No niin, uutena jäsenenä teen heti kysymyksen. Eli onko olemassa esim. kummitustarinoita jotka ovat tapahtuneet päivällä? Yleensä aina mainitaan yö. Olen aina ollut kiinostunut kummituksista ja niistä kertovista tarinoista ja havainnoista, niin kiinnostaisi tämä seikka. Onko kukaan kokenut tälläistä päivällä ja onko missään tarinassa tapahtuma aika päivä?

Erään kirjan mukaan (Brittiläisen paratutkijan teos, nimeä tai kirjoittajaa en nyt muista enkä jaksa sitä kaivaa tuolta kirjahyllystä), tilastollisesti eniten kummitushavaintoja on tehty päiväsaikaan. Ihmiset eivät vain aina välttämättä heti hoksaa, että todistivat jotain paranormaaliin maailmaan kuuluvaa jos päiväsaikaan moista sattuu näkemään. Suurin osa olettaa, että kummitus- ja muut havainnot tehdään aina pimeällä/yöaikaan ja täten on helpompi uskoa stereotyyppisellä kellonajalla näkevänsä outoja.

Ok. Tämä on mielenkiintoinen juttu. Yleensähän tuo pimeys tekee tepposia, mielikuvitus laukkaa ja monet todellisetkin havainnot ovat hankalia kun on hämärää ym.

Näimpä. Sehän on luonnollista, että ihmisen ja muidenkin eläinten aistit tahtovat terävöityä pimeällä ja tuolla selitetään myös sitä, miksi pimeällä kokee herkemmin yliluonnollisia asioita.
Mutta yöllä on myös sekin hyvä puoli, että ympäristöt rauhoittuvat normaalista kulkemisesta joka edesauttaa esimerkiksi tutkimuksissa pirun paljon.

Kyllähän paranormaaleja havaintoja tehdään päivälläkin, omakohtaisia kokemuksia löytyy myös, noissa tv-sarjoissa esitellään tapahtumia lähinnä öisin niin ihmisille saattaa tulla käsitys että paranormaaleja asioita sattuu vain pimeään aikaan.

Näinhän se yleensä näkemys menee, että näitä tapahtuu vain öisin. Minäkin olen omalta mieleltäni samaa mieltä tästä siinä mielessä, että öisin ulkomaailma rauhoittuu, ja näitä tällöin pystyy oikeasti melko neutraalilla tavalla arvioimaan. Eipä siinä, päivällä tapahtuu kaikkea jännää varmaan kovemmalla tahdilla, mutta ulkopuolen hälinän keskellä suurin osa näistä menee olankohautuksella helposti ohi. Toisaalta jos tiettyjä kirjoja on uskominen, niin väittäävät että henkiolentojen on helpompi koota energioita ja käyttää näitä silloin kun ei ole valoa eikä hälyä. Tästäpä johtuen tietyt neuvot näiden karkoittamiseksi ovat se, että valoa ja melua olisi maksimaalisen paljon, ikävien tapahtuessa.

Meneppä nuista sitten tietämään. Ainoastaan itse tietää sen, että sama raksahdus joka päivällä tapahtuu, verrattuna joihinkin yön pimeisiin tunteihiin, voi olla ihan jotain muuta kuin sitä itseäään - raksahdus. Se ei luonnollisesti merkkaa mitään siinä mielessä, etteikö päivin voisi aivan yhtä hyvin tapahtua samoja juttuja, mutta ne on paljon helpompi sulkea taustahelinän sekaan.

Avoin olen noiden teorioiden suhteen, ja oman osani kuullut ja nähnyt päiväraksahteluiden sun muiden suhteen. Silti väittäisin että yöllä, pimeinä hetkinä, ovat nämä kaikki vaikuttavimmat ja mieltä järkyttävimmät jutut tapahtuneet ainakin minulle.

Pointtina siis se, että päivinäkin näitä varmasti tapahtuu, mutta ovat paljon vaikeampia vakuuttavasti havannoida. Se, että onko näiden intensitiissäkin eroja jne. on toinen asia. Itse uskon että on, mutta jokainen saa uskoa mitä lystää niin sillä ei painoarvoa ole.

Kysymys itsessäänhän oli, että onko jossain omakohtaisessa kokemuksessa ollut ajankohtana päivä. Minun kohdallani vastaus tähän on ei. En muista yhtään tapahtumaa jonka olisin kokenut tärkeäksi, tai merkittäväksi jollain tapaa, joka olisi tapahtunut keskellä päivää ajateltuna kuvaamaltasi kantilta. Lienee kaikki omista, _jollain tapaa tärkeäksi kokemistani_, kokemuksestani ovat olleet vähintään alkuiltaa, pääosin ihan yötä, tai jopa aamuyötä.