Tätä ei vielä ollut, vaikka aiheesta juttua on ollut aiemminkin.

Siispä, uskotteko enkeleihin? Millaisiin? Onko olemassa muita kuin kristinuskon kuvaamia enkeleitä? Ovatko enkelit poikkeuksetta hyviä? (huom. langennut enkeli kristinuskossa)

En usko enkeleihin, uskon ennemmin henkiin ja aaveisiin yms.
Mutten enkeleihin. AInakaan mihinkään harppua soitteleviin, siivekkäisiin tyyppeihin joiden pään yläpuolella leijuu kultainen donitsi.

Itse uskon. Omia kokemuksia ei kuitenkaan ole :s

Mutta uskotko niihin.. donitsipäisiin? Vai ikäänkuin joihinkin ennemminkin henkiin, jotka on niinkuin täysin ihmisen näköisiä, eikä mitään siivekkäitä?

Donitsipäisiin en usko ;D Siis... Luulen että jokaisella on se oma enkeli, olisi
se sitten pelkästään henkinen tai sitte ihmisen näköinen läpinäkyvä "valo homma juttu"


enkä usko että niillä on siipiä. Mut jokaisella oma mielipide^^

Juu, semmoisiin minäkin saatan uskoa. En tiedä. Olen siinä rajoilla.

Pienestä pitäen jo iltarukouksessa meitä on opetettu uskomaan enkeleihin. Eikös se ole lohduttava tieto, että meitä vartioidaan, oli se sitten faktaa tai ei?
Niin monet ihmiset ovat kertoneet enkeleistä, että uskoisin niitä olevan, vaikka henk. koht. olen aivan kurkkuani myöten täynnä näitä kaikkia enkelimaalareita ja- kortteja.. Niitä vaan on nykyään liikaa joka paikassa esillä.

Taas toisaalta jostain ihmisestä voidaan sanoa, että se on enkeli. Kyllä tällaisia enkelimäisiä ihmisiä on todella olemassa!

Pistänpä omankin mielipiteeni tästä. Uskon enkeleihin, mutten sen näköisiin miksi ne taiteessa yleensä kuvataan. Siis noihin siivekkäisiin donitsipäihin (kiva ilmaus).

En tunnusta mitään tiettyä uskontoa tai vastaavaa, mutta en voi oikein olla uskomattakaan enkeleihin, kun oma äitini on kertonut enkelikokemuksestaan

minäki uskon enkeleihin,mut en usko et ne on välttämättä sen näkösiä kuin taiteessa tai kristinuskossa on kuvattu.lähinnä uskon, että ne ovat esim.kuolleita sukulaisia tai muita henkiolentoja,jotka on lähetetty suojelemaan ja varoittamaan meitä.itsellä ei ole enkelihavaintoja,mutta usein kun on ollut todella paha olo ja on tuntunut,että koko maailma kaatuu päälle,niin jostain olen saanut lohtua.tuntuu,että se on tullut aivan tyhjästä tän uskomisen voi kyllä perustella silläkin,että uskon melkeen kaikkeen paranormaaliin ja taruolentoihin

..............

itse uskon ennemminkin "henkioppaisiin" ja omani olenkin nähnyt. ja lähinnä vaikeimpina aikoina. mutta yleensä lähinnä tunnen hänen läsnäolon kaverini jolla on kyky lähes nähdä voimakkaasti noita (henkiä) kuvaili kerran minulle henkioppaani. samaan hengenvetoon kerroin että joo sama heppu on tullut nähtyä!!

itse en oikein usko sellassiin enkeleihin jotka soittaa jotain harppua....suojelusenkeleihin uskon

määkin uskon suojelus enkeleihin mut en mihinkään joilla on joku rengas pään päällä ja soittaa jotain soitinta niinku joissain piirretyissä

En oikeen itekkään tiiä, että uskonko mutta jos enkeleitä on niin en usko että ne on sellaisia jotka auttavat ja pelastavat ihmisiä. Ne voisivat olla jopa ilkeitä.
Enemmän uskon henkiin ja sen sellasiin.

nii tosta tuli mielee et oli kesäduunis yhdes gallerias ja se työn antaja kerto stoorin ja uskon siihen täysin:) onse sen verra luotettavaa

En muista sen taiteilijan nimee mu on se jotenki tunnettu jotka on perehtyny suomessa nii se oli ajanu kolarin moottoripyörällä, nii poliisitki oli ihmetelly ja sanonu sille jtn et senhä pitäis olla kuollu ku se oli nii pahasti mu sit se kerto että se oli tuntenu et joku nosti sen ilmaan ja sit lens sen auton yli tai jtn ja säily lieväl loukkaantumisella, ja siit lähtie se oli ruvennu uskomaan kunnol ja näyttäny sitä taiteissaan sun muussa.. ja ruvennu jopa kirkossaki käymään

mä en usko mihinkään paranormaaliin

Jos nyt sitten suoraan kysyisin että mitä sitten haet täältä?
Jos suhtaudut kaikkeen itsellesi vieraaseen suoraan tavalla "en usko, ei ole." niin PARANORMAALIblogi voi olla sulle väärä paikka.

Minä henk. koht. uskon jollain tasolla enkeleihin. tai ainakin haluaisin usko, en ole ihan varma uskonko. Tavallaan voi olla, että jokaisella ihmisellä on oma "henkiolento". En tosin ole ihan yhtä varma siitä, soitteleeko se harppua sädekehä päänsäpäällä.

Enkeleitä tahi ei, jokin "voima" tuntuu pelastavan tilanteilta, jotka todennäköisesti "murentaisivat" itseään jotenkin ikävästi. Esimerkkinä vaikkapa matikan tunti ja vääränlaisen vastauksen esittäminen torjuminen, mikä näkyy vastausluvan myöntämisenä jollekin toiselle kuin meikäläiselle.

Tarkoituksenmukaisuuden näkeminen kaikessa todellisuudessa...

Siinä taitaa olla ihmisen itsetunnon psyykkauksen ja rumasti sanottuna "itselleen valehtelun" kulmakivi. Suurimman mittakaavan esimerkit tästä lienevät ideologiat ja uskonnot.

Vakavin esimerkki onkin sitten skitsofrenia.