

 Aivan samoin tunnen kuormituksen esim. tavattoman kauniin luonnon ympäröidessä; kauneus kuormittaa niin, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa ja on pakko päästä pois. Niin, että on meitä kyllä moneksi. Meitäkin.
 Aivan samoin tunnen kuormituksen esim. tavattoman kauniin luonnon ympäröidessä; kauneus kuormittaa niin, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa ja on pakko päästä pois. Niin, että on meitä kyllä moneksi. Meitäkin.Teresia_ kirjoitti:Joku mainitsi täällä joskus, jonkun toisen käytyä auraluennassa, joka suoritettiin silmät kiinni, että kyseessä olisi ollut synesteetikkojen suorittama auraluenta... Itse saan tietoa, värejä jne. ihmisistä juurikin noin. Jostain syystä joskus näen näitä väriauroja osittain (enimmäkseen pojan kohdalla), mutta enimmäkseen en mitään. Olen muutenkin enemmän selväkuuloinen kuin -näköinen. Olen hirvittävän valoherkkä sen lisäksi, että olen muutoinkin tavattoman herkkä, ja jos alkaisin nähdä vielä värejä ihmisten ympärillä, niin en tiedä, miten jaksaisin olla yhtään missään. Joskus tuntuu täysin pimeässä huoneessakin, että silmiin tulee liikaa valoa.Aivan samoin tunnen kuormituksen esim. tavattoman kauniin luonnon ympäröidessä; kauneus kuormittaa niin, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa ja on pakko päästä pois. Niin, että on meitä kyllä moneksi. Meitäkin.
 . Myös sellaista sähkönsinistä auraa olen nähnyt sekä parin ihmisen yhteydessä että ihan itsekseen.. Tai no ei tietysti itsekseen, mutta ilman silmin havaittavaa lähdettä. Valopisteitä, sähkönsinisen ja rubiininpunaisen. Nuo yhdistän enkeleihin, nuo valopisteet.. Eräässä henkilössä taasen tuo sähkönsininen tai mikä se nyt onkaan vaikuttaisi olevan miltei aina läsnä oleva.. noh, aura. Myös kultaisen/ keltaisen auran olen nähnyt. Helposti ne jää tajuamatta, jos ei niitä silmä tai aivo rekisteröi (ärsyttävä sana, mutta käytetään nyt).
 . Myös sellaista sähkönsinistä auraa olen nähnyt sekä parin ihmisen yhteydessä että ihan itsekseen.. Tai no ei tietysti itsekseen, mutta ilman silmin havaittavaa lähdettä. Valopisteitä, sähkönsinisen ja rubiininpunaisen. Nuo yhdistän enkeleihin, nuo valopisteet.. Eräässä henkilössä taasen tuo sähkönsininen tai mikä se nyt onkaan vaikuttaisi olevan miltei aina läsnä oleva.. noh, aura. Myös kultaisen/ keltaisen auran olen nähnyt. Helposti ne jää tajuamatta, jos ei niitä silmä tai aivo rekisteröi (ärsyttävä sana, mutta käytetään nyt).portinetsija197 kirjoitti:Minä olen nähnyt auroja pimeässäkin. Kirkkaudessa ei vaikuttaisi olevan suurtakaan eroa valoisassa tilanteessa nähtyihin kun aurojen voimakkuus vaihtelee muutenkin kohteen mukaan.
Palaa sivulle “Parapsykologia”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa