Hammastikkukin on jo kova tavoite alkuun. Suosittelen kyllä ihan tuon pinwheelin rakentamaan, jos tosissaan meinaat kokeilla, koska sen kanssa homma ei ole ollenkaan mahdoton. Senhän takia niin harva tämän taidon hallitsee kun yritetään liikuttaa 'surkastuneella lihaksella' isoja vastuksia.. vaikka ei hammastikku isolta tunnukkaan, niin siinä on kitkaa varmaankin satoja kertoja enemmän mitä pinwheelissä. Sen jälkeen kun pinwheel liikkuu ihan miten tykkää, ja halutessa voi suuntaakin vaihtaa yms. niin sitten voi siirtyä johonkin hammastikun/kynän kaltaiseen..
Ei tietysti ole mahdoton homma ole suoraan aloittaa tuollakaan, mutta voisin kuvitella että kestää niin pitkään tuloksien saanti että hommaan kerkeää täysin turhaantua ennenkuin mitään kerkeää näkemäänkään.
Elikkä pinwheel on tuon näköinen tekele (googlettamalla kaivoin ekan mikä löyty):
http://www.youtube.com/watch?v=KMbLljqMq1I Eli tuosta ei hirveän hyvin näy, mutta siis neliön muotoon leikelty paperi (folio on vielä helpompi liikuttaa), joka taitellaan kulmasta kulmaan, että saadaan tuon muotoiseksi mitä tuossakin näkyy. Sitten tämä värkki viritetään neulan tai vastaavan päälle keskikohdastaan. Sitten vain tarkistamaan ettei huoneessa ole mitään vetoa ja että hengität sillälailla että hengitys ei heiluta tekelettä. (Eron huomaa helposti milloin kyse on hengityksestä ja milloin PKsta, hengittämällä keinuu, PKlla pyörii.. tosin alussa keinuileekin kun ei hallitse vielä suuntaa yhtään).
Pinwheelin kun olet saanut tehtyä niin sitten pääsetkin itse asiaan, liikuttamiseen. Moni luulee että esineiden liikutteluun pitää keskittyä kauheana ja karjua mielessään (LIIKU!! LIIKU!!) niin että suonet pullottaa ohimoissa. (no, poikkeuksena, muistaakseni venäjällä oli naisihminen joka osasi liikuttaa ihan isojakin esineitä, mutta juuri tuollalailla väkipakolla, tämä rasitti kehoa niin kovasti että nainen kuoli melko nuorena, ilmeisesti tästä syystä.) No, keskittyminen on siis oleellista, mutta kyseessä on sellainen pehmeä keskittyminen. Katsele pinwheeliä, yritä saada siihen yhteys, kuvittele mielessäsi miltä paperi/folio tuntuisi, maistuisi, haisisi, kuulostaisi liikkuessan.. koita saada yhteys. Tee tämä ja unohda sitten koko homma (tai jos yhteys muodostuu niin pidä siitä kiinni).. jos et saa yhteyttä niin elä välitä, kyllä se ajanmyötä tulee. Sitten ikäänkuin unohdu tuijjottamaan tekelettä.. pehmeästi. Ei haittaa jos silmistä häviää kohdennus, jatkat vain tätä ja et mieti mitään samalla. Periaatteessä tuo on kaikki mitä tarvitaan.
Mitä olen taas lukenut juttuja niin osa saa homman toimimaan paremmin omaksumalla iloisen ja odottavan mielentilan katsoessa tekelettä.. eli vähän niinkuin seuraisit koiran leikkivän, odotat iloisesti "tietäen" että se liikkuu ja 'leikkii' ihan kohta. Kannattaa kokeilla mikä tuntuu luontevimmalta. Itsellä tuo nollataulumöllötys on toiminut ihan parhaiten. Monet kerrat tekele lähtee pyörimään, juuri siinä rajalla kun 'unohtaa' koko pinwheelin ja juuri ennenkun vaipuu haaveilemaan jostain muusta.
Sitten vähän varoituksia, psipogin mukaan tällainen harjoittelu laskee potassium tasoja, ja jos yhtäjaksoisesti yrittää kovasti tätä hommaa liian pitkään niin luvassa on päänsärkyjä, tärinöitä yms muuta epämiellyttävää. Jopa siellä peloteltiin että kuolemanvaarakin on jos ihan älyttömiä määriä tätä treenailee kerralla. Näiden paikkansapitävyydestä ei ole itsellä muuta todisteita kun pään olen kipeäksi saanut muutamaan otteeseen. Eli päivässään ei kannata yli 1h mittaisia treenisessioita pitää, max 2 kertaa päivässä (noin muistaakseni psipogin mukaan). Ja vielä sellainen juttu, että jos rupeat turhautumaan kun "se "#%¤¤ ei liiku!" niin lopeta homma siihen, turhautumisen jälkeen onnistumistodennäköisyys tippuu nollaan. Jatka seuraavana päivänä tai myöhemmin.
Ja homma näyttää tosiaan samalta kun tuossa youtubevideossa, sitten kun homman rupeaa haldaamaan melko hyvin. Tuo käsien ympärillä pitäminen ei ole pakollista. Toisilla homma vaan toimii helpommin jos pitää käsiä tekeleen ympärillä. Kannattaa kokeilla myös että pitää vain jompaa kumpaa kättä. Olen kyllä pyöritellyt vehjettä huoneen toisesta nurkasta tuijjottamalla sitä pahasti, joten kädet/matka ei ole oleellinen tekijä, todennäköisesti enemmänkin psyykkinen helpotus.
Suurin vaikeus tässä on se, että PKta pitää mahdottomana, joten alitajunta taistelee tätä vastaan. Sen huomaa alussa tosi hyvin kun saa itsensä huijjattua hetkeksi että tämä on ihan luonnollista, ja pinwheel liikahtaa sentin pari, niin alitajunta iskee takaisin tyyliin "That didn't happen!" ja liikuttaa pinwheelin takaisin lähtökohtaan nopeasti ja pysäyttä sen siihen. Eli tuokin on hyvä tietää harjoittelu aloittaessa.
Ja sellainenkin pitää tähän mainita, että tuon homman näkeminen helpottaa hommaa tosi paljon. Siis jos jonkun muun näkee sen tekevän. Tyyppi jolta tämän näin eka kertaa oli harjoitellut viikkoja ennenkun sai liikkumaan, minä kun näin hommelin niin sain pientä liikettä melko äkkiä. Ja eräs jolle tuon näytin sai liikkumaan sen samantien ja ihmetteli että eihän tuossa mitään ole.. (tosin yritti myöhemmin yksin niin ei enää onnistunut.)
Äts, sori, tuli vähän pitkä selostus. Kysy jos jäi epäselvää. En ihan romaaniksi kehtaa tätä jatkaa niin jaksaa (ehkä) joku lukeakin.
Toivottavasti tästä oli apua.