Eilen iltapäivällä en vielä uskonut siihen. Illalla en voinut uskoa silmiäni.

Kaikki siis alkoi siitä, kun halusin näyttää isälleni, että aurat ovat yhtä huuhaata. Pitelin käsiäni valkoista paperitaustaa vasten niin, että etusormet miltei koskettavat toisiaan. Jo parin sekuninn päästä näin valkoisten, kirkkaiden ääriviivojen muodostuvan käsieni ympärille, mutta leimasin ne heti näköharhaksi. Jatkoin kuitenkin katselemista, isä vierelläni. Sitten aivan yhtäkkiä näin jotain, mikä oli ajaa minut hulluksi. Kirkas, sinivihreä ääriviiva alkoi rajata käsiäni ja se levisi levisemistään, ollen lopulta yli 5 cm pitkä. Se oli päivänselvä ja erittäin kirkas, kaunis valo. Haukoin henkeäni ja kysyin paniikissa isältäni, näkeekö hän saman minkä minäkin. Yllätyksekseni hän sanoi, ettei näe yhtään mitään. Minä en voinut uskoa silmiäni. Liikuttelin käsiäni ja sama, kirkkaan turkoosi valo hehkui minusta yhä. Yhdessä vaiheessa se oli niin kirkas ja selkeä, että luulin oikeasti menettäneeni järkeni.

Samana iltana tein saman testin isälleni. Sama homma tapahtui, mutta turkoosin sijasta väri oli kirkkaan keltainen. Todella puhdas, kaunis ja kirkas, mutta isä ei vieläkään nähnyt sitä. Minä sen sijaan ihastelin kaunista väriä, en enää niin paljoa peläten kuin äsken. Se oli ihana näky. Jonkin ajan kuluttua isä seisoi keittiössämme kaappien edessä ja selitti minulle jotain auroista ja niiden olemassaolosta. Huomasin, että huomioni kiinnittyi jonnekin ihan muualle: sama valkoinen ääriviiva alkoi rajata koko miehen vartaloa. Siinä samassa hänen päänsä ylle, sivuille ja olkapäille levittäytyi aivan mielettömän kaunis, keltainen hohde. Se oli äskeistä paljon kirkkaampi ja kauniimpi. Naurahdinkin yhdessä kohtaa, koska mielestäni isäukko muistutti hieman kirkkojen seinille maalattuja Jeesuksia, joilla on aina iso ja keltainen aura. Tätä näkyä kesti yli kolme minuuttia, mutten kertaakaan maininnut isälleni, että katselen parhaillaan hänen auraansa. Tahdoin pitää miehen neutraalina, jottei se häiritsisi keskittymistäni tai auran näkemistä. Juttelimme siinä oman aikamme, ja sinä iltana mennessäni nukkumaan olin vähintäänkin hämmentynyt. Iloisella tavalla tosin. Aion kokeilla monella eri ihmisellä, erivärisillä taustoilla ja eri valaistuksilla samaa. Jos tämä todella toimii, olen erittäin onnekas saadessani auroja nähdä.

Tuo kuulostaa vain ja ainoastaan upealta!
Kerro toki lisää sitten kun tulee nähtyä. Onnea

Mitäs ihmettä, itse oon koko pienen elämäni nähnyt tuollaisia Anyaran kuvailemia juttuja, mutten koskaan ole mieltänyt että niissä ois jotain outoa, koska ne on olleet mulle aina arkipäivää mitäs kummaa..

Mä oon huomannut että jostain syystä näen kivun ihmisestä lähtevänä violettina säteilynä. Tai vaihtoehtoisesti eläimestä.

Violettiliekki?
Hitsi, pieni kateuden sipuli kasvaa sisälläni... Harvinaisen tyhmästi sanottu
Itse olin aikoinani erittäinkin kiinnostunut auroista! Selvitin niitä ja luin kaikki kirjat joita vastaan tuli.

Voitteko pelkän auran nähneenä tulkita jotain kyseisen ihmisen persoonasta? Tämän haluaisin tietää.

Minäki kiinnostuin auroista yhdessä vaiheessa ja luin kaikkia mahdollisia kirjoja ja nettisivuja ja yritin nähdä auroja - ei ihme etten siinä 'onnistunu' koska en nähny mitään uutta, ku oon aina nähny näitä
Jotenkin tosi hassu ja filosofinen olo tulee kun miettii että mä oon aina nähnyt näitä mutten ole tiedostanut niitä auroiksi...?

Mä oon huomannut että 'auraltaan' sekavanväriset tai 'tukkoiset' ihmiset on noin muutenkin tosi rauhattomia, ailahtelevia. Kyllä sen huomaa että sellainen puhtaan oloinen aura ihmisellä vetää tavallaan puoleensa, jos ihmisen aura on hämmentävä niin mullekin tulee tosi hämmentynyt ja sekoittava olo, enkä siksi ehkä pysty siihen ihmiseenkään tutustumaan.

Vihreä aura on musta aina jotenkin tosi hyvä juttu. En tiedä miksi.

Violetti tosiaan on kipua, huomasin sen oikeastaan vasta tänä vuonna kun 'välähdyksenä' näin kesäleirillä kaverini selän, jossa lapaluiden kohdalla ja selkärankaa pitkin meni violettia säteilyä, sitten hieroin tän kaverin selkää niistä kohdista ja kysyin että mihin sattuu, hän kuvaili just ne mun näkemät paikat.. Ja sen jälkeen oon tietoisesti pyrkinyt harjoittamaan tätä, on niin kiva jossain ruuhkabussissa nähdä kukkahattutätien niska- ja selkäsäryt

Harmaa taas on jotenkin tosi tunkkainen, tukossa, ei auki, sisäänpäinkääntynyt, epäilyttävä, en osaa sanoa mikä mutta harmaa aura on liian neutraali, pelottava ehkä siksi.

Heh, mua on sanottu vihreäksi, kun kaveri kuulemma näkee auroja kans
Mitä värejä parhaat ystäväsi, perheesi ja sinä itse edustatte?

Ihan näin sivusta....
Oma mielenkiintoni auraa kohtaan alkoi, kun siskoni otti kännykameralla kuvan minusta.
Samalla kännyllä oli otettu muitakin kuvia, ilman mitään vikaa.
http://img29.yfrog.com/i/65601134409673625102880.jpg/

Aika jännä.

Mielenkiintoinen kuva. Joskus kameran heilahtamisesta saattaa tulla tuollaisia, mutta jänniä nuo värit tuossa... Ehkä kyseessä voi olla jotain muutakin kuin kameran heilahtaminen.

En ole ikinä kuullut että kameralla ilman vilppiä saisi auroista kuvaa, mutta ihan kiva motivaation kohottaja silti tuo

No, ei ole vilppiä tuossa kuvassa.Ei minulla ole tarvetta semmoiseen.Mutta sen tiedän varmaksi vain minä.
Katselin netistä ns.aurakuvia ja kaikissa oli mielestäni selkeästi kuvattu vain ihminen istumassa
mustaa taustaa vasten.
Itse olen tuossa kuvassa n. 2 ‰ humalassa.
Mutta oli mikä oli, se on
minusta vain äärettömän siisti kuva.

Kirliankuvaus ainakin on todettu huijaukseksi.
Toivon tsemppiä sinulle aurojen kanssa!

Ei siinä tarkoitus ollut muuta kuvata, kuin se mieletön posetus.
Mielenkiito vain heräsi, kun kuva oli semmoinen kun oli.
Muutenkin ollut erittäin mielenkiintoinen vuosi...

Oho...täällähän on paljon hienoja kokemuksia monillakin. Jotain edistystä on alkanut taas tulla. Oon alkanut näkemään auraa hieman pidemmälle. Eilen sain näkyviin sellasen vihreän auran omien käsien ympärille kun keskityin.
Kaikista mielen kiintoisin juttu on ollut kuitenkin tämä, että oon alkanut näkeen sellasia ikään kuin energia-aaltoja ilmassa.
http://sci.gallaudet.edu/Mary/binary-wave.jpg
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... _waves.jpg

Tuossa on muutama kuva millasena ne suunnillen nään...ei noin selkeästi erottuvina mutta jotain tuonne päin. Sellasia mustan ja harmaan väliltä olevia aaltoja/pyörteilyjä. Niitä näkyy käytännössä joka puolella mihin vaan katsoo samalla menetelmällä kun katsoo auraa.

En tiedä onko tähän asiaan ollut osuutta erilaisilla chakra harjotteilla, mutta joka tapauksessa uskomattoman hienoja juttuja. Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä tuleekaan vastaan.

Ei hitsi että tuli vahva aurakokemus torstaina! Olin Aurinkojuhlassa Nuorten Luontotalolla, paikalle oli tietysti kokoontunut ties millaista hippiäistä ja ekoeläjää, olipa muutama noidaksi tietämänikin, vahvoja persoonia jollakin tapaa jokainen, vaikuttavia ja lämpimiä, oli hyvä yhteishenki.

No sieltä ihmisvilinän keskeltä eräs mies vei kaiken huomioni, hän vaikutti kovin rauhalliselta ja hänen ympärillään näin vallan selkeän, sinisen auran. Ja oikein hyvinvoivan ja 'laajan', hänestä suorastaan huokui energiaa.
Hän sit tuli mulle juttelemaan, ja mä kerroin hänelle mitä näin, hän oli tietysti oikein otettu. Sen energian oikein tunsi, sen näki, se oli jotenkin mielettömän voimakas kokemus!

Mikä lie indigoihminen sitten ollut.

WM_ kirjoitti:Heh, mua on sanottu vihreäksi, kun kaveri kuulemma näkee auroja kans
Mitä värejä parhaat ystäväsi, perheesi ja sinä itse edustatte?

Mun on jostain syystä kauhean vaikea saada itsestäni mitään selkeää aurakuvaa, tietysti sitä haluaisi olla jollain tapaa 'kristallilapsi' tai tosi vahva-aurainen, että mua pelottaa että nämä sit jotenkin sotkee koko tuon jutun alitajuntaisella tasolla..
Parhaat ystäväni on auroiltaan usein oransseja tai kellertäviä, sellaisia lämpimänsävyisiä. Ihastukseni usein vihreitä tai purppuraantaittuvia. Mun äidistä sen sijaan saan tosi vahvan kokemuksen vaaleasta aurasta.

Mya_ kirjoitti:Ei hitsi että tuli vahva aurakokemus torstaina! Olin Aurinkojuhlassa Nuorten Luontotalolla, paikalle oli tietysti kokoontunut ties millaista hippiäistä ja ekoeläjää, olipa muutama noidaksi tietämänikin, vahvoja persoonia jollakin tapaa jokainen, vaikuttavia ja lämpimiä, oli hyvä yhteishenki.

No sieltä ihmisvilinän keskeltä eräs mies vei kaiken huomioni, hän vaikutti kovin rauhalliselta ja hänen ympärillään näin vallan selkeän, sinisen auran. Ja oikein hyvinvoivan ja 'laajan', hänestä suorastaan huokui energiaa.
Hän sit tuli mulle juttelemaan, ja mä kerroin hänelle mitä näin, hän oli tietysti oikein otettu. Sen energian oikein tunsi, sen näki, se oli jotenkin mielettömän voimakas kokemus!

Mikä lie indigoihminen sitten ollut.

WM_ kirjoitti:Heh, mua on sanottu vihreäksi, kun kaveri kuulemma näkee auroja kans
Mitä värejä parhaat ystäväsi, perheesi ja sinä itse edustatte?

Mun on jostain syystä kauhean vaikea saada itsestäni mitään selkeää aurakuvaa, tietysti sitä haluaisi olla jollain tapaa 'kristallilapsi' tai tosi vahva-aurainen, että mua pelottaa että nämä sit jotenkin sotkee koko tuon jutun alitajuntaisella tasolla..
Parhaat ystäväni on auroiltaan usein oransseja tai kellertäviä, sellaisia lämpimänsävyisiä. Ihastukseni usein vihreitä tai purppuraantaittuvia. Mun äidistä sen sijaan saan tosi vahvan kokemuksen vaaleasta aurasta.

Kumpi se nyt sitten on? Näkö- vai jokin muu aistimushavainto?

Aqua vitae kirjoitti:Kumpi se nyt sitten on? Näkö- vai jokin muu aistimushavainto?

Mä en näe näitä sillä tavalla kuin näen normaalisti, nämä asiat nähdään sellasella erilaisella tasolla, ei sitä pysty selittää.

Mya_ kirjoitti:

Aqua vitae kirjoitti:Kumpi se nyt sitten on? Näkö- vai jokin muu aistimushavainto?

Mä en näe näitä sillä tavalla kuin näen normaalisti, nämä asiat nähdään sellasella erilaisella tasolla, ei sitä pysty selittää.

Eipä niin tietenkään :I
Missä vaiheessa sitten värit astuvat kuvioon? Mitä fotoneilla ja säteilyllä ja verkkokalvolla on tekemistä näiden havaintojen kanssa?

Vaiko olisiko sittenkin kyseessä synestesia?

Aqua vitae kirjoitti:Eipä niin tietenkään :I
Missä vaiheessa sitten värit astuvat kuvioon? Mitä fotoneilla ja säteilyllä ja verkkokalvolla on tekemistä näiden havaintojen kanssa?

Vaiko olisiko sittenkin kyseessä synestesia?

Itseasiassahan tää voi aika pitkälle ollakin synestesiaa - mut onko sillä kuitenkaan mitään väliä, lopputulos kun on sama (ja kyllä, minä oon myös jonkinasteinen synesteetikko).

Itsekin oon oikeastaan miettinyt että tapahtuuko nämä näyt todella sillä lailla että silmä rekisteröi ne ja sitten kuljettaa sen tiedon aivoihin, vai voisiko olla niin että tämä tapahtuu jossakin siellä 'välissä', koska nämä näköhavainnot on kuitenkin ihan eritasoisia..

Mutta, oli miten oli, niin musta se on melko lailla yksi ja sama, koska lopputulos kuitenkin on se, että osa ihmisistä näkee tällaisia ja osa ei, ja oikeastaanhan tässä ei ole mitään yliluonnollista, koska mikään mitä tässä maailmassa tapahtuu ei voi olla yliluonnollista, muutenhan se ei voisi tapahtua.
Näin.

Voiko auroja siis alkaa opetella näkemään vai onko se niin, että siihen joko pystyy tai ei?

Kyllä minä uskoisin, että auroja ja monia muitakin asioita voi "opetella" näkemään. Toisilla se kestää kauemmiin ja toisilla vähemmän aikaa. Itsekin pidin vielä muutama vuosi sitten tällaisia asioita hölynpölynä...mutta pakko sanoa, että en pidä enää. Lähinnä on sellanen hyvin hämmentynyt olo kaikesta...innolla odotan mitä kaikkea tässä vielä tuleekaan eteen.
Jollain tavalla tämä liittyy kolmanteen silmään, ja ihmisen energia järjestelmään. Kannattaa ihan lähteä kokeilemaan ja tutkimaan asiaa, vaikka skeptinen olo saattaa ollakkin...niin kuin itsellänikin oli.
Asiat ei välttämättä tapahdy sormia naksauttamalla. Pitää mielensä avoinna niin asioita alkaa tapahtumaan, niin se vain on.