On tullut kokeiltua.

Leivinpaperista lauta ja aakkoset yms. siihen ja lasi päälle.
Lasi kyllä liikkui vaikken kyllä ole vieläkään aivan varma että liikuttiko joku kavereista sitä, vaikka kaikki syyttivät pelin jälkeen toisiaan ja sen semmosta.

Pelattiin jossai vanhassa talossa jossa oli kuulema joku haudattu kellariin.

No, en kuitenkaan suosittele kokeilua.

Ite olen monesti meinannu et kokeilen, mutta eipä tämä tyttö sitte olekaan uskaltanu. Omasta mielestä siinä leikitään aika vaarallisilla asioilla. Ellei sitte oikeasti tiä mitä on tekemässä. Omia näkemyksiä vain, ite en ole kovinkaan perehtyny koko spiritismiin, joten en kyllä kokeile.

Ei ole tullut mieleenkään kokeilla, sillä tällainen herkkohermoinen joutuisi tuollaisen kokemuksen jälkeen varmasti pakkohoitoon alle kuukaudessa. Onhan se kiva jos joku tykkää tuollaisesta ajanvietteestä, kuitenkin melko häröä hommaa.

Joskus pentuna, noin kymmenen ikäisenä keskustelimme mummolassa ollessani kaverin kanssa spiritismin mahdollisuudesta ja siitä, jos kokeiltais joskus. Mummoni kuuli keskustelumme, ja sanoi että älkää missään nimessä kokeilko. Mummoni kertoi seuraavaa:

Mummo ja 4 muuta tyttöä, noin kymmenen ikäisiä tai vähän vanhempia päättivät kokeilla spiritismiä. Elettiin 1930-lukua. He olivat valmistaneet laudan ja saivat lasin liikkumaan, mutta se pysähtyi aina numeroon 3. Aina he laittoivat lasin takaisin keskelle ja vaikka he kysyivät mitä, se aina pysähtyi numeroon 3, ei siis vastannut kysymyksiin. He väsyivät pian kokeiluun, koska tulosta ei tullut.

Seuraavassa koulun terveystarkastuksessa mummoni ja yksi mukana olleista tytöistä saivat keuhkoista tulokseksi puhtaan nollan. Niille joille tämä aihe on tuntematon, sanottakoon että keuhkotautivaaran vuoksi näitä testejä tehtiin, joskus tiuhaankin. Kolme muuta tyttöä saivat tulokseksi ykkösen ja kaikki kolme kuolivat keuhkotautiin ennen seuraavaa kesää.

Tuo voi toki olla sattumakin, mutta luotan mummooni täysin. Yhä vieläkin hän on erittäin terävä ja hyväkuntoinen. Mummolla on monia yliluonnollisia kokemuksia muutenkin, hän on nähnyt aaveita ja tietää usein ennalta tulevat tapahtumat. Estonian uppoamista edeltävänä iltana hän kuuli alltojen ääniä korvissaan ja se vaivasi häntä todella. Ei ole tullut mieleenikään kokeilla spiritismiä, osin tästä syystä ja osin siitä etten menettäisi järkeäni.

Tämä on kieltämättä mielenkiintoista, että hirveän monet ihmiset tuntuvat pelkäävän spiritismiä eivätkä suostu sitä ollenkaan kokeilemaan. Muistan tässä vain juttua, että luokallani oleva hihh- *kröhöm* syvästi uskovainen tyttö meinasi kuristaa minut, kun kysyin, että pitäisikö kokeilla spiritismiä. Hänen mukaansa oli kaveri kerran kokeillut spiritismiä ja sen jälkeen kämpässä oli alkanut kummitella, toisin sanoen sitä normaalia poltergeist-meininkiä, että tavarat vaihtavat paikkaa ja omituisia ääniä kuuluu.

Lisäksi mitä tietoa olen lueskellut spiritismistä ja etenkin tästä ouija-laudasta, niin monet ihmiset näyttää uskovan sen pahuuteen. Kristityt ystävämme pitävät sitä paholaisen työkaluna (ei suolamielellä, mutta he näyttävät pitävän montaa muutakin asiaa sellaisena ) ja uskovat, että ainoastaan demonit ja muut sen sorttiset epämiellyttävät olennot puhuvat/vaeltavat sen läpi.

Ja lukemattomia on ne tarinat, että ihmiset jää koukkuun kyseiseen lautaan (tai automaatti-kirjoitukseen), joutuu demonin riivaamaksi ja kuten mainitsin, kokee epätavallisia asioita kämpässään kokeilun jälkeen. Sekä mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin jenkkilässähän jouduttiin jopa pistämään porukkaa mielisairaalaan ouija-lautojen takia.

Henkilökohtaisesti kyllä epäilyttää tämä koko teoria siitä, että ouija-lauta on paholaisen työkalu... etenkin kun ottaa huomioon sen, että ihmisen usko on hyvin väkevä asia. Kuten jo aiemmin mainittiin tässä threadissa, niin tarpeeksi uskomalla voi saada "ihmeitä" aikaan.

Toisaalta on kyllä paha ottaa kantaa aivan tosissaan, kun en ole sitä kokeillut. Toisaalta, enpä ole myöskään hirveän kiinnostunut ottamaan yhteyttä vainajiin, kun ei ole mitään sen kummallisempaa kysyttävää. Ehkä joskus voisi kokeilla jollain hautausmaalla tai vastaavalla, että tuleeko sieltä yksikään kalmo rupattelemaan.

kaverit kyllä pelaillu useita kertoja mutta mua ei oikee innostuta toi ollenkaa..
Ja eikös Manaaja leffassa se tyttö pelannu just spiritismiä ja sen takia se riivattiin?

Oon kyllä kuullu juttua spiritismistä ja sen pelaamisesta, voishan sitä joskus kokeilla, jos ei vaan sattuis aina olemaan hermot riekaleina, mutta jospa en sitten kuitenkaan.. Muutamilta kavereiltani olen kuullut tuosta kun ovat sitä kerta pelanneet, yks mun kaveri oli sen jälkeen ihan hermoraunio.

Huvittaisi kokeilla. Skeptikkona spiritismipöytään. Mmm. Hauskaa.

Muistelen tässä erästä katsomaani dokumenttia Hitleristä ja tämän natsikumppaneista. Dokumentin mukaan natsien oppi rotujen paremmuusjärjestyksestä perustui "tietoihin", joita saatiin spiritismin avulla hengiltä. Hienoa, mitä voi saada aikaan, kun itse uskoo asiaansa...

Mainitsen tämän painottaakseni: Jos saa yhteyden henkeen, ei voi olla varma, onko se oikeassa /rehellinen. Eli ei kannata automaattisesti olettaa kuulevansa totuutta, vaikka keskusteleekin yliluonnollisen olennon kanssa.

En itse ole pelannut spiritismiä, joten kirjoitan vain teoriasta.

...............

Itse en kyllä uskaltais koskaan pelata tota, sillä kerran kuulin jutun jossa pieni ryhmä oli kokoontunut pelaamaan spiritismiä ja sitten ne oli kysynyt, "Kuka tässä huoneessa olijoista kuolee ensimmäisenä?". Kohta oli tullut vastaus, että "Se joka lähtee viimeisenä tästä huoneesta." Kaikki oli lähtenyt juoksemaan kohti ovea ja se joka oli tullut viimeisenä kaatui, taittoi niskansa ja kuoli.

En tiedä onko tuo totta, mutta se henkilö joka kertoi tämän jutun ensimmäisenä oli ollut mukana tossa istunnossa ja se joka oli kuollut oli kyseisen henkilön velipuoli.

.............

Kerronpas itsekin kokemukseni tähän. Olen "pelannut" Ouija-laudalla muutamia kertoja [näistä kerroista ei ole pitkää aikaa]. Elikkäs:

Ensimmäisella kerralla, päätimme siskoni ja kaverini kanssa kokeilla Ouija-lautaa. Tosin, vain minä ja kaverini päätimme pelata sitä, siskoni ei tahtonut sekaantua mukaan. Noh, etsimme sopivan laudan kuvan ja tulostimme sen paperille. Se kuva sattui olemaan juuri eräs vanhimmista & kuuluisimmista laudoista. No, laitoimme sitten verhot kiinni, sytytimme pari kynttilää ja laitoimme valot pois, jotta pääsisimme tunnelmaan. Silloin oli melko valoisaa, joten se häiritsi. Sattumalta löysimme juuri oikean kokoisen osoittimenkin [siis sellaisen kuin yleensä Ouija-laudoissa on mukana, ei siis lasia]. Aloitimme sitten pelaamisen, ja kumma kyllä, minua ei yhtään pelottanut, vaan olin pikemminkin innostunut. Pelasimme siis ystäväni talossa, hänen huoneessaan.

Aloitimme ensin sanomalla "hei", koska henget pitävät siitä, että heitä kohtaan ollaan kohteliaita. Saimme pian vastauksen "tere". Kysyimme sitten, että mikä hengen nimi on [yleensä kehotetaan kysymään nimeä, sillä jos henki _ei_ suostu vastaamaan, on tässä silloin yleensä jotain häikkää], ja saimme vastauksen Juhani.

Nyt flashback, kerron hiukan hengen taustoista: Äitini on kertonut, että talossa on asunut sen niminen nuori mies, kuin Juhani. Tätä kuitenkin puukotettiin eräänä päivänä kotimatkalla ja hän kotiin päästyään kerkesi menehtyä, ennen ambulanssin tuloa. Olen itsekkin nähnyt Juhanit ennen pelaamista talossa.

Nyt takaisin tarinaan:
Kyselimme sitten kaikenlaisia kysymyksiä, joihin Juhani vastaili ihan normaalisti. Sitten yhtäkkiä, vaikkemme edes kysyneet mitään, osoitin liikkui kirjaimiin "pc". No, ihmettelimme, että miksikäs hän nuin sanoi. Sanon vielä, että ystäväni vahingossa kysyi _minulta_ että pitäisikö käskeä Juhania antamaan jonkin merkin läsnäolostaan. Minä kielsin sen, koska niin ei saa kysyä, sillä henki saa silloin otteen fyysiseen maailmaan, mikä ei ole suotavaa! Mutta Juhani varmaan löysi porsaanreiän tästä ja vastasi, sillä kun lopetettuamme pelin laitoimme ystäväni tietokoneen ruudun takaisin päälle [laitoimme vain ruudun pois päältä, jottei siitä tulisi häiritsevää sinistä valoa], oli ystäväni kone ihan seonnut. Mese & netti olivat menneet pois, oli tullut kymmeniä palomuurihälytyksiä, jne. Saimme siis selville, mitä nuo kirjaimet pc meinasivat. Tuon samaisen pelin aikana, meitä [minua, siskoani, ystävääni] myös kosketti jokin! Minä tunsin selässäni & jalassani kosketuksen, kuin esim. peukalon painalluksen ja ystävääni ja siskooni koskettiin myös. Se oli hiukan karmivaa.

Toisella kerralla pelasimme ystäväni kanssa uudestaan, mutta tällä kertaa talossa/huoneessa olimme vain me kaksi. Noh, otimme taas sen saman laudan ja osoittimen, laitoimme verhot kiinni, valot pois ja kynttilät paikoilleen. Tällä kertaa otimme valoksi kaksi eri kynttilätelinettä, toisessa oli paikkoja 4 kynttilälle, toisessa yhdelle. Noh, aloitimme taas sanomalla "hei" ja taas meidän kanssamme alkoi juttusille Juhani. Pelasimme siinä sitten jonkin aikaa, kun huomioni kiinnittyi yhtäkkiä nuihin kynttilöihin, joita olimme laittaeet. Ja hämmästyin hiukan. Nimittäin ne kynttilät, jotka olivat siinä 4-paikkaisessa telineessä olivat kaikki paikoillaan, liikkumatta, kuin ne olisivat olleet vain valokuva. Ne eivät värähtäneetkään. Mutta sen kynttilän liekki, joka oli yksin 1-paikkaisessa telineessä, kieppui ja heilui ja läpätti hullun lailla. Käskin ystävääni myös katsomaan ja hänkin hämmästyi. Se yksi liekki taipui nimittäin vaakatasoonkin, sellaisiin asentoihin, mihin se normaalisti ei varmasti voisi taipua! Kysyimme sitten Juhanilta, että hänkö sillä yhdelllä liekillä leikkii jne ja vastaukseksi tuli "kyllä". Päätimme sitten lopettaa ja sanoimme hyvästit. Kun lopetimme, myös kynttilät palautuivat normaaleiksi.

Kolmennella kerralla, pelasimme porukalla minä, ystäväni, sekä yksi meidän yhteinen kaverimme. Itse pysyin pelissä mukana vain alun, sillä en pitänyt tavasta, jolla tuo yhteinen ystävämme pelasi. Noh, ensin sanoimme taas "hei" ja saimme vastauksen, taaskin Juhanilta. No, sitten aloimme kysyä kysymyksiä, mutta tuo yhteinen ystävämme kysyi hyvin tyhmiä ja epäkunnioittavia kysymyksiä, jollaisia ei saisi kysyä [hengethän eivät pidä siitä, että heitä tavallaan pilkataan kysymällä tyhjänpäiväisiä kysymyksiä]. Minä siis kysyin Juhanilta, haittaako vaikka keskeytän ja häntä ei haitannut. Siispä vetäydyin vain sivusta katsojaksi. Silloin tapahtui jotain hyvin outoa. Ystäväni ja tuttumme jatkoivat pelaamista, kun yhtäkkiä lauta sanoikin, että nyt heidän kanssaan puhuikin henki nimeltä Jyrki. Olimme hiukan hämmästyneitä ja aloin aavistella, että tämä ei ole hyvä juttu. Sitten tuo Jyrkiksi ilmoittautunut alkoi vastailla kysymyksiin, kunnes yhtäkkiä lauta muodosti ilman kysymystä täysin ymmärtämättömän sanan. Kun sen lausui päässä, se kuulosti ihan joltain vanhalta kieleltä, esim. latinalta. Sanoin sitten ystävälleni, että tämä alkaa haiskahtaa. No, siinä samassa heille taas puhuikin Juhani! Sanoin heille, että nyt olisi hyvä aika lopettaa, joten he lopettivat.

Sen jälkeen en ole enää pelannut, mutta aion vielä joskus kokeilla. Ystäväni aikoo myös vastaavuudessa pelata sitä kanssani, jos pyydän. Mutta sellaisia ovat siis omat kokemukseni, ei vielä mitään kamalaa, onneksi.

Katzifilth, ei voi kyllä muuta sanoa että oli hieno kertomus. Kauanko aikaa kesti keksiä se?

Korvapuikko, täällä on kyllä kaikki näkökannat sallittuja mutta ei aina tarvitsisi kumota muiden väitteitä noin jyrkästi ja tiedät sen itsekkin ihan hyvin koska olen aiemminkin maininnut sinulle siitä...

Totta että korvapuikolla on oikeus mielipiteeseensä mutta ei sitä mielipidettä joka viestiin tarvitte laittaa eiköhä se oo tullut jo monelle aika selväks millä kannoilla olet melkeen joka asiassa...

jops, pikkutyttönä tuli kaverin kanssa pelattua useaankiin otteeseen.
Ihan aluksi ennekuin mitn. selitän ni täytyy sanoa että lauta oli randomi, ja
tyylimme "pelata" oli omasta päästä, eikä minkään sääntöjen mukaan.
Emme oikeastaan ajatelleet asiaa siltä kannalta että otetaampas henkiin yhteyttä.
Enemmänkin ajattelimme kokeilla jotain erilaista. Emme ajatelleetkaan että se toimisi.
Noh, meillä oli siis hieman errillainen lauta. Kirjaimia ei ollut, vaan kirjoitimme laudan täyteen
sanoja ja nimiä. Ja lasi keskelle. Musiikki hiljaa soimaan ja pari kynttilää.
Siinä sitten naureskelimme, ja tahallamme siirtelimme lasia. Kun se kävi tylsäksi, keksimme
että toinen kuiskaa lasiin kysymyksen, ja ainoastaan toinen laittaa sormen lasin päälle ja silmät kiinni. Kaverini kuiskasi kysymyksen, harmi vaan että en enää muista kysymystä..(tästä on aikaa.) laiton sormen siihen ja ajattelin että en käy itse sitä siirtämään.
Kappas vaan, lasi alkoi liikkua sormeni alla, ilman että liikutin sitä itse. En myöskään kuullut
enää taustalla soivaa musiikkia. Kaverinikin sanoi että hänestä näytti että en liikuttanut lasia.
Nyt kun miettii tässä niin en usko että siellä mitään henkiä oli. Luulen, että mielikuvitukseni heitti kuperkeikkaa. Osallisena varmaan myöskin, että kun minä kaverini rupellamme yhdessä kaikkea tuon kaltaista systeemiä, niin mielikuvituksemme hyrräävät ylikierroksilla
Ja siintä että en kuullut musiikkia en osaa mitään muuta sanoa että olisikohan vaikka kappale ollut vaikka vaihtumassa, joten välissä on tottakai tauko Vaikka meidän talomme on todella vanha, enne sotaa rakennettu, ja pelasimme minun huoneessa jossa on nukkunut sotilaita. silti en usko että jotain oikeaa tapahtui..
Kova mieli olisi koittaa pelailla uudestaan, kunnolla, mutta toisaalta hieman hirvittää kun on
noita juttuja lukenut. Entäs jos jotakin kuitenkin tapahtuu.
Taidampa kuitenkin tyytyä siihen mitä normaalisti teen, eli hiippailen hylätyissä taloissa

ridikulous kirjoitti:Regendos, oletko itse kokeillut spiritismiä? Siinä ei pitäisi olla mitään pelottavaa/vaarallista, koska se ei mielestäsi toimi.

Anteeksi viive.

Ensinnäkin, en ole kokeillut spiritismiä, toimi tai ei, mutta en oman mielenterveyteni vuoksi mene pelaamaan sitä. Minusta tulisi vainoharhainen ja kotiaan pelkäävä ihminen, jos edes kirja putoaisi hyllyltä.

Vai että ihan Juhani.
Tere? Kuka enää nykypäivänä tervehtii niin?
Se oli oikein nätisti HiRa menetelmällä tehty juttu, totta tosiaan...

Aqua vitae kirjoitti:Vai että ihan Juhani.
Tere? Kuka enää nykypäivänä tervehtii niin?

http://paranormaaliblogi.net/foorumi/viewtopic.php?f=22&t=290