Elän jatkuvassa pelossa

Kummitukset, henkimaailma, telepatia, psykokinesia, selvänäkö, kanavointi, spiritismi, shamanismi, evp...
Avatar
Vic Rattlehead
Meedio
Viestit: 675
Liittynyt: 31 Tammi 2008, 17:50
Paikkakunta: Tampere

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Vic Rattlehead » 07 Syys 2011, 18:25

matkamies kirjoitti:Varsin mielenkiintoista sinänsä, että otat kirjoitukseni ikäänkuin suorana hyökkäyksenä sinua itseäsi kohtaan. Tännehän en tullut varsinaisesti väittelemään kanssasi koska käsittääkseni se vie koko keskustelua sivuraiteelle. Jos sen sijaan on olemassa keskustelu, tai jos sinä perustat sellaisen, missä voimme keskustella erimielisyyksistä tai samanmielisyyksitäkin, niin siellä voidaan minun puolesta kyllä jauhaa. Omas pyrkimykseni oli yleensäkin vastata jotenkin tämän ketjun aloitukseen ja ennenkaikkea puhuin varsin yleisesti ihmisistä ja heidän suhtautumisestaan tämänkaltaisiin asioihin. Mikäli siis koet suurta tarvetta väitellä tai pidät mielipiteitäni jotenkin loukkaavina omaa kantaasi kohtaan niin oma keskustelu sille sitten.

Mielenkiintoisempi on oletuksesi olettamuksistani. Missään vaiheessa en antanut ymmärtää, että ymmärtäisin että hyökkäisit mua kohtaan persoonana, saati edes ottanut asiaa niin, kuten sen ei myöskään pitäisi olla. Lähinnä vain mainitsin yleisellä kantilla esittämillesi väitteille vasta-argumenttia hyödyntäen tätä oman teoriani saamaa tuomiota muiden keskusteluun osallistuneiden kohdalta.

Sen myönnän, että tulkitsin sinun vihjaavan jollain mun suhtautumiseni olevan esimerkkitapaus tällaisesta "leimaavasta asenteesta", perustin vastaväitteeni toki siihen oletukseen, että näin on, mutta siitä huolimatta vaikka näin ei olisi, se pääpointti oli sen väitteesi/muiden keskutelijoiden väitteiden kumoaminen, sen sijaan että puolustautuisin joltakin henkilökohtaiselta hyökkäykseltä.

Ylipäätään muidenkin tässä käyttämä termi "leimaavasta" suhtautumisesta, on jo itsessään ennakkoluuloinen ja tuomitseva,joka syö sen koko väitteesi pointin ennakkoluulottomuudesta. On absurdia olettaa tietynlaisesta perspektiivistä asiaa katsovalta "ennakkoluulottomampaa asennetta", sillä tän vaatimuksen esittäjä on tällöin itse tuomitseva sen tietyn perspektiivin omaavan näkemystä kohtaan, eli ennakkoluuloinen. Olettamus on, että "ei tuolla sinun ajatusmaallillasi saa sitä haluamaamme lopputulosta, joten opettele ajattelemaan enemmän kuin me". Jokainen ihminen on ennakkoluuloinen eikä se asia muutu yhtään mihinkään.

Ite en koe millään tavoin tarpeelliseksi todistella kenellekään ovatko hänen kokeuksensa kuinka "todellisia" sillä useinmiten ne ovat kuitenkin sitä niitä kokeville. Siksi minulla on tapana ennemmin tarjota empatiaa ja ymmärrystä kuin yrittää jyrätä toista.

"Rationaaliseksi mieleksi" varsin epärationaalista. Järkiperäisesti katsoen, jonkun asian uskominen on aina syy-seuraus suhde. Syy = Vakuuttava todiste -> Seuraus =Asian myöntäminen todeksi. Jos olet oikeasti rationaalinen, et sää skippaa tota empatialla ja ymmärryksellä, oli se lopputulos sitten toisen "jyräämistä" tai ei.

Tuotahan mää sanoin kanssa, että kokemus on suhteellinen asia. Tietysti jollakin voi olla "kokemus" jostakin mitä ei edes tapahdu jos hän sen tahtoo niin kokea. Kyllä lampun tipahtaminen pöydältäkin voi olla maaginen juttu jollekkin jos niin haluaa sen ajatella. Se ei vaan tee siitä oikeasti maagista.

Jos jollakulla oikeasti on mahdollisesti mielenterveydellisiä ongelmia, on se enemmän auttamista, että suosittelee perusteellista sen mahdollisuuden pois sulkemista, ennemmin kuin ruokkii niitä harhoja ja neuvoo vaan antamaan asian suurinpiirtein olla tai pahimmillaan käyttämään maksullisia hölöpölö palveluja(manaajia jne.), jotka tekevät rahaa sillä herkkäuskoisuudella mitä ihmisistä sikiää.

En suoraan sanoen usko erityisemmin ylistäneeni kristittyjä ja niissä piireissä paljon pyörineenä voin sanoa että yhteisönä se porukka on hyvin usein äärimmäisen ahdistavaa, näin olen kokenut erityisesti ns.vapaissa suunnissa. Sen sijaan olen lähentynyt merkittävästi lapsuudessani tutuksi tullutta herätysliikettä ja siellä olevia ihmisiä, koska heidän parissaan olen nähnyt sitä aitoa "kristillisyyttä". Tällaiset ihmiset, valitettavasti vähemmistönä olevat, levittävät hyvää ympärilleen eikä se sinällään ole sidottu maailmankatsomukseen, tiedänpähän vain sellaisia ihmisiä juuri kristityissä kun sieltä päin olen.

Se on jokasen asia miten tykkää että se oma vene keikkuu, mutta kristityt joita minä tiedän on pitkälti viimeisimpiä ihmisiä joille neuvoisin kenenkään menemään henkisten ongelmien kanssa. Suurimmalla osalla on aina oma lehmä ojassa, minäkin olisin parempi kohde purkaa asioitaan, koska vaikka mua ei yksinkertasesti kiinnosta muiden jutut saati osaa osottaa empatiaa kun en sitä oikeen edes koe, niin ainakaan en yritä tunkea omia maailman katsomuksellisia ajatuksiani kenenkään muun omaksi.

Vähän kieltämättä offia mutta kuhan ny selvensin vielä pari asiaa.

Avatar
Yavanna
Valaistunut
Viestit: 32
Liittynyt: 14 Huhti 2010, 12:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Yavanna » 08 Syys 2011, 01:09

Lakkaa jo vänkäämästä tai tee se hemmetin topikki sille vänkäämiselles ja jätetään tämä ketju aloittajan asian puimiseen.
Sinä kun tunnut olevan niin perusteellisen paksupäinen, etkä ymmärrä, että vaikka ollaan netissä täälläkin pitää käyttäytyä ja osata ottaa ihmiset huomioon, mitä sinä et tee.
Mä voin sanoa, etten mäkään ihan mihin tahansa todellakaan usko, enkä ihan kaikkiin juttuihin ja ajattelen ensiks tietenkin sitä loogisinta ajatusta, enkä sitä et oo nyt se on varmaan kummitus. Enkä mä todellakaan viitsi ruveta sanomaan ketään hulluksi ja/tai huomionhakuiseksi vain siksi, että hän haluaa jakaa kokemuksensa toisille. Sitäpaitsi mikä sä olet sanomaan mitään toisten mielenterveydestä, jos et mitään ole kokenut.
En kyllä ole mäkään, mut en silti sano ketään hulluksi, se ei ole kovin kohteliasta, eikä kovin hyvää käytöstä. Vai tykkäisitkös jos sua alettaisiin nimittelemään tyhmäksi pässiksi?
Käyttäytyminen ja toisten huomioon ottaminen, sekä empatia ei ole sama asia kuin perseen nuoleminen, kuten sinä tunnut olettavan. Jus tuollaisten takia kovin moni ei tule kokemuksistaan kertomaan. Epäilen, että tokko uskoisit tapaukseen sittenkään, vaikka sulle iskettäs todistukset käpälään. Selittäisit nekin kai hulluudeksi, sattumaksi tai joksikin muuksi, ettei tarvis vahingossakaan miettiä sitä toista vaihtoehtoa.
Toki sä saat sanoa mielipiteesi, mutta kuten tässä joku muukin sanoi kyse ei ole siitä mielipiteestä, vaan siitä MITEN sä sen esität.
Ei aina tarvi olla ilkee besserwisser.


Mut tosiaan olen matkamiehen kans samaa mieltä. Tee inttämiselle tai vaikka eipäs-saapas-juupas keskustelulle oma topa ja intä siellä sitten maailman tappiin. Alkaa jo pikkuhiljaa vituttaa toi sun saivartelus asiasta kuin asiasta.


Ja ylläpidolle, sori toi kielenkäyttö, mutta mä hiilestyin hieman.
People once believed that when someone dies, a crow carries their soul to the land of the dead.
But sometimes, something so bad happens that a terrible sadness is carried with it and the soul can't rest.
Then sometimes, just sometimes, the crow can bring that soul back to put the wrong things right.

Avatar
Aavedata
Jäsen
Viestit: 15
Liittynyt: 01 Elo 2011, 20:58
Viesti:

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Aavedata » 08 Syys 2011, 12:26

Näinpä juuri. Pitäisikö tämä keskustelu laittaa jäihin kun ei näitä enää jaksa edes lueskellla. Sivuraiteilla ollaan jo oltu pitkään! :alapeukku:

Avatar
Vic Rattlehead
Meedio
Viestit: 675
Liittynyt: 31 Tammi 2008, 17:50
Paikkakunta: Tampere

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Vic Rattlehead » 12 Syys 2011, 16:36

Yavanna kirjoitti:Lakkaa jo vänkäämästä tai tee se hemmetin topikki sille vänkäämiselles ja jätetään tämä ketju aloittajan asian puimiseen.
Sinä kun tunnut olevan niin perusteellisen paksupäinen, etkä ymmärrä, että vaikka ollaan netissä täälläkin pitää käyttäytyä ja osata ottaa ihmiset huomioon, mitä sinä et tee.

Teet oletuksen, että otan muut huomioon ja käyttäydyn hyvin muka luonnossa. Samalla tavalla "vänkäisin" kasvotustenkin tästä jos nyt yhtään lohduttaa.

Sitäpaitsi mikä sä olet sanomaan mitään toisten mielenterveydestä, jos et mitään ole kokenut.

Aivan älytön argumentti taas. Kokemattomuus puoltaa mielestäni ennemmin juuri sitä faktaa, että näitä asioita ei tapahdu kuin mieleltään ei niin tasapainoisille ihmisille.

En kyllä ole mäkään, mut en silti sano ketään hulluksi, se ei ole kovin kohteliasta, eikä kovin hyvää käytöstä. Vai tykkäisitkös jos sua alettaisiin nimittelemään tyhmäksi pässiksi?

Mulle olisi aivan sama miten mua nimiteltäisiin, sillä paremmin mää tunnen itseni kuin kukaan muu. En koe minkäänlaista tarvetta edes puolustautua väitteiltä, jotka eivät tunnu mun mielestäni loogisilta. Jos joku nyt vaikka tyhmäksi pässikis tulisi mua haukkumaan, toteisin nauraen että asia selvä, mielenkiintonen näkemys ja kiinnostaako paljastaa mihin perustat näkemyksesi.

Toki sä saat sanoa mielipiteesi, mutta kuten tässä joku muukin sanoi kyse ei ole siitä mielipiteestä, vaan siitä MITEN sä sen esität.

Asia selvä, mutta mitä jos sen sijaan pyrkisit jatkossa sivuuttamaan mun verbaaliset valintani, teki se sitten kuinka häijyä tahansa, ja keskittyisit siihen asiaan ja sen kumoamiseen järkiperäisesti jos se mun näkemykseni on mielestäsi jotenkin absurdi tai omiin näkemyksiisi rinnastaen väärä.

Ei aina tarvi olla ilkee besserwisser.

Never been my point, mutta edelleenkään ei mun pitäisi olla millään lailla relevantti osa-alue jos jostakin asiasta väitellään asiallisesti. Paitsi tietysti jos minä olen se mistä väitellään.

Mut tosiaan olen matkamiehen kans samaa mieltä. Tee inttämiselle tai vaikka eipäs-saapas-juupas keskustelulle oma topa ja intä siellä sitten maailman tappiin. Alkaa jo pikkuhiljaa vituttaa toi sun saivartelus asiasta kuin asiasta

"Saivarteluni" aiheuttama vitutus on nähdäkseni vaan ilmentymä kykenemättömyydestäsi keskustella asiasta, joko puhtaasti vajaitten argumentointi taitojen ja argumenttien tai liian subjektiivisen asennoitumisesi takia, joka ei toimi haluamallasi tavalla sillä pyrin nimenomaan päinvastaiseen . Minä olen koko ajan mielestäni ollut suhteellisen asiallinen ja objektiivinen.

En ole kirjoittanut "hulluista" koska siinä on tuomitseva sävy, olen useaan kertaan pyytänyt että joku antaa jotakin vastaväitettä teorialleni(vaikka edes poikkitieteellisiä), joka niin vahvan lyttäyksen perusteella on ilmeisesti useamman mielestä täysin mahdoton. Loukkaavaa en saa teoriastani millään joten siihen en edes jaksa sanoa mitään korjaavaa, mahdollisen kylläkin, jopa mahdollisimman, sillä tähän hetkeen asti tässä ei ole kukaan sanonut päteviä syitä edes uskoa, että jokin oikea poltergeist olisi järkevä selitys. Odotan edelleen ja luultavasti tulen odottamaan pitkään tai ainakin siihen asti, että wespa antaa jälleen mielipidebannia ilman mitään sen pätevämpiä rikkeitä.

Yugata
Kummitus
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Loka 2009, 13:14
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Yugata » 12 Syys 2011, 22:49

Vic Rattlehead, ole kiltti ja lopeta tuo pelleily jo. Minun ei tarvitse perustella tätä, koska tyhmäkin huomaa jo syyn. Kaikki muut on sen jo huomanneet paitsi sinä.

Laura
Valaistunut
Viestit: 45
Liittynyt: 18 Huhti 2010, 21:35

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Laura » 13 Syys 2011, 00:20

Hei! Luin pari sivua tätä aihetta, mutta en jaksanut loppuun asti lukea, koska siellä ei tainnut olla aiheen aloittajan viestejäkään. Haluaisin antaa mahdollisia vinkkejä, joista voi olla osa sanottu tai sitten ei. :) Heitän siis kaikke mitä mieleen tulee, itsehän voit päättää mikä toimisi ja olisi hyväksi sinulle =)

Auttavia tahoja tuli ekana mieleen, papit, kirkko, osaava meedio... Meedion avulla voisit saada selvyyttä miksi näin tapahtuu ja hän varmasti osaisi auttaakin sinua ja neuvoa taitojesi käyttöä yms. Ehkäpä itse voit myöhemmin auttaa esim. vastaavaan tilanteeseen joutuneita ihmisiä :) Pappi voisi siunaamalla auttaa rauhan tuloa taloon ja näitä henkiä menemään pois. He ovat hyvin voimallisia, sillä heillä on vahva usko Jumalaan. Ja apua saat varmasti, jos vilpittömästi pyydät sitä, esim. rukoilemalla. En kyllä tiedä kuinka uskovainen olet tai mihin uskot..

Voithan myös itsekin käskeä heitä poistumaan, heillä ei ole oikeutta tulla elämääsi pyytämättä. Mutta jos se ei auta, tai et osaa vielä käyttää tätä kykyäsi jolla aistit/näet kuolleita, voi olla parempi pyytää ensiksi osaavampaa ihmistä vaikka tueksi/tekemään se puolestasi. Tai voitte auttaa näitä pääsemään valoon, mikäli nämä henget haluavat apua. Yksin en suosittelisi kyllä ottamaan heihin yhtään enempää yhteyttä, jos se tähänkin asti on ollut negatiivista aina? Vai onko talossa koskaan tullut vastaan auttavaa, hyväntahtoista, positiivista henkeä? Muutto VOI olla myös ratkaisu, mutta se ei poista talossa olevia henkiä välttämättä. Olisihan ihan hyvä saada se asia päätökseen ja rauha perheen taloon. Eikö? Mutta jos mielenterveytesi alkaa olla hajoamaisillaan ja olet aina surkealla mielialalla, niin muutto parempaan paikkaan asumaan, vaikka pieneen yksiöön tai soluun, voisi tehdä hyvää... Suomessa kuitenkin saa kaikki rahaa, kun ketään ei voi jättää heitteille.

Jos voitat (ja varmasti voitatkin ;) ) tämän koettelemuksen elämässäsi, niin kaikki muuttuu varmasti parempaan ja voit jatkaa elämää hyvin mielin eteenpäin! Ja opit ehkä tämän myötä jotain kyvyistäsikin! Parhaassa tapauksessa pystyt myös auttamaan henget "valoon" jos he sinne kuuluvat..

Pääasia on ettet saa antaa näiden "räyhääjien" lannistaa sinua!!! Päinvastoin, koita saada entistä enemmän positiivisia asioita elämääsi! Älä ikinä luovuta tässä asiassa, älä anna niiden viedä sun energiaa pois. Sinä itse olet voimakkaampi! He ovat epätoivoisia, jumissa, ilkeitä tai mitä vaan. He ovat itse omalla toiminnallaan tai omasta tahdostaan jääneet sinne. Sinulla on vielä koko elämä edessä maan päällä. Koita parhaasi olla masentumatta näistä tekijöistä. Sillä pahat nimenomaan käyttävät ihmisten heikkoja kohtia hyväkseen, ja voivat yrittää saada sinulle fiiliksen että sekoat jne, he ehkä yrittävät saada sinut tuntemaan olosi mahdollisimman kurjaksi, sillä he eivät ole itsekään onnellisia.

Voimia siis mielettömän paljon sinulle!! Toivottavasti tästä oli edes jotain apua =)
ps. Kerrohan sitten miten tilanteesi on edennyt? :)

Avatar
Exitium
Maahinen
Viestit: 188
Liittynyt: 11 Syys 2008, 15:51

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Exitium » 18 Syys 2011, 18:08

Minulla on tapana aistia ihmisistä heti kun alkavat puhumaan että valehtelevatko vai eivätkö ja tämä ap tarina ei kyllä nyt jostain syystä tunnu todelta, ensinnäkin olen nähnyt elokuvan jossa käytetään samoja kohtauksia kuin ap tarinassa ja näitä on jostain syystä tämänkaltaisia tarinoita on tullut ihan kuin sieniä sateella heti paranormal activityjen julkaisun jälkeen ja miksikäs ei näinä big brotherin ja muiden reality sarjojen myötä jokainen tahtoo oman 15min julkisuutta. En tahdo kumota kenenkään tarinoita tai leimata miksikään mutta jos on pakko keksiä joku tarina niin käyttäisi edes omaa mielikuvitustaan ja järkeä. Jo alkumetreillä ap tarina tuntui täydeltä valheelta, voi tosin olla että osa on totta jne mutta minä en todellakaan usko että edes läheskään kaikki.

T: okkultismille ja paranormaaleille ilmiöille elämänsä omistanut "asiantuntija".

PS, tunnen myös psykologiaa jonkunverran ja tarina vaikutti lähinnä normaalilta varhaisteinin/teinin huomionhakuiselta tarinalta, taustalla voi olla masennusta tai ystävien hylkäämistä jne jne.. Mutta en kyllä itse usko että tässä kyse mistään suuremmasta on.
Telecvovim!

Avatar
Exitium
Maahinen
Viestit: 188
Liittynyt: 11 Syys 2008, 15:51

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Exitium » 18 Syys 2011, 18:20

portinetsija197 kirjoitti:
Suomen lainsäädäntö tietenkin hankaloittaa salvian hankkimista jos oikein muistan mutta hallussapito ei kuitenkaan tainnut olla rikos.


Valkosalvia ei ole huume ja täysin laillinen. Salvia divinorum on sitten asia erikseen sekään ei kyllä ole oikea salvia vaan sen heimoon kuuluva huumekasvi.

Itsellänikin näky olevan pieni puntti tuota valkosalviaa tilojen puhdistukseen negatiivisesta energiasta. Tosin en usko sen auttavan tässä asiassa, ehkä uudet kaverit ja uudet harrastukset voivat olla avain.
Telecvovim!

Avatar
portinetsija197
Enkeli
Viestit: 728
Liittynyt: 04 Touko 2010, 10:28
Paikkakunta: Helvetistä itään

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja portinetsija197 » 20 Syys 2011, 11:47

Jep, en muistanut valkosalviaa (Salvia apiana), se ei tosiaan ole huumekasviksi luokiteltu kuten Salvia divinorum.
Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tiedät jostain asiasta, sitä selvemmin huomaat ettet tiedä siitä riittävästi, on vain hyväksyttävä ettei voi tietää kaikkea kaikista asioista.

Avatar
Exitium
Maahinen
Viestit: 188
Liittynyt: 11 Syys 2008, 15:51

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Exitium » 25 Syys 2011, 13:48

portinetsija197 kirjoitti:Jep, en muistanut valkosalviaa (Salvia apiana), se ei tosiaan ole huumekasviksi luokiteltu kuten Salvia divinorum.


Valkosalvia on siis se mitä käytetään tilojen puhdistukseen, Ei salvia divinorum.
Telecvovim!

Teresia_
Maahinen
Viestit: 156
Liittynyt: 27 Syys 2011, 00:01

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Teresia_ » 27 Syys 2011, 02:28

Hei. Tulin itse tälle sivustolle koska tunsin tarvetta löytää ihmisiä, joilla on ollut edes jossain määrin samanlaisia kokemuksia kuin itselläni ja jotka sen lisäksi ovat kiinnostuneita näkymättömästä ja näkyvästä energiasta, hengistä, jne. Kerron alla omia kokemuksiani, näkemyksiäni ja mielipiteitäni enkä millään tavalla väitä, että ne olisivat jotain ainoaa oikeaa totuutta ja ainoa oikea tapa nähdä, kokea ja kohdata näitä asioita. Olen kuitenkin näihin näkemyksiini vähä vähältä kasvanut oman kokemusmaailmani edetessä. En edusta mitään lahkoa, kulttia tai ryhmittymää.

Aika moni ihminen on kokenut jotain, paranormaalia, mutta sen luokittelu siihen kategoriaan, että sen todella kokee todeksi ilman epäilystä vaatii joko toistuvia kokemuksia tai sellaisen kokemuksen, joka menee kalloon ilman suurempia nikotteluja. Niitä, joilla kokemuksia on joko paljon tai ne ovat vaikuttavia on jo sitten hieman vähemmän. Heidän joukossaan on niitä, joiden lähipiirissä ei ole muita samankaltaisia kokemuksia omaavia, jolloin yksinäisyys, jopa eristäytyminen voi vähä vähältä olla määräävin piirre elämässä. Tämä joukko on taas edellisiä hieman pienempi. Onko tämä persoonallisuuden tuotos vai henkien työtä? Uskon, että kyse voi olla joko-tai sekä sekä-että -ilmiöstä. :o

Minullakin on siis ollut näitä "outoja" kokemuksia, jotka saivat jossain vaiheessa epäilemään kuuloa, näköä, muistia, todellisuudentajua etc, mutta koska olen aina ollut ennemminkin avaramielinen kuin mihinkään uskova olen antanut asioiden jotenkin – vain olla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kokemukseni ovat lisääntyneet ja vahvistuneet oikeastaan samassa tahdissa kuin olen eristäytynyt sosiaalisista tilanteista. Lopputuloksena voisi sanoa, että oma persoonallisuuteni ja sen "kukkaan puhkeaminen" :D on varmasti aiheuttanut sen, että minun seurassani viihtyviä ei ole yhtä paljon elävissä ihmisissä kuin "henki"maailmassa. Kyynisenä ja analyyttisenä olen tietysti käynyt läpi prosessin mm. mielikuvitusystävien luomisen mahdollisuudesta. Eikä mikään sitä voi todella edelleenkään sulkea pois, toisaalta ei myöskään vahvistaa – muille ihmisille. Itselleni asia ei ole epäselvä. Tapahtumat ja "persoonat" ovat itseni ulkopuolella, joskin oman tietoisuuteni avoimuus, uteliaisuus, valppaus ja harjoittaminen on oivallinen tilaisuus henkimaailmalle päästä yhteyteen kanssani. On ollut pitkä tie, n. 30 vuotta, ymmärtää, että todella olen yhteydessä johonkin, joka ilmenee kuin häkä; hajuton, väritön, mauton... tappava... ; ) Noh, toki aistihavaintoja on todella paljon, mutta koskaan ei voi etukäteen tietää tuleeko seuraava yhteys suoraan tajuntaan, näkö-, haju- tai makuaistin havaittavaksi. Tai tuntoaistin.

En ole koskaan toivonut kohtaavani minkäänlaista epänormaalia tai paranormaalia olentoa, tilannetta tai tapahtumaa. En ole pyytänyt niitä, en odottanut enkä halunnut. Toisaalta en ole koskaan kieltäytynyt hyväksymästä sitä, etteikö kosmoksessa ole jotain, josta koulukirjamme eivät vielä suuremmin kerro. Olen hiljattain tutustunut reikiparantamiseen, jonka olen huomannut vaikuttavan omiin kokemuksiini suhtautumiseen rennommin, luonnollisemmin. En minä tiedä uskonko reikiparantamiseenkaan, mutta sen tiedän, että en ole uskomatta. Se on kuitenkin tuonut minulle varmuutta ottaa vastaan, palauttaa, käsitellä ja välittää kaikenlaista energiassa liikkuvaa tietoa. Olipa sitten kyse persoonista, heidän jättämistä tunnelatauksista ( hyvyydestä, kirouksesta ) tai hoitamisesta. Kokemukseni hoitojen aikana ja itse kurssin aikana ovat olleet hyvin vahvoja. Olen nähnyt jo ennen reikiin tutustumista mm. enteitä, usein ihmisten kuolemasta, mutta kaikenlaisen tiedon luokseni etsiytyminen on selvästi lisääntynyt viime vuosien aikana. Reikihoidon aikana, etenkin henkilön ensimmäisellä hoitokerralla, saan usein runsaasti tietoa ja opastusta suoraan reikienergialta tai joltain läsnäolevalta, kutsutulta oppaalta tai muulta "toimijalta", kuten vaikka enkeliltä. Myös hoidokkini ovat kokeneet vahvasti reikienergian läsnäolon, liikkeen ja vaikutuksen.

Oman haasteeni näiden ilmiöiden kohdalla uskon olevan enemmän sillä puolella, että minun tulisi uskoa niihin, todella uskoa, lujasti, ja työstää niitä ja pyrkiä niihin syvemmälle. Uskon useimmille ihmisille olevan korkea kynnys luopua omasta ns. järkiperäisyydestään ja antautua pelkästään intuition käsiin. Mutta jos joku asia tässä maailmassa ei ole tuottanut minulle pettymystä, niin se on juuri intuitio. Se on ollut aina oikeassa, satoi tai paistoi, kummitteli eli ei. Mutta kuinka löytää se lapsen usko, jolla sokeasti ottaa vastaan kaikki, mitä maailma on valmis antamaan? Huom, maailma, ei ihminen. Tämä nk. järkemme on useinkin se, joka on kaikkein vähiten rationaalinen kohdatessamme jotain, jonka läsnäolon mahdollisuutta ja oikeutusta auktoriteettien edustamat instanssit eivät voi tai halua vahvistaa. Ymmärrettävääkin se on.

Periaatteessa pidän ihmisistä, mutta käytännössä en. Ihmiset ovat jotain muuta kuin aitoa energiaansa. He tekevät koko ikänsä työtä peittääkseen kaiken aidon itsessään. Jollain tavalla sen lopputulos kuitenkin tekee minut levottomaksi ja mielelläni vietän aikaa itsekseni tai huolella valikoidussa seurassa. Mutta henget... niillä tuntuu olevan tarve päästä puheilleni. Talossamme on jos jonkinlaista hiippailijaa ja kolkuttelijaa, vakituista ja vierailevaa kävijää. Jossain vaiheessa olin kiipeillä pitkin seiniä, kun en vielä ymmärtänyt, mistä on kyse. Mutta kun lopulta kohtasin sen, mikä oli väistämätöntä, olen havainnut verrattain lohdulliseksi, hyödylliseksi sekä myös tarkoituksenmukaiseksi tämän ominaisuuteni olla yhteydessä ns. aineettomaan. Hulluahan tämä kaikki on, mutta mielestäni on vielä hullumpaa kieltää kaikki. Niin kauan, kun en kuule ääniä, jotka kehottavat minua satuttamaan jotakuta olen täysin levollinen itseni ja näiden ilmiöiden kanssa. En edelleenkään erityisesti halua niitä, odota niitä tai toivo niitä, mutta koen ne osana luonnollista yhteyttä kaikkeuteen. Satuttamisesta puheenollen, en ole koskaan edes ajatuksen tasolla kyennyt toivomaan kenellekään pahaa. Vaikka olisin kuinka satutettu, vahingoitettu, fyysisesti, henkisesti, emotionaalisesti, en vain kykene haluamaan kenellekään tapahtuvaksi pahaa. Ainoa, mihin asti ajatukseni olen saattanut viedä on se, että olen toivonut muita satuttavien ihmisten saavan kokea yhteyden yleismaailmalliseen rakkauteen niin, että he tulevat tietoiseksi siitä, millä tavoin ovat tuottaneet vahinkoa. Rakkauden avulla, ei vihan, koston tai katkeruuden. Mutta se ei ole minun käsissäni, millä tavoin ja missä aikataulussa tällainen toive toteutuu. Sen tiedän, että se toteutuu ja haluankin muistuttaa kaikille, että olkaa varovaisia toiveittenne kanssa, sillä ne todella toteutuvat. Olen aidosti toivonut kanssaihmisille aina hyvää ja vaikka elävät ihmiset eivät jostain kumman syystä tätä tunnu minusta koskaan uskovan niin ehkäpä henkimaailmassa asioiden laita on toinen. Se selittäisi, miksi niin monet ymmärrystä hakevat henget saapuvat juuri minunkin luokse.

Henget ovat energiaa ja energian vahvistuessa voi se saada sellaiset mittasuhteet, että sitä on enää vaikea hallita. Kuten ihmistä, jolla on 5-vuotiaan emotionaalinen tunne-elämä ja aikuisen ihmisen kyvyt ja oikeudet. Voimakkaat tunteet vetävät energioita puoleensa. Ne voivat myös aiheuttaa energiapyörteitä. Energiatihentymä vetää puoleensa lisää energiaa ja tämä puolestaan perässään henkiä, kuten valo yöperhosia. Hyvä Jatkuvassa pelossa eläjä, on siis hyvin tärkeää, että opettelet hallitsemaan oman pelkosi. Tutustu siihen aluksi jossain muualla kuin siellä, missä se on voimakkaimmillaan. Opettele rauhoittamaan itsesi ja ottamaan tunteesi haltuun. Opettele myös vahvistamaan oma tilasi, oma energiakenttäsi, jotta voit estää ulkopuolisten persoonien, henkien, tunkeutumisen siihen ja estää niiden mahdollisuuden manipuloida kokemuksiasi. Tunteellinen, herkkä ja intohimoinen/ intensiivinen ihminen on ilmaisua hakevalle hengelle kuin kasvualusta mikrobille. Voit opetella myös kommunikoimaan henkien kanssa ja kenties kanavoimaan energiaa piirtämiseen, kirjoittamiseen, käsitöihin, liikuntaan jne.

Vinkki: Hiljenny ja kuvittele, että ympärilläsi on vahva valkoisen valon luoma tila, joka myötäilee kehoasi. Ajattele se läpäisemättömäksi ja voit tarkentaa mielessäsi ajatuksen, että tuosta tilasta ei pääse läpi mikään muu kuin korkeampi rakkaudellinen energia. Tunne olosi varmaksi ja vahvaksi. Voimakkaaksi ja seesteiseksi. Pyri olemaan tunteiltasi täysin neutraali. Sinä olet tuon tilan hallitsijatar. Seesteinen, rauhallinen, ymmärtäväinen. Viisas, vahva ja lempeä. Ajattele sitten tuon valotilan ulkopuolelle jonkin matkan päähän itsestäsi energiamuuri. Kuvittele sen seinämään pienen pieni reikä. Päästä reiästä tihkumaan vain hyvin hitaasti ulkopuolista energiaa omaan kenttääsi, jolloin voit kommunikoida levottoman hengen kanssa hitaammin ja pyytää tätä kertomaan asiansa. Kehota henkeä kertomaan rauhallisesti, mikä hänellä on ongelmana, mikä häntä painaa. Vastauksena voi tulla suoraa tekstiä, kuvia, puhetta, musiikkia, lähes mitä vain. Mikäli alat tuntea kiihkeitä tunteita, sano hengelle päättäväisesti, että hän on nyt sinun energiatilassasi ja jos mielii saada asiansa hoidetuksi hänen täytyy käyttäytyä hyvin. Hengillä on usein valtava paine saada asiansa julki. Yleensä se on vain tunne, epäoikeudenmukaisuuden kohtaamisesta, jota he eivät ole saaneet purettua, jolle he eivät ole eläessään löytäneet ymmärtäjää. Mikäli henki saattaa tietoosi jotain, ota se vastaan ja käytä omaa luontaista viisauttasi tietoon reagoimisessa. Saata henki tietoon, että olet ymmärtänyt hänen taakkansa ja pyydä astumaan kohti valoa. Hengen ollessa valmis on läsnä usein enkeli, joka tämän johdattaa pois "välitilasta".

Henkiä on toki moneen lähtöön, mutta sinun on muistettava, että mitään, mitä et halua ottaa vastaan, ei ole lupa saataa sinun tilaasi. Sinun on syytä myös työstää omia toiveitasi ja elämääsi rehellisenä itsellesi, sillä aina on syy sille, miksi henget/ energia valitsee juuri sen ihmisen tai paikan, jolle tai jossa ilmenevät.

Tämä kaikki kuulostaa tietysti vinksahtaneelta kaikille niille, joilla ei ole ollut lähikokemusta hengistä ja niiden kyvystä kommunikoida. Itseäni eivät tällaiset ajatukset ja kuuloluulot paljoa kiinnosta, sillä jokainen ihminen kulkee omaa tietään, sillä tavalla, joka on hänelle sillä hetkellä se ainoa oikea. Henkistä tietään. Minulle on sama olenko kuussa vai maassa, elävä vai kuollut, en luovu tietoisuudestani enkä suostu sitä rajaamaan vain siksi, että jonkun toisen elävän olennon mielestä olen... jotain "outoa". Toivon Pelossaeläjälle rauhaa ja rakkautta sekä enkeleitä ohjaamaan häntä tässä luonnollisessa, mutta vaikeassa tilanteessa. Toivon, että kirjoituksestani oli jotain iloa jollekin.

Avatar
Hartsa
Vuoden foorumilainen 2008
Viestit: 452
Liittynyt: 22 Tammi 2008, 20:33
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Hartsa » 27 Syys 2011, 03:05

Kiitoksia, en ole täällä viikkoihin käynyt ja heti kättelyssä sattui tällainen viesti tunti aiemmin kirjoitettuna eteen. Ei ollut hukkareissu. :)

Mainitsemistasi aiheista voisi höpötellä varmaan enemmänkin, mutta ei tässä ketjua kehtaa varastaa, vaikka se on muiden ketjujen tapaan pakotettu raiteiltaan jo ajat sitten.
"I reject your reality and substitute my own"

Avatar
WM_
Alieni
Viestit: 138
Liittynyt: 27 Kesä 2011, 10:06
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja WM_ » 27 Syys 2011, 16:21

Hartsa kirjoitti:Kiitoksia, en ole täällä viikkoihin käynyt ja heti kättelyssä sattui tällainen viesti tunti aiemmin kirjoitettuna eteen. Ei ollut hukkareissu. :)

Mainitsemistasi aiheista voisi höpötellä varmaan enemmänkin, mutta ei tässä ketjua kehtaa varastaa, vaikka se on muiden ketjujen tapaan pakotettu raiteiltaan jo ajat sitten.


Mielestäni pysyisi hyvin aiheessaan edellisestä keskustelu ja kaiken lisäksi olisi mielenkiintoistakin!
"Kaikkein kaunein asia,jonka voimme kokea,on mystiikka. Se on kaiken taiteen ja tieteen alkulähde. Se, jolle tämä tunne on vieras ja joka ei enää osaa pysähtyä ihmettelemään tai seisomaan kunnioituksesta haltioituneena, on yhtä kuin kuollut."
-A. Einstein

varden
Jäsen
Viestit: 8
Liittynyt: 21 Marras 2011, 22:06

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja varden » 21 Marras 2011, 23:09

En keksinyt mihin muualle laittaa viesti, mutta kodissani on alkanut tapahtua kummempaa kuina aikasemmin.
Tähän asti on ollu tuttua lähinnä hengittämisen kuuluminen makuuhuoneissa, askeleet portaissa ja raapiminen suljetulla vintillä. Tän olen kirjottanu tänään jo pariinkin paikkaan, mutta laitan nyt tähän nää uusimmat tapaukset, pyydän anteeks kirjotusvirheitä, mut mulla on hirvittävän kylmä, talo lämpenee puilla ja silti lumen puute saa kaiken lämmön haihtumaan kivijalastn kautta.

Nyt siis kuulin pari päivää sitten jonkun särkyvän kellarissa, kun menin oven ohi. Kävin myöhemmin kattomassa et onko kellariin tullu rottia, mut mitään ei ollu särkyny. Ulkoeläimille haen veden viereiseltä rakennukselta, jonka vedentulo katkastiin mun kellarissa olevasta salvasta kun sinne menevä putki vuotaa. Sieltä ei mee viemäröintiä, niin halvempaa hakee sieltä. No, kuitenkin, olin jättäny kellariin valot ja oven auki, sisälle tulless sieltä kuulu työkalujen kolinaa ja mietin josko vuokraisäntä tuli kokeileen onneensa boilerin vuodon korjaamisessa, huusin alakertaan et menikö jotain rikki, mut kaikki äänet oli poissa eikä kellarissa ollu ketään. Suljin oven sammutettuani valot.

Tonne kristalliheiluripalstalle kirjotin riippuvan lasilyhdyn liikkeistä ja olin yhden yön pois kotoo, mut seuraavana yönä olikin vilkasta. Koputusta mun makkarin ikkunan sisäpuolella, askeleita portaissa vaan mun huoneeseen päin, lämmin pieni kohta kaukana patterista mut lähellä mun petiä ja sit pahimpana...
Heäsin nukahdettuani ja hetken päästä totuin pimeeseen ja mun sängyn vierellä oli ihmismäisiä hahmoja jotka piti käsiään mun yllä heiluen. Kädet oli oudon muodottomat ja niin epäselvät etten tienny lainkaan mikä oli kättä ja mikä pimeyttä, mutta liikkeen tunnistin. Pelkään ensinnäkin pimeetä, olen pelänny lapsesta asti, koska imeessä näkyy kaikenlaista, varsinki mun mielikuvituksella. Myöhemmin vaan oli vaihe että järki sai vallan enkä oo kuvitellu mitää mörköjä. Nää oli täysin uusia kauhuja mulle ja eka kerta kun täs talossa mikään näyttäyty.

Kuitenkin ihan hetken kun olin oaikallani, mä rauhotuin ja nukahdin, enkä oo moneen yöhön nukkunu niin hyvin. Silti mua pelottaa mennä nukkumaan ja huomenna olis mentävä töihin jo seittemäks ja herätys puol kuus.
Päätin yrittää nukkua makkarissa vielä, mut jos mitään enää tapahtuu, mun tarttee kutsua tänne joku yöks.

Teresia_
Maahinen
Viestit: 156
Liittynyt: 27 Syys 2011, 00:01

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Teresia_ » 21 Marras 2011, 23:35

varden kirjoitti:En keksinyt mihin muualle laittaa viesti, mutta kodissani on alkanut tapahtua kummempaa kuina aikasemmin.
Tähän asti on ollu tuttua lähinnä hengittämisen kuuluminen makuuhuoneissa, askeleet portaissa ja raapiminen suljetulla vintillä. Tän olen kirjottanu tänään jo pariinkin paikkaan, mutta laitan nyt tähän nää uusimmat tapaukset, pyydän anteeks kirjotusvirheitä, mut mulla on hirvittävän kylmä, talo lämpenee puilla ja silti lumen puute saa kaiken lämmön haihtumaan kivijalastn kautta.

Nyt siis kuulin pari päivää sitten jonkun särkyvän kellarissa, kun menin oven ohi. Kävin myöhemmin kattomassa et onko kellariin tullu rottia, mut mitään ei ollu särkyny. Ulkoeläimille haen veden viereiseltä rakennukselta, jonka vedentulo katkastiin mun kellarissa olevasta salvasta kun sinne menevä putki vuotaa. Sieltä ei mee viemäröintiä, niin halvempaa hakee sieltä. No, kuitenkin, olin jättäny kellariin valot ja oven auki, sisälle tulless sieltä kuulu työkalujen kolinaa ja mietin josko vuokraisäntä tuli kokeileen onneensa boilerin vuodon korjaamisessa, huusin alakertaan et menikö jotain rikki, mut kaikki äänet oli poissa eikä kellarissa ollu ketään. Suljin oven sammutettuani valot.

Tonne kristalliheiluripalstalle kirjotin riippuvan lasilyhdyn liikkeistä ja olin yhden yön pois kotoo, mut seuraavana yönä olikin vilkasta. Koputusta mun makkarin ikkunan sisäpuolella, askeleita portaissa vaan mun huoneeseen päin, lämmin pieni kohta kaukana patterista mut lähellä mun petiä ja sit pahimpana...
Heäsin nukahdettuani ja hetken päästä totuin pimeeseen ja mun sängyn vierellä oli ihmismäisiä hahmoja jotka piti käsiään mun yllä heiluen. Kädet oli oudon muodottomat ja niin epäselvät etten tienny lainkaan mikä oli kättä ja mikä pimeyttä, mutta liikkeen tunnistin. Pelkään ensinnäkin pimeetä, olen pelänny lapsesta asti, koska imeessä näkyy kaikenlaista, varsinki mun mielikuvituksella. Myöhemmin vaan oli vaihe että järki sai vallan enkä oo kuvitellu mitää mörköjä. Nää oli täysin uusia kauhuja mulle ja eka kerta kun täs talossa mikään näyttäyty.

Kuitenkin ihan hetken kun olin oaikallani, mä rauhotuin ja nukahdin, enkä oo moneen yöhön nukkunu niin hyvin. Silti mua pelottaa mennä nukkumaan ja huomenna olis mentävä töihin jo seittemäks ja herätys puol kuus.
Päätin yrittää nukkua makkarissa vielä, mut jos mitään enää tapahtuu, mun tarttee kutsua tänne joku yöks.



Kuulostaa siltä, että kannattaa kutsua paikalle joku, joka osaa kommunikoida henkien kanssa ja joka on hoitanut vastaavia tilanteita ennenkin.

Kuvauksesi ei ollut kovin tarkka, siitä on vaikea päätellä esim. se, onko paikassa useampia henkiä. Noin yleisesti ottaen vaikuttaisi, että he hakevat huomiotasi ja mm. kylmyys voi johtua heistä. Puhun monikossa, koska itse olettaisin, että paikalla on useampia. Nuo sängyn äärellä heilujat eivät välttämättä ole samoja koska ilmeneminen on erityyppistä. Voi olla, että he ovat pelkosi vetämiä, mutta en taida tämän enempää kuvitella, kun en tilanteesta tiedä tuon enempää. Älä kuitenkaan ala itse kanavoimaan tai muuta sellaista. Hätäapuna voit käydä lähihuoneet lävitse ja asetella karkeaa suolaa vähän joka nurkkaan ja lukea joka tilassa esim. uskontunnustuksen. Kannattaa lisäksi pyytää enkeleitä arkkienkeli Mikaelin johdolla noutamaan paikalta eksyneet henget. Oman mielenterveytesi kannalta suosittelen sitä jonkun toisen henkilön läsnäoloa. :D Tosin vaikutat kyllä aika kylmähermoiselta joka tapauksessa. Voit myös pyytää Jeesusta, Vapahtajaamme, apuun ja pyytää suojelusta ja valoa ja lohtua. Mutta tällaisen toiveen on tultava sydämestä, jotta se todella toisi turvallisuuden tunteen. Toisin sanoen toiveesi on oltava aito.

En minä ainakaan osaa tuohon muuta sanoa. Voin rukouksessani pyytää sinulle suojelua ja opastusta tilanteessasi. On myös olemassa jonkinlainen tarkoitus, miksi juuri sinä olet tämän kohdannut. Ja selvästikin sinulla yhteys pelaa. :D

varden
Jäsen
Viestit: 8
Liittynyt: 21 Marras 2011, 22:06

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja varden » 22 Marras 2011, 17:23

Koitan nyt päiväsaikaan ja toistaseks lämpimin käsin vähän tarkentaa.

Koko tässä asutun neljä vuotta on siis kuulunu makuuhuoneissa hengittämistä. Entinen kämppis huomas saman. Hän kans kuuli joskus kotiin tullessaa kuinka mun huoneessa yläkerassa joku käveli huoneen sisällä olevaan saunaan. Luuli mun olevan kotona ja kun tulin varttia myöhemmin kotiin, menimme katsastamaan huoneeni, jossa ei ollut ketään. Tästä on jo pari vuotta.
Jossain vaiheessa alko myös samassa huoneessa kuulua yhden seinän takana raapimista. Seinän takana on harjakaton vinon osan puoleinen suljettu vintti. Mahdollisesti voin tästä syyttää jotain eläimiä, esim oravia. Raapiminen tuntuis olevan n. 20 cm korkeeta ja lähellä lattiaa. Raapimista kuuluu joskus sillon tällön.

En muista alkoiko portaiden askeleet kämppiksen muutettua pois vai ennen sitä, mutta kerrosten väliset portaat tömisee joinain päivinä juur sen jälkeen kun meen nukkumaan. Meen eri aioihin riippuen tilanteesta, mutta kun saan pään tyynyyn alkaa muutamassa minuutissa askeleet kuulua, jos alkavat. Eivät kuulu läheskään joka yö, itse asiassa lähemmälti pari kertaa kuukaudessa. Askeleet lähtevät aina kiipeämään ylöspäin ja joko jäävät yläkertaan(jolloin odottelen kauhusta kankeana mitä tuleman pitää) tai sitten palaavat alakertaan ja jatkaat jonkin aikaa kävelyä edestakaisin.

Kämppiksen aikana suhtautuminen asiaan oli erilainen, äänet vaikutti harmittomalta ja oli siistiä asua kummitustalossa.
Tähän mä lisään et tää on tosiaan 50 luvulla rakennettu hirsitalo ja hirret elää lämmön ja kosteuden mukaan. Olen asunu kans vanhemmissa taloissa(sellatteessa, joka saatiin ruotsista elementteinä karjalaisille) ja tunnen vanhan talon narinat, naksahtelut ja kitinät. Talossa on sisällä kaksi kissaa ja kani häkissä, kissojen köpöttely, hyppiminen ja juoksu portaissa ei ole mitään sellaista kun noi askeleet. Äänieristystä ei tunnu olevan nimeksikään ja kuulen yläkertaan myös mihin suuntaan ulkokoira haukkuu ja tunnen sen äänensävyt. Kuulen myös koska kissa hyppää keittiössä pöydälle. Talvella lämpö katoaa hyvin nopeasti, jos en saa haudattua paikoitellen yli metristä kivijalkaa lumella. Joudun polttamaan puita päivittäin ja teippaamaan ikkunoita kiinni, koska niistä vetää.

Se talosta ja tutuista äänistä. Jotain aikaa sitten tuli muutosta. ensinnäkin noi kellarin äänet oli aivan uudet ja ne sai mut varuilleen. Sit lauantaina mun herätessä, makkarin verhotangossa ketjussa roikkuva lasinen lyhty alko heilahdella ja pyöriä. alle 10 sentin päässä siitä roikkuu satiininen kevyt nauha, joka ei edes värähtänyt. Kokeilin myöhemmin eikä kohdassa ole vetoa. Lämpöpatteri heiluttaa verhoa, muttei sitä nauhaa(liian korkealla) ja sen vieressä olevaan lyhtyyn en usko nosteen pystyvän. Otin lyhdyn alas sen lopetettua liikkumisen, mutta liikkuminen kesti 8 minuuttia. Katoin kännykästä, akku ei riittäny videon ottamiseen, se loppuu nykyään alle vuorokaudessa, etenki jos kuuntelen musiikkia.
Lähdin tampereelle yöks pikkujouluihin ja jätin talon eläintenhoitajan vastuulle.

Sunnuntaina tulin kotiin, eteisten välinen ovi jääkylmään ulkoeteiseen oli auki ja talossa 11 astetta lämpöö, muitakin asioita hoidettu hyvin huolimattomasti, en oo vielä kysyny et tapahtuko jotain, kunoli noin huolimaton. Illalla olin tosi pahalla tuulella ja melkein itkin kun pelkäsin ulkoeläinten puolesta, olivat saanee niille haitallista ruokaa, omassa huoneessani huomasin alle puolineliöisen lämpimän pisteen pienen vaatekaapin edessä ja kuljin siitä pari kertaa varmistaakseni asian. Menin nukkumaan, ja pian ikkunata kuului koputus sisäpuolelta. Sen jälkeen alkoivat askeleet portaissa jane jäivät ylös. Pelkäsin hirvittävästi, mutta jostain syystä olin nukahtanu ja havahduin siis tuijottamisen tunteeseen täydessä pimeydessä ja koko vartalo tuntui raskaalta ja pää oli jotenkin turta. hetken yritin katsella petiä vastapäätä olevaa ikkunaa ja aloin hiljalleen nähdä noiden edellä kuvattujen hahmojen liikkeen aina vain selvemmin.

En tiedä vaikuttiko em tilanteeseen riita poikaystävän kanssa, mutta toisaalta sovimme sen ennen nukkumaanmenoa...

Eilen illalla selailin täällä keskusteluja ja kokeilin pyytää ääneen ennen makuulle menoa etteivät pelottelisi. Pyysin etteivät näyttäydy kuin kahden luotettavimman ystäväni ollessa kylässä. En tiedä toimiko, pidin lukulamppua päällä yhteen astiyöllä, kuuntelin tarkasti, kuulematta mitään(kaukana haukkuvan naapurin koiran huomioin, oma koira ei kai jaksanut vastata sille :) ), mitään ei näkyny ja lopulta uskalsin sammuttaa valon, painaa pään tiukasti tyynyyn, kiskoin peiton silmille ja nukuin 4 tuntia ennen aamuherätystä. Sen vähän ajan mitä nukuin, nukuin kait väsymyksestä johtuen aika hyvin, joten kauhean väsynyt en herätessäni ollut.

Äsken kun tulin kotiin, digitaalimittari keittiön pöydällä näytti reilua 15 astetta. Katsahdin äsken ja nyt se näyttää 16,0. Ehdin kyllä kantaa kylmät puut sisälle, mutten laittanut tulta vaan laitoin vasta puut uuniin lämpenemään sytytystä varten. Tietokone nostaa auettuaan lämpötilaa nopeasti, vaikka läppäri onkin.

Äidilleni ja isoäidilleni olen asiasta puhunut. Äidilläni oli kuulemma suojelija nuorempana ja jotenkin molemmat yhdistävät uusimmat ilmiöt omistamaani Lintumaan kartanon rukkiin... Koko kartanoa ei ole ollut enää vuosikymmeniin, mutta siis niillä nurkilla sukumme on asunut 1800-luvulta. Itse rukin isoisäni osti äidilleni tämän nuoruudessa. Rukki on käytössä silloin tällöin.
Äidin mukaan hahmot olisivat kartanon väkeä ja suojelijoinani. Tähän saakka kuuluneet äänet vain huumorintajua ja näyttäytyminen pahan oloni rauhoittamiseksi. Voi kun vain voisin itsekin kokea sen noin... Pari suojelijaa ei olisi pahitteeksi.

Näyttäytymistä seuraavasta päivästä vielä, lemmikkini olivat täysissä voimissa vaikka hoitaja antoikin niille ruokaa, jota niille ei saisi missään nimessä antaa. Pelkäsin tapaavani aamulla vaikean ripulin kourissa masnetuneita lintuja, ehkä jopa kuolleita, mutta katselivat pirteinä ja vireinä. En ole enää niin varma ovatko nälkäisinä syöneet, vai ymmärtäneet olla syömättä. Olen vaan onnellinen että kaikki kääntyi paremmi päin.
Olen tarkkaillut kissoja ja olen varma että näkevät enemmän kuin minä... Jos ne alkavat pelätä, mä muutan pois täältä...

Teresia_
Maahinen
Viestit: 156
Liittynyt: 27 Syys 2011, 00:01

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Teresia_ » 22 Marras 2011, 23:03

Hei, ja kiitos omalta osaltani selostuksestasi, varden. Sain vähän paremman kuvan siitä, mitä olet siellä kokenut ja millainen paikka ylipäätään on kyseessä. Hyvä jos sait yöllä nukuttua. Liitin sinut rukoukseeni ja se otettiin vastaan, sain ilmoituksen siitä. Mutta luettuani tuon tekstisi en oikeastaan tiedä, mitä sinä toivot. Toisaalta kuulostaa, että tilanne on niin vakava, ettet enää halua olla talossa, toisaalta taas tulee vaikutelma jonkinlaisesta sukuun liittyvästä ylpeydestä tai muusta, suojelijoineen jne. Jos uskot tapahtumien olevan peräisin suojelijoista, niin mikä sinua pelottaa?

Mielestäni noiden tapahtumien vuoksi ei vielä kannata luovuttaa ja lähteä minnekään, jos paikka on muutoin sellainen, jossa haluat olla, asua ja elää. Olisin mielelläni avuksi, mutta minä en ole harrastanut oikeastaan lainkaan yhteydenottoja henkimaailmaan vaan ennemminkin on aina tapahtunut niin päin, että minuun otetaan yhteyttä, jos ja kun olen henkimaailman kanssa yhteydessä. Poikkeuksena ovat luonnollisesti omaan henkiseen kasvuuni tai hoitamiseen liittyvät yhteydet (enkelit, oppaat, Jumalyhteys jne.) Suosittelisin sinua etsimään käsiisi meedion. Siis henkilön, jolla tämä selvänäkökyky on vahvana ja joka osaa sitä käyttää ja soveltaa. Ehkä hänellä olisi hyvä olla tietoutta alieneista. Täällä ainakin Koalani'lla varmaan olisi. :) Sitä en tiedä, miten alienit saa häädettyä! Jos sellainen tarpeen on.

Nuo vuoteesi äärellä olleet hahmot minua hieman oudoksuttavat, sillä he eivät vaikuta ihan normaaleilta suojelijahengiltä eivätkä myöskään eksyneiltä hengiltä. He ovat mielestäni se, joissa voi olla suurin haaste. Jos ne eivät ole tuulessa liehuvia koivujen oksia, joiden varjo elää sänkysi vierellä, ne antamallasi kuvailulla voivat olla vaikka mitä, vaikka metsänhenkiä, tai johonkin esineeseen liitettyjä "vartijoita". Ne voisivat olla myös jonkun antamasta kaukohoidosta mieleesi kuvaantuvia "hoitajia" (kaukohoitoakaan ei saisi antaa kuin luvalla). Mutta ne siis nähdäkseni voivat olla vaikka mitä. Tuo kaikki muu, mistä kerroit, kuulostaa verrattain harmittomalta, jopa sellaiselta, joka varmasti lähtisi talosta pois sinunkin voimin (siis jos edes haluat niitä pois), kunhan saat kootuksi itsesi. Voisit pyytää ystävää vaikka avuksi, jos yksin tuntuu jopelolta ruveta sellaiseen.

Mutta edelleen: meedio. Osa selvänäkijöistä/ meedioista voi etänäkin kyetä paikallistamaan ongelmasi lähtösyyn ja neuvoa sen suhteen. Ehkä he osaisivat noihin sängynvierushahmoihinkin antaa parempaa näkökulmaa. En halua tässä kuitenkaan mitenkään pelotella sinua, sillä on vahvasti huomioon otettavaa, että jos siellä joku sinulle pahaa haluaisi, siis oikein kuolema tai fyysinen satuttaminen mielessä, niin se olisi aivan varmasti jo tapahtunut. Joten älä nyt suotta säikähdä vielä lisää. Jos kyseessä on jonkinlaista harmia tuovia olentoja niiden tehtävä on selvästikin tuoda vain sitä: Harmia. Pelotella, kiusata. En minä tähän oikein osaa muuta tuoda. Toivon kovasti, että saisit mielenrauhan ja voin yhä edelleen liittää sinut rukoukseeni, jos niin toivot.

Piti vielä sanomani, että eiväthän kaikki ihmiset halua näiden sukulaishenkien edes lähtevän pois. Jos sinäkään et?

Ihan mielenkiinnosta, minkä värinen lyhtysi on?

varden
Jäsen
Viestit: 8
Liittynyt: 21 Marras 2011, 22:06

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja varden » 23 Marras 2011, 20:28

Lyhty on mustaksi maalattua metallia ja käsittääkseni rubiininpunaista lasia.

Huoneessani on niitä kolme, joista nyt tämä liikuva on laskettu lattialle. Lyhdyssä roikkuu muutama muovista tehty hely ja siellä on sisällä lakritsintuoksuinen osittain poltettu kynttilä. Pidän kynttilävalaistuksesta ja pelkään sähkökstkoksia. Täällä tapahtui sähköpalo saman syksynä kun muutin tänne. tiellä ohikulkija oli kertonu hätäkeskukseen kolmimetrisistä liekeistä talon seinällä. Palokunnan päästessä paikalle palo oli jo sammunu, mutta oli kuulemma liekit nuoleskellu räystäänalusia, eikä kukaan ymmärtäny miten ihmeessä ne ei syttyny.
Tuollon valot sammu yks toisensa jälkeen ja aina vaan suuremmassa paniikissa ryntäsin valoja kohti, kunnes kaikki oli pimeenä. Kaikkien sammuttua sytytin kynttilät juur noihin kolmeen lyhtyyn huoneessani, otin katanan telineestä turvakseni ja istuin kissa sylissä makuuhuoneen nurkassa odottamassa että valot syttyy. Kissa huomas palokunnan ennen mua.
Tapahtuneen jälkeen en pystynyt shokissa muistamaan isoveljieni nimiä ja vapisin pitkän aikaa. Koin myös pelkoa lähestyä sähkölaitteita.
Se lyhty on nyt roikkunut verhotangossa nelisen vuotta jolloin sain kaikki kolme ystävältäni tuparilahjana.

Tosiaan äitini pitää näitä hahmoja suojelushenkinä ja uskoo niiden aiheuttaneen kaikki äänet. Oma vaikutelmani olennoista oli neutraalin pelottava, en kokenut uhkaa, enkä hyvää tahtoa, vaan äkillistä rauhaa ja väsymystä. Olivat vain todella pelottavia, kun pelkään epämääräistä pimeyttä.

Hieman vastaava tapaus on tapahtunut eräällä perinnetilalla, jossa olin parina vuotena harjoittelemassa. Tiesin siellä havaitun henkiä ja vaikka olenkin kiinnostunut hengistä, en halua kohdata niitä keskellä korpea ilman mitään keinoa paeta minnekään, tai edes mahdollisuutta sytyttää valoja.
Olin menossa nukkumaan tuvan kamarissa ja tunsin jonkin verran ahdistusta pimeyttä kohtaan joka paisui ajan kuluessa jo lähelle paniikkia. Olin lukinnut kamarin oven nähtyäni aiemmin painajaista ahtaasta ikkunattomasta kamarista, jonka lukkoa en saanut kiinni ja toisella puolella oli joku todella pelottava. Näin unessa auki liukuvan oven taakse vain mielipuolisen hymyn ja heräsin siihen silloin. Siksi siis lukittu ovi.

Makasin peloissani ehkä satavuotiaassa tai yli sängyssä, 120 vuotta vanhassa sähköttömässä talossa ja havaitsin pian että vaikken nähnyt uuden kuun kieppeillä mitään, vaistosin jonkun olevan huoneen ovella, sisäpuolella. Pelästyin, mutta rauhoituin heti sillä tunsin, huom. EN KUULLUT vaan VAISTOSIN sanat siitä että voisin nukkua rauhassa sillä turvallista untani valvottaisiin. Tämä ei ole sanatarkasti toistettu, vaan muistikuvani. Nukahdin lähes heti ja sen jälkeen talossa yöåyminen ei ole pelottanut lainkaan, vaikken enää vaistoa sitä hahmoa lähettyvillä. Erona näihin kahteen nyt nähtyyn, se hahmo hohkasi lempeyttä...

Avatar
portinetsija197
Enkeli
Viestit: 728
Liittynyt: 04 Touko 2010, 10:28
Paikkakunta: Helvetistä itään

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja portinetsija197 » 23 Marras 2011, 21:05

Vardenille: Rubiininpunainen lasi siis lyhdyssä eli todennäköisesti kultaa sisältävä lasi, mielenkiintoista sinäänsä koska kulta itsessään on hyvin sähköäjohtavaa ja oman kokemuksen perusteella paikoissa joissa tapahtuu outoja esiintyy normaalia enemmän sähköisiä ilmiöitä myös. Tuo Teresian mainitsema juttu "metsänhengistä" kyllä sopii tietyllä tasolla vaikutelmaasi niistä sängyn vieressä olijoista, osa ns. luonnonhengistä kirjallisuuskuvausten perusteella ovat "ihmismäisiä" ja niistä huokuva vaikutelma on usein neutraalin "pelottava". Kellarit on mainittu tiettyjen luonnonhenkien paikoiksi useissa lähteissä ja näistä luonnonhengistä on mainittu se, että niiden energiat ovat luonteeltaan pelottavia voimakkuutensa takia vaikkei ne ole pahoja/negatiivisiä.
Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tiedät jostain asiasta, sitä selvemmin huomaat ettet tiedä siitä riittävästi, on vain hyväksyttävä ettei voi tietää kaikkea kaikista asioista.

Teresia_
Maahinen
Viestit: 156
Liittynyt: 27 Syys 2011, 00:01

Re: Elän jatkuvassa pelossa

ViestiKirjoittaja Teresia_ » 23 Marras 2011, 23:00

Mitä enemmän luen, varden, kirjoittamaasi, niin sitä enemmän minusta alkaa tuntua siltä, että nuo henget ehkä yrittävät saada sinut pois sieltä talosta, jotta sinulle ei sattuisi mitään. Ehkä he jopa yrittävät jotenkin pitää omilla voimillaan kurissa sitä, mikä on tapahtuva. Ja tarkoitan nyt tapahtuva ihan maallisista syistä, ei henkielämän aiheuttamana. Ehkä nämä talon omat henget ovat pyytäneet apua metsänhengiltä, jotta saisivat sinut pois talosta. Ihminen ei aina oikein ole halukas ymmärtämään omaa parastaan vaan itsepintaisesti yrittää pitää kiinni siitä, minkä on päässään oikeaksi tieksi päättänyt. Usein sitten joudutaan jonkin onnettomuuden tai muun "epäoikeudenmukaisuuden" kautta huomaamaan, että lopulta kaikki kävikin paremmin kuin olisi ollut ilman tätä "virhettä" omassa kässärissä.

Jos siellä on sähköpalokin ollut eikä talo ole palanut vaikka "olisi pitänyt" niin ehkä kannattaisi ottaa neuvosta vaari, kun vielä voit.

Mutta hyvin mielenkiintoinen on tilanteesi. Onko sinulla mahdollisuutta majailla jossain muualla jonkin aikaa? Vaikka ihan viikkoja - kuukausia? Ja hankkia taloosi ihan perusteellinen kuntotarkastus. Olen nyt niin syvällä jo tässä asiassasi, että minun on jo pakko ottaa yhteyttä omiin henkiystäviini ja kysellä heiltä jos heillä olisi jotain kommentoitavaa asiaan. Minä en tiedä, missä sinä asut, mutta ehkä he tietävät. Tuntuvat tietävän kaiken muunkin aina :D. Eivät vain kaikesta suostu kertomaan eikä minulla ole tapana tivata.

Ja kiitos portinetsijä197 näkökulmistasi sekä tämän suhteen että huomasin sinun käyneen myös kertomassa auran väreistä. Jotain kuvailemaasi olin itsekin ounastellut, mutta en vielä toistaiseksi ole tuohon auraan perehtynyt visuaalisesti niin, että olisin siitä mieltä tai toista. Muuten kyllä törmäilen aura-asioihin alvariinsa. Itse saan aurasta tietoa, mutta se vain ei ole visuaalista. Sisänäölläni näen sitten sitä sun tätä, värejäkin, vaihdellen. :geek:


Palaa sivulle “Parapsykologia”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron