En ole ainakaan tähän mennessä pelännyt mitään mikä on viitannut kummituksiin tai vastaavaan.

öhh.. "Tavallaan".. ehkä, se vähä riippuu kummastuksen luanteesta (että onko miten aggressiivine / kaunainen tapaus)..
onko sialu-henki kokenu viimoset elonhetkensä minkälaisissa olosuhteissa; onko hänet tapettu, onko exitus tullu tapa-
turmaisesti, onko moniki tehny hänelle vääryyttä.. vai haluaako vaa tehdä jotakin arkisia asioita mikkä jäi viälä tekemättä?
varottaa / neuvoo elossaolevia sukulaisiaan,perhettään, ystäviään...

noh,esmes yks semmone kummastus olis ketä tuski pelkäisin yhtää o tämä minun jo aikasemmissaki viästeissä mainittu
kakosveljeni ("Näkevätkö eläimet ja hyvin pienet lapset henkiä..thread").Olen varma,ettei hän varsin lyhköisestä maailman
(ja elämän) vierailustaan huolimatta kanna minulle kaunaa menehtymisestään (en syytä itteeni; vähällä oli että ittekään
elämään selvisin), en tunne oloani henkiolentotasolta uhatuksi yöaikaan.. vaka useesti tuntuukin ihan varma tunne siitä,
että en ole yksin.. Eilen jopa yritin mielessäni kutsua häntä (kaksosveljeäni) visiitille uneeni; antamaan jonkun merkin ittes-
tään, olemassaolostaan rajan toisella puolen.. kutsuin nimeltä, toistin mielessäni "anna mulle merkki itsestäsi. kerro mulle
että oot siellä rajan takana, vartoot mua, kattot mun elämääni -ohjaat / opastat,varotat.. anna joku, ihan mikätahansa
äänimerkki -3 kopautusta peräjälkeen ((kuulostelin samalla mitä tahansa ääniä mitkä olis voineet kuulua kolme kertaa
peräkkäin))" pyysin häntä ilmentämään ittensä mulle eres unessa.. tätä hoin miälessäni ainaskin puolituntia.

en sitten nähnyt unessani semmoista kohtaa mikä olisi antanut varmennusta summoningin onnistumisesta; ei näkynyt
ketään omannäköistäni kaveria (kaksosethan,jopa ei-identtiset,muistuttavat toisiaan enämpi kun "tavalliset" veljekset/
sisarukset)

mutta tosiaanki,palatakseni topicciin, saattaisin hyvinki pelätä - tai sitte en.. samahan tuo on elävienki olentojen &
ilmiöiden kans; jokkut pelottaa , jokkut ei..

kun ajatellaan kummituksia/henkiä jne. , niidenhän mielletään olevan aineettomia.. (wanhempi käsitys ektoplasmaa,
hienoainetta) ne pystyvät läpäisemään täysin ongelmitta aineellisia esteitä -mutta myös ,halutessaan, siirtelemään
esineitä, kolistelemaan, aiheuttamaan askelia jne.

tää o musta vähä ninku kakspiippune juttu; jos aave haluais vahingoittaa sua / lopettaa elämäsi ni so what periaatteessa.. ?
aaveitten olemassaolohan olis takuu siittä että On olemassa afterlifeä, elikkä maallisen vaelluksen päättymistä ei tarvis enää
pelätä siks että sen jälkee ei olis enää mitää.. sitähä vaa tulis ittekki kummitukseks & jatkais sialu/henkitasolla olemistaan


ja todennäkösimminhän sitä kummituksia nähtyään kuolisi pelko-shokkiin kun että haamu ittessään sut teilaisi.

Kyl ja paljon. No säikähdin ihan hirveesti ku taulu oli vinos yhtäkkii ku tulin koulust kotiin (vaik aamul oli suoras) ja kuka muka menee laittaa taulun vinoon ? : D

Kasetti kirjoitti:Kyl ja paljon. No säikähdin ihan hirveesti ku taulu oli vinos yhtäkkii ku tulin koulust kotiin (vaik aamul oli suoras) ja kuka muka menee laittaa taulun vinoon ? : D

Ootko kuullu kaverista nimeltä painovoima?

Kummituksia ei kaiketi ole koskaan tullut kohdattua joten vähän vaikea sanoa miten tilanteessa käyttäityisi, mutta kyllä sen voin sanoa että kyllä niitä tulisi säikyttyä ainakin aluksi, mutta ehkäpä jos niitä kohtaamisia tulisi enemmän niin saattaisi jo tottua kummituksiin, eihän kummitusten pelko ole periaatteessa muutakuin tuntemattoman pelkoa.

Pelkäisin jos näkisin. Harmi, että on mahdotonta nähdä.

En ole ikinä millään tavalla törmännyt kummitukseen. Kummitusjuttuja en pelkää, mutta onhan ne vähän eri juttu... Luultavasti ainakin säikähtäisin, jos yllättäen kummituksen näkisin, mutten usko, että pelkäisin... Paitsi, jos kokisin sen kummituksen erityisen uhkaavaksi tms. Ja Kaaosjumala tiivistikin muut ajatukseni jo hyvin:

Kaaosjumala kirjoitti:mutta kyllä sen voin sanoa että kyllä niitä tulisi säikyttyä ainakin aluksi, mutta ehkäpä jos niitä kohtaamisia tulisi enemmän niin saattaisi jo tottua kummituksiin, eihän kummitusten pelko ole periaatteessa muutakuin tuntemattoman pelkoa.

Tähän joutuu vastaamaan että pelkään ja en pelkää.
Tilanteissa joissa epäilen kummituksen nähneeni/aistineeni ovat vaihdelleet, joissakin tapauksissa olen säikähtänyt mielettömästi, mutta säikähdyksestä toivuttua olo on ollut rauhallinen, mutta joissain tapauksissa pelko on jäänyt päälle..
Eli siis aivan tilanteesta riippuen.

Olen tehnyt kaikkeni, etten pelkäisi ja tarkoituksenani on olla avoin näille oudoille ilmiöille, mutta niissä on kuitenkin jotain sellaista, mitä pelkään. Ehkä se on se tuntemattoman ja ei-niin-luonnollisen pelko? Itse ainakin luulen, että ihminen saattaa pelätä asioita, jotka ovat tuntemattomia, epämieluisia tai evoluutiosta poikkeavia. Pelon ei tarvitse olla suuri - epävarmuus saattaa myös olla pelon tilalla.

Itse vähän niin kuin pelkään ja en pelkää. Sen on aika fifty-fifty...