Näkevätkö eläimet ja ihan pienet lapset henkiolentoja?

[OSITutkimusseura]

Tokkopa mitään erityistä hallusinogeeniä lapsien aivoista löytyy.
Itse lähtisin veikkaamaan mielikuvituksen ja vielä yhteiskuntaan sopeutumattoman mielen yhteistyötä.
Jos aikuinen lähtee miettimään, että onko hänellä mielikuvitusystävää, iskee todennäköisesti realiteetit päälle ja asian kieltäminen mielenterveyden vuoksi. Luonnollisesti mielikuvitusystäville jutteleminen ja niiden näkeminen aikuisiällä lasketaan jonkinsortin skitsofrenian piikkiin.

[WM_]

Tuotahan on selitetty kyvyllä, joka on kuin lihas, joka surkastuu kun sitä ei käytä.. Oli niin tai näin niin aiheen pohjalta on paljon mielenkiintoista keskustelua!

[yenn]

Yritin tuossa katsella oonko kommentoinu jo tänne, mutta en ainakaan huomannut että olisin.

Ite uskon vakaasti että pienet lapset näkee/aistii herkemmin kuin aikuiset, johtuneeko sit siitä että mieli on vielä niin avoin/herkkä vai mistä. Sanotaanhan aikuisistakin että kun ihminen on herkimmillään/heikoimmillaan tms, niin kiinnittää huomion tuollaiseen normaalia helpommin.

Eläinten uskon myös aistivan tuollaiset asiat todella herkkään.

Tässä esimerkki; [tai pari ]

1) Paikassa jossa epäilin olevan paljon paranormaalia toimintaa, tyttöni jolla oli ikää n.1v, osoitteli rappusiin että siellä on täti. [joo nostihan se karvat pystyyn..] ja en tiedä mistä neiti olis sellasen saannu päähänsä. Samaisella tytöllä tuli pari muutakin juttua jotka laittoivat miettimään.
2) Vuosia sitten kun tapahtui todella agressiivinen paranormaalikokemus[?], paikalla olleet kissa ja koira reagoivat todella voimakkaasti.

[Toveri]

Ite uskon vakaasti että pienet lapset näkee/aistii herkemmin kuin aikuiset, johtuneeko sit siitä että mieli on vielä niin avoin/herkkä vai mistä.

Minä kutsuisin tuota herkkyyttä ihan mielikuvitukseksi. Pienempänä tuli haamuja ja mörköjä nähtyä, eniten havaintoja tuntui sattuvan aina kun oli kuunneltu kummitustarinoita tai luettu jotain aiheeseen liittyvää...

Sanotaanhan aikuisistakin että kun ihminen on herkimmillään/heikoimmillaan tms, niin kiinnittää huomion tuollaiseen normaalia helpommin.

Väsyneenä tai muussa "heikossa" tilassa aivot alkavat tulkita todellisuutta varsin virheellisesti, kummitteluhavaintojen määrä varmasti kasvaa, kun valvoo useamman yön putkeen, mutta havaintojen luotettavuus laskee...

[emppu80]

Väsyneenä jotkut ihmiset näkevät helpommin niinkutsuttuja hallusinaatoita, itse kuulun niihin ihmisiin. Tämän asian kahdalla taas menee niinpäin, että ne joilla on taipumusta siihen niin, kynnys niiden näkemiseen taas laskee iän myötä ja tämän olen myös huomannut omalla kohdalla.

[yenn]

Ite uskon vakaasti että pienet lapset näkee/aistii herkemmin kuin aikuiset, johtuneeko sit siitä että mieli on vielä niin avoin/herkkä vai mistä.

Minä kutsuisin tuota herkkyyttä ihan mielikuvitukseksi. Pienempänä tuli haamuja ja mörköjä nähtyä, eniten havaintoja tuntui sattuvan aina kun oli kuunneltu kummitustarinoita tai luettu jotain aiheeseen liittyvää...

Sanotaanhan aikuisistakin että kun ihminen on herkimmillään/heikoimmillaan tms, niin kiinnittää huomion tuollaiseen normaalia helpommin.

Väsyneenä tai muussa "heikossa" tilassa aivot alkavat tulkita todellisuutta varsin virheellisesti, kummitteluhavaintojen määrä varmasti kasvaa, kun valvoo useamman yön putkeen, mutta havaintojen luotettavuus laskee...

Juu kyllähän lapsilla tuo mielikuvituskin on aikamoinen, ja varmasti monet jutut on sen ansiota. Mutta, jotkut lasten "näkemät" asiat ovat sellaisia mitä ei mielikuvitus välttämättä ihan selitä.
Esimerkiksi jos pieni lapsi osaa kertoa tietoa jostain edesmenneestä sukulaisesta tms, josta ei ole koskaan kuullutkaan kenenkään aikuisen puhuvan.. olkoon tuo nyt yhtenä esimerkkinä.

Ja siis niin... kyllähän tuo mielikuvitus tekee aikuisenakin isoja temppuja väsyneenä. Esimerkiksi kun ite ajan väsyneenä pitkää matkaa, niin niitä "hirviä" tuntuu olevan joka pientareella, millon auton edessä ja millon välähti taustapeilissä...

[kartanonrouva]

Oma poikani on hyvin kiintynyt isoisoisään, jota ei koskaan nähnyt. Isoisoisä kuoli kuukauden päästä pojan syntymästä. Viimeinen puhelu oli kuulemma, että milloin näkee pojantyttärenpoikansa. Kävimme pojan kanssa hautausmaan kappelissa avonaisen arkun äärellä sulkemassa isoisoisän silmät. Ajattelin silloin, ettei kuukauden ikäinen vauva tajua mitään. Sitten puhumaan oppiessa alkoi kyselemään tämän isoisoisän perään ja yksi ilta itki hillittömästi, että on ikävä. Kuvasta tunnisti heti isoisoisän, vaikkei meillä ole hänen kuvaansa esillä. En ole vielä selitystä tälle löytänyt? Ehkä se on sattumaa ja mielikuvitusta.

[kartanonrouva]

Sattumaa on varmaan sekin, että huhtikuussa 2010 valitsin nikikseni kartanonrouva. Asuin silloin kerrostalos kaksiossa, eikä ollut aikomustakaan muuttaa. Nyt asun (todella oudon sattuman kautta) 160v vanhassa kartanossa, tosin rouva en vielä ole

[Mindy]

Ensimmäistä kertaa kirjoittelen foorumille, vaikka pitkään jo sivusta olen lukenut

Muutin 18-vuotiaana ensimmäiseen vuokra-asuntooni joka sijaitsi Turussa. Pian muuttoni jälkeen otin seurakseni kissan, sillä meillä oli kotona aina ollut eläimiä ja koti tuntui tyhjältä ilman. Kissa oli ihan normaali kissanpentu: leikki, söi, nukkui ja sitä rataa. Ei sähissyt eikä rähissyt. Eräänä iltana kuitenkin, katselin televisiota ja kissani sai hirveän slaagin: tuijotteli ulko-ovelleni karvat pörröllään (kummaa miten ne saavatkaan itsensä niin ison näköisiksi pelkästään karvoja pörhistämällä), kynnet sohvan sisällä ja koivet suorina. Hirveä sähiseminen ja sylkeminen. Tilanne jatkui muutaman minuutin, kunnes kissa rauhottui ja tuli syliini nukkumaan.

Myöhemmin sain kuulla, että asuntoni edellinen asukas oli kuollut sinne. Hyh.

Ja sitähän sanotaan, että varsinkin koirat joilla on ns. valesilmät eli täplät kulmien kohdalla näkevät juurikin niillä valesilmillä yliluonnolliset olennot. Sen takia käsittääkseni sellaisia koiria otettiin ennen aikaa vahtikoiriksi pihalle. Varoittivat paitsi ihan ihmistunkeilijoista, myös yliluonnollisista asioista.

[Toveri]

Noh, eläimet käyttäytyvät varmasti useinkin aika oudosti. Mutta oletus siitä, että taustalla olisivat henkimaailman asiat, on aika kyseenalainen. Eläimet aistivat muutenkin maailman hyvin eri tavoin kuin ihminen, kissan hahmotuskyky, aistit ja "ajatusmailma" ovat aivan erilaiset. Ihmisen mielestä aivan tavallinen arkipäivän tilanne saattaa olla kissan mielestä hyvinkin uhkaava syistä joita ihminen ei voi käsittää. Eläinten aisteissa on vielä paljon tutkittavaa, esim. miten monet eläimet ymmärtävät paeta paikalta ennen maanjäristystä tai tsunamia?

Henkimaailman asioista olisi sellainen kysymys, että onko jokin paha henki vastuussa skeptikkoudestani? Kissat nimittäin tuntuvat olevan tätä mieltä. Minne ikinä menenkin, niin kissat sähisevät, raapivat ja hyppivät karkuun tieltäni. Aistivatko ne jotain entiteettejä?

[OSITutkimusseura]

Aistivatko ne jotain entiteettejä?

Ne eivät vaan pidä sinusta.

[Hartsa]

Aistivatko ne jotain entiteettejä?

Ne eivät vaan pidä sinusta.

Todennäköisesti tuo, mutta eipähän se sulje pois myöskään ehdottamaasi vaihtoehtoa vaikka varmaan huumorilla sen heitit. Ja vaikka nyt ei sinun skeptisyyttäsi aiheuttaisi, niin voisi taustalla olla jotain tuommoista muutenkin, ei pahojen henkien vaikutuksien välttämättä tarvitse mitään suuria ja luonnetta määritteleviä olla.

Toisaalta olisihan se yksi tehokkaimmista tavoista pahan hengen pysyä turvassa saada "isäntä" niin skeptiseksi itsensä olemassaolosta ja sitä myötä myös mahdollisista hoidoista, että ei tulisi mieleenkään yrittää siitä eroon päästä. Kissojahan on pidetty vahvasti yhteydessä henkimaailmaan joissakin kulttuureissa. Meneppä tuosta tietämään.

Se kuinka skeptikkomaisuutesi alkoi voi valaista asiaa. Jos kyseessä on normaali luonteenpiirre, niin tämä lienee kasvanut tasaisen hitaasti lapsesta asti koulutuksen, kokemuksen ja luettujen materiaalien kautta nykyiseen pisteeseen. Jos taas jossain vaiheessa muutuit perusepäilevästä yltiöskeptikoksi kohtuullisen lyhyessä ajassa niin taustalla voi hyvinkin olla muitakin vaikuttajia.

[Toveri]

Ihan normaali piirre taitaa olla kyseessä, eli en mitään "skeptikkoherätystä ole kokenut. En esim. koskaan lapsena ole uskonut joulupukkiin. En ole koskaan ollut hyväuskoinen tai helposti taivuteltava, asioiden paikkansapitävyys tulee yllensä tarkistettua monesta lähteestä ennen oman mielipiteen muodostamista. Ja näihin paranormaaleihin asioihin skeptisyys on sekin ihan vaan kasvanut ajan ja tutustumisen myötä.

Ehkä ne kissat eivät tosiaan vain pidä minusta

[Teresia_]

Ihan normaali piirre taitaa olla kyseessä, eli en mitään "skeptikkoherätystä ole kokenut. En esim. koskaan lapsena ole uskonut joulupukkiin. En ole koskaan ollut hyväuskoinen tai helposti taivuteltava, asioiden paikkansapitävyys tulee yllensä tarkistettua monesta lähteestä ennen moan mielipiteen muodostamista. Ja näihin paranormaaleihin asioihin skeptisyys on sekin ihan vaan kasvanut ajan ja tutustumisen myötä.

Ehkä ne kissat eivät tosiaan vain pidä minusta

Minusta kissat jostain syystä ovat pitäneet aina.

Tuo tuollainen asioiden jatkuva tarkistaminen monista lähteistä ennen mielipiteen muodostamista kuulostaa aika pahalta. Aikuisen ihmisen tulisi voida muodostaa mielipiteitä muilta kysymättä. Ja mitä paikkaansapitävyyteen tulee, niin ainahan se joku on viime kädessä se, joka joutuu langat kuromaan yhteen ns. mutufiiliksellä, eli sen oman mielipiteensä perusteella.

Koska emme tunne toimintaympäristöämme täysin - emme tiedä, mitä siitä emme tunne, ja sekin, mitä tunnemme osoittautuu muuttavan todenperäisyyttään aina sopivin aikavälein - emme voi koskaan rajata mitään tieteenhaaraa absoluuttiseen totuuteen. Ne, jotka sitten tarkistelevat asioita näistä "varmoista" lähteistä ja uskovat sokeasti siihen, mitä joku toinen on aivoliemessään pyöritellyt, ovat kyllä mitä vannoutuneimpia hihhuleita.

Viisautta on se, että kykenee analysoimaan tilanteita, toimimaan ja soveltamaan tietoa ilman muilta ihmisiltä tarkistamista. Älykkyyttä on se, että näkee, huomaa, tiedostaa. Älykköyttä on tiedon totuutena pitäminen. Tiedostamattomuutta on totuuden olemassaolon unohtaminen. Typeryyttä on unohtamisen kieltäminen.

[Teresia_]

Ai niin; minä olen hyvin viaton, niin sanotusti. Eli turhan sinisilmäinen, mutta se ei tarkoita, että en kykenisi analysoimaan asioita. Minun tapani suhtautua ihmisiin ja asioihin on vain... rakastava? No ehkä tuo on vähän liian paksua ollakseen aukottoman totta, mutta en nyt parempaakaan sanaa tähän hätään keksi. Ja voi se olla tottakin.

Ja hyvin todennäköisesti sinussa on jonkinlaista negatiivista energiavirtausta, jos kissat juoksevat karkuun ja sähisevät. Se vain menee niin, että kun ihmisen arvomaailma jättää tulkinnanvaraa sille, mikä on oikein ja mikä väärin, minkä ehkä hyväksyy joissain olosuhteissa jne., niin se on juurikin se tie, jota nämä demonit ja alemman taajuuden henkiolennot kykenevät tai pyrkivät hyödyntämään. Eli ensin arvomaailma kuntoon ja sitten epäilemään niitä kaikkia asioita, joilla ei ole esim. eettisyyden kanssa mitään tekemistä.

Suurimmat uskovaiset ja esim. voimakkaasti mediaalisia ominaisuuksia "omistavat" henkilöt ovat monestikin näitä ääriskeptikkoja. Toiset tulevat vähemmällä toimeen eivätkä koe ympäröiviä asioita niin... uhkaavina ja puhuttelevina. Eli uskomisen uskaltamattomuus usein vääristää todellisuudentajua niin, että ihminen alkaa kieltämään itsestään niitä todellisia osia, jotka edesauttaisivat häntä löytämään sen oman tasapainoisimman tien.

[Toveri]

Minusta kissat jostain syystä ovat pitäneet aina.

Tuo tuollainen asioiden jatkuva tarkistaminen monista lähteistä ennen mielipiteen muodostamista kuulostaa aika pahalta. Aikuisen ihmisen tulisi voida muodostaa mielipiteitä muilta kysymättä.

Taisit ymmärtää minut vähän väärin, mutta se on aika tavallista En minä koskaan vain pyörittele peukaloitani ja odota, että jokin auktoriteetti päättää mitä mieltä minun pitää asiasta X olla. Tarkoitin vain, että mielipidettä muodostaessa on hyvä tutustua laajemmin eri vaihtoehtoihin ja niiden pohjalta muodostaa oma kantansa.

Ne, jotka sitten tarkistelevat asioita näistä "varmoista" lähteistä ja uskovat sokeasti siihen, mitä joku toinen on aivoliemessään pyöritellyt, ovat kyllä mitä vannoutuneimpia hihhuleita.

Aivan totta! Mutta tähän rikokseen sortuvat skeptikkoja useammin parauskovaiset. Yksikään lähde ei ole "varma" eikä kukaan ole täydellinen ja virheetön tiedonjakaja. Silti moni ufoasioihin vakavasti suhtautuva kaveri katsoo JimD-ancient astronauts sarjaa ottaen jokaisen sanan täytenä totuutena tutustumatta mihinkään muuhun informaatioon.

Ja hyvin todennäköisesti sinussa on jonkinlaista negatiivista energiavirtausta, jos kissat juoksevat karkuun ja sähisevät.

No, elokuvissa pahikset ovat aina kaikkein mielenkiintoisimpia tyyppejä.

Se vain menee niin, että kun ihmisen arvomaailma jättää tulkinnanvaraa sille, mikä on oikein ja mikä väärin, minkä ehkä hyväksyy joissain olosuhteissa jne...

Ihmiskunnan pahimmat rikokset on tehty juuri niiden toimesta, joiden moraali ja arvomaailma EIVÄT jätä tulkinnanvaraa oikeasta ja väärästä. "Jumalan tahto on ainoa ikuinen Pyhä Totuus" sanoo räjähteitä ylleen vyöttävä sekopää tai lääkäreitä ampuva hihhuli. Heidän päähänäsä ei mahdu mikään muu moraali kuin se yksi totuus.

"Saastaiset rotuviholliset on tuhottava!" Kunnon natsin moraaliopin ensimmäinen ja tärkein kohta. Jos tätä tärkeintä kohtaa ei noudatettaisi, niin seurauksena olisi arjalaisen rodun (ja lopulta ihmiskunnan) tuho. Kun kolmannen valtakunnan johtohahmot, sotilaat ja virkamiehet joutuivat erilaisten moraalisten valintojen eteen (pitäisikö aloittaa maailmansota? pitäisikö kieltäytyä ampumasta aseettomia siviilejä? pitäisikö ilmiantaa juutalaisia piilotteleva naapuri) kunnon natsit noudattivat moraalioppinsa ensimmäistä kohtaa. Ja mitä hyvää tästä "ihailtavasta" ehdottomuudesta oikean ja väärän suhteen seurasi? Natsikortin pelaaminen on ehkä vähän epäurheilijamaista, mutta natsien käsittämättömät sekoilut ovat paras esimerkki siitä, mihin totaalinen, kaikenkattava usko johonkin ideologiaan/uskontoon johtaa.

Tämä on yksi syy skeptisyyteeni; kavahdan kaikkia Lopullisia Pyhiä Totuuksia, laukoo niitä sitten islamisti, uusnatsi, kommunisti ufouskovainen tai jehova. Mikään kun ei ole varmaa tässä maailmassa

[Heartagram]

Ystäväni lapsi (silloin oli n.3-4v) heräsi usein öisin paniikissa itkien. Tämä toistui parin viikon ajan joka yö ja lapsi ei suostunut kertomaan paniikin ja pelon syytä ,kunnes lopulta kertoi äidilleen (siis ystävälleni) että sängyn vieressä (osoitti nurkkaa) seisoo vihainen täti ja kysyi että miksei se täti lähde jo pois... Kavereini yritti ottaa rauhallisesti ja selitti tytölle ettei siellä oikeasti mitään ole. Lapsen "kohtaukset" loppuivat kun kavereini avasi seuraavana päivänä huoneen ikkunat ja raamattu kädessä kiersi huoneen käski henkeä/henkiä lähtemään ulos talosta.... tiedä sitten loppuiko sattuman syystä juuri tuon jälkeen, vai olisiko oikeasti joku vihamielinen henki tms vieraillut paikassa ja lähtenyt tämän "karkoituksen" jälkeen. Asunnon muissa huoneissa ei vastaavaa tapahtunut. Itselläni kyllä hirvitti tuo juttu, vaikka voihan toki myös olla lapsen vilkasta mielikuvitustakin.

[Johan]

Itselläni on 3v. tyttö ja noi kauhu-/itkukohtaukset ovat tulleet tutuiksi. Lapsillahan on todella vilkas mielikuvitus tuossa iässä ja ne voivat sanoa mitä vain. Monesti eivät edes muista yöllisistä itkukohtauksista mitään. Ne johtuvat pitkälle aivojen kehityksestä ja siitä, että tämän ikäinen lapsi käsittelee asioita eri tavalla kuin aikuiset.


Toi raamattuhomma kuulostaa aika mielenkiintoiselta ja ystäväsi ovat varmasit tätä asiaa kovasti kertoilleet, kuinka he poistivat pahamielisen hengen raamatun avulla. Toivottavasti eivät lapselleen tämmöistä kumminkaan sanoneet. Lapsen kauhukohtaukset ovat usein kausiluonteisia ja voivat loppua kuin seinään.

[Heartagram]

Ei kertonut lapselleen raamattujutusta tai näyttänyt muutenkaan pelkoaan/huoltaan asiaa kohtaan, (on nimittäin aika taikauskoinen tuo kaverini,ja uskoo tavallaan kummituksiin) vaan suhtautui huolettoman oloisesti aina kun tyttöä asiasta rauhoitteli. Lapsi ei ollut edes kotona tuon raamattujutun aikana, siksi jäikin mietityttämään kun kohtaukset juuri silloin sen jälkeen loppuivat.. Itsekin 2 lapsen äitinä tiedän noista yöllisistä itkukohtauksista, ja aluksi tuo tuntuikin ihan itsestään selvältä selitykseltä että vain pahaa unta/vilkasta mielikuvitusta.

[Johan]

Ei kertonut lapselleen raamattujutusta tai näyttänyt muutenkaan pelkoaan/huoltaan asiaa kohtaan, (on nimittäin aika taikauskoinen tuo kaverini,ja uskoo tavallaan kummituksiin) vaan suhtautui huolettoman oloisesti aina kun tyttöä asiasta rauhoitteli. Lapsi ei ollut edes kotona tuon raamattujutun aikana, siksi jäikin mietityttämään kun kohtaukset juuri silloin sen jälkeen loppuivat.. Itsekin 2 lapsen äitinä tiedän noista yöllisistä itkukohtauksista, ja aluksi tuo tuntuikin ihan itsestään selvältä selitykseltä että vain pahaa unta/vilkasta mielikuvitusta.

Okei, sorry en tiennyt että olet äiti ja tiedät lapsien kauhukokemukset.

En mä kauheesti kyllä antaisi painoarvoa tämän tapauksen lapsen tarinalle, että vihainen täti olisi ollut huoneessa. Kyllähän lapsen sanovat sen mikä ekana tulee mieleen.. Onhan vihainen täti pelottava tapaus, samoin kuin partainen mies meidänkin tytölle

Asiasta poiketen muistan kun opiskeluainoina oli kauhee stressi päällä ja koin jonkin verran unihalvauksia. Mainitsin asiasta yhdelle vähän uskovaiselle henkilölle. No eiköhän rukoillut puolestani ja sanoi, että jumala auttaa sinua. Itse en siis usko jumalaan. Unihalvaukset sattuivat loppumaan vähän tämän episodin jälkeen ja tietenkin tämä henkilö otti kunnian jumalalle ja itselleen. Sattui vielä mainitsemaan asiasta yksissä ristiäisissä kaikkien kuullen kuinka oli rukouksen avulla poistanut minulta demonien aiheuttamat uniongelmat... Kyllä hävetti