Verninia kirjoitti:Mulla ainakin jonkinlainen ihmistuntemus toiminut. Usein käynyt niin, että olen tavannut jonkun tyypin, josta olen ajatellut, että en tule tulemaan kovin hyvin toimeen. Havainnon jälkeen olen pyrkinyt unohtamaan ensimmäisen intuiition ja tutustumaan niin neutraalisti kun voin tapaukseen, jonka jälken olen usein päässyt toteamaan että ensimmäinen tunne oli todenmukaisin. En koskaan näytä ihmiselle, jos en pidä hänestä,vaan yritän tulla kaikin keinoin neutraalisti toimeen. En halua vetää puoleeni riitoja ja paskapuheita.

Minullekin on käynyt usein samoin. Luulen, että asiaan vaikuttaa aika paljon ihmisen ruumiinkieli ja ilmeet. Toisaalta myös voimakas päihteiden käyttö voi näkyä päälle.

tuputhy kirjoitti:Kun olimme siinä oven takana, sanoin, että vuokraemäntä varmaan ajattelee, että mikä baari tää on, kun tullaan vaan lehti lukemaan..Mies soitti ovikelloa ja ovi avattiin..Emäntä sanoi: "mikä baari tään luulette olevan, kun tänne vaan lehteä tullaan lukemaan?"

Mä olin kerran kesällä pyöräilemässä keskustasta kotiin. Pysähdyin sitten hetkeksi pyörätielle juomaan vettä. Näin, että vastaan oli ajelemassa eläkeläispariskunta. Ajattelin, että tuo mies varmaan kysyy, että tuliko jano. Kohdalleni saapuessaan mies todella kysyi: "Tuliko jano?" Nooh, tuo oli aika odotuksenmukaista. Vanhat sedät usein juttelevat mukavia.

On käynyt myös usein niin, että olen ajatellut jotain asiaa ja sitten jotain siihen asiaan liittyvää on tapahtunutkin. Ollessani n. 11-vuotias päätin eräänä iltana, että piirrän mummolleni kuvan. Piirsin kukkaniityn keskellä istuvan sammakon. Ajattelin, että seuraavan kerran kun käymme mummolassa, annan sen kuvan mummolle (minulla ei siis juurikaan ollut tapana piirtää mummolleni). Seuraavana aamuna sain kuulla, että mummo oli kuollut yön aikana. Toiseenkiin läheisen kuolemantapaukseen liittyy outo juttu. Olin yläasteella ja katseltiin koko luokan + rinnakkaisluokan kanssa auditoriossa elokuvaa. Tunsin hengitykseni hyvin raskaaksi ja oli muutenkin inhottava olo (auditorio ahdisti?). Seuraavana päivänä sain kuulla, että eräs sukulainen oli kuollut ko. päivänä astmakohtaukseen.

Lukioaikoina olin kerran shoppailureissulla. Menin kauppakeskukseen (Varsinais-Suomessa) ja harmittelin kammottavaa ruuhkaa. Ajattelin, että jokuhan voisi vaikka räjäyttää täällä pommin. Tulin illalla kotiin. En muista, mikä ohjelma tuli, mutta ruudun yläreunaan tuli ylimääräisestä uutislähetyksestä kertova teksti. Ihmettelin ääneen isälleni, että mitä on mahtanut tapahtua. Isä kertoin Myyrmannin kauppakeskuksessa sattuneesta räjähdyksestä.

Toinen samantyylinen tapaus tapahtui seuraavana vuonna. Olin jälleen ostosreissulla. Muistin sattumalta eräässä lehdessä olleen jutun ruotsalaisesta vasemmistolaisesta naispoliitikosta. Ajattelin, että voisin lukea jutun uudelleen. Samana iltana sain kuulla Anna Lindhin puukotuksesta. Kyseisessä lehdessä oleva juttu oli kuitenkin eri henkilöstä kuin Anna Lindh.

Uskon näiden tapausten olleen vain sattumia, mutta mielenkiintoisia joka tapauksessa. Nyt vastaavia ei kuitenkaan ole tullut pitkään aikaan.

tuputhy kirjoitti:Deja vuu (lausutaan suurinpiirtein näin..) on ranskaa ja tarkoittaa "jo nähtyä".

Pakko kyllä sanoa, että se lausutaan deja vy, koska jos lausut "vu" se tarkoittaa sinä ja "vy" nähtyä. Ja ihan vain yhdellä yyllä ja uulla, mutta tuo "deja" ei kyllä lausuta yhtään kuin sen luetaan. Tuo J välissä lausutaan sellaisella jännällä jiin ja geen sekoituksella. Anteeksi off-topic...

Mutta joo, jänniähän nuo tuollaiset kokemukset on. Joskus mulle tulee tosi vahva tunne siitä, että nyt pitää esim. sanoa jokin sana tai lause, ja kun sitten sanon, niin kanssani oleva ihminen sanoo juuri ajatelleensa sitä asiaa.

Olen varmaan kauhean tylsä, mutta yhdistän tälläisen Déjà vu-ilmiön kohdallani usein stressiin ja väsymykseen. Jos olen vähän sairas tai elo on ollut liian kiireistä, tunnun saavani niitä vähän väliä

Ainoa kerta, jolloin voisin sanoa, että olen ennalta todella (jollain tasolla) tuntenut jotain oli, kun kesken kiireisen työpäivän tuli ihan tunne, että nyt on pakko soittaa mummolleni. Tunne oli suorastaan ihan tuskainen, oli rauhaton ja kurja olo. Jätin siis työt kesken, kiiruhdin sisään ja soittamaan. Puhuimme pitkän ja hyvän keskustelun. Hän oli minulle hyvin tärkeä ihminen, vietin lapsuudessa enemmän aikaa hänen luonaan, kuin kotonani ja välillämme oli vahva tunneside.

Mummollani oli ollut pitkään vaikeuksia yhden lapsensa, äitini siskon kanssa ja hän kertoi, että nämä vaikeudet olivat nyt takana. Hän oli iloisen, pirteän ja positiivisen kuuloinen ja olin todella hyvillä mielin, kun puhelu päättyi.

Seuraavana aamuna äitini soitti, että mummoni oli saanut aivohalvauksen puhelua seuraavana yönä ja oli teholla letkuissa ja sydänkoneessa. Hän eli vielä kuukauden ensimmäisestä halvauksesta, mutta ei pystynyt puhumaan. Kävin joka päivä hänen luonaan lukemassa ja joskus vaan silittelemässä hänen hiuksiaan ja juttelemassa.

Olen edelleen kiitollinen tästä tunteesta, joka pakotti minut ottamaan yhteyttä.

Tuossa yhtenä päivänä tuli taas vaihteen vuoksi deja vu, mutta tällä kertaa tajusin että se ei voinut olla deja vu, koska muistin mitä tapahtuu vähän matkaa tulevaisuuteen. Tiesin että jos avaan suuni niin sanon jotain tyhmää ja väärin, koska tiesin että niin käy. Pidimpä siis suuni kiinni enkä nolannut itseäni tai loukannut ketään muuta.

Tuli vielä mieleen äidin kertomus enostani, joka oli silloin kuulentojen aikaan aavistanut (en muista mikä apollo se oli mikä hajosi maahan palatessa?) että se alus tulee liian nopeasti takaisin maahan ja koko miehistö kuolee. Näin kävikin.

Minä tiedän/tunnen asioita ennalta.

Tiedän esimerkiksi että tarttuuko joku lähipiirin tauti meidän perheeseemme vai ei, tai myös että milloin näen jotakuta henkilöä vaikka siitä ei olisi etukäteen edes sovittu..

Niin, piti myös lisätä että näen ihmisistä päällepäin ovatko he ystäviä vai vihamiehiä ennen kuin edes juttelen heille. Ennen kuin he edes tekevät mitään.

Mä oon huomannu että noi ennalta tietämiset/tuntemiset kasautuu aina jollekin ajanjaksolle. Se voi siis olla viikko tai tietty aika vuodesta, tai tietty aika vuorokaudesta, mutta luulen että ne jotenkin liittyy stressin laukeamiseen ym. Itse aika usein koen näitä: "Nyt toi sanoo noin!", tai "Nyt toi tekee tällai!"-juttuja. Yleensä ne on niin hassuja että niistä täytyy kertoa jollekin: "Eikä! Just ajattelin että noin tapahtuu". Itse deja vu-ilmiöt (miten sitten kirjoitetaankaan) koen sellaisina että "näin" sen koko tapahtuman ennalta. Ei siis vaan että ajattelen että toinen kysyy kohta että missä mun puhelin, ja sit se kysyy niin, vaan että näin koko sen tilanteen. Myös miten itse reagoin asiaan, miltä tilanne näyttää ja ko. juttu saattaa olla ihan kokonainen keskustelukin.

Edellisen kirjoittajan huomioon yhtyen olen samaa mieltä, että nämä tuntemukset tulevat tietyissä ajanjaksoissa. Mulla oli noin kuukauden ajan tota 'tietämistä' ja se oli kyllä todella pelottavaa, onneks se loppu jo Esimerkkeinä mainitakseni pyysin virkailijalta kynää merkitäkseni muutaman kohdan eräästä paperista, ajattelin että 'saan keltaisen kynän' ja eiköhän tämä täti ojentanut keltaisen korostustussin (en siis nähnyt koko kynätelinettä tiskin takaa). Toinen oli se, kun olin mieheni kanssa tämän luona ja hänen puhelimensa soi. Ennen kuin mieheni meni puhelimen luo, tiesin, kuka sieltä soittaa ja millä asialla (tämä kyseinen henkilö ei ole mikään kovin hyvä ystävämme eikä soittoa odotettu).

En tiiä, kannattaako tänne enää ees kirjottaa, ku viimeisin viestikin on tullu vuos sitte, ja mun asiaki on ihan pikkujuttu, mu ihanb sama.
Eli, mulle on tullu viime kuukausien aikana semmonen outo juttu, että melkein joka päivä tulee semmonen tunne, että " oon nähny tään jossain ennenki ". Se tulee silleen, että jos vaikka istun jossain, ja siten tajuan muistavani tään hetken, nii muistan sen olevan unesta. Tää on vaikee selittää D: Ja sitten silleen tavallaan, kun oon tajunnu että oon nähny tään ennenki, nii tavallaan muistan mitä seuraavaks tapahtuu... Tai sitte vaan kuvittelen

Tutustu Déjà vu ilmiöön, voi selittää hyvinkin paljon.

Deja Vu tai sitten enneunimuisto tuo murmelin tapaus, itse näen enneunia sen verran usein että en ihmettelisi murmelin juttua enneunien aiheuttamaksi. Tietysti jos tapauksia tulee tosi usein niin deja vu sopii myös hyvin kuvioon.

Viimeaikoina mulle on tullu useamman kerran tunne, että joku syöttää mun päähän jotain informaatiota tulevasta. Lyhyitä lauseita esimerkiksi "ei tule tapahtumaan". Viestit on lyhytsanaisia ja sillä hetkellä neutraaleita. Tunne tulee vasta tajuamisen jälkeen.

Harmittelen edelleenkin, etten näe auroja, mutta jotain tuntosarvia onneksi on pystyssä kun ihmisistä pystyy usein ensinäkemällä lukemaan asioita, jotka osoittautuvat oikeaksi. Se on aina hieno tunne. Ja vaikka en näe auroja olen oppinut aistimaan aika hyvin miltä jonkun toisen energia tuntuu ja sen pohjalta tekemään päätelmiä.

Verninia kirjoitti:Harmittelen edelleenkin, etten näe auroja, mutta jotain tuntosarvia onneksi on pystyssä kun ihmisistä pystyy usein ensinäkemällä lukemaan asioita, jotka osoittautuvat oikeaksi. Se on aina hieno tunne. Ja vaikka en näe auroja olen oppinut aistimaan aika hyvin miltä jonkun toisen energia tuntuu ja sen pohjalta tekemään päätelmiä.

No entä ne ihmiset joiden "paha aura" ei sua houkutellut? Kuinka olet näissä tapauksissa varmistanut, "päätelmiesi menneen oikeaan"..?

Kalkkaropää kirjoitti:No entä ne ihmiset joiden "paha aura" ei sua houkutellut? Kuinka olet näissä tapauksissa varmistanut, "päätelmiesi menneen oikeaan"..?

En ole ainakan tietääkseni törmänyt tuohon "pahaan auraan", koska uskon että kukaan ei voi olla läpeensä paha. Mutta tottahan kaikki negailu ja huonot kokemukset, viha, katkeruus, suru heijastuu ihmiseen ja vaikka sitä aurana ei näkisikään, pystyy toista katsomalla päättelemään (tuntemaan) asioita. Yleensä vahvojen negatiivisten tunteiden kantajan energia tuntuu minusta jollain lailla epämiellyttävältä. Suru ei välttämättä, mutta esimerkiksi joku vahva pettymys, viha tai itsekeskeisyys saattaa tuntua ikävältä.

Kimmastun ja ärsyynnyn helposti, mutta pyrin löytämään omille päätelmille ja fiiliksille jonkun järkevän syyn. Joskus se voi olla yksinkertaisesti kateutta: jollakulla toisella on joku vahva ominaisuus, jota ihailen ja kadehdin sitä itse täysin tietämättä. Sillon pitää harjottaa itsetutkistelua. Kuhan ei jää liian pitkäksi aikaa napaansa tuijottelemaan.

Miten sitten varmistan, että päätelmät menee oikeaan? Eihän sitä täysin voi tietää. Pyrin tutustumaan ihmiseen ja viemään keskustelua siihen suuntaan, että saan vastauksia. Aika on myös kiva kaveri. (:

Verninia kirjoitti:

Kalkkaropää kirjoitti:No entä ne ihmiset joiden "paha aura" ei sua houkutellut? Kuinka olet näissä tapauksissa varmistanut, "päätelmiesi menneen oikeaan"..?

En ole ainakan tietääkseni törmänyt tuohon "pahaan auraan", koska uskon että kukaan ei voi olla läpeensä paha. Mutta tottahan kaikki negailu ja huonot kokemukset, viha, katkeruus, suru heijastuu ihmiseen ja vaikka sitä aurana ei näkisikään, pystyy toista katsomalla päättelemään (tuntemaan) asioita. Yleensä vahvojen negatiivisten tunteiden kantajan energia tuntuu minusta jollain lailla epämiellyttävältä. Suru ei välttämättä, mutta esimerkiksi joku vahva pettymys, viha tai itsekeskeisyys saattaa tuntua ikävältä.

Kimmastun ja ärsyynnyn helposti, mutta pyrin löytämään omille päätelmille ja fiiliksille jonkun järkevän syyn. Joskus se voi olla yksinkertaisesti kateutta: jollakulla toisella on joku vahva ominaisuus, jota ihailen ja kadehdin sitä itse täysin tietämättä. Sillon pitää harjottaa itsetutkistelua. Kuhan ei jää liian pitkäksi aikaa napaansa tuijottelemaan.

Miten sitten varmistan, että päätelmät menee oikeaan? Eihän sitä täysin voi tietää. Pyrin tutustumaan ihmiseen ja viemään keskustelua siihen suuntaan, että saan vastauksia. Aika on myös kiva kaveri. (:

Jep, eli tulkintasi päätelmiesi paikkaan pitävyydestä ovat yksipuolisia, koska et niihin epämiellyttäviin tapauksiin varmastikkaan ole tutuntunut, tai jos olet niin mahdollisesti huomannut nekin tyypit hyviksi tyypeiksi, jolloin vuorostaan ignooraat sen ensivaikutelmasi virheellisyyden ja vedät "kukaan ei ole läpeensä paha"-kortin taskusta. Your argument is very invalid and based on superstition.

Kalkkaropää kirjoitti:Jep, eli tulkintasi päätelmiesi paikkaan pitävyydestä ovat yksipuolisia, koska et niihin epämiellyttäviin tapauksiin varmastikkaan ole tutuntunut, tai jos olet niin mahdollisesti huomannut nekin tyypit hyviksi tyypeiksi, jolloin vuorostaan ignooraat sen ensivaikutelmasi virheellisyyden ja vedät "kukaan ei ole läpeensä paha"-kortin taskusta.

No, ehkä törmään sitten vielä näihin "pahoihin tyyppeihin" jossain vaiheessa ja vihan ja muiden tilojen sumentamiin aivan varmasti. Tai, no onhan näitä nähty, ainakin vihan sumentamia. Oma uskoni on, että jokaisessa ihmisessä on myös hyvää, myös siinä "pahassa" edes jotain jäänteitä hyvästä. Mutta en ala kiistelemään tästä asiasta koska olet selvästi eri mieltä.

Verninia kirjoitti:Mutta en ala kiistelemään tästä asiasta koska olet selvästi eri mieltä.

En suinkaan. Lähinnä vain toin esille logiikkasi puutteellisuuden. Samaa logiikkaahan kaikki näihin satuihin uskovat pitkälti käyttävät, että et sä siinä mielessä ole sen erikoisempi tapaus.

Itselleni tapahtuu usein Deja-vu - ilmiö. Välillä tunnen myös tulevia asioita.

Tulee myös joskus näitä "etiäisiä"

Taitaa olla kaikki ikäviä asioita mitä tulee. Jotkut hyvinkin arkisia.
Näillä tapahtumilla on se puolensa, että kun ennalta tietää ja sitten sattuu jotain niin sitä tuumaa vaan tyynesti että täähän jo tiedettiin että näin käy. Usein harmitus ei ole niin suuri sitten, mutta aina se ei auta kyllä.

Aikaa tulevan tietämyksen ja itse tapahtuman välillä voi olla kuukausia - tunti eli aivoklikistä siis deja vu:sta ei oo kyse.
Ei myöskään sellaista konkreettista ole josta voisi päätellä.
Niinkuin tää viimeinen tapaus:
Olin kylppärissä ja päähäni tuli että huominen meno peruuntuu mitä todennäköisemmin kaverin sairastumisen vuoksi. Sit pohdin että mistäs toi nyt tuli ja onks toi nyt ees varmaa, jonka jälkeen ajatus vain vahvistui.
En ollut nähnyt kaveria viime aikoina enkä kuullut mistään mitään. Ei ollut mitään materiaalia mistä voisi päätellä tuollaisen.
Meni vuorokausi, sain puhelimeen tekstiviestin jonka sisältö oli sitä mitä aavistinkin.
Tälläkin kertaa meni näin että en pettynyt yhtään, enemmänkin naurahdin tuota että just joo
Mut aina noi jaksaa hämmentää, ei sille mitään voi

Viimeaikoina olen alkanut miettimään, että pitäisi tätä alkaa vahvistamaan ja tutkimaan. Kirjoittaisinko nuita ylös ja katsoisin miten iso osa osuu oikeaan ja toteutuu. Toistaiseksi en vielä ole saanut aikaiseksi, kun tuo tekemisen puute ei ole vaivannut :S