Kysymykseen vastaaminen itsemurhan oikeutuksesta/vääryydestä ei mielestäni ole uskonnollisilla dogmeilla perusteltavissa.
Uskonnot ovat toki tarpeellisia, niin kauan kun uskonnon ydinsanomana olevat asiat, kuten ihmisten tasa-arvoisuus,tee-muille-kuten-haluaisit-itsellesi-tehtävän-ajattelu yleisen humaaniuden nimissä, positiiviseen lopputulokseen tähdäten on uskonnon hallitsevana ominaisuutena. Päinvastaisena toimintana uskonnoissa näen juuri tämän retorisen, ulkoluetun, dogmaattisen suhtautumistavan elämään ja sen ilmiöihin.
Jumala-käsitteen personoiminen ihmisen kaltaiseksi on mielestäni vain ihmisen egosentrisyyden tuote.
Jumala on kutistettu eksponoiduksi egomaniasta kärsiväksi ihmishahmoksi.
Surullista.
Pitäisi mieluummin yrittää löytää Jumaluuden kipinä(esim. syvä myötätunto) omasta itsestään eikä niistä homeisista opuksista tai egojensa sokaisemien saarnaajien julistuksista, jossa jumala on saavuttamaton,tuomitseva,armoton itsekeskeinen ego, saarnaajien,pappien,imaamien,herraties-minkä-suur-lohikäärmeiden luoma kuva.
Jopen sanoin- "Aatteleppa ite"
Pari tuttua ihmistä on mennyt oman käden kautta; mikä minä tai kukaan heitä on tuomitsemaan.
Luulen että he tulevat tekemään sen itse.
Itsekkin olen kokenut varjon siinä missä valonkin, ja huomannut elämän olevan sitä, kumpaan huomionsa enemmän kiinnittää.
Yksinkertainen asia joka on yllättävän vaikea sisäistää.
Pyydän anteeksi,jos kirjoittamani ärsyttää, mutta henk.koht. näen kiihkomielisen, kapean, tiettyihin muotoihin kutistetun henkisyyden yhdeksi suurimmista syistä ihmisten välisiin konflikteihin.
Valoa!
t.immo