Eli aloitan tämän keskustelun siksi koska en itse ainakaan huomannut tämän tapaista keskustelua. Minä en pelkää koska kummituksillehan voi puhua ja maailmassa on paljon erilaisia kummituksia. Joten pelkäätkö sinä kummituksia? Ja perustelut miksi pelkäät ja miksi et.

En myönnä pelkääväni. Katsotaan sitten kun törmään sellaiseen, joudunko pyörtämään väitteeni Siksi en pelkää, koska kummitukset harvemmin aikovat pahaa ihmisille

Kannattaisi tehdä näistä kyselyistä hieman tarkempia. Mitä edes "tavallaan" tarkoittaa tässä yhteydessä?

Vastasin tavallaan. Vastaukseni kallistuu kuitenkin mitä luultavimmin ihan pikkuisen tuonne "kyllä"- vastauksen puolelle, sillä minä tosiaan olen hieman vainoharhainen ja mielikuvitukseni tekee liian usein tepposet. Olisi mielenkiintoista nähdä kummitus omin silmin, mutta jos joskus pääsen sellaisen näkemään, niin en ole niinkään varma reaktiostani. En siis voi varmaksi sanoa pelkäänkö vai enkö.

Ihmisen perusluonteeseen kuuluu tuntemattoman pelko. Ihminen ei pelkää kummituksia eritoten, vaan sitä tuntematonta. Jos me kaikki tietäisimme kummituksista yhtä paljon kuin vaikkapa lähimmästä ystävästämme, ei edes sitä pientä pelkoa olisi.
Itse vastasin että en pelkää. En välttämättä suhtautuisi kummitukseen törmäämiseen mitenkään perusluonteella, mutta en erityisemmin pelkäisikään.

"Kummitus, aave tai haamu on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, joka kulkee elävien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin eläessään. Tätä elävien maailmaan jäämistä kutsutaan kummitteluksi. Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä, tai kärsivän rangaistusta pahoista teoistaan. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa välitilassa, kuolleina, mutta kykenemättöminä siirtymään esimerkiksi Helvettiin tai taivaaseen."
Tuon kopioin wikipediasta.

Eli ne eivät tee mitään pahaa ihmiselle. en tiedä pelkäänkö, se riippuu vähän tilanteesta, jos se esim on joku kuollut sukulainen tai joku esimerkiksi kuollut koirani niin sitten tuskin pelkäisin mutta jos se on joku ihan tuntematon tyyppi niin kyllähän se sillon alkaa vähän jännittää...
Katsotaan sitten kun itse näen kummituksen.

Vastasin tavallaan, monesti nimittäin tuntuu kuin joku tuijottaisi, siis jokin mikä ei ole ihminen tai eläin, ja tulee sellainen aavemainen olo.
Silloin kytee pelko tuolla mahan pohjalla, mutten sentään jokaista välkähdystä säikähdä, enkä ajattele aaveita aina pelottaviksi.
Olen vain kovin vainoharhainen joskus.

Valtsu92 kirjoitti: Minä en pelkää koska kummituksillehan voi puhua ja maailmassa on paljon erilaisia kummituksia.

Tavallaan kumosit jo tuon puhumisväitteen tuossa samassa lauseessa :'D Voithan sinä puhua tuolillekin, se tuoli tosin ei pakolla vastaa/tottele...

Itse en osaa sanoa tähän mitään. Pelkään tuntematonta, ja toisinaan pelkään myös sitä että jotakin kamalaa tapahtuu, jotakin tuntematonta tms, mutta ei pakolla siten että näkisin kummituksen.

Kuitenkin, jos nyt kuvitellaan, että olen vaikka metsässä kävelyllä ja vastaani tulee kummitus (oletetaan että se olisi sellainen klassinen, hieman läpikuultava), niin kyllä luultavasti ainakin vähän säikähtäisin. Minulla tosin on taipumus pelätä asioita etukäteen, silloin kun pitäisi pelätä, tai kun se joku hirveä asia on juuri tapahtumassa, silloin en pelkää juuri nimeksikään.

Joten en osaa sanoa.

En pelkää varmaan itsessään sitä kummitusta vaan sitä että se pelästyttää minut yht äkkiä

Oman itsetuntemuksen pohjalta voisin tokaista, että en pelkää... saa nähdä...

Tulee ahdistava olo kun ajattelen kummituksia, näen videoita niistä jne. Pelkään ja varmana..

En oikestaan pelkää niitä, koska harvoin kummitus haluaa pahaa. Mutta ne ilkeät kummitukset on kyllä aika pelottavan kuulosia -.-

Enpä oikeastaan. Mutta minusta olisi ahdistavaa nähdä sellainen.
Tai, kun osittain toivoisin ja osittain taas en toivoisi näkeväni kummitusta.
Mutta ihan näin sanottuna, en kai pelkäisi. :c

Pelkään jos näen. Tai no ainakin säikähdän ihan jumalattomasti. Riippuu kummituksesta "jatkanko" pelkäämistä.

En tiiä vielä... Katotaan sitte ku sellasen satun näkemään...

Luulenpa että pelkään, jos kummitukset ovat sellaisia niinkuin elokuvissa.

ku tuolla puhuttiin et aaveille puhumisesta, niin mä olen kuullut juttua että niille ei saisi ehdottamasti ollenkaa puhua mitään, onko kukaan muu kuullu kyseisestä asiasta?

se riippuu kait tilanteesta.. tapauksesta joskus tulee vaan tilanne "jahas siinä sitä taas mennään" jos jonkun välähdyksen näkee.. mutta mutta jos kummitus ei ole tuttu ja viipyy pitkään näkökentässä sillon kyllä hirvittänee tai jotakin todella näkyvää ja kuuluvaa tulee kun salama kirkkaalta taivaalta sillon myös voinee säpsähtöö

Säikähtäisin varmasti, jos kummitukseen tulisi törmättyä. Mutta uskallan väittää, että varsinaista pelkoa ei tulisi. Minulla kun on taipumusta kiinnostua kaikesta "tuntemattomasta" ja "vieraasta" asiasta joskus liiaksikin. Ehkä en sentään menisi sormella tökkimään että meneekö läpi mutta kykenisin varmaan seisomaan hetken samassa paikassa odottaen tilanteeseen jonkinlaisia tapahtumia. Positiivisia tapahtumia on hyvä toivoa.

Tämä on vähän kakspiippunen juttu. Olen nähnyt varsinaisen kummituksen vain kerran, enkä pelännyt, olin vain lumoutunut näkemästäni. Pelko iski vasta jälkikäteen. Olen vakuuttunut, että se oli sellainen tapaus, joka oli vain jäänne, ei mitään "älykästä".

Älykkäät ja mahdollisesti epäystävälliset kummitukset pelottavat kyllä. Näin kerran vesilasin nousevan pöydältä itsekseen. Vaarini oli juuri kuollut ja meillä tapahtui selittämättömiä asioita hautajaisiin saakka. Täytyy myöntää, että silloin pelkäsin, ja tosissani.