En tiedä onko tämä oikeassa paikassa, mutta siirtäkää jos on tarve.

Erityisen erikoinen rituaali suomalaisessa kuolemankulttuurissa on ollut karsikon, eli vainajan viimeisen matkan varrelle puuhun tehdyn merkin, teko kuolleelle. Ikimännyn kylkeen pilkalla lyödyn karsikon, johon vuoltiin vainajan nimikirjaimet ja vuosiluku, uskottiin estävän vainajan paluu haudan takaa kummittelemaan. Pyhän karsikkopetäjän voisi siis ajatella toimineen kuin tuonelan portinvartijana, joka viestitti haudasta karanneelle vainajalle, että tämän piti mennä takaisin. Karsikkopetäjä siis osoitti tässä tapauksessa vainajalle kielletyn rajan.

Lisätietoa:
Harva, Uno, Suomalaisten muinaisusko. Porvoo: WSOY, 1948
Lounema, Risto, Suomen kansan pyhät paikat. Hämeenlinna: Karisto, 2003

En ole kuullutkaan?

viltsu, eikös tuo kommentti ole aika turhanpäiväinen? Tuskin monikaan on kuullut parafoorumin aiheista, mutta ei siitä tarvitse erikseen mainita. Ja moderaattori jälleen valittaa, mutta minkäs teet. Olen pirullinen perfektionisti.

Olen saanut sellaisen käsityksen, että Suomalaisilla on ennenvanhaa ollut aikapaljonkin uskomusta kummituksiin. Kiinnostaisi hirveästi tietää, minkälaisista kummituksista siihenaikaan on ollut puhetta ja miten niitä on vältelty. Tämä on yksi aika kiintoisa metodi.

En minäkään muuta kuin tuon kirjoista lukemani. Olisi kiva, jos joku tietäisi enemmän, esimerkiksi siitä mitä muita tapoja oli.

Noita karsikkopetäjiä löytyy vielä nykyäänkin ainakin Itä-Suomesta. Pohjois-Karjalassa olen itse pari nähnyt, yhdessä niistä taisi olla viimeinen merkintä vielä 1900-luvun puolelta.

Onko tästä mitään linkkejä ??

en oo kyllä minäkään kuullut tästä