Pelottavaa

Jos sopii, niin välttäisit jatkossa tuollaisia tyhjänpäiväisiä viestejä. Ne lähinnä suttaavat foorumia.

Tämä ketju muistutti mieleen jotain noin viisi-seitsemän vuotta sitten sattunutta.

Erään kerran sängyssä herätessäni jalkaani kirvelsi kovasti ja tarkistettuani tilannetta näin noin 20 cm pitkän haavan sääressä. Se ei ollut ohkainen naarmu, neulasta tai naulasta, vaan todellakin noin sentin leveä alhaalta ylös saakka ja niin syvä, että jalasta tihkui verta. Miten en ollut herännyt moiseen. Ja mistä ihmeestä se oli tullut. Nukun yleensäkin kuin koira, mutta tuohon aikaan heräsin vähäisimpäänkin ääneen, kosketukseen, myös katseeseen.

Noh, ajattelin, että asialle varmasti on jokin järkiperäinen selitys enkä sitä sen enempiä oikeastaan ehtinyt murehtia. Mutta eipä mennyt montaa vuorokautta, kun heräsin maaten vatsallani sängyllä ja selkääni kirvelsi. Yritin vain unohtaa asian, mutta selkääni todella sattui. Kävin vessassa tarkistamassa peilistä asiaa. En oikein vieläkään tiedä, miten suhtautuisin tähän, sillä jälleen kerran oli ihooni syntynyt pitkä haava. Tällä kertaa se oli siis selkärangan vieressä suoran selkälihaksen päällä ja pituutta tällä komeudella oli huimasti enemmän kuin säärihaavalla. Leveydeltään haava oli suunnilleen samanlainen kuin edellinenkin, mielestäni ehkä hitusen leveämpi. Minulla oli ollut päällä yöpaitakin, jossa ei sitten näkynyt mitään jälkiä. Herätessäni paita oli alhaalla, ei mitenkään noussut tai rullautunut pois selkäni päältä.

Vaikka olisin itse asentamalla asentanut sänkyyni jonkin terävän ja kovan ja vetänyt siihen itse itseäni en olisi voinut saada haavoista yhtä suoria. Ne olivat kuin viivottimella vedettyjä. Lähimmäksi ajattelisin jäljen muistuttavan leveähköllä kynnellä vedettyä jälkeä, mutta nahkaa lähtee noin pitkästä rannusta jo hyvän verran ja luulisi ainakin kynnenalusen menevät tukkoon välillä. Ja lisäksi; kenen kynnellä? Ei ainakaan omallani. Edelleenkään en ollut herännyt haavan syntyessä, mikä on perin kummallista. Kummallista on myöskin se, että vaikka haavani yleensäkin paranevat nopeasti, niin tällä kertaa tein varmasti jo ennätyksen Guinnesinkin mittapuulla. Eikä niistä myöskään ole jäänyt minkäänlaisia arpia.

Aika kumma ^

Kirjoitinkin joskus kaverini kokemuksen, missä hän oli herännyt sytkä kädestä ja jalka täynnä polttohaavoja. Oli yrittäny kuristaa myös tyttöystävänsä unissaan.. Ei ollut nukkunut enää sinä yönä!

Hymyilyttää. Meinaatko, että pitäisi kääntyä aivomiehen puoleen ja tiedustella onko hän ollut asialla? Tein sen kyllä ensimmäisenä! Eiköhän kuitenkin aikuinen mies osaa kiukkunsa purkaa muutoinkin kuin kynsimällä vähäistä unta nukkuvaa vaimoaan. Ne unipätkät kuitenkin sallivat hänellekin hetken lepoa...

Tämän kerran vielä kertaalleen: Itse en niitä jälkiä ole voinut saada aikaan. Se säärihaava vielä olisi mennyt, mutta se, mikä selkääni ilmestyi oli jo jotain muuta. Sen jälkeen ei muuten ole samanlaisia haavoja tullut. En tunne tarvetta puolustella kirjoituksiani ja lähteä keskusteluun siitä ovatko ne totta vai eivät vaikka on toki mukavaa, että ne kirvoittavat kieliä.

Some manners, please.

Ei kun kerroin vaan mieleen tulleen tarinan

Sovitaan niin.

Itsellenikin on löytynyt välillä tälläisiä jälkiä, luultavasti jos nukun tietyssä asennossa.