Uskon, että jokaisella on se suojelusenkeli/henkiopas/omantunnon ääni (miten sen haluaakaan nähdä), myös skitsofreenikoilla. On oma asia, että haluaako sitä kuunnella tai, että haluaako sen nähdä ulkopuolisena vai sisäisenä. Joillekkin se voi olla vain oma tunne/ääni, joillekkin taas näkymättömän kaverin ääni ja joillekkin henkiopaan/enkelin ääni. Ihmisethän puhuvat itselleen kokoajan ja päänsisäistä keskustelua käydään n. 50000 kertaa päivässä, jotenka jos pään sisäisen keskustelun takia pitäisi leimata hulluksi, niin mielisairaalassa olisi 99,99% ihmisistä.
"Ompas tämä leipä hyvää", "Laitampas koneen päälle", "En ole samaa mieltä", "Mitä jos tiputankin vahingossa voin", "En taaskaan osannut", "Hyvä minä"...
Näistä omista pään sisäisistä äänistä kannattaa kuitenkin erottaa ego, joka on se joka väittää, että "en ole jonkin arvoinen" tai, että "minun pitää tehdä jotain miellyttääkseni muita". Ego johtaa omasta sisäisestä oikeasta itsestä pois ja voi lopulta johtaa vahvempaan minuuteen, jos egon oppii erottamaan ja ohjaamaan taustalle. Toisinsanoen joillekkin tämä henkiopas voi olla ihan oman itsensä ääni, joka ajattelee omaa parasta (siis päinvastainen kuin ego). Suosittelen siis sinuakin Regendos kuuntelemaan sitä oman tunnon ääntä, jos haluat sitä vaikka sillä kategorioinnilla kutsua.