Elän jatkuvassa pelossa

[varden]

heti pikkupakkasten alettua koko talo on kuin ladattu staattisella sähköllä. Sohvalla maatessa pimeässä aamulla huomaa sähkön iskevän kipinöitä. Kissojen turkit ovat aivan sähköiset. Lyhdyistä kaksi, liikkunut ja sänkyä seuraavaksi lähin ovat pistokkeiden lähellä, mikäli silläon merkitystä.

Ilta ollut rauhallinen, toivottavasti yö myös, muuten töissä alkavat kysellä syytä valvomiseen enkä halua valehdella, saati sitten kertoa totuutta. Alan vihdoin saada talon lämmöt kohdilleen. Koiran haukusta päätellen pellolla kulkee peura. Viikonlopun tienoilla haukkui pelokkaastikin, mutta seudulla kulkee ilves.

Kysyin vuokraisännän tyttäreltä talon oudoista sattumista. Talossa ei ole kuollut kukaan ja talon väestä vain yksi vanha naishenkilö on kuollut. Muut elävät vielä. En uskonut tietävän talon paikan historiasta, joten en kysynyt sen tarkemmin. Näyttää kuitenkin siltä että oudot äänet ym alkoivat muuttaessani taloon.

Sähköpalon SYY saatiin selville, metrinen pätkä 50-lukulaista alkuperäistä sähköjohtoa ulkoseinän sähkömuuntajan vieressä. Se vaihdettiin. Alakerrassa on hitaasti kehittyvä vesivahinko, jos se saa kehittyä rauhassa. Isoveljeni tulee korjaamaan sitä joulukuussa. Omassa huoneessani olevasta saunasta olen valittanut useita kertoja, sillä kiuas on kotitekoinen ja mielestäni vaarallinen. Pidän omassa huoneessani sähkölämpöä jottei tarvitsisi sytyttää kiuasta ilman vedenkäyttöä. Nuohoojan mukaan ihan käypä.

Valitettavasti laajan eläinkirjon ja puulämmityksen vuoksi muualla majailu tulisi liian vaikeaksi... Viimekertainen eläintenhoitaja tosiaan tyri, enkä uskalla toistaiseksi jättää lemmikeitäni. En runne monia, jotka osaisivat hoitaa mm vuohia ja kanoja...

Pieni lisäys, äitini mainitsema voisi melkein liittyä metsänhenkiin, koska tuo mainittu suojelija liittyy erittäin tiivisti metsään ja äidin mukaan vanhan kansan tapoja kunnioittava elämäntapani olisi vetänyt juuri tuon hengen lähelleni. Toisaalta pidän metsässä kävelystä paljon, mutta eräässä suojellussa yli satavuotiaassa aarniometsässä tunne itseni tuijotetuksi ja juoksen usein takaisin. Metsä on siis mainitsemani perinnetilan yhteydessä. Erittäin kaunis paikka jossa voi nähdä muutamia harvinaisiakin lintulajeja... Minulle on itsestäänselvää että vanha metsä on elävä olento. Nuoret tehokasvaneet metsät eivät kuitenkaan tunnu elävältä...

Aiemmin ajattelin aaveiden ja kummitusten olevan talojen muistoja, jotka syystä tai toisesta ovat niin vahvoja että herkät ihmiset voivat kokea ne jollakin tavalla. Tällä olen siis selittänyt itselleni että ne eivät voi vahigoittaa. Henget pidän edelleen omassa kategoriassaan.

[Teresia_]

Taisit kertoa, että olet toisessa kerroksessa. Ja sinulla on ikkuna, jonka edessä lyhtysi ovat. Ikkuna on korkealla seinällä. Pääsetkö tarvittaessa ikkunasta ulos, jos talossa syttyy tulipalo, joka leviää portaita pitkin yläkertaan? Ulos siitä ikkunasta, jossa se lyhty pyöri. Tyhjennä sen edusta. Huolehdi myös, että sinulla on palo- ja häkähälytin ja että ikkunasi aukeaa ja että käsillä on jotain, millä voit rikkoa ikkunan. Varmista, että voit laskeutua turvallisesti maahan; tikkaat, köysi, ja jotain millä laskea eläimesi alas etc. (Oliko sinulla kotieläimiä sisällä?) Jos, kun palo syttyy, sinä et saa lähteä huoneestasi (jossa lyhty pyöri) muualle sisätiloihin, et saa avata ovea käytävään. Muita ei talossa tainnutkaan asua. Liitän sinut edelleen rukouksiini vaikket siitä mitään sanonutkaan, ei niistä haittaa ole. Yritä levätä ja ole valpas ja varovainen. Minä en voi tässä enää enempää. Ole niin kiltti ja ota tämä vakavasti. Edes nuo varmuustoimet, ne eivät ainakaan voi haitaksi olla. Jos olet tulen syttyessä alhaalla ja tuli leviää nopeasti, saartaa sinua, mene yläkerran huoneeseen, sulje ovi tiiviisti ja edelleen - tule alas lyhtyikkunasta.

(Näin pimeää, kultaista kajoa (tulta tai sen loimua) jollain tummalla kankaalla mahdollisesti peitto tai henkilön yläosan vaatetusta ja haistoin palon katkua. En uskalla jättää tätä sanomatta.)

[portinetsija197]

Metsänhenki joka toimii suojelijana, siis korkean tason keiju jos kirjallisuustietoihin on uskomista. Vanhat metsät ovat kyllä talousmetsiin verrattuna paljon elävämpiä omankin kokemuksen mukaan. Mielenkiintoiset paikat olisi tutustua vardenin mainitsemat metsä ja talo, itse tykkään liikuskella metsässä niin valoisaan aikaan kuin pimeällä. Näen itse "luonnonhenkiä" (tai jotain sellaista mikä sopii kirjallisuuskuvauksiin luonnonhengistä) jos olen sopivassa mielentilassa ja keskityn riittävästi.

[varden]

Uskon Teresia että rukouksillasi on vaikutusta, olen vain kokenut monesti jonkin verran mulkoilua ja syrjäyttämistä aina uskomisesta puhuttaessa, joten olen sen suhteen aina varuillani. Joten iso kiitos!

Palotikkaat ovat portaiden vieressä olevan ikkunan alla, siis toisella puolen taloa. Rakennus on omakotitalo, joten käytäviä ei ole. Lyhtyikkuna on avattavissa ja voin alkaa pitää köyttä esillä. Ikkunan edusta on myös tyhjä ja huoneessani on tavaroita joilla lyödä ikkuna rikki.
Sisälemmikeitä on alakerrassa kaksi kania ja kaksi kissaa, joita en miesystävän allergian vuoksi päästä makuuhuoneeseen. Teippaan tänään hellan vivut, joita nuorempi kissa välillä tavoittelee, jottei saa päälle. Koitan myös olla entistä enemmän varuillani tulen suhteen ja vältän kynttilöitä. Mustaa tai kovin tummaa kangasta kun löytyy täällä vain vaatteistani! Palohälytin piippasi huoneessani, joten on aika ostaa taas uusi patteri siihen. Alakerran hälyttimen patteri on pari kuukautta vanha, samoin yläkerran aulan. Häkähälytintä en saanut toimimaan, mutta olen varuillani myös sen suhteen ja poltan leivinuunin 'hiukan yli' jottei häkää enää muodostu. Saunan kiuas saa sammua yleensä ennen pellin sulkemista.
Äidin pyynnöstä aion pyytää isoveljeä(sähköasentaja) tarkistamaan talon sähköpatterit ja alakerran makuuhuoneen kattolampun, jota kattoon laittaessani sain suht voimakkaan sähköiskun.
Otan varoituksen vakavasti. Kiitos.

[Teresia_]

Tässä tapauksessa on vielä jotain, josta en saa otetta. Mutta koska asia on ikään kuin levossa tältä erää, niin enpä sitä lähde enempää kaivelemaan.

[varden]

Kaikki ilmiöt ovat loppuneet, josta olen hiukan hämilläni, mutta silti tyytyväinen. Öiden valvominen outoja ääniä ja askeleita kuunnellen ei ollut järin mukavaa, vaikka tapahtuikin vain silloin tällöin.
Siltikään en ole uskaltanut vielä koskea tuohon heiluneeseen lyhtyyn. Ehkä sitten kun miesystävä on paikalla... Kiitän paljon neuvoista ja avusta ja kirjoitan heti jos jotain tapahtuu!

[Teresia_]

No se lyhty on kuitenkin vain lyhty, älä sitä suotta pelkää. Juu, kerropa tosiaan jos jotain näkyy tai kuuluu.

[Kaaosjumala]

Näen itse "luonnonhenkiä" (tai jotain sellaista mikä sopii kirjallisuuskuvauksiin luonnonhengistä) jos olen sopivassa mielentilassa ja keskityn riittävästi.

Itsekin näen luonnonhenkiä ja muita olioita "sopivassa mielentilassa"

[portinetsija197]

Kun olen rauhallisessa mielentilassa, tarkennetaan vähän.

[Teresia_]

Kun olen rauhallisessa mielentilassa, tarkennetaan vähän.

Olisi kiva kuulla enemmän mitä ja missä olet nähnyt. Oletko kommunikoinut niiden kanssa?

[portinetsija197]

No, kerron yhden tapauksen: Olimme kaverini kanssa keskellä metsäaluetta olevan erään melko korkean kallion päälle rakennetussa grillikatoksessa muutama vuosi sitten, ilta oli tummenemassa mutta ei ollut pimeää. Istuimme penkeillä kun rupesin tuntemaan outoa läsnäolon tuntua ja kääntäessäni päätäni oikealle huomasin vaalean noin 1.5 metriä korkean hahmon, keskityin katsomaan sitä ja hahmo selkeni pienikokoista miestä muistuttavaksi olennoksi, jolla näytti olevan harmahtava hupullinen kaapu päällään, hahmon silmät olivat kirkkaan vihreät kokonaan ja lähinnä mantelin muotoiset, kaverini näki myös vaalean hahmon ilman tarkempia yksityiskohtia siinä kohdassa missä itse näin hahmon joten havainto oli vakuuttavampi sinäänsä. Läsnäolon tuntu oli sinäänsä vaikuttava koska hahmosta tuntui säteilevän voimaa aika lailla, kaverini reagoi juttuun sitten että häntä rupesi nukuttamaan yhtäkkiä, itsellekin tuli vähän raskas olo, mutta kun ajattelin mielessäni "lopeta" niin olento katosi pian sen jälkeen. Näin jossain kirjassa jokin aika tapauksen jälkeen yhden kuvan luonnonhengestä joka muistutti aikalailla sitä näkemääni hahmoa. Joten siitä ja muutamasta tuntemuksiin liittyvästä asiasta päätellen olento olisi ollut luonnonhenki. Lisäksi se kaverini unisuus viittaisi usein kirjallisuuslähteissä mainittuun "keijulumoukseen" jonka uhreiksi ihmisten väitetään joutuneen.

[duketomb]

Mä kyllä uskon tähän kun ennen koin vastaavaa. Mitäs miehiä toi vic on? ihan hatussa kasvatettu, jos se ois lääkäri nii me oltais kaikki jossain arkham asylumissa. Noin nätille neidille ei puhuta sillai miten Vic puhuu!

[Teresia_]

Ensinnäkin: Ihanaa joulua kaikille!

Todella mielenkiintoista, portinetsija197! Osasitko ihan intuitiivisesti reagoida sanomalla "lopeta" vai oletko jollain tapaa enemmän harjoittanut tällaisia asioita?

Muuten, aina kun jostain syystä ajattelen nimimerkkiäsi, niin se taipuu ajatuksissani aivan väkisin muotoon portinvartija, josta taas pääsenkin siihen, että minäkin tässä viikko kaksi sitten näin vaalean hahmon, kotini sisäpuolella erään oven vieressä. Ko. hahmolla oli noin 150 cm pituutta, oli vahvatekoisen oloinen ja kysyin mielessäni "millä asialla olet". Sain vastaukseksi: "Olen portinvartija". Ovi on takaovi ja huoneessa, jossa nukun. Takaovesta pääsee kuistille/ terassille, jossa käy aika ajoin ihmeellisiä tuulipyörteitä, siis todella kovia. Muualla voi olla tyyntä, tuulla hiukan tai todella paljon, nuo pyörteet eivät tunnu olevan mitenkään ympäröivään ilmanalaan sidoksissa. Ja nämä "tuulipyörteet" pitävät melkoista metakkaa siinä terassilla ilmaantuessaan.

Ensimmäinen havainto minulla tuli tuollaisesta mekkaloivasta pyörteestä ko. terassilla muutama vuosi sitten, kun syvennyin jotenkin erikoisen intensiivisesti erään surmatun naisen tarinaan. En silti tiedä ovatko nämä myöhemmät pyörteet hän, silloiset olivat, sillä meillä oli jonkinlaista ajatustenvaihtoa. Pääsimme yhteisymmärrykseen ja pyörteet loppuivat. Kunnes niitä on nyt taas ilmaantunut.

Minulla on eräs kirja luonnonhengistä, mutta en ole vielä lukenut sitä. Odotan oikeaa hetkeä. Ihan jänskättää päästä lukemaan.

[ParanormaaliTyttö]

Ihanaa löytää ihmisiä jotka ovat kokeneet samoja asioita kuin minä!
Kaverit sanovat minua hulluksi ja sanovat että minä vain kuvittelen. Parhaat ystäväni kuitenkin tukevat minua tämän asian kanssa.
Alku syksystä linnut lentivät päin ikkunaa vaikka verho oli kiinni. Sain itsekkin aina säikähtää kamalaa pamahdusta joka johtui ikkunaan lentävästä linnusta. Hieman minä ihmettelin mikä ihme linnuilla oli. Kuin jokin olisi houkuttanut lintuja sisälle ja ne lensivät AINA siihen samaan ikkunaan. Ei aivan normaalia vai onko linnuilla tapana lennelle päin samaa ikkunaa vähän väliä? Kukapa tietäisi...
Eräs ilta näin vaaleat kasvot peilistä joita säikähdin kamalasti. Nykyään pelkään esim. vessoja ja muita tämmöisiä paikkoja joissa on peili/peilejä.
Öisin kuulen askeleita, kolahduksia ja kaikkea muuta pelottavaa. Ilmeisesti eläimet näkevät kummitukset. No jos se pitää paikkaansa voin sanoa että minun koirani näkevät. Yhtenäkin iltana koirani jäi tuijottamaan nurkkaan kuin siellä olisi jokin, koirani tuijjotti nurkkaan useamman minuutin. Itse en siellä mitään nähnyt, mutta minulla oli kokoajan tunne ettäjoku tarkkaili nurkasta.
Toissa päivänä myös tapahtui aivan kamala juttu jota säikähdin aivan kamalasti. Juoksin sen jälkeen suoraan olohuoneeseen sohvalle ja otin koirani syliin. Aloin vain katsoa tv:tä ja olla ajattelematta asiaa. Kertoisin asian nyt mutta kun en ole mikään kamalan kova kirjoittamaan niin en jaksa kun se on aika pitkä juttu...

Mutta teille kaikille suuri halaus ja paljon onnea tämän pelottavan kuudennen aistin kanssa...

[OSITutkimusseura]

Ensimmäiseksi, montako lintua ikkunaan osui? Pari hassua lintua ei vielä merkitse mitään hurjaa mistä kannattaisi olla huolissaan. Verhot eivät myöskään estä lintuja lentelemästä ikkunaan, riittää kun lasiin tulee ulkopäin sopiva heijastus oikeasta kulmasta ja lintuansa on valmis.

Toiseksi, vaaleat kasvot jonka näit peilistä, oliko kyseinen näköhavainto sivusilmällä huomattu ja kuinka väsynyt olit näkemisen hetkellä? Entäpä oliko peilin lähettyvillä muita peilejä/heijastavia pintoja? Ne nimittäin saavat helposti aikaiseksi sopivan illuusion jostain ylimääräisestä kun ovat sopivassa kulmassa katsojan tuijottamaan peiliin.

Kolmanneksi, olen todistanut usein koirien vain tuijottavan jotain kohtaa pitkiäkin aikoja eikä se ole merkinnyt mitään. Sitten jos koira saa hepulin siitä mitä se katsoo, eli esimerkiksi murisee karvat pystyssä sille, vaistoaa se todennäköisesti jotain (tai on vaan mielenvikainen koira). Koirilla on myös silloin tällöin samanlaisia tollokohtauksia kuin ihmisilläkin, eli voi helposti jäädä ajatuksissaan tuijottamaan yhteen paikkaan.

Neljänneksi, askeleet, kolahdukset ja vastaavat äänet kuuluvat yöelämään. Kaikkia ääniä kuulee herkemmin koska normaali taustamelu on yön myötä vähentynyt huomattavasti. Yöllä myös ilma viilenee, eli rakennuksissa tapahtuu lämpölaajenemista ja supistelua jotka omalta osilta aiheuttavat erilaisia ääniä.

Viidenneksi ja viimeiseksi, mielikuvitukselle annettu valta kostautuu helposti esimerkiksi tuntemuksena, että joku tuijottaisi tai ilmassa olisi jonkinsortin pelon ilmapiiri. Varsinkin jos koko ajan ruokit mielikuvitustasi paranormaaleilla asioilla etkä ajattele tapahtumia rationaalisesti.

[ParanormaaliTyttö]

Ensimmäiseksi, montako lintua ikkunaan osui? Pari hassua lintua ei vielä merkitse mitään hurjaa mistä kannattaisi olla huolissaan. Verhot eivät myöskään estä lintuja lentelemästä ikkunaan, riittää kun lasiin tulee ulkopäin sopiva heijastus oikeasta kulmasta ja lintuansa on valmis.

-Lintuja lensi noin 6-10 päin ikkunaa, ehkä enemmänkin.

Toiseksi, vaaleat kasvot jonka näit peilistä, oliko kyseinen näköhavainto sivusilmällä huomattu ja kuinka väsynyt olit näkemisen hetkellä? Entäpä oliko peilin lähettyvillä muita peilejä/heijastavia pintoja? Ne nimittäin saavat helposti aikaiseksi sopivan illuusion jostain ylimääräisestä kun ovat sopivassa kulmassa katsojan tuijottamaan peiliin.

-Lähettyvillä ei ollut muita peilejä. Kello oli silloin vasta puoli kuusi joten en ollut väsynyt ja näin kasvot kun katsoin peiliin ja hetken päästä kun käännyin pois ja katsoin uudelleen ne olivat kadonneet. Heijastavia pintoja... Ovenkahvat?

Kolmanneksi, olen todistanut usein koirien vain tuijottavan jotain kohtaa pitkiäkin aikoja eikä se ole merkinnyt mitään. Sitten jos koira saa hepulin siitä mitä se katsoo, eli esimerkiksi murisee karvat pystyssä sille, vaistoaa se todennäköisesti jotain (tai on vaan mielenvikainen koira). Koirilla on myös silloin tällöin samanlaisia tollokohtauksia kuin ihmisilläkin, eli voi helposti jäädä ajatuksissaan tuijottamaan yhteen paikkaan.

-Koirani tuijottaa usein tähän kyseiseen nurkaan, mutta voihan tuo sanomasi ollakin ihan totta. Yksi yö koirani ryntäsivät yhtäkkiä olohuoneeseen kamalasti haukkuen ja muristen jossa tämä nurkka on. Itse en edes uskaltanut mennä katsomaan mitä siellä oli, mutta ystäväni päätelivät sen niin että kun toinen koira kuuli äänen ja alkoi toinenkin haukkua kun toinenkin haukkui joka on koirille normaalia.

Neljänneksi, askeleet, kolahdukset ja vastaavat äänet kuuluvat yöelämään. Kaikkia ääniä kuulee herkemmin koska normaali taustamelu on yön myötä vähentynyt huomattavasti. Yöllä myös ilma viilenee, eli rakennuksissa tapahtuu lämpölaajenemista ja supistelua jotka omalta osilta aiheuttavat erilaisia ääniä.

-Ystäväni voivat todistaa nämä äänet ja askeleet, myös äitini on muutamia kertoja niitä kuullut joten luulen että en ole kuvitellut tai muuta semmoista. Tottakai öisin kuuluu normaaleja naksahduksia ja ohi ajavien autojen ääniä.

Viidenneksi ja viimeiseksi, mielikuvitukselle annettu valta kostautuu helposti esimerkiksi tuntemuksena, että joku tuijottaisi tai ilmassa olisi jonkinsortin pelon ilmapiiri. Varsinkin jos koko ajan ruokit mielikuvitustasi paranormaaleilla asioilla etkä ajattele tapahtumia rationaalisesti.

-Äitini on myös todennut näitä kummallisia asioita. Samoin kun ystäväni oli yökylässä hän huomasi koirani tuijottavan nurkaan ja yritti saada koiraa pois mutta se ei suostunut tulemaan vain jatkoi tuijottamista. Ystäväni kuuli silloin myös oudo kodahduksen takkahuoneesta kuvaili sitä näin: Se kuulosti siltä kuin joku olisi heittänyt jotakin päin ikkunaa (tämä oli tosin aikaa jolloin linnut lensivät ikkunoita päin). Kotonani välillä myös esineet vaihtavat paikkoja ja muuta vastaavaa. Miten siis voit selittät esineet jotka vaihtavat itsekseen paikkoja.
Kaikki muuten alkoi siitä kun kävin eräässä talossa jossa näin oudon varjon. Serkkuni kanssa innostuimme lukemaan sieltä löytyneitä vanhoja kirjeitä ja nauroimme sille miten siihen aikaan ihmisiä kutsuttiin esim. Herra Tuominen ja Rouva Tuominen. Vähän ajan kuluttua kuulin että talossa oli hirttäytynyt monta kymmentä vuotta sitten ehkä jopa yli sata vuotta sitten jokin mies. Olisiko siis mahdollista että tämä mies yrittäisi kostaa sitä kirjeiden lukemista, sillä kun tarkemmin ajattelee ei saisi mennä lukemaan kenenkään kirjeitä mutta mies oli kuollut ja talo on serkkujeni sillä he olivat ostaneet sen ja sen tontin ja rakensivat talon viereen navetan. En ole uskaltanut kysyä onko serkkuni kokenut samanlaista, sillä hän on hieman semmoinen että ei tahdo pitää tämmöisiä asioita todellisuutena. Pitäisi minua kuitenkin hulluna...

[OSITutkimusseura]

Kokeile laittaa videokamera ja/tai sanelin yöksi tallentamaan ja jos yöllä sattuu tapahtumaan jotain, voi käydä materiaalin läpi ja saada mahdollisesti konkreettisia todisteita asioista.
Ensimmäiseksi pitää saada tarkennettua mitä ne tapahtumat ovat ennen kuin niitä lähtee selvittelemään, olivatpa ne sitten paranormaaleja tai normaaleja.

[Isojalka]

Eräässä katsomassani ohjelmassa kerrottiin eräs selitys tuohon koiran tujottamisesta nurkkaan. Kyseisessä ohjelmassa kerrottiin, että koira ei luultavasti aisti kummitusta, vaan sitäkin epämielyttävän olion; rotan, hiiren tai muun vastaavan tuholaisen, joka kipittää seinän sisällä. Kyseisen ohjelman nimeä muista, koska sen näkemisestä on jo aikaa, mutta tuo koiran nurkkaan katsominen jäi siitä hyvin mieleen.

[portinetsija197]

Ensinnäkin: Ihanaa joulua kaikille!

Todella mielenkiintoista, portinetsija197! Osasitko ihan intuitiivisesti reagoida sanomalla "lopeta" vai oletko jollain tapaa enemmän harjoittanut tällaisia asioita?

Muuten, aina kun jostain syystä ajattelen nimimerkkiäsi, niin se taipuu ajatuksissani aivan väkisin muotoon portinvartija, josta taas pääsenkin siihen, että minäkin tässä viikko kaksi sitten näin vaalean hahmon, kotini sisäpuolella erään oven vieressä. Ko. hahmolla oli noin 150 cm pituutta, oli vahvatekoisen oloinen ja kysyin mielessäni "millä asialla olet". Sain vastaukseksi: "Olen portinvartija". Ovi on takaovi ja huoneessa, jossa nukun. Takaovesta pääsee kuistille/ terassille, jossa käy aika ajoin ihmeellisiä tuulipyörteitä, siis todella kovia. Muualla voi olla tyyntä, tuulla hiukan tai todella paljon, nuo pyörteet eivät tunnu olevan mitenkään ympäröivään ilmanalaan sidoksissa. Ja nämä "tuulipyörteet" pitävät melkoista metakkaa siinä terassilla ilmaantuessaan.

Ensimmäinen havainto minulla tuli tuollaisesta mekkaloivasta pyörteestä ko. terassilla muutama vuosi sitten, kun syvennyin jotenkin erikoisen intensiivisesti erään surmatun naisen tarinaan. En silti tiedä ovatko nämä myöhemmät pyörteet hän, silloiset olivat, sillä meillä oli jonkinlaista ajatustenvaihtoa. Pääsimme yhteisymmärrykseen ja pyörteet loppuivat. Kunnes niitä on nyt taas ilmaantunut.

Minulla on eräs kirja luonnonhengistä, mutta en ole vielä lukenut sitä. Odotan oikeaa hetkeä. Ihan jänskättää päästä lukemaan.

Terve Teresia! Minulla on jonkin verran kokemuksia paikoista joissa on normaalista poikkeavaa aktiviteettiä ja jos tunnen jotain normaalista poikkeavaa mikä saattaisi olla "vaarallista" itselleni ja kenties myös muille paikallaoleville niin yleensä pyrin ajatustasolla "lopettamaan" tuntemuksen käskevällä ajatuksella (ja juttu tuntuu toimivan aika hyvin). Nickkini historia on siinä että eräs jo edesmennyt tuttavani sanoi 1990-luvulla minulla olevan "kyky" löytää portteja/portaaleja joita tuntuu olevan paikoissa joissa tapahtuu normaalista poikkevia asioita. Noista mainitsemistasi pyörteistä tulee mieleen vortexit joiden joissain lähteissä sanotaan kuljettavan henkiä muilta tasoilta meidän tasolle.

[varden]

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Täällä on edelleen rauhallista, vaikkakin pelkään tämän hetkisen mielentilan vetävän uudelleen henkiä puoleensa. Ongelma on täysin 'normaali' ihminen joka ei jätä mua rauhaan. Henkinen tasapaino on kuitenkin menetetty ja pimeydenpelko hiipii takaisin. Mitään ei toistaiseksi ole näkynyt, mutta tuijottamisen tunne on palannut. Ei kuitenkaan ilkeän tuntuisena vaan täysin neutraalin tuntuista...
Viime yö oli perjantain jälkeen ensimmäinen yö yksin täällä, joten voi johtua siitäkin. Käänsin sänkyni niin etten näe suoraan ikkunaan herätessäni ja poistin kuistenkin lyhdyt huoneestani. Kolme unetonta yötä taas takana, kun vaikeesta tilanteesta ei tunnu olevan tietä ulos.

Kuitenkin eräs asia on kerrottava. Täällähän mainittiin jossain että henkien näkeminen voi enteillä äkillistä kuolemaa? Serkkuni kuoli 26 vuotiaana äkilliseen ja voimakkaaseen aivoverenvuotoon 11.12.11(huomasin vasta nyt päivämäärän muodon). Kaatui kesken illanvieton veljensä seurassa kuolleena tuolilta. Hautajaiset olivat uutena vuotena. Joni oli hyvin läheinen, kävi kahvilla vähintään kerran viikossa ja saatettiin suunnitella kotieläinjuttuja puhelimessa tuntikin kerralla.
Kysymys, Miksi ei itketä?! Joni oli mulle tärkee, mutta vaikka kuinka yritän sisäistää sen ettei henkilöö enää ole, se ei tunnu siltikään menevän perille. Papan kuolema kesällä aiheutti aika voimakkaankin reaktion. Jonin kuolema vaan ei tunnu todelta...