Oma magian opiskeluni prosessina kesti kolme-neljä (?) vuotta. Tämän aikana keräsin niin laajasti tietoa kuin silloin kykeni, kun internet oli lapsenkengissä eikä nettikoneita joka taloudessa ollut.
Uskoisin että lähes kaikkien magiaan, shamanismiin jne. kiinnostuneiden vaiheet etenevät samalla lailla.
Eli ensin alkuinnostuksen aikana kerätään valtavasti tietoa, kirjoja, menetelmiä. Kootaan omia kirjoja, luodaan omaa mystisyyttä ja sitä, miten magiaa aikoo tehdä ja luoda. Tietomäärän kasvaessa asiat menevät monimutkaisiksi. Tulee niin paljon käsitteistöä että perässä ei pysy. Ehkä sitä sitten keskittyy johonkin tiettyyn osa-alueeseen; yrttitietous, parantaminen, loitsut jne. Yhden tai useamman oman erikoisalan parissa harjoittelu jatkuu sitten oman aikansa. KUNNES jossain vaiheessa ymmärtää, että kaikki, minkä parissa on työskennellyt, on ollut turhaa. Kaikki toisten kirjoittamat kirjat, kaikki ikiaikaiset tekstit ja pyhinä pidetyt asiat ovat olleet jotain, jota on ulkoa opeteltu ja yritetty sisäistää. Sitä ymmärtää että mitä tulee magiaan, kaikki lähtee sisältä omasta itsestä, ei siitä miten jonkun asian tekee tai loitsun lausuu.
Sitä vapautuu kaikesta ylimääräisestä, riisuu itsensä kaikesta paitsi omasta totuudestaan ja valostaan. Se on se vaihe, jossa magian harrastaja alkaa harrastamaan magiaa
Tämä oli itselle se vaihe kun lopetin koko sanan käytön, koska itselle sopii paremmin joku muu sana. Teen reikin parissa paljon töitä, joten käytän sitä, kun puhun siitä kuinka energiat saavat aikaiseksi tahdotun lopputuloksen. Sillä magia on juuri sitä, asioiden liikkeelle saattamista halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Äärettömän kiinnostava oli se hetki kun huomasin mistä on kyse. Paljon olen kyllä unohtanut mytologiaa, se on huono puoli. Magian opettelu jonkun toisen mallin mukaan on hyvä, ja ehkä ainoa tie sen itse oppimiseksi. Siihen menee aikaa, ja se ei ole sitä että sytytetään kynttilöitä mielen voimalla, se on syvällistä itsen kanssa työskentelyä yhä välittömämmän ja henkisemmän itsen aikaansaamiseksi.
