Noo, ihmetyttää tässä nyt vähän sekin että pikkusiskoni on unohtanut elviiran täysin, vaikka 3v tuli leikittyä sen kanssa nyt se sanoo vainn jos kysyt että muistatko elviiran(?) että kuka se on(?)

Art kirjoitti:Joo, noissa tapauksissa voisi kait puhuakin, että ovat saattaneet aistia kuolleita henkilöitä , mutta tarkoitin lähinnä noita muutamaa minun viestiäni ennen olleita tapauksia. Olen pahoillani, jos sait väärän kuvan viestistäni.

juu en siis saanut mitään vääriä käsityksiä viesteistäsi mutta pohdinkin juuri tuota kuinka siskon lapsi oli todennut noita juttuja kumminkaan tietämättä kummemmin ko henkilöstä

Ei ole lapsista mitään henkilökohtaisia kokemuksia tai ollut todistamassa sitä, että lapsi olisi nähnyt jotain, mitä itse en näe, mutta eläimistä voisin väittää, että jos kummituksia maan päällä on, niin eläimet ne kyllä aistii - paremmin kuin ihmiset. Aistivathan eläimet luonnonmullistuksetkin(tsunamit, hurrikaanit, maanjäristykset..) päiviä ennen tapahtumaa jostain, ja lähtevät pois alta.

Oma koira on joskus muiden ollessa jo nukkumassa(tapaan valvoa koneella turhan myöhään D:) alkanut tuijottamaan eteensä, noin ihmisen pään orkeudelle. Itseä alkaa vähän epäilyttämään, kun koira alkaa liikuttelemaan päätään niin kuin se seuraisi katsellaan ihmistä, joka kävelee ympärilläni tai kohti eteistä. Joskus se on alkanut murisemaan ja lähtenyt kohti eteistä, mutta tullut paniikinomaisesti peruuttaen takaisin näöpiiriini ja ravannut viereeni istumaan, josta se on alkanut taas murisemaan ja urahtelemaan. Silloin tuli lähdettyä aika ripeästi nukkumaan.

Lapsien näyt ennen sitä vanhempien "aivopesua" kuulostaa aika viisaalta ja itsekin uskon siihen jollain tasolla.

Eilen illalla poikani itki kun näki väsyksissä pahoja näkyjä eikä siksi saanut unta. Rauhoittelin ja sanoin että ajattelee vaikka iloisia näkyjä kuten niitä mielikuvitusystäviään jolloin poika puhkesi raivokkaaseen itkuun ja valitti ettei ole viime aikoina enää nähnyt niitä vaikka kuinka on pyytänyt.

Aurelia kirjoitti:Eilen illalla poikani itki kun näki väsyksissä pahoja näkyjä eikä siksi saanut unta. Rauhoittelin ja sanoin että ajattelee vaikka iloisia näkyjä kuten niitä mielikuvitusystäviään jolloin poika puhkesi raivokkaaseen itkuun ja valitti ettei ole viime aikoina enää nähnyt niitä vaikka kuinka on pyytänyt.

Voi pikkuista :'< Jospa mielikuvitus ystävä on ollut jokinlainen henki?

juuu eli mun pikku sisko joka on sen 4w
alko yks ilta itkemään aivan täyttä kurkkua olohuoneessa,
ku menin kysyy et miks itket nii se vaa osotti ikkunan viereen ja sano että 'tuossa on joku' tai jtn sinne päin.
otin siskoni sylliin ja istuin sen vieressä nii se sitte rauhottu mutta meni siinä kyllä aikaa,
mietin vaa että ehkä ne lapset aistii herkemmin henkiolennot.
itsekin jotain tässä talossa hoksannu.

Hyvin mielenkiintoinen aihe.

Ihmisen aivothan kehittyvät jatkuvasti, joten voisiko olla, että ne tiettyyn ikään päästessään "sallivat" ihmisen nähdä enemmän ja eri taajuuksilla? Sehän on totta, että kissat ja koirat, kuten kameratkin, näkevät eri taajuuksilla asioita, mikä taas liittyy niiden aivotoimintaan. Ehkä joku ihmisen ikivanha osa, tyyliin joku liskonaivon tapainen, ohjailisi meitä silloin, kun aivoissa tapahtuu eniten muutoksia lyhyen ajan sisään? Esimerkiksi on todettu, että suurinosa yliluonnollisista asioista tapahtuu noin 15-25 vuotiaana, ja ellei sitä kyseiseen ikähaarukkaan saavuttuaan harjoita, ne katoavat vanhemmiten. Ehkäpä myös vanhat ihmiset, jotka ovat lähellä kuolemaa, pystyvät muuttuvan aivotoimintansa avulla näkemään meitä enemmän? Yhdessä elokuvassa oli esimerkki siitä, että pienet lapset ja vanhukset näkevät yliluonnollisuuksia paljon, koska he ovat ns. "lähellä kuolemaa". En sitten tiedä, että onko sekään sitten vedenpitävä teoria, muttei mielestäni mikään tyhmä. Kuolemassa ja rajamailla on paljon asioita, mistä emme tiedä hölkäsen pöläystä, joten ehkä se tosiaan voi vaikuttaa ihmisten aivotaajuuksiin, energiakenttään tai vastaavaan. Tai sitten ihan vain henkiseen kehoon, mistäs sitä tietää.

Luulen että pienet lapset näkevät henkiolentoja, en tietäisi kyllä syytä siihen miksi henkiolennot näyttäytyvät pienille lapsille enemmän.

Itsekkin olen pienenä nähnyt kaikenlaisia kummituksia ja vanhempani on kertoneet että olen alkanut joskus pienenä vain selittään jostain ihmisistä joita ei asu talossamme.
Mutta ei ne kokemukset ole taineet karsiutua nykyisessäkään iässäni.
Se että luetellaanko 13 vuotias lapsiin vai nuoriin on kai jokaisen oma mielipide mutta luulen että yleisesti lapset näkevät paljon henkiolentoja eikä vain pienet lapset.
Jostain olen myös kuullut että henget kiusaavat erityisesti nuoria,
Onko näin?

Sotakoira kirjoitti:Jostain olen myös kuullut että henget kiusaavat erityisesti nuoria,
Onko näin?

No itse en varsinaisesti ajattele, että se on hengistä itsestään kiinni, vaan ihmisestä ja hänen iästään. Henget kyllä näyttäytyvät kaikille jos vain tahtovat, mutta eri asia on, _pystyvätkö_ esimerkiksi keski-ikäiset ihmiset niitä näkemään. Ajattelen tämän johtuvan kehittyvästä aivotoiminnasta, mutta voihan se johtua henkisistäkin esteistä; onhan hengen helpompi näyttäytyä teinille, koska he eivät ole henkisesti yhtä vakaita kuin aikuiset, ja uskovat herkemmin yliluonnolliseen. Mutta toisaalta on sitten eri asia, että miksi ihmeessä henget haluaisivat nimenomaan kiusata ihmisiä. Minusta tuntuu että niillä on asiaa tai ne ovat jääneet tänne vasten tahtoaan, ja valitsevat "näkökykyisimmät" ihmiset kanavikseen - mikä on yleensä alle 30-vuotias ihminen.

Kannattaa muistaa se murrosikä tällaisissa asioissa. Ihminen on silloin niin fyysisesti, kuin henkisestikkin erittäin vastaanottavainen kaikelle.
Mutta kannattaa muistaa myös se, että tämä tila antaa hyvän pohjan mielikuvitukselle tehdä tepposia ja voin sanoa, että todella harva alle parikymppinen on tarpeeksi kypsä käsittelemään asioita ns. "aikuismaisesti".

Huhhuh, koirani makoilee tuossa sängylläni ja katselee viereeni noin lantion korkeudelle, heiluttelee häntää ja siirtää hetkenpäästä katseen minuun ja taas sen jälkeen tuijottaat tuohon viereen ja heiluttaa häntää todella kauan. Nyt sitten huomasin, että tässä hollilla on ns.kylmä kohta, tämä sai minut kakkimaan hieman tiiliä ja huomasin, että kyseinen cold spot sattui liikkumaankin, en huomannut liikkumista sen enempää kuin, että kohta ei ollut tuossa ihan vieressä enään, vaan oli vähän kauempana. Jotenkin freaky fiilis. En taida nukkua tänään.

ShadowPeople kirjoitti:Jotenkin freaky fiilis. En taida nukkua tänään.

Höpö höpö, ei muuta kuin mahdollisimman paljon laitteita tallentamaan yön tapahtumat (koira mukaanlukien) ja sitten unta palloon. Jos yöllä jotain siistiä tapahtuu, niin ole onnellinen. Tokkopa siellä mitään sellaista on, mikä voisi vaarantaa muuta kuin alushousujen puhtauden.

Käväsin taannoin yhdellä tutun tutulla, jonka nykyinen talo on vanhan verenseisauttajan talon tontilla ja on useamman kerran törmännyt öisin vaeltelevaan vanhaan naiseen. Sen on myös nähneet heillä lastenvahtina olleet henkilöt, joille ei ollu kerrottu tästä naisesta aiemmin mitään. Myöskin perheen 3 vuotias tyttö on leikkinyt Kari (nimi muuutettu) nimisen pojan kanssa, joka on tämän äidin nuorena kuollut veli, josta tämä 3v tyttö ei ole kuullut koskaan puhuttavan. Itse näin 3 video-otosta, joissa kaikissa näkyi valopallo liikkuvan joko poikki huoneen tai tullen suoraan kohti..Myös perheen kaksi koiraa ja kissat aika-ajoin nostelevat karvojaan ja tuijottavat pimeään nurkkaan ja hetken kuluttua sieltä lentää vaatetta tms. eläimiä kohti.. Eli ilmeisesti lapsilla ja eläimillä on joku kyky aistia henkiolentojakin..

Kissat ja koirat ainakin tuntuvat useasti reagoivan ihmistä herkemmin joihinkin ihmissilmin näkymättömiin asioihin paikoissa joissa väitetään kummittelevan tai tapahtuvan jotain paranormaalia. Tiedä sitten mitä ne aistivat sellaisissa paikoissa.

Meidänkin koira näyttää katselevan välillä tyhjää ihan samalla tavalla kuin se yleensä tuijottaa ihmisiä. Kissa taas säpsähtää silloin tällöin korvat ja korvat höröllään tuijottaa jotain spottia..

Itse muistan että pienenä minun mukanani kulki jokin otus, joka oli minun kaveri ja se oli cool (jokin lohikäärmeihminensekoitus), tai siis minä kuljin aina sen mukana, miten tahansa Tai siis jos ei oikeasti kulkenut niin mielikuvituksissani kulki.
Se katosi vasta joskus 10-12 vuotiaana, enkä ole sen koomin tätä coolia kaveriani muistanut tai nähnyt.. Ainoastaan tämä aihe toi sen takaisin mieleeni. Ehkä hän on henkioppaani? Ken ties.

Enpä muista enää olenko jo tän tapauksen joskus postannut, mutta koirien näkemisestä mulla ei ainakaan henk.koht ole epäilyksiäkään. Erään kaverin koira nimittäin näytti hyvin selvästi, että talossa johon mun ystävät muutti oli jotain "pahaa".
Kaverini asui 1,1/2 kerroksisessa "rintamamiestalossa" ja niillä oli kellarikerroksessa varasto ja saunat yms. Talon emäntä oli yksin kotona kun alakerran "rappiksesta" kuului pamauksia ja ikään kun askelia (rappuset natisee vanhoissa taloissa), ja koira meni rappukäytävän oven taa, murisi, nosti kaikki karvat pystyyn ja haukku ihan saatanasti. Eli toisinsanoen sai jonkin asteisen paskahalvauksen. Ei suostunu tulemaan pois sieltä vaikka herkuilla ja leluilla sitä oli houkutellu. Kun sitten "askeleet" päätty siihen oven taakse, oli talon emäntä rohkeana menny ja avannu oven jolloin koira oli ulisten juossu ulko-ovelle ja emäntä perässä. Olivat autossa sitten odottanu isännän kotiinsaapumista. Meni talo myyntiin enkä tiedä onko uusilla asukeilla ollut "kivoja" kokemuksia asunnossa ..

Toinen tapaus jota itse myös todistin, on ystäväni siskon saksanpaimenkoira joka ei ikinä mennyt ystäväni kämpän vaatehuoneeseen (jonne edellinen asukki oli itsensä kiikkun asetellut), vaan jäi aina haukkumaan ovelle kun vaatehuoneen oven avasi. Muistan itsekin hyvin kuinka vaatehuoneeseen astuessa tuntui ikään kuin kylmältä.. Saattaa tosin olla myös mielikuvitusta tuo kylmän tuntu, kuitenkin kun tiedettiin mitä siellä oli tapahtunu. Tässä kyseisessä asunnossa on ollu muitakin mystisiä ilmestyksiä, mut nyt ei niistä sen enempää

Pieni poika:"Uskotsä että joskus voi kummitella?"
Minä:"Miten sä semmosta kysyt?"
P:No kun jotku tytöt sano että ne oli nähny jumppasalissa aaveen"
M:"Millanen se oli?"
P:"Joku semmonen vaalea oli kävelly salin läpi"

Ällistyin tästä ajatustenvaihdosta, jonka kävin iltapäivällä tokaluokkalaisen pienen pojan kanssa. Olisi tehnyt mieli sanoa suoraan että uskon uskon uskon, mutta enhän opetustehtävissä voi alkaa sellaisia puhumaan.

Olisi hauska jututtaa noita tyttöjä, jotka jotain olivat nähneet, voi olla vilkasta mielikuvistustakin, tai paisunutta huhua, mene ja tiedä siitä sitten. Koulurakennus on kuitenkin vanha. Ei näyttänyt lapsen tunne-elämää keikuttavan, tai pelottavan millään tavalla, sinne tämä pieni poika hävisi muiden oppilaiden hälinään, eikä asiasta ollut enää puhetta. Tämä kertoo ehkä siitä kuinka luonnollisena lapset näkevät ja kokevat toisen todellisuuden.

Meiän kissa on usein lähtenyt yht'äkkiä juoksenn ja menny piiloon esim. sohvan alle ja alkanu sähistä ja samaan aikaan koira alkanu murisemaan ja haukkumaan ja hyökkimään tyhjän kimppuun.

Kirjoittelin tänne jo viime keväällä meidän talosta Puotilan kartanon mailla. Tahtoisin apuja, miten lapsen (4v) kanssa keskustellaan henkiolennoista, joita hän näkee. Meidän kerrostalo meni täydelliseen LVIS-remonttiin ja olimme ainoa tähän asumaan jäänyt perhe. Ei ollu rahaa vara-asuntoon. Ajattelin, että remontti stressasi lasta, että alkoi puhua höpöjä. Poikani kysyi kellarissa olessamme, että mihin ne saunan vessassa asuvat tädit muuttaa remontin ajaksi. No minähän siihen, että mitkä tädit. No se punainen ja vihreä. Kuulemma tädit eivät puhu mitään, hymyilevat ja vilkuttavat. Lapseni meni täysin lukkoon, kun tajusi, etten minä ole nähnyt samoja tätejä. En mitenkään paheksunut tai alkanut lässytämään möröistä. Totesin vaan, että haluaisin tietää lisää niistä tädeistä. Poika ei puhunut niistä sen jälkeen. Totesi vaan, että ne on muuttaneet ja ei halua keskustella tästä äidin kanssa enempää. Oli aika vakuuttava päätös enkä kysellyt. Huomasin, että saman päivän aikana saunan vessa oli purettu, tosin poikahan tätä ei tiennyt.

Nyt remontti on ohi. Pojan käytös uudessa saunassa on todella omituista. Leikkii ja käy pesulla jne. mutta löylyssä ensin vitsailee ja kesken lauseen menee täysin hiljaiseksi, lukkoon, ei kuule mitään, kävellee suihkuhuoneeseen istumaan. Ei vastaa, istuu vaan. Tätä jatkuu muutaman minuutin, kunnes herää ja jatkaa leikkejä normaalisti. Kuulemma ei ole paha olo, mutta ei taas halua keskustella mun kanssa. Lenkkisaunassa olessamme kävi samalla tavalla ja naapuri luuli loukanneensa ja suututtaneensa pojan. Sanoin vaan, että en tiedä, miksi tekee tota. Ja ei tee muissa saunoissa, vain omassa talon saunassa. Miten siis asiasta vois udella niin, ettei mene lukkoon, säikähdä tai etten johdattele liikaa? Löylyhuoneen takana on vanha vessa, joka on sekin rempattu. Poika ei pelkää saunaa ja menee sinne mielellään. Löylyhuoneeseen ei liity muutenkaan mitään pahaa muuta asiaa, on käynyt saunassa vain mun kanssa. Kerran tosin poltti näppinsä löylykauhaan.

Omalle kohdalle on tullut vain yksi tapaus missä voisi olettaa että eläin on saattanut nähdä jotain. Olin tuolloin kaverini kämpillä missä kaveri väittää kummittelevan. Siellä on mm. kuulunut selviä askelten ääniä yläkerrassa jossa kenenkään ei pitäisi olla paitsi kämppis ja tämäkin kämppis sattui olemaan tuolloin ulkona. Noh, istuttiin kaverin huoneessa ja tämän kissa sattui olemaan huoneessa myöskin. Aloimme jossain vaiheessa sitten katselemaan kun kissa seuraa jotain katon rajassa. Kissa siis ihan käänteli päätään jonkin tahdissa ja tapitti jotain silmät kovana. Me kaverin kanssa käännyttiin kanssa katsomaan katon rajaa ja muualle seinää että mitä se kissa tuijottaa. Ei me mitään ötökkää siellä nähty tai mitään muutakaan mitä kissa voisi katsella. En sitten tiiä et onko kissalla niin hyvä näkö että se voi katonrajastakin seurata hedelmäkärpästä mitä minä ja kaveri ei sitten osattu bongata seinästä. Kissa seurasi sitä jotain kumminkin jotain viitisen minuuttia, enemmänkin ehkä. Ei se sähissyt tai mitään, mitä nyt itse kissoista pystyn sanomaan niin minusta tuo kissa vaikutti lähinnä uteliaalta. Mutta näkikö tuo sitten jonkin orbsin vai vaan ötökän niin sitä ei tiedetä