metele kirjoitti:mulla on erittäin selkeä kokemus ns. varjoihmisestä. tämä tapahtui vuonna ´98 ja oli ensimmäinen rankemman luokan paranormaali kokemus ja jota olin tavallaan vähän odotellutkin tapahtuvan kokemuspaikasta johtuen ..en ole aikaisemmin tiennyt nimitystä ko. hahmolle, mutta olen jatkuvasti keskustellut toisen todistajan kanssa ilmiöstä ja pohtinut mistä oli kysymys.
nimittäin, meillä oli noin kolmen vuoden ajan äänitystilat kappelin kellarissa (yläkerrassa sijaitsi toiminnassa oleva ruumishuone) hautausmaan välittömässä läheisyydessä, eli konkreettisesti sanottuna vietin yksin huomattavat määrät aikaa/joskus jopa öitä maan alla ruumiiden alapuolella sekä ympäröimänä. kaikenlaiset kolinat, valojen räpsymiset, ovien saranoiden äänet, portaikoista kuuluvat muminat, ja putkistosta kantautuva vaimea ulina olivat ihan arkipäivää mutta eivät niin sanotusti jaksaneet säväyttää sen suuremmin. usein totesin että jos tarpeeksi pitkään ärsytän toiminnallani tämän paikan henkiä, kyllä jossain vaiheessa jotain suurempaa tapahtuu.. meni kaksi ja puoli vuotta eikä tapahtunut sitten yhtään mitään, joskus öisin saatoin havahtua ovien avutumisiin ja sulkeutumisiin ja muihin epämääräisiin ääniin, ja kun kävin yläkerrassa tarkistamassa, ei kappelissa ollut ketään paikalla (muuta kuin nää ruumiit siellä kylmiöissä )
melkein alkoi jo ottaan päästä koko homma, olin viettänyt noin kolmasosan ajastani mahdollisimman otollisessa paikassa lähes kolmen vuoden ajan eikä kertakaikkiaan mitään tajunnan räjäyttävää alkanut tapahtumaan. tiesin että paikassa tapahtuu, sillä eräs ystäväni oli ollut soittelemassa urkuja yksin ja oli kuullut miehen äänen urkujen takaa, toinen ystäväni oli nähnyt risuista ja juurista kasvaneen hahmon hautausmaalla seisomassa, ja ko. paikan luonteen huomioon ottaen olisi todennäköistä että jotain olisi tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin, siis jos jotain "yliluonnollista" olisi olemassa.
sitten aivan viimeisillä kerroilla kun olin jo päättänyt lähteä pois paikasta ja muuttaa toiselle paikakunnalle, lähdin kerran yömyöhällä ystäväni kanssa pois kellarista. työhuoneemme sijaitsi kellarin käytävän takimmaisessa nurkassa josta oli ns. ikävämpi tunne kävellä jos joku jostain syystä oli sammuttanut valot portaikon päästä. olimme kahdestaan paikalla eikä muita ollut käynyt joten tiesimme että olimme tullessamme jättäneet valot päälle, kun avasimme oven koko käytävä oli pilkkopimeä. ystäväni lähti kävelemään pitkin pimeää käytävää ja itse jäin pitämään ovea auki käytävän alkupäähän jotta hän näkisi ylipäätään kävellä, sillä sekunnilla kun hän oli käytävän toisessa päässä laittamassa valoja päälle, laitoin oven kiinni toisesta päästä ja jäi hetken aikaa ettei ollut mitään valoa missään. molemmat jähmettyivät paikoilleen ja tuijotimme vain samaan paikkaan pimeässä, kumpainenkaan ei sanonnut mitään sillä niin vaikuttava oli tilanne (eikä kysymys todellakaan ollut mistään sivusilmästä ) molemmat näki sen varjon samaan aikaan eri kulmasta ja se oli erittäin todellinen ja viipyi välillämme noin 4-5 sekuntia. tämä varjomies leijui käytävän toisesta päästä minua kohti kävelyvauhdilla. ja itselläni veti ns. jalat veteläksi, yritin lähteä liikkumaan mutta ei ollut mitään mahdollisuutta että mikään osa olisi toiminut niin shokissa olin sillä hetkellä, olin siis täysin lamaantunut. pystyin ainoastaan seuraamaan kuinka se tuli minua kohti, siinä vaiheessa kun oli matkaa alle metri tähän mieheen olin varma että nyt lähti henki.. eipä lähtenyt, se vain meni osaksi lävitseni, ja katsoin kuinka osa kädestäni meni sen kanssa limittäin, ei pysähtynyt vaan jatkoi matkaansa ja hävisi oven kohdalla (tai meni oven läpi, tämä on ainoa seikka josta ei ole yksimielisyyttä. mielestäni se meni oven läpi, toisen todistajan mielestä hävisi kohdallani näkyvistä).
molempien kuvailema varjo on täysin samanlainen mitä tuosta wikipedian varjomiehessä mainitaan/kuvataan, se näkyi kaksiulotteisena mutta sillä oli selkeästi kolmiulotteinen keho, jostain syystä molemmat tiesivät sen olevan mies, eikä se tuntunut oleva millään tavalla kiinnostunut meistä, ikäänkuin ei olisi edes huomannut tai noteerannut meitä. liikkuminen tapahtui liitämällä ja eleettömästi, oudointa koko hommassa oli se miten h*lvetissä voi ihmissilmä nähdä varjon pilkkopimeässä, mutta molemmat meistä näki sen helposti ja se oli täysin selkeä varjohahmo kaapuineen ja muotoineen. parhaiten voisi kuvailla sitä kolmiulotteisena energiana jolla oli ihmismäinen muoto ja joka ei taittunut valossa mitenkään vaan oli tyhjää ja mustaa ja näin ollen näytti "varjolta", muoto kuitenkin oli syvyyssuuntainen koska pystyin näkemään sen sekä edestä että toiselta sivulta.
siis oikean puoleinen näistä, ja ei, sillä ei ollut mukanaan viikatetta.
Olen tainnut nähdä saman leffan joskus?? Siinä vain ei tainu olla jalkapallokenttääAnyara~Esse kirjoitti:Muistan täysin selvästi, kun olin kaverini kanssa joskus vuonna 2006 myöhään ulkona ja päätimme oikaista valaistun jalkapallokentän poikki. (Ei se varsinaisesti ollut valaistu, mutta pari katulamppua ja kuu auttoivat kyllä näkemään mihin jalkansa pistää). Oli täysin hiljaista, kun aivan yhtäkkiä kuulin heleää lapsitytön naurua. Siinä samassa aivan toiselta puolelta kenttää meni nopeasti pitkä ja ihmismäinen varjo, joka katosi katulampun ohi juostessaan. Muistan kääntäneeni katseen kaveriini ja kysyneeni, että näkikö hän saman. Sain myönteisen, mutta pelokkaan vastauksen, emmekä hetkeen edes puhuneet. Se oli oikeasti aika karmiva kokemus, enkä ole vieläkään keksinyt, mistä ihmeestä varjo olisi voinut tempautua. Nauru saattoi olla pelkkää sattumaa tai kuuloharhaa, mutta muistan sen varjon vieläkin niin selkeästi... outoa tosiaan.
OSITutkimusseura kirjoitti:Ketipinor näyttäisi olevan antipsykoottinen lääke, joten ehkä tässä syy kaikenlaisten juttujen näkemiseen?
SemiHullu kirjoitti:Tän takia oikeastaan rekisteröidyinkin.
Näen aina joinakin öinä vaatehuoneessani hyvin ohuen, mustan "varjoihmisen", sivusilmällä siis. Heti kun katsoin sitä "silmiin" tai pelästyin sitä, niin se katosi heti.
Voi olla mielikuvituksen tuotetta väsymyksen takia koska juuri ennenkuin nukahdan niin näen tämän "olennon". Tämä siis on hyvin ohkanen eikä muistaakseni kovin pitkä. Pään erotan siitä ja raajat mutta mitään muuta en nää.
Toinen selitykseni on että kun olin Ketipinor-nimisessä unilääkityksessä niin näin tämän silloin paljon useammin. Sain myös todella paljon unihalvauksia sillon jotka ovat nyt loppuneet kun lopetin lääkkeen syönnin. Tämä varjoihmisen tulo loppui heti kun lopetin unilääkkeen syönnin. Epäilen suuresti että tämä johtuu juuri tosta unilääkkeestä.
Olen myös paljon lukenut että juuri tälläiset lääkkeet tekevät enemmän alttiiksi paranormaaleille kokemuksille; Unihalvaukset, varjoihmiset, haamujen näkemiset ja kaikki muu yliluonnollinen. En ole todellakaan ainoa kuka on kokenut samanlaisia kyseiseessä lääkkeessä.
Andromedan Star Nation kirjoitti:SemiHullu kirjoitti:Tän takia oikeastaan rekisteröidyinkin.
Näen aina joinakin öinä vaatehuoneessani hyvin ohuen, mustan "varjoihmisen", sivusilmällä siis. Heti kun katsoin sitä "silmiin" tai pelästyin sitä, niin se katosi heti.
Voi olla mielikuvituksen tuotetta väsymyksen takia koska juuri ennenkuin nukahdan niin näen tämän "olennon". Tämä siis on hyvin ohkanen eikä muistaakseni kovin pitkä. Pään erotan siitä ja raajat mutta mitään muuta en nää.
Toinen selitykseni on että kun olin Ketipinor-nimisessä unilääkityksessä niin näin tämän silloin paljon useammin. Sain myös todella paljon unihalvauksia sillon jotka ovat nyt loppuneet kun lopetin lääkkeen syönnin. Tämä varjoihmisen tulo loppui heti kun lopetin unilääkkeen syönnin. Epäilen suuresti että tämä johtuu juuri tosta unilääkkeestä.
Olen myös paljon lukenut että juuri tälläiset lääkkeet tekevät enemmän alttiiksi paranormaaleille kokemuksille; Unihalvaukset, varjoihmiset, haamujen näkemiset ja kaikki muu yliluonnollinen. En ole todellakaan ainoa kuka on kokenut samanlaisia kyseiseessä lääkkeessä.
Se mikä on ainakin varmaa, niin pelko laskee värähtelyäsi, joten et ole enää samoilla taajuuksilla missä varjoihmisen voit nähdä. Varjoihminen on yleensä ylemmässä ulottuvuudessa elävä olento ja siksi näkyy meille eteerisenä varjona. Silmät on sielun peili. Koitappa olla pelkäämättä kun tällaisen näyn seuraavan kerran koet. Yritä olla vain tarkkailija, näin voit pysyä samalla taajuudella pidempääkin.
varjotyttö kirjoitti:Ainiin, ja uimahallin (Urheilupuiston vieressä) kulmalla hengailee yksi sellainen vakituisesti, käppäilee joskus sinne taakse metsään.
Palaa sivulle “Parapsykologia”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 21 vierailijaa