Kyllähän kristinuskon kaikkivoipa Jumala pystyisi kaikki onnettomuudet estämään, mutta eikös monesti kirjoitella niin että pahat voimat sotkeutuu asioihin aina kun mahdollista, mutta hyvät eivät puutu asiaan pyytämättä. Sehän olisi vapaan tahdon loukkaamista! Eli vaikka olisi ne suojelusenkelit ja yhteinen Jumala kaikilla, mutta haistatat itse pitkät niille, tai muuten vain ignooraat ne eivät voi sinua auttaa. Noh, uskomuksia on tietysti joka lähtöön, mutta tämä on ainakin minulle se loogisin monesta.

Jos nyt näin olisi, toinen kysymys olisikin että kuinka konkreettisesti nämä pystyisivät suojelemaan autettavaansa. Onhan noita ihmepelastumisia ollut mitä kummallisimmista tilanteista, mutta ainakin minusta tuntuisi järkevämmältä että suojelusenkeli jollain pienellä korjausliikkeellä(vaikka eri reitin ajaminen, hieman vauhdin hidastaminen hyvissä ajoin, lomasijainnin vaihtaminen ennen tsunamia tjsp.) saisi vältettyä koko tapaturmatilanteen, ja tällöin ei ikinä edes itse suoranaisesti näkisi näiden voimien puuttumista elämään. Onhan tällainen tilanne käynyt itsellekin, ilman syytä halunnut vaihtaa yhtä-äkkiä kuskia ja spekuloinniksi tietysti jää, että olisiko osunut juuri siihen hirveen jos olisi tämä kovempaa ajava ollut ratissa jne. Ainut mikä jää ihmetyttämään, että ei ikinä ennen tai sen jälkeen ole samallalailla spontaanisti halunnut vaihtaa kuskia, eikä ole hypännyt hirveäkään toista kertaa eteen. En tätä tosin enkeleiden piikkiin ole laittanut, mutta mikseivät he voisi toimia mm. tällä tavoin.

Siltipä tietysti kuolee jatkuvaan sakkia, jotka uskoo ja pyytelee apua joka suunnasta. Eli kaikissa tilanteissa auttaminen ei ole yksilön parhaaksi, mutta jos enkelit auttavat joissain tilanteissa ja toisissa ei, niin kyllä tämäkin tavallaan vapaan tahdon rikkomiselta tuntuu. Mutta asia tuskin on ihan näin simppeli laajemmasta perspektiivistä.

Ei taida vatupassi riittää tämänkään mittaamiseen.

Tunnen lähipiiristäni kaksi, toisilleen tuntematonta henkilöä, jotka molemmat ovat nähneet yöllä valopalloja ja väittävät ihan hereillä tuolloin olleen. Tiedän hyvin unihalvauksista ja valeheräämisistä, mutta en usko kummankaan olevan kyseessä, sillä toinen tapaus herätti kumppaninsakin sitä katsomaan, mutta en muista oliko pallo hävinnyt vai eikö tuo vaan sitä nähnyt.. Ja molemmat tapaukset uskovat näiden pallojen olevan enkeleitä. Toinen on kristitty ja toinen ei.

WM_ kirjoitti:Toinen on kristitty ja toinen ei.

Onko toinen sitten jossain muussa uskossa? Uskovathan muslimit ja juutalaisetkin enkeleihin. Vai onko ihan ateisti?
Ja oliko siihen jotain kummempaa syytä miksi he uskovat että ne olivat enkeleitä? Vai tuliko se vain ensin mieleen?

Kaaosjumala kirjoitti:

WM_ kirjoitti:Toinen on kristitty ja toinen ei.

Onko toinen sitten jossain muussa uskossa? Uskovathan muslimit ja juutalaisetkin enkeleihin. Vai onko ihan ateisti?
Ja oliko siihen jotain kummempaa syytä miksi he uskovat että ne olivat enkeleitä? Vai tuliko se vain ensin mieleen?

Ei kuulu mihinkään uskontoon, mutta täytynee mainita että käyttää vaihtoehto-hoitoja yms..
En tiedä miksi ovat yhdistäneet juuri enkeleiksi, pitää koettaa kysyä joskus

Omalle kohdalleni "enkeli" on ehkä vähän väärä sana, uskon johonkin selittämättömään, joka välillä vähän katsoo perään ja huolehtii. Todella vaikeaa selittää sitä.

Itse en kuulu kirkkoon, koska en usko ja koin kirkossa pysymisen tekopyhänä, koska se ei merkinnyt minulle henkilökohtaisesti yhtään mitään. Kaikki uskokoon mihin haluaa, enkä väitä että olisin enemmän oikeassa, kuin se joka uskoo. Kunhan kukaan ei tule tuputtamaan uskomuksiaan minulle.

Tästä enkeliaiheesta tuli mieleeni tarina, jonka entinen kämppikseni (kutsukaamme häntä nyt vaikka Antiksi) kertoi minulle:

Tapahtuma-aikana Antti oli ala-asteella, suunnilleen neljännellä tai viidennellä luokalla. Hän oli juuri tullut kouluruokailusta ja mennyt käymään vessassa, ennenkuin oppitunnit taas alkoivat.
Hänen ihmetyksekseen, vessan peilirivistön edessä oli seisoskellut aikuinen, hyvin tavallisen oloinen, vakavakasvoinen mies. Antti oli miettinyt mitä mies teki siellä, koska opettajien vessat olivat eri kerroksessa, eikä hän edes muistanut nähneensä tätä koskaan aikaisemmin, mutta ei ollut kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota. Mies oli ollut peilien edessä edelleen, kun Antti tuli pesemään käsiä, hän seurasi Anttia katseellaan ja oli todennut napakalla äänellä "Varo portaita." ja kun Antti kääntyi katsomaan häntä, mies oli kadonnut. Poistumisen ääniä ei ollut kuulunut, ovi ei ollut käynyt, eikä mies olisi muutenkaan ehtinyt poistua tilasta niin nopeasti ainakaan Antin huomaamatta.
Oli miten oli, varoitus oli jäänyt mietityttämään Anttia ja hän tietoisesti vältteli loppupäivän vessan vieressä olevaa portaikkoa ja hyvä niin, koska myöhemmin sinä päivänä, Antin luokkakaveri tippui juuri näissä portaissa ja mursi jalkansa.

Oliko kyseessä suojelusenkeli tai jokin vastaava? En tiedä, mutta uskon Antin tarinaa, vaikka se oudolta kuulostaakin, koska hän, kuten minäkin olemme molemmat skeptisiä "En usko, ennenkuin näen"-tyyppisiä ihmisiä.

Itse uskon enkeleihin. Kummitätini kuoli rintasyöpään kun olin kuusivuotias. Hän oli minulle erityisen rakas ja vietin paljon aikaa hänen luonaan. Minulla on ollut paljon "läheltä piti" tilanteita niin yksin kuin kavereidenkin kanssa ja minulla on ollut kohtalaisen rankka elämä ja olen ollut itsetuhoinen. Olen miettinyt itsemurhaakin, mutta en ole koskaan pystynyt sitä tekemään, vaikka olen ollut lähellä. Minusta tuntuu, että joku suojelee minua aina, ja olen ainakin itse sitä mieltä, että oma edesmennyt kummitätini on oma suojelusenkelini.

En tiedä mihin aihealueeseen kuuluis, mutta netissä oli demon/angel nimetty tää kuva..
Google Mapsista, laittakaa: 47.110579,9.227568 hakuun ja sit painaa vihreen nuolen kohalta street view ja tsiigailee taivaalle...ei voi olla huomaamatta. wtf ?!

Onko joku leikkiny ja lisänny noi? Vai mitä on käyny ja mitä ne olis? Onko kukaan muu nähny tota kuvaa ennen?

http://maps.google.fi/maps?q=47.110579, ... ,,0,-23.86 Näkyykö tuo linkki?

Linkki toimii ja eiköhän tuossa ole ihan perinteinen google maps auton kuvien yhdistyksessä sattunut kohta.
Ties vaikka olisi joku hyttynen napsahtanut panoraamakameran linssiin ja se sitten osittain tuossa näkyy.

Liikkuessa tiellä eteen tai taaksepäin pitkiäkin matkoja näkyy kohde suurinpiirtein samassa kohtaa aina samankokoisena, joka viittaisi siihen, että se on staattinen kohde linssissä, eikä siis ole oikeasti taivaalla.

Onko irlantilaisen Lorna Byrnen enkeliaiheiset kirjat "Enkeleitä hiuksissani" tai "Portaat taivaaseen" nostettu tässä ketjussa jo esille? Törmäsin itse näihin kirjoihin syksyllä ja sain paljon ajateltavaa!

Mun oma suhde enkeleihin on vaihteleva. Lapsena ja teininä uskoin, mutta kun vähän kasvoin pidin sitä lapsuudenuskona ja kauniina kuvitelmana. Ehkä ne lapsuuden kuvitelmat oli aika ruususisia, mutta vuosien jälkeen olen taas alkanut ajatella, että enkeleitä on. Monet sivuutetut jutut on käyny järkeen ja tullut ymmärrys siihen, että tällä matkalla on suojelijoita!

Tänä keväänä olin taas suuren kokeen edessä. Olin valmistautunut hyvin, mutta mua jännitti hulluna ja mietin miten ihmeessä saan itteni kasassa sen raadin eteen. Ajattelin, että en ainakaan häviä, jos pyydän apua. Pyysin omalta suojelusenkeliltäni valoa ja Arkkienkeli Mikaelia vierelleni. Kun kävelin kynnyksen yli, mun kehoon humahti tunne, etten todellakaan ole yksin. Olin täysin varma siitä mitä teen ja kaikki pelko oli poissa. Hymyilin tuomaristolle ja ajattelin, että näkisipä joku noista kuinka suuri enkelijoukko seisoo takanani toivomassa minulle pelkkää hyvää.

Toinen kokemus keväältä oli tuuliselta rannalta kalliokiviltä, kun sain kuulla uutisia, joita olin osannut odottaa, mutta eihän sellaisiin mullistaviin tietoihin pysty mitenkään ennakkoon valmistautumaan. Sanat kulki kehoni läpi, ja tuli tunne, että jalat menee alta siinä kalliolla, etten pysty pitämään itseäni pystyssä.

Samalla tuli tunne, että joku valuttaa puhdasta voimaa ja valoa minun kehooni niin että kykenen kuuntelemaan sen, mitä toisella ihmisellä on vielä sanottavanaan. Ihan hullu tunne. Olen ihan varma, ettei se voima tullut minusta, vaan joku valutti sitä minun kehooni.

Äidin vähän aika takaperin tapahtuneeseen poismenoon liittyy tämä enkeli aihe myös. Ja siitä syystä hautajaisiin valittiin enkeliaiheistakin musiikkia ja hautakiveenkin tuli enkeli.

Äidin kuolema oli monenlaista täynnä, mutta enkeli tapahtuma oli seuraavanlainen...

Opintoihin liittyvästä joululoman vähyydestä jätin viime joulun viettämättä. Oltiin sovittu, että vien äidille kotiin lahjat kun milloin seuraavan kerran käyn. En olisi arvannut tuolloin ettei yhteistä joulua tulekkaan vaan vien lahjani kuolleelle äidille.

Kun menin hyvästelemään äitini sitten arkussa, vein samalla kotipaikalle sellaiset lahjat jotka olin tarkoittanut äidille yhteiseksi miehensä kanssa.

Viimeinen tuomistani lahjoista oli metallirasiassa jonka miehensä sitten aukaisi. Hän jäi tuijottamaan rasiassa olevaa lasista enkeliä ja purskahti lohduttomaan itkuun ja samalla osoitti kirjahyllyssä tismalleen samanlaista koriste-enkeliä jonka äitini oli ostanut juuri ennen kuolemaansa siihen kuulemma suuresti ihastuen nähdessään.

Toki tuota ihmettelimme, kun ei koskaan ollut sattunut niin että olisin heille hankkinut jotain sellaista mitä heillä jo oli...sattuma oli ainutlaatuinen ja tässä kohtaa kovin liikuttava.

Sellainen enkeli muisto ja nyt molemmat enkelit istuvat vierekkäin siellä äitini kotipaikan kirjahyllyssä kera muistovalokuvan

Enkeleillä ei ole siipiä vaan se on pelkkä väärinkäsitys (syy on vissiin Samothraken Niken..). Mä uskon niihin vaan jonain tiettynä värähtelytaajuutena tai psykologisena ilmiönä (third man).

Haluaisin uskoa! Minusta enkelit ajatuksena on niin ihana. Kunpa saisin todisteita että voisin uskoa. Joskus lapsena rukoilin ennen nukkumaanmenoa että näkisin unessani oman suojelusenkelini. Muistan vieläkin miltä se näytti. Tummatukkainen mies, isot siivet, valkoinen puku, ja takaa tuli sellaista eri väreissä kimaltelevaa valoa.

Verninia kirjoitti:Onko irlantilaisen Lorna Byrnen enkeliaiheiset kirjat "Enkeleitä hiuksissani" tai "Portaat taivaaseen" nostettu tässä ketjussa jo esille? Törmäsin itse näihin kirjoihin syksyllä ja sain paljon ajateltavaa!

Mun oma suhde enkeleihin on vaihteleva. Lapsena ja teininä uskoin, mutta kun vähän kasvoin pidin sitä lapsuudenuskona ja kauniina kuvitelmana. Ehkä ne lapsuuden kuvitelmat oli aika ruususisia, mutta vuosien jälkeen olen taas alkanut ajatella, että enkeleitä on. Monet sivuutetut jutut on käyny järkeen ja tullut ymmärrys siihen, että tällä matkalla on suojelijoita!

Tänä keväänä olin taas suuren kokeen edessä. Olin valmistautunut hyvin, mutta mua jännitti hulluna ja mietin miten ihmeessä saan itteni kasassa sen raadin eteen. Ajattelin, että en ainakaan häviä, jos pyydän apua. Pyysin omalta suojelusenkeliltäni valoa ja Arkkienkeli Mikaelia vierelleni. Kun kävelin kynnyksen yli, mun kehoon humahti tunne, etten todellakaan ole yksin. Olin täysin varma siitä mitä teen ja kaikki pelko oli poissa. Hymyilin tuomaristolle ja ajattelin, että näkisipä joku noista kuinka suuri enkelijoukko seisoo takanani toivomassa minulle pelkkää hyvää.

Toinen kokemus keväältä oli tuuliselta rannalta kalliokiviltä, kun sain kuulla uutisia, joita olin osannut odottaa, mutta eihän sellaisiin mullistaviin tietoihin pysty mitenkään ennakkoon valmistautumaan. Sanat kulki kehoni läpi, ja tuli tunne, että jalat menee alta siinä kalliolla, etten pysty pitämään itseäni pystyssä.

Samalla tuli tunne, että joku valuttaa puhdasta voimaa ja valoa minun kehooni niin että kykenen kuuntelemaan sen, mitä toisella ihmisellä on vielä sanottavanaan. Ihan hullu tunne. Olen ihan varma, ettei se voima tullut minusta, vaan joku valutti sitä minun kehooni.

Pakko vielä mainita, että nuo kirjat muuten itseasiassa tilasin tuossa paripäivää sitten. Siinä olis sitten viikonlopuksi lukemista.

Tulipa vielä mieleen, muistan kun joskus yläasteella ollessani äidinkielenkokeessa, koetta tehdessäni kuulin yhtäkkiä sellaista kellojen helinää/kilinää. Juuri sellainen ääni jota kuvittelisi enkeleistä kuuluvan.. katsoin täysin hiljaisessa luokassa ympärilleni, kaikki olivat keskittyneitä kokeeseen, opettajakin jotain paperia siinä juuri silmäili eikä kukaan näyttänyt kuulevan sitä kilinää. En keksinyt selitystä mikä tämä ääni olis voinu olla.