Hartsa kirjoitti: Minusta se johtuu siitä kanssa että lapsena aivopestään mikä on todellista ja mikä ei. Sitten opitaan jättämään huomioimatta se mikä olisi nähtävissä. Eli homma on vähän sama kun huoneessa laitettaisi tuuletin pyörimään ja siitä lähtee oma selvästi kuultavissa oleva pärinä. Toki sen kuulee siinä missä muutkin äänet huoneessa, mutta kun tottuu ja opettelee jättämään sen huomiotta niin ei sitä enää pidemmän päälle kuule.. ja lopuksi se on vaikea kuulla taustamelusta vaikka kuinka yrittäisi. Tosin tässä tilanteessa on kysymys valon ja värähtelyjen aallonpituuksista, mutta helpompi heittää metafora noin äänen kanssa.
Eli kysymyksessä on taito joka on tarkoituksella unohdettu. Ja sen joutuu opettelemaan uudestaan, mielestäni kaikki voivat opetella tämän taidon jos vain tahtoa riittää. Mutta asian oppimiseen ei mahda riittää pelkkä halu ja usko. Eihän ihminen opi soittamaan pianoakaan vaikka kuinka tahtoisi jos ei alota harjoittelua ihan alkeellisista aakkosista lähtien.
Juurikin näin. Osaltani uskon myös siihen, että ihan pienenä lapsen aivot ovat vielä virittäytyneet osittain toiselle tasolle, mutta sitten ajan myötä virittäytyvät tälle materiaaliselle tasolle kokonaan, jotta elämä ei olisi hankalaa. Olisi todella vaikeaa elää jos näkisi kokoajan hahmoja ympärillään eikä osaisi erottaa mitkä ovat henkiä ja mikä on materialistista ja voisi olla liian herkkä pahojen henkien vaikutuksille yms.
