Mummoni kuolema

[anarkia]

Tässä tulee ensimäinen postaus foorumille. En ole varma onko alue oikea mutta tämä tuntui suurinpiirtein siltä ja mikäli ei ole niin joku tietäjä voi siirtää sen oikeaan osioon.

Mummoni oli jumalaan uskova naine ja hän kuoli noin kymmenisen vuotta sitten ja hänen kuolin yöhön liittyy outoja asioita mitkä on askarruttanut minua ja veljeäni jo hyvin pitkään, nyt on aika jakaa kokemukset teidän kanssa. Isovanhempani asuivat keski-suomessa ja matkaa täältä on sinne on noin 400km, kävimme aina muutaman kerran vuodessa kyläilemässä heidän luonaan ja teimme viikon tai pari kestäviä visiittejä. Mummoni oli tuona yönä sairaalassa, syytä en tiedä miksi hän oli sinne joutunut mutta se päättyi kohtalokkaasti. Kyseinen ilta sujui suht normaalisti mitä nyt pientä jännitystä ja huolestuneisuutta oli aistittavissa koska tilanne oli mikä oli.

Menimme joskus 11-12 aikaan nukkumaan yläkertaan, siellä nukkui isäni, äitini, veljeni, serkkuni ja minä, yläkerta koostui 2 huoneesta mitkä olivat peräkkäin ja ensimäinen pienempi huone oli ikään kuin yläkerran "eteinen". Minä, isä, veljeni ja serkku heräsimme yöllä kun lattialaudat narisi ja kuului vaimeita askeleen ääniä. Ketään meistä ei sen enempää kiinnittänyt huomiota askelten ääniin mitkä johtivat portaita pitkin alakertaan kaikki luulivat että joku meistä oli lähtenyt vessaan, pappani joka nukkui alakerras oli myös kuullut askelia mitkä oli tullut yläkerrasta ja jonkun kolahduksen. Aamulla kun heräsimme ja menimme alakertaan huomasimme että olohuoneessa oleva vanha iso kaappikello oli pysähtynyt näyttämään puoli 4 ja lasin takan oleva heiluri oli jumittunut vasempaan laitaan. Aamupalaa syödessä kysyin että ketä kävi yöllä vessassa, muut kertoivat myös heränneen niihin askeliin mutta ketään meistä ei ollut noussut yön aikana sängystä, pappani kertoi myös kuulemastaan kolauksesta ja arveltiin että se oli tullut kellon luukun aukaisusta. Tässä vaiheessa varmaan jokainen arvaa että mummoni oli kuollut sinä yönä.

Jälkeenpäin ollaan pohdittu asiaa ja ollaan tultu siihen tulokseen että kuolin yönään mummo oli tullut viimeisen kerran katsomaan meitä. Myös hautajaisissa koettiin säväyttävä hetki, koko aamun oli satanut vettä ja kun mummoni oli siunattu ja aloimme laulamaan hänen lempi virttään sade lakkasi ja aurinko säteet tulvi kappelin ikkunoista.

Tälläinen on kokemukseni mummoni kuolin yöltä.

[Kaaosjumala]

Täältä foorumiltakin jo löytyy muutamaa viestiä missä ihmiset ovat kertoneet kuinka kellon viisarit ovat pysähtyneet jonkun läheisen kuolinhetkellä tai miten juuri kuollut on nähty asuintalossaan tai omaistensa kotona. Muistaakseni joku jopa kertoi miten oli tietämättään tavannut ja keskustellut isovanhempiensa kanssa lentokoneessa vaikka he olivat kuolleet niin kauan sitten ettei kertoja edes muistanut miltä he näyttivät. Minusta tälläiset tarinat ovat mukavia ja näyttävät että vaikka monet pelkäävät kuolemaa ja paranormaalia niin se on turhaa

[anarkia]

Kyllä niitä juttuja varmaan riittää joka lähtöön ja päätin nyt kertoa omani, mitä kuolemaan ja paranomaaleihin asioihin tulee niin olen ihan sujut niiden kanssa.

[Wespa]

Kiitos kokemuksesi jakamisesta.

Itsellänikin on mummon kuolemaan liittyen kokemuksia, kokemuksia sai tuolloin myös serkkuni. Olenkin niitä jossain ketjussa muistaakseni käynyt jo läpi.

[April]

Mielenkiintoinen tarina ja itsekin koin selittämättömän tunteen oman mummoni kuolinpäivänä.
Isäni oli soittanut minulle aamupäivällä, että hoitokodin henkilökunta aavisteli mummon lähdön olevan lähellä. Olin töissä tietokoneella ja hengitin aivan normaalisti, kun yhtäkkiä hengenveto "katkesikin keskeltä" ja tunsin piston rinnassa. Mieleeni välähti salamana kuva mummostani ja kun tuntemus sekunnin päästä oli ohi, ajattelin heti mummoni nukahtaneen ikiuneen. Katsoin kelloa ja se oli puoli neljä. Tunnin päästä sain puhelun isältä, joka oli ollut mummon luona tuona hetkenä ja juteltiin pitkään siitä, kuinka hyvä mummon on nyt olla. Kysyin puhelun lopulla vielä kuolinaikaa ja kuulin sen olleen kello 15:30 Itselle tuli hyvä mieli lähinnä siitä rauhallisuuden tunteesta, joka minuun tuon "pistoksen" jälkeen levisi. Tunsin mummon nukahtaneen levollisesti ja vaikka olin surullinen, tiesin tämän olleen mummon parhaaksi