Tätini tuntee identtiset kaksoset, jotka nuoruusvuosinaan turhautuivat useinkin toisiinsa. Syynä oli se, että he omistivat paljon samoja vaatteita samanlaisen maun vuoksi, ja joka ikinen aamu he astuivat huoneistaan ulos pukeuduttuaan todetakseen, että toinen on laittanut täysin samat vaatteet. Heitä kuulemma ahdisti, kun toinen on aina samaa mieltä kaikesta eikä tunne itseään oikein erilliseksi ihmiseksi.
Muutenkin varsinkin identtisten kaksosten välillä on joskus yhteys, johon liittyy kaikkea mielenkiintoista. Minua siis kiinnostaisi kuulla onko heitä lähipiirissänne, tai oletteko kuulleet jostain erikoisesta kaksosyhteydestä.
Kaksosten välinen telepatia
Kaksosten välinen telepatia
a single rose left to remember
a single tear falls from her eye
another cold day in December
a year from the day she said goodbye
a single tear falls from her eye
another cold day in December
a year from the day she said goodbye
Re: Kaksosten välinen telepatia
Kaksosyhteydestä en osaa sinäänsä sanoa mitään, mutta tähän liittyen ylipäätään sisarusten välisestä yhteydestä hieman juttua.
Minulla on lastenkoti tausta, päädyin pikkusiskoni kanssa lastenkotiin abouttiinsa pari vuotiaana, syitä en ala tässä erittelemään, ne kun eivät ole jutun kannalta olennaisia. Moneen vuoteen emme olleet yhteydessä, sillä meidät sijoitettiin eri perheisiin (80-luvulla ajateltiin, että vaikeista taustoista tulleet lapset on parasta sijoittaa eri perheisiin jotta kaikki vaikeudet yms eivät kuormita yhtä perhettä liikaa... nykyäänhän sisarukset pyritään pitämään yhdessä). Joskus yläasteella, biologisen äitimme kuoltua lähennyimme hurjasti: kirjoittelimme kirjeitä, soittelimme ja treffasimme usein. Kun aloitin lukion näimme lähes päivittäin. Noihin aikoihin siskoni kärsi jonkinlaisesta masennuksen esiasteesta ja usein iltapäivisin sain kylmiä väreitä ja tunteen, että kaikki ei ole nyt hyvin. Periaatteessa olo, että on pakko soittaa siskolle ja kysyä, että mikä meno. Käytännössä jokaikinen kerta siskoni oli istunut veitsi kädessä kylppärissä ja ollut juuri viiltelemässä, kun puhelin pirahtanut vieressä. Tai vastaavaa. Vuosia kului, etäännyimme monestakin syystä ja enää en ole saanut vastaavia fiiliksiä.
Minulla on lastenkoti tausta, päädyin pikkusiskoni kanssa lastenkotiin abouttiinsa pari vuotiaana, syitä en ala tässä erittelemään, ne kun eivät ole jutun kannalta olennaisia. Moneen vuoteen emme olleet yhteydessä, sillä meidät sijoitettiin eri perheisiin (80-luvulla ajateltiin, että vaikeista taustoista tulleet lapset on parasta sijoittaa eri perheisiin jotta kaikki vaikeudet yms eivät kuormita yhtä perhettä liikaa... nykyäänhän sisarukset pyritään pitämään yhdessä). Joskus yläasteella, biologisen äitimme kuoltua lähennyimme hurjasti: kirjoittelimme kirjeitä, soittelimme ja treffasimme usein. Kun aloitin lukion näimme lähes päivittäin. Noihin aikoihin siskoni kärsi jonkinlaisesta masennuksen esiasteesta ja usein iltapäivisin sain kylmiä väreitä ja tunteen, että kaikki ei ole nyt hyvin. Periaatteessa olo, että on pakko soittaa siskolle ja kysyä, että mikä meno. Käytännössä jokaikinen kerta siskoni oli istunut veitsi kädessä kylppärissä ja ollut juuri viiltelemässä, kun puhelin pirahtanut vieressä. Tai vastaavaa. Vuosia kului, etäännyimme monestakin syystä ja enää en ole saanut vastaavia fiiliksiä.
"I try to find something to love in everybody. Even if it's a small thing. There's always something, it has to be."
Palaa sivulle “Parapsykologia”
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 18 vierailijaa