Sanaisen arkkuni voisin nyt uskaltautua avaamaan kun Tähtiensusi tuolla esittelyketjussa pyysi jakamaan tarinan. Uutena jäsenenä (ihana tuo n00b tuossa) en nyt ole kuitenkaan aivan varma heitänkö tämän oikeaan paikkaan. Yritetään nyt kuitenkin

Siis, vanhempani asuinseudulla jossa itsekin lapsuuteni vietin on vanha tarina huutavasta pirusta. Jutun kuulin itse ensimmäistä kertaa tarhaikäisenä ystävän isoisältä ja vuosia myöhemmin luin tarkemmin vanhemman paikkakuntalaisen muistelmista. Juttu siis menee kutakuinkin näin:

Elokuisena iltayönä, jossain 1940- luvun tienoilla, oli ollut miesporukka pelaamassa korttia nuotiovirikkeiden valossa. Nuorta porukkaa, osa vankilareissuilla käyneitä, joukossa muutama iäkkäämpikin. Joukko oli ponkaissut pystyyn ammuttuna, kun valoringin ulkopuolelta metsästä oli kuulunut karmiva huuto. Jotain hätäänsä huutavan ihmisen vääristynyttä kiljuntaa. Tämä kesti hetken ja lopulta ei kuulunut enää mitään. Hiljaisuudessa miehet olivat lähteneet tutkimaan maastoa taskulamppuineen, josko olisi ollut kyseessä ihminen avuntarpeessa. Ei löytynyt mitään eikä ketään, joka olisi niin pelottavan äänen päästänyt.
Joukkio oli vetäytynyt metsästä lähitalon riihen vierustalle, jolloin huuto oli kuulunut uudelleen samaisen rakennuksen lähettyviltä. Yöllinen liikkuja oli seurannut miehiä eikä kenelläkään ollut enää siinä vaiheessa haluja jatkaa asian tutkimista kun lamppujen valossa ei ahdistelijaa meinannut näkyä laisinkaan. Asiaa päätettiin tutkia uudelleen aamulla ja tapahtumapaikat koluta jälkien toivossa.

Jälkiä ei kuitenkaan ollut eivätkä koiratkaan vainunneet mitään. Paikalle alkoi kerääntyä päivien ja viikkojen kuluessa uteliaita ihmisiä kuka läheltä, kuka kaukaa. Peto liikkui metsissä ja jatkoi huuteluaan. Kummallisia lintujakin epäiltiin, mutta ei paikalle tulleet tutkijatkaan mitään keksineet. Viimeisen kerran huutajaa kuultiin paikallisten kokoamalla köyrikokolla. Liikuskelija oli huutanut metsänreunassa säikäyttäen juhlijat kunnes olikin äkisti siirtynyt kokon tietämille. Kokon polttajille oli tullut kiire häipyä paikalta.

Näin minulle on kerrottu. Itse luulen kyseessä olleen vain jonkun sen aikaisen irvileuan häröilyt perämetsissä. En tosin mene sulkemaan minkäänlaisia vaihtoehtoja mielestäni. En kyllä usko metsikössä vaeltelevaan piruun, mutta kyllä ajatus joskus karmii kun vanhemmilla vieraillessa tulee syksyn iltalenkkiä heittäneeksi juuri kyseisellä alueella.

Että näin.

Onneksi olkoon, et ole enää nOOb
Mielenkiintoinen kansantarina. Olisi mielenkiintoista koota kaikki vanhankansan perimätietona kulkeneet tarinat yhteen.
Kiitos.

Oli kyllä aika mielenkiintoinen tarina tosiaan... Ja niinkuin WM_ sanoi, olisi mielenkiintoista saada koottua kaikki tuollaiset vanhat tarinat yhteen..

tuo oli aika kammottava tarina.
Itse en haluaisi joutua tollaseen tilanteeseen, että joku tuntematon voima huutelee metsissä.

Siisti tarina. o.O Kansansadut ovat aina kiehtoneet tosi paljon, tämäkin oli kiehtova. Oli huutelija sitten joku täkäläinen pilailija tai joku UFO, kiitti! :D

Olisikohan mahdollisesti kettu ollut asialla, ne kun tahtovat joskus päästää melko railakkaita ääniä ( http://www.youtube.com/watch?v=zk1mAd77Hr4 ). Tuollaista jos ei ole koskaan kuullut, niin voihan se niskakarvat nostaa pystyyn.
Vieläpä jos ovat siinä nuotiolla istuskellessaan paistaneet vaikkapa makkaraa ja ketturepolainen on kulkenut makupalojen toivossa kannoilla.
Mutta selkään ansaitsisivat saada kun ei halua ollut asiaa enempää tutkia.
Tuollainen juttu saisi minut ainakin tutkimaan läpi yön koko tapahtumaa.

OSITutkimusseura kirjoitti:Olisikohan mahdollisesti kettu ollut asialla, ne kun tahtovat joskus päästää melko railakkaita ääniä.

Täytyy myöntää että välistä on kettu käynyt omassakin mielessä. Kun ekaa kertaa törmäsin noihin ärjäisyihin niin kyllä karmi vaikka ketuksi silloin tunnistettiin heti.

Veikkaanpa että tutkintahaluttomuuteen saattoi vaikuttaa osan kuulijoiden ikä ja paikan syrjäisyys. "Vanha kansahan" tuppasi herkästi uskomaan henkiin ja piruihin. Jos olivat vielä nauttineet jotain miestä väkevämpää niin saattoihan tuossa mennä pupu punttiin pimeällä. Kyllä myöhemmin oli ollut meneillään alueen metsien tutkimiset. Veikkaan kyllä että tarkoitit tuon samaiset illan menettelyä

Tähtiensusi kirjoitti:Oli kyllä aika mielenkiintoinen tarina tosiaan... Ja niinkuin WM_ sanoi, olisi mielenkiintoista saada koottua kaikki tuollaiset vanhat tarinat yhteen..

itse olen lukenut kirjastosta todella paksun kirjan jossa on noita vanhan kansan tarinoita:) nimeä en taaskaan muista mutta vanha kirja oli ja sininen jossa oli täysikuu ja puu.. "saattoi olla joku yö olevaisen puoli jne..." tms..

siinä oli ihan mielenkiintoisia tarinoita vaikka kyllä oli tuo alottajankin juttu mielenkiintoinen:D

Tarkoitat varmaan tuota Heikki Tikkalan Olevaisen yöpuoli kirjaa? Tuossa pdf versio ko teoksesta: http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/tikkala1993.pdf

Toinen hyvä kirja on Pentti Harjumaan Aaveriekkoja - Lappilaisia mystisiä tarinoita ja kummituksia (Löytyy itseltä kirjahyllystä).


Suosittelen luettavaksi kaikille ketä kiinnostaa suomalaiset tarinat.

OSITutkimusseura kirjoitti:Tarkoitat varmaan tuota Heikki Tikkalan Olevaisen yöpuoli kirjaa? Tuossa pdf versio ko teoksesta: http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/tikkala1993.pdf

Toinen hyvä kirja on Pentti Harjumaan Aaveriekkoja - Lappilaisia mystisiä tarinoita ja kummituksia (Löytyy itseltä kirjahyllystä).


Suosittelen luettavaksi kaikille ketä kiinnostaa suomalaiset tarinat.

näinköhän kansi on uusittu sitten:) ihan tuttua lukemista oli kyllä mutta muistaakseni kirjassa oli lähinnä vaan noita tarinoita pelkästään:D mutta samoja stooreja ol kyllä juu..

Laitetaanpa myös omaltaosaltani kuulemani tarinat tähän topiiciin.

Keskustelin eilen vanhempieni kanssa heidän kuulemistaan kummitustarinoita ja esiin putkahti tarina tytöstä jonka äitini oli joskus nuorena tyttönä kuullut joltain. Tarinan tyttö sai joltakin nallen. (kukaan ei tiennyt keneltä...) Sillä nallella oli suu ommeltu oudosti ja sillä oli kädet paikattu... Tyttö laittoi sen takan päälle ja nukuessaan yöllä, hän heräsi taputukseen. Se nalle oli noussut ilmaan leijumaan ja taputteli käsiään... Tyttö säntäsi alakertaan kirkuen ja Kukaan ei tietenkään uskonut häntä... Mutta vanhemmat kuitenkin laittoivat sen pahvilaatikkoon ja teippasivat sen laatikon umpeen tiukasti...
Tyttö ei uskaltanut nukkua loppu yötä omassa sängyssään, joten hän nukkui yön alakerran sohvalla olkkarissa. Aamulla häntä kauhistutti. Nalle istui vastapäätä olevalla sängyllä ja katseli tyttöä... Kukaan ei ollut aukaissut laatikkoa ja talossa oli niin nuoria lapsia ettei kukaan olisi saanut laatikkoa auki... Vanhemmatkaan eivät olleet käyneet vintillä ja vannoivat etteivät olleet pilailleet... Lopulta he polttivat nallen ja se paloi pitkään... Kammottavaa... Tämäkin perustuu kuulemma tosi tapahtumiin.

Olen myös kuullut tarinan naisesta, joka asui omakotitalossa. Hän oli elellyt siinä talossa vasta jonkin aikaa... Kun edellinen omistaja muutti pois. Nainen meni suihkuun ja hänellä nousi niska karvat pystyyn... Suihkun lattiassa oli selvästi lattiasta kohonnut mummon kasvot... Kasvot eivät kadonneet sietä... Nainen tutki asiaa ja huomasi, että talon alla oli ennen hautuumaa...

Millaisia kummitus tarinoita te olette kuulleet? Kertokaa kuulemistanne tarinoista.. Keskustelua voi olla myös siitä uskotteko moisiin tarinoihin? Olettekos itse kokeneet jotain kammottavaa?

Äskeisistä tarinoista sen verran että ylemmästä olen kuullut nukkeversion ja taitavat nuo olla aika paljolti perustarinoita joita on kuultu siskon kaiman kummin isotädin koirankusettajalta. Tosin vanhat tarinat aina kiinnostaa vaikka kukkua olisivatkin. Ei kaiken tarvitse olla totta ollakseen viihdyttävää

Alempi kuulostaa ihan Belmezin kasvotarinalta. Talon lattiaan ilmestyi surullisia kasvoja joita ei saatu lähtemään. Alta löytyikin sitten jonkin keskiaikaisen hautausmaan jäänteitä. Olisipas mukavaa jos lattioita pestessä löytäisi maton alta irvistelevän naamataulun.

Tuolle huutava piru -tarinalle toinen mahdollinen selitys voisi olla joku sairas/haavoittunut eläin. Esim. jäniksen ja kauriin hätähuuto kuulostaa vääristyneeltä lapsen itkulta.
Toisaalta, kyllähän koirat haistavat niin ketun kuin jäniksenkin, varsinkin haavoittuneen...

Offtopic: Jee, eka viesti tälle foorumille . Alkumetreiltä asti olen seurannut, rekisteröitynytkin olen joku aika sitten, mutta nyt vasta sain ekan viestin kirjoitettua.

Vanha topic, mutta tuskin haitannee.
Joku tarina täällä Hämeen maaseudulla kulkee. Kuulemma oli piru asustellut salmen kivikossa (salmi kantaakin nimeä Pirunsalmi). Pappi oli saapunut paikalle, seissyt korkealla kivellä keskellä järveä ja manannut pirun pois. Kyseinen kivi on pystyssä vieläkin ja kantaakin nimeä Pirunpenkki. Tiedä sitten tästä sen enempää, vanhempi ikäluokka täälläpäin tietäisi varmaan enemmänkin. Itse en tähän mitään mene sanomaan, kun en silloin vielä elänytkään...

Jep, kyllä se kettukin osaa päästää aika karmivia äännähdyksiä, mutta kyllä riistaverinen koira sen vainuaisi päivänkin päästä. Ainakin meidän ajokki sekoaa haistaessaan jo päivän vanhat jäljet ketusta, kauriista tai jäniksestä.

Jotenki aikakausi ja se että miehet olivat taskulamppuineen menneet tutkimaan, joita tuohon aikaan ei ollut käytössä yleisesti kuten tänäpäivänä niin....

Nemuska kirjoitti:Alempi kuulostaa ihan Belmezin kasvotarinalta. Talon lattiaan ilmestyi surullisia kasvoja joita ei saatu lähtemään. Alta löytyikin sitten jonkin keskiaikaisen hautausmaan jäänteitä. Olisipas mukavaa jos lattioita pestessä löytäisi maton alta irvistelevän naamataulun.

Tätähän se on sit kiva ajatella, kun seuraavan kerran menee siivoamaan jonkun asiakkaan huushollia.
Tosin tuostahan sais aivan mahtavan pilan Halloweeniksi/pyhäinmiesten päiväksi, toki niin että tuherrettu naamataulu olis tuherrettu sellasilla väreillä, että sen sais helposti pestyä pois, ettei jäis siihen pidemäks aikaa kummittelemaan ja pahoittamaan lattian omistajan mieltä.

Mutta, mutta, eikös toi Belmezin juttu sitten osoittautunut ihan huijaukseksi, vai muistanko nyt ihan vain omiani? Ainakin muistaisin just tämän tai jonkun vastaavan tapauksen osoittautuneen huijaukseksi tms hommaksi.
No oli miten oli, niin olis joo aika creepyä jos tuollaisia kasvoja alkais pällistelemään lattiasta, olipa se sit oman huushollin tai jonkun muun lattia.

Ja tuo huutava piru, kuulostaa sellaiselta jutulta, joita en haluais kuulla, jos sattuisin yöpymään jossain eräkämpällä. Mun mielikuvitus näet on niin vilkas, että jäis unet äkkiä väliin. Joskus sitä ihan toivoo, että tuossa mielikuvituksessa olis on/off nappi, jolla sen sais tarvittaessa kiinni, eli silloin kun siitä olis selkeetä haittaa, muuten sitten kirjoittamisen ja simsin pelaamisen aikana sais toimia ihan rauhassa.

Myös tuo Aaveriekkoja on mullekin tuttu. Mitä nyt onnistuin (kiitos ylivilkkaan mielikuvitukseni) säikyttelemään itseni tuota opusta lukiessani. Mutta joo, tosiaan todella mielenkiintoisia ja jännittäviä juttuja.
Jos muistais jotain vastaavia tuolta pohjoisesta, mistä faija on kotoisin, niin vois jotain kertoa, mutta tällä hetkellä ei muistu juur mitään mieleen. Ehkä vois faijaa jututtaa, sitten kun se sattuu olemaan selvinpäin.

Oi! pakko vastata sen verran, että tässähän on nyt kyse Hurukselasta, eikö vaan? Serkkuni mökki sijaitsee siellä joen varressa. Olimme koko perheen kanssa viettämässä mökillä iltaa joskus vuosia sitten. Taisin olla silloin iältäni noin 12 vuotta. Olimme jo yömyöhällä asettuneet nukkumaan, ja minä nukuin perheeni kanssa asuntovaunussa mökin pihalla, serkut ja muu suku mökin sisällä. En saanut unta, ja jäin makaamaan sänkyyn silmät auki. Asuntovaunussa kuului vain hiljainen kuorsaus, mutta sitten ulkopuolelta metsästä, joen rannan läheisyydestä, kuului miehen avunhuuto. Siis sellainen, kuin joku olisi ollut oikeasti hädässä. Nousin tietenkin nopeasti ylös, ja ravistelin koko perheen hereille. Isä kielsi poistumasta ulos, ja hän lähti veljeni ja parin muun henkilön kanssa etsimään ympäristöstä, että josko siellä olisi oikeasti joku apua tarvitseva. Ketään ei kuitenkaan löytynyt, eikä kyseinen tyyppi huutanut enää enempää sinä yönä, tai koskaan sen jälkeen, kun olemme Hurukselassa käyneet. Voi olla, että joku vain pilaili meidän kustannuksella Silti tuo yö painui muistiini joteniin karmivana...