Kirous

[Teresia_]

Mutta olet siis sitä mieltä Koalani, että kirouksen voi nimenomaan nähdä? Vai puhutko nyt ylipäätään jostain tavasta tulkita auraa?

[Koalani]

En mä aurasta ole suinkaan puhunut. Kirouksesta voi tietää eri tavoilla. Jotkut tapauksistani näkivät sen itse hypnoosissa. Jos on hyvä kontakti omaan oppaan kanssa voi sitenkin saada tietää. Mun työkaveri ja minä otetaan selvää kysymällä oppaalta tai henkineuvostolta. Neuvostolla on kaikki tiedot kaikista ihmisistä ja kaikista elämistään. Voi itsekin tehdä meditointimatkan akaasiarkistoon, jossa kans on kaikki tiedot.

[Teresia_]

No minun nähdäkseni sinä olet puhunut myös aurasta. Enkä minä kysele tässä pelkästään itselleni...

[Koalani]

Mä ymmärrän. Joskus kirouksen entiteetti pysytteleekin aurassa, ei se mahdotonta ole... Henkiasioihin on vaikea laittaa sääntöjä, joka tapaus kun on erilainen. On aina poikkeuksia ja uusia yllätyksiä. Sitä voisi verrata vieraaseen kieleen. Kun uskoo oppineensa kaiken yllättyy kun kohtaa jotain uutta.

[Teresia_]

Ymmärrän. Ja olen samaa mieltä. Tuo oli aika hyvä analogia tuo kieli. Kielestä vielä alempana lisää.


Mutta uuteen asiaan, joka ei ehkä liity tänne, ehkä liittyy. Eli tässä... itse asiassa tänäänhän se taisi olla... vai oliko sittenkin eilen, yöllä, koin jotain vähän erilaista. En ainakaan muista ennen tällaista kohdanneeni. Eli siis tämä ei varmaankaan liity kiroukseen, sillä tilanteeseenkaan ei liittynyt mitään sellaista, minkä olen tottunut yhdistämään jonkinlaisiin "pahoihin" voimiin. Toisaalta en juuri enää korvaani/ silmääni lotkauttanut millekään, sen verran änkeä ja unenhaluinen olin. Saattoi siis olla kyse vaikka siunauksesta tai unihiekasta. Mutta asiaan: Makasin (taas) sängyssä pimeässä ja odottelin Nukku-Mattia. Ja ylläripylläri! Joku kävi heittämässä päälleni jotain, ehkä unihiekkaa, ehkä kirouksen, ehkä jotain muuta, mutta se tuntui usvalta, oli kuin sellainen hieman viileähkö sumupilvipelmahdus, jossa oli muutama hauras rae. Eipä tuota muutoin voi kuvailla. Ei mitään muuta. Mitä tuo nyt oikein oli? Onko muilla kokemusta samanlaisesta? Ja se heitettiin nimenomaan kasvoilleni. Ja todellakin aistin, että joku tuli tai paremminkin oli ja heitti sen, mutta en sen enempiä vaikutelmia saanut.

Toinen asia: Mieheni on alkanut leikkimään meediota unissaan. Hän on tyyppiä, joka nukahtaa vaikka ballerina-asentoon, kun sulkee silmänsä. Eräänä iltana, tästä jo joku viikko-pari kuukautta taaksepäin, "joku" kipaisi huoneeseemme, makuuhuoneeseemme, jossa jälleen kerran makasin. – Kun aina on yö, minkä sille voi! - Se oli jonkun sortin pikkudemoni tai sellaisen viritelmä. Ainakin näytti siltä, en kyllä aistinut mitään kummempia latauksia. Se hyppäsi mieheeni, mies nytkähti rajusti, korahti ja jatkoi uniaan. Mutta samantien tuo olento sanoi tajuntaani täysin selkeällä äänellä: Hello! Siinä sitten laskettelin uskontunnustuksen, josta joku yritti selvästi pölliä sanoja vaikka osaan sen unissani. Siitä oikeastaan tiesinkin, että joku kokeilee minua. Tankkasin uskontunnustuksen niin, että se meni sanasta sanaan oikein, puhdistelin ja suojailin itseni, perheeni, kotini ja jne. Muutaman sanaparin vaihdoin tuon otuksen kanssa ja kerroin, että ei kiinnosta. Hän tuntui epäilevän ja kyseli miksi sitten pelkään. En pelännyt, mutta toki aina hieman jännityn kaikenlaisesta kohtaamisesta tai vaikka puhelimen soimisesta ja sanoinkin sen sille. Ja eipä siinä oikeastaan sitten mitään muuta ollutkaan. Kysyin otukselta haluaako se olla se, mitä on vai haluaako kenties bussilipun Valoon. Sinne sen sitten lähetin. Mies ei tiennyt mistään mitään.

Toissa yönä (tai kolme yötä sitten) mieheni nukkui jälleen (makuuasennossa) ja yhtäkkiä hätkähtää ja sanoo ääneen: Moi! Ihan selkeällä äänellä. Jatkaa jälleen uniaan autuaan tietämättömänä mistään. En viitsinyt vastata, mutta tuumin hetken siinä hereillä ollessani, kirjoittelin koneella vielä, ja tein taas "normiloitsut". Ei siinäkään sitten enää sen enempää. Mies ei yleensä juttele ääneen unissaan. Hytkyy joskus niin kuin jokainen. (Eräänä yönä olikin hauskaa, kun mieheni ja molemmat lapseni rohjottivat sängyssäni (tällä kertaa istuin) ja alkoivat kaikki heiluttaa samaa jalkaa yhtä aikaa juuri samalla tavalla.)

Toivottavasti tuo kielirepertuaari ei laajene, sillä itse osaan käytännössä vain suomea ja englantia. No ehkä nyt saksaksi vaikka Tschüss. Tuleekohan se seuraavaksi... Tai tjena...

Any idea?

Tänään tyttäreni ja ystävänsä tulivat iltapäivällä kertomaan, että joku tuijottaa heitä. Eivät tienneet mikä tai mistä, mutta joku kuulemma tuijotti ja vakoili heitä ja heitä pelotti. En löytänyt itse mitään enkä edes aistinut. Tosin olin vähän närkästyneessä mielentilassa muutoinkin, jolloin en mitään aistikaan.

Meillä on aina välillä näitä tapahtumatihentymiä ja sitten, kun olen oikein reipas ja leikin "noitaa" ja karkotan kaikki pois on jonkin aikaa hiljaisempaa. Sitten taas joidenkin aikojen päästä alkaa kertyä ruuhkaa jne. Se on jo oikeastaan aivan tavanomaista.



Sanoinko jo, että makuuhuoneemme oveen on ilmaantunut takaisin lapsen käden jälki, jonka siitä aika vasta hankasin pois. Se on pienempi kuin omien lasteni jälki eikä näköjään aio lähteä mihinkään. Samoin aika ajoin, oikeastaan nykyään tiheämpään, kuulen joko ihan korvillani tai tajuntaani sanan "Äiti". Siis muutoin kuin lasteni ääneen sanomatta. Olen kyllä miettinyt voisiko esim. tyttäreni, sillä se kuulostaa jotenkin hänen ääneltään, olla jonkinlaisessa yliaistillisessa/ telepaattisessa yhteydessä minuun. Toisaalta oikeastaan tiedänkin, että hän on, sillä on aina reagoinut vahvasti tunne-elämääni. Mutta tuo äiti-juttu tulee sellaisina aikoina, että tytölläni on ihan muita touhuja kuin äitijuttuja mielessä. Tälle paikalle olen etsinyt jonkinlaista historiaa, mutta en ole löytänyt oikeastaan mitään. Rakennukset tällä perällä ovat kaikki uudehkoja ja tämä on ennen ollut jonkinlaista metsää/ lehtoa tms. Henkimaailman puolelta tulee jotain heikkoa viestiä, mutta ei mitään, minkä oikeasti voisin konkreettisena ottaa. Tai tulee sitä paljonkin, mutta on niin haurasta, että voi tulla jo osittain mielikuvituksesta, joten en siitä saa tai uskalla ottaa tartuntapintaa.

Menee kaikki täysin off-topiciin, mutta menköön. Pitänee lähettää tämä välillä tai kohta deletoin kaikki pois.

[Koalani]

Omasta mielestäni ei haittaa, jos vähän off-topiciin menee, kun henkiaisoissa monet asiat voi liittyä keskenään tavoilla, joita ei ajattelisikaan. Onpas teidän kodissa kaikenlaista paranormaalista toimintaa, ei teillä pitkästy!

Siitä sumupilvestä en osaisi sanoa, mitä se oli, enhän meedio ole, mieleeni tulee vain et se vois olla ajatushahmo. Siis toisten ihmisten ajatukset, jotka on muodostanut energiamassan. Mut jos se ei tuntunut negatiiviselta, ei ole syytä huolehtia siitä.

Toinen kokemus oli varmaan se, mitä sä koit, jokin matala henki. Hienosti reagoitu! Papit Kreikassa käy usein kodeissa lukemassa eri pyhiä tekstejä, jotta pahat henget lähtisi, ja on tyypillistä, et ne tekee virheitä eikä lukeminen onnistu helposti, tai et niille tulee kyyneleitä silmiin. Ne sanoo, et demonit yrittää estää niitä.

Sen lapsen käsijälki ja äiti-huuto oli mun mielestä jonkin kadonneen sielun käsi ja ääni. Jos se tulee takaisin voit yrittää selittää sille asian laita. Must pienten lasten sielut ovat kaiken vaikeimmat viedä valoon, paljon vaikeampaa kuin demoneja tai avaruusolentoja. Ne on niin pirun itsepäisiä... Toissapäivänä mulla oli kaksi vuotta vanha pojan henki, joka ei millään kuunnellut mua. Pitkän keskustelun jälkeen se päätti ottaa itselleen työtoverini vartalon. Lopussa opas keskeytti meidät ja pisti pakosta valoa siihen, kunnes sen olo muuttui ja se halusi mennä valoon.

[Teresia_]

Olen itsekin huomannut, että lapset ovat jollain tapaa sitkeitä, riippuen heidän energiastaan. Meillä on ollut eräs tällainen, jonka olen jo uskonut saattaneeni Valoon. Häntä ei myöskään ole näkynyt täällä aikoihin. Myös hänelle tyypilliset tapahtumat katosivat. Joko tämä poika on muuttunut jotenkin tai sitten kyseessä on eri lapsi. Tai sitten joku teeskentelee lasta... se voi olla myös mahdollista... Olen ehkä vähän turhan laiska etsimään näitä tyyppejä täällä "käsiini" ja ottamaan heihin yhteyttä.

Se on lasiruutu, missä se kädenjälki on. Yritän huomenna hangata sitä vielä uudelleen pois. Voihan se toki olla, että jonkinlainen pesuaine on vain paljastanut jonkin lasteni entisen jäljen tai jopa syövyttänyt sen siihen lasiin lujemmin kiinni. En ole kokeillut psykometriaa, vaikka tuskin se tuossa toimisikaan.

Juu, kyllä meillä aina jotain on. Muutamia vuosia sitten ennen kuin vielä oikein tajusin, että tämä kaikki on henkien yms. aikaansaamaa sain lapsiltani aika paljon kaikenlaisia "ilmiantoja". En ollut näistä asioista puhunut vielä kenellekään enkä puhunut vielä aikoihin sittenkään, kun rupesin uskomaan, mistä on kyse. Enkä todellakaan puhunut niistä lapsilleni. Silti he kokivat myös näitä ilmiöitä. En edes ilkeä laittaa tähän kaikkea esille. Eräs tapaus oli kuitenkin sellainen kiva, jonka voisin kertoa. Jälleen kerran oli ilta, touhuilin jotain tässä samaisessa huoneessa, jossa nytkin olen, ja poikani tulee tuohon ovelle. Kurkkaa ensin oven takaa ja piirtää sitten yhteen lasiruutuun sormellaan koukeroita. Hymyilee sitten leveästi ja katsoo silmiin niiiin herttaisesti kuin vain hän osaa ja kipittää pois. Tutkin tuota koukeroa ja se oli todellakin jotakuinkin täydellinen OM-tavu/ -symboli. Tunnette varmaan ko. koukeron. Poika oli neljä tai viisi eikä hän sellaista ollut missään nähnyt. Etenkin poika näki myös useamman kerran tumman kookkaan hahmon huoneensa ovella ja ainakin kerran ulko-ovellamme.

Viimeisin vähän konkreettisempi toimi täällä meillä on keittiön työpöytään ilmestynyt kirjoitus. Se on nimi, joka on ikään kuin kahdessa osassa, kuin työ olisi keskeytynyt tai kuin sillä olisi jotain muutakin merkitystä. Lapset kiistävät jyrkästi olleensa asialla ja heitä aikani piinattuani uskon heitä. Eräs heihin liittyvä vaihtoehto on se, että joku on toiminut jomman kumman kautta. Epäilen tätä kuitenkin, sillä olisin kyllä nähnyt, jos he olisivat keittiön työpöytään kaivertaneet ja ähertäneet sellaista. Ja ovat kuitenkin jo sen verran isoja nyt, etteivät tuollaiseen edes ryhdy. Toisaalta tuollainen naarmuttelu voisi olla minun heiniäni, sillä tein sitä jo pienenä... Olin noin 4-5-vuotias, kun keskittyneesti kaivertelin uuteen kirjahyllyymme koukeroita. Muistan, että heräsin kuin transsista, kun minulle tultiin sanomaan asiasta. Olin tietysti kauhuissani, sillä olin hyvin hyvin kiltti tyttö enkä tehnyt koskaan mitään sellaista. Että tällaista. Ei varmaan ole kovin viisasta täällä näistä huudella, mutta menköön nyt taas. Kerranhan täällä eletään. Mutta miten?

[arborman]

Vuosia sitten, paljon ennen nykyisiä muutoksen myrskyjä, oli aika, jolloin toistamiseen löysin sängystäni kauranjyviä.

Ei mitään kaurahiutaleita, vaan kokonaisia jyviä. Enkä ollut koskaan tuonut moisia asuntooni millään tapaa. Jo silloin se herätti ihmetystä, ja taisinpa kääntää kämpän ylösalaisin etsiessäni, mistä ne voisivat olla peräisin. Tutkin myös vaatteeni, josko niiden mukana olisi kulkeutunut. Eipä löytynyt yhtään jyvää. Miksipä olisikaan, kun en osaa kuvitella paikkaa tai tilannetta, jossa jyvät olisivat joutuneet vaatteisiini.

Toinen tapahtuma samalta ajanjaksolta liittyy toistuvaan uneen, jossa asuntoni ovi ei pysy kiinni. Vaikka kuinka koitin lukita sitä, se ei vaan pysynyt kiinni. Siinä oli aina jotakin vikaa.

Nuo yhdessä saattoivat viestiä tulevasta muutoksen kiirastulesta, jossa elän tänäkin päivänä. Silloin en kai osannut, tai halunnut tulkita noita mitenkään. Ehkä tajusin alitajuisesti, mitä ne viestivät, mutta tietoisesti halusin painaa moiset asiat unholaan.

Tänäkin päivänä etsin jonkinlaista selitystä nykyiselle tilanteelleni. Kirous se ei välttämättä ole, vaikka vahvasti siltä tuntuukin.

Ehkä se on pelkästään kohtaloni, joka riepottelee minua kuin mätää kukkoa. Karmallani saattaa myös olla osuutensa asioiden kulkuun.

[Koalani]

Semmoisaet ilmiannot ovat usein merkkejä henkimaailmalta. Jos miettii vähän, löytää niiden merkityksen, joka on jokaiselle yksityiskohtainen. Mä yleensä saan merkkeinä sanoja, nimiä ja tapahtumia, en niinkään fyysisiä jälkiä. Jos jokin nimi tai ilmiö toistuu useita kertoja vähässä ajassa, sillä on eirtyinen merkitys.

Monet tuntee olevansa kirottu, vaikka ei niin ole. On paljon yleisempää, et negatiivinen henki edellisestä elämästä haluaa kostaa meille jostakin tai yksinkertaisesti on kiintynyt meille ja välittää meille tunteitaan. Silloin on kysymys karmasta, eikä niinkään kohtalosta, vaikka ne on yhteydessä. Ilman karmaa, ei ole kohtaloa. Mut meidän valinnat muuttavat kohtaloamme, ainakin hyvin monia asioita siitä, vaikkei kuoleman aikaa.

[portinetsija197]

Aurasta näkyy omasta mielestäni kaikki jos näkijä on riittävän "kyvykäs" auranäkökyvyssä oli se kyky visuaalinen (värien kautta ilmenevä) tai jotenkin muuten ilmenevä. Useimmat näkijät eivät varmaankaan ole ja tulkinta on aina ongelmallista.

[Koalani]

Ihmiset ei anna voi nähdä, mutta henkioppaat kyllä. Kuten aikaisemmin selitinkin, monet pahat henget työskentelevät etäisyydeltä, eikä pysyttele ihmisen aurassa. Ne menee tämän tutuille, näiden entiteeteille, sit palaa itse henkilöön, lähtee taas, jne.

[Teresia_]

Tuli mieleeni tuoda tässä kohden esille myös se, että jos henkilö, aloittaja tai joku muu, todella kokee jonkinlaisen kirouksen seuraavan häntä voisi se johtua myös haltuun "joutuneesta" esineestä, jolle on asetettu manaus tai suoja, kirous sille, joka esineen anastaa, jos ko. henkilö ei kuulu "sallittuun" ihmisryhmään. Kuten arvata saattaa kyseessä mitä todennäköisimmin on siis hyvin vanha esine. Eli se kannattaisi varmasti tarkistaa ensimmäisenä. Siis tutkia omat tavaransa sillä silmällä.

[Koalani]

Loistavaa, Teresia! Mulla on ollut edellinen elämä, jossa sekä vaimoni että itse kuoltiin sellaisen kirotun esineen vuoksi. Mä olin ranskalainen arkeologi 1800-luvulla ja tein retkiä m.m. Egyptiin. Mä toin kerran kotiin pikkupatsaan mustasta kissasta, jonka olin löytänyt. Se oli varmaan ikivanha. No, yhtenä päivänä se lensi itsestään mun vaimon päähän ja mä löysin sen kuolleena kun mä astuin kotiin. Kohta patsas lensi munkin päähän ja tappoi mutkin. Se oli nefilimien tekemä tai niille omistettu patsas, siksi se oli kirottu, mut mä en nähnyt sen enempää detaljeja.

[Teresia_]

Loistavaa, Teresia! Mulla on ollut edellinen elämä, jossa sekä vaimoni että itse kuoltiin sellaisen kirotun esineen vuoksi. Mä olin ranskalainen arkeologi 1800-luvulla ja tein retkiä m.m. Egyptiin. Mä toin kerran kotiin pikkupatsaan mustasta kissasta, jonka olin löytänyt. Se oli varmaan ikivanha. No, yhtenä päivänä se lensi itsestään mun vaimon päähän ja mä löysin sen kuolleena kun mä astuin kotiin. Kohta patsas lensi munkin päähän ja tappoi mutkin. Se oli nefilimien tekemä tai niille omistettu patsas, siksi se oli kirottu, mut mä en nähnyt sen enempää detaljeja.

Kuulostaa hurjalta. Mutta elämä on. Tämä Egypti-teema nyt jostain syystä tuntuu kiertävän minua...


Sain tänään ohjeen etsiä rippiristini, puhdistaa ja suojata se, ja pitää sitä jatkossa kaulassani poistamatta sitä mitään tarkoitusta varten. Minulle luvattiin apua sen suojaamisominaisuuden luomiseen. (Toivottavasti sain kertoa tämän... ) Pitääkin lähteä etsimään se heti.

Sain tietooni kyllä kaikenlaista muutakin.

[Teresia_]

Mistä ihmeestä tuo enkeli-ikoni tuohon tuli!!! Ei ollut minun laittama.

[Koalani]

Ha ha, sun oppaat pelehtii sun kanssa! Kreikan metafyysinen kansallistutkija Dimostenis Liakopulos on sanonut, et kun pimeys ottaa haltuunsa suurimman osan maapalloa pitää aina kantaa ristiä päällä. Mut en usko, et kysymys on nyt ihan siitä, se taitaa olla pikemminkin sulle yksityiskohtaisempi juttu.

[Teresia_]

Henkimaailman practical joke; ko. koru t. riipus on ainoa, jota en löydä mistään. Kaikki muu kuviteltavissa oleva koruihin luettava löytyy kyllä... Taitavat henget hirnua paraikaa partoihinsa kustannuksellani.

[Teresia_]

Löysin myös koalaheijastimen!

[Koalani]

Ei kyllä koala mun nimeen viittaa, jos sä sitä uskoit... Koa=soturi, lani=taivaallinen (havaijinkieltä).

[Teresia_]

Ei, en minä olettanut, että nimesi olisi koalasta tai missään tekemisissä sellaisen kanssa, mutta löysin nyt kuitenkin sen koalaheijastimen... pitänee se laittaa suojariipukseksi kaulaan! Anteeksi jos loukkasin nimeäsi tässä yhteydessä, ei ollut tarkoitukseni.