitystä? Jonkinlainen tietoisuus niillä on siis oltava, mikä mielestäni on riittävä edellytys sille, että vihaista tai katkeroitunutta energiaa jää tänne kummittelemaan.

Itse siis uskon, että tietyt eläimet (lajista ja persoonasta riippuen) voivat jäädä tänne haahuilemaan, vaikken itse olekaan sellaista päässyt todistamaan.

Kerronpa nyt tästä tapauksesta, jonka siskoni kertoi.
Hän siis on nyt opiskelemassa eläinhoitajaksi ja asuu solussa muiden opiskelijoitten kanssa siinä koulun asuntolassa. Kaksi näistä kämppäkavereista on sanonut nähneensä mustan koiran, toinen seisomassa oven edessä ja toinen samassa paikkaa istumassa. Samoin jotkut on tuntuneet törmäävän johonkin polven korkuiseen eikä mitään tietenkään ole näkynyt, nekin kaikki samassa kohtaa keittiössä. Oisko vaikka ruokakupit ollu siinä? Siskoni sanoi myös että on kuullut joskus tassujen vispaavan ovea yöllä. Olisi aika loogista ajatella, että siellä olisi juuri eläin kummittelemassa, sinne on nimittäin joskus saanut tuoda omia lemmikkejä, mutta se kiellettiin, koska joku oli pitänyt eläimistä/eläimestä niin huonosti huolta, että se oli jo haitaksi lemmikille. Ja onhan siellä voinut joku koira esim. tapaturmassa ja vanhuuteenkin joskus kuolla. En silti kyllä ite tiedä pitäiskö tuotakaan juttua uskoa, voi olla että kaverit on vaan päästä vetänyt nuo jutut ja sisko sitten kuvitellut kuulemiensa juttujen jälkeen ne äänet.

Eläin aaveiden liikuskelua
ja ääntelyä olen kuullut enkä ole pitänyt niitä mitenkään kummallisina saati pelottavina.
Olemme kotonamme kuulleet silloisien kuolleiden koiriemme ja kissojemme ääniä. Tassujen tepastelua, haukahtelua tai naukumista ulko-ovella tyyyliin "päästä minut nyt tupaan, hölmö".
Kynsien rapsamista portaikossa ja sitä kun koira kierähtää pari kertaa itsensä ympäri, laskeutuu makuulle ja huoahtaa raskaasti kuin ainakin pitkän työpäivän tehnyt vartija. (koirien omistajat varmaan ymmärtävät, mitä tarkoitan)
Hevonen hörähtää tyhjässä tallissaan odottaen leipäpalan tuojaa.
Kyllä, siis oman kokemukseni mukaan eläimet kummittelevat.
(Tiedän, ettei tätä kysytty, mutta uskon, että eläimet pääsevät ilman muuta "taivaaseen", koska ovat synnittömiä)

En nyt oo ihan täysin varma, että mihinkä topiciin tämän kirjoittaisin. Eläimiin liittyy, että eiköhän tää oo ihan sopiva.

Muutama vuosi sitten kun asuin kotona, meillä oli kultainennoutaja, joka sitten kuoli eräänä syksynpäivänä. Noh, tämä koira nukkui minun huoneessan. Koira oli erittäin seurallista sorttia ja joka ilta kun menin nukkumaan, niin sillä oli tapana seistä sänkyni vierellä ja katsella, kun lueskelen.

Kun oli kulunut jonkin aikaa tästä koiran kuolemasta ja kun olin tapani mukaan sängyssä lukemassa, tunsin että jokin on sänkyni vierellä ja katsoo minua. Katsoin vierelleni ja enhän mä siinä mitään nähnyt, mutta oli kyllä niin vahva tunne, että jokin siinä oli. Myöhemmin ajattelin, että varmaan se meidän koira siinä kävi minua katselemassa. Muutamana yönä myös tunsin, että jokin minun lisäkseni on myös läsnä.

Tiedä sitten mikä huoneessani oli, jos oli. Semmoinen tunne ainakin oli, että en nyt oo ihan yksin täällä. Itse kyllä luulen, että kyllä eläimetkin voivat kummitella ihan hyvin.

Kiva aihe tämä. Itse en ole kyllä kokenut moisia. Voiko mikä tahansa eläin jäädä kummittelemaan? Entä hyönteiset? Joku viisas voisi vastata.

Veikkaisin, että kummitteluun tarvitaan jonkinmoinen älyllinen tietoisuus.
Hyönteisillä ei hermosto ole tarpeeksi kehittynyt älyyn.

Välttämättä kummittelu ei vaadi älyä (siis jos puhumme tietynlaisesta älystä), vaan siihen riittää pelkkä tietoisuus. Mahdollisesti siis hyönteinen ja solukin voisi jäädä kummittelemaan. Toki tietoisuus on sitten ihan aihe erikseen ja tutkimuksia eläimien tietoisuudesta mm. on suuntaan ja toiseen...

Ja itseasiassa kummitus itsessään kumoaa jo älyn tarpeellisuuden fyysisessä olennossa olettaen, että kummitus on ajatteleva/tiedostava henki ilman fyysistä aparaattia (aivoja, hermojärjestelmää jne.). Toki voimme ajatella, että fyysinen ajattelu siirtyy ei-fyysiseen, mutta monet asiat viittaavat siihen, että ajattelu ja taidot kehittyvät kun siirtyy tuonpuoleiseen tai tähän mahdolliseen "välimaailmaan" joka esiintyy kummitteluna. Uskotaan myös, että kun kuolee, niin pääsee suureen tietoisuuden tilaan, jota ei fyysisessä elämässä ollut...

Mutta mutta jos mietimme tarkempaan, niin kummittelu saattaa vaatia jotain negatiivista raskasta tapahtumaa, jota tuskin tapahtuu niin paljoa eläimillä ja hyönteisillä, joilla ei luultavasti ole niin vahvoja tunnereaktioita fyysisen elämänsä aikana. Tosin kissat ja koirat ovat hyvin tunneälykäitä ja niistä onkin jonkin verran kummituskokemuksia, mutta enemmän positiivisia joissa on koettu koiran vielä nukkuvan vieressä jne.

Kummittelevaa hyttystä olisi koonsa ja huomaamattoman toimintansa vuoksi myös todella vaikeaa huomata, kun monesti kummittelevia ihmisiäkään on vaikea havaita. Kummitteleva hyttynen tuskin voisi aiheuttaa koputuksia ja jos aiheuttaisi, niin tuskin ekaksi sen luulisi olevan hyttynen.
But hey, you never know.

Mielestäni jokainen voi kummitella, hyönteinen tai ei. Huoneessanikin voisi periaatteessa kummitella joku kärpänen, johon emme vain kiinnitä mitään huomiota tai emme edes huomaa

Kerron nyt tässä oman kokemukseni. Joskus mummollani kuulen öisin ulkoa haukahduksia ja ketjun kilinää(mummon koira oli ketjussa vahtikoirana). Sitten joskus päivisinkin kun olen koiran haudan lähettyvillä tunnen jonkun tarkkailevan. Öisin kun juoksentelen vielä ulkona, tunnen että joku kävelisi perässäni.

Itse en ole tällaiseen törmännyt, mutta ystävättäreni (ja hänen äitinsä) on kertonut että heidän talossansa on kissakummituksia. Kuulunut raapimista ja kolistelua jokapuolelta taloa. Heillä on aina ollut kissoja, ja ovat sitten kuolleet syystä tai toisesta.Vaikka he eivät erityisemmin usko aaveisiin, mutta he kuitenkin uskovat että heidän entiset kissansa siellä tepastelevat

Meillä kummittelee kuollut kissa.
On useaan otteeseen kuulunut kissan maukumista vaikkei missään ole ketään.