Verninia kirjoitti:Mulla ainakin jonkinlainen ihmistuntemus toiminut. Usein käynyt niin, että olen tavannut jonkun tyypin, josta olen ajatellut, että en tule tulemaan kovin hyvin toimeen. Havainnon jälkeen olen pyrkinyt unohtamaan ensimmäisen intuiition ja tutustumaan niin neutraalisti kun voin tapaukseen, jonka jälken olen usein päässyt toteamaan että ensimmäinen tunne oli todenmukaisin. En koskaan näytä ihmiselle, jos en pidä hänestä,vaan yritän tulla kaikin keinoin neutraalisti toimeen. En halua vetää puoleeni riitoja ja paskapuheita.
Minullekin on käynyt usein samoin. Luulen, että asiaan vaikuttaa aika paljon ihmisen ruumiinkieli ja ilmeet. Toisaalta myös voimakas päihteiden käyttö voi näkyä päälle.
tuputhy kirjoitti:Kun olimme siinä oven takana, sanoin, että vuokraemäntä varmaan ajattelee, että mikä baari tää on, kun tullaan vaan lehti lukemaan..Mies soitti ovikelloa ja ovi avattiin..Emäntä sanoi: "mikä baari tään luulette olevan, kun tänne vaan lehteä tullaan lukemaan?"
Mä olin kerran kesällä pyöräilemässä keskustasta kotiin. Pysähdyin sitten hetkeksi pyörätielle juomaan vettä. Näin, että vastaan oli ajelemassa eläkeläispariskunta. Ajattelin, että tuo mies varmaan kysyy, että tuliko jano. Kohdalleni saapuessaan mies todella kysyi: "Tuliko jano?"
Nooh, tuo oli aika odotuksenmukaista. Vanhat sedät usein juttelevat mukavia. On käynyt myös usein niin, että olen ajatellut jotain asiaa ja sitten jotain siihen asiaan liittyvää on tapahtunutkin. Ollessani n. 11-vuotias päätin eräänä iltana, että piirrän mummolleni kuvan. Piirsin kukkaniityn keskellä istuvan sammakon. Ajattelin, että seuraavan kerran kun käymme mummolassa, annan sen kuvan mummolle (minulla ei siis juurikaan ollut tapana piirtää mummolleni). Seuraavana aamuna sain kuulla, että mummo oli kuollut yön aikana. Toiseenkiin läheisen kuolemantapaukseen liittyy outo juttu. Olin yläasteella ja katseltiin koko luokan + rinnakkaisluokan kanssa auditoriossa elokuvaa. Tunsin hengitykseni hyvin raskaaksi ja oli muutenkin inhottava olo (auditorio ahdisti?). Seuraavana päivänä sain kuulla, että eräs sukulainen oli kuollut ko. päivänä astmakohtaukseen.
Lukioaikoina olin kerran shoppailureissulla. Menin kauppakeskukseen (Varsinais-Suomessa) ja harmittelin kammottavaa ruuhkaa. Ajattelin, että jokuhan voisi vaikka räjäyttää täällä pommin. Tulin illalla kotiin. En muista, mikä ohjelma tuli, mutta ruudun yläreunaan tuli ylimääräisestä uutislähetyksestä kertova teksti. Ihmettelin ääneen isälleni, että mitä on mahtanut tapahtua. Isä kertoin Myyrmannin kauppakeskuksessa sattuneesta räjähdyksestä.
Toinen samantyylinen tapaus tapahtui seuraavana vuonna. Olin jälleen ostosreissulla. Muistin sattumalta eräässä lehdessä olleen jutun ruotsalaisesta vasemmistolaisesta naispoliitikosta. Ajattelin, että voisin lukea jutun uudelleen. Samana iltana sain kuulla Anna Lindhin puukotuksesta. Kyseisessä lehdessä oleva juttu oli kuitenkin eri henkilöstä kuin Anna Lindh.
Uskon näiden tapausten olleen vain sattumia, mutta mielenkiintoisia joka tapauksessa. Nyt vastaavia ei kuitenkaan ole tullut pitkään aikaan.
Ja ihan vain yhdellä yyllä ja uulla, mutta tuo "deja" ei kyllä lausuta yhtään kuin sen luetaan. Tuo J välissä lausutaan sellaisella jännällä jiin ja geen sekoituksella. Anteeksi off-topic... 
