ViestiKirjoittaja Aqua vitae » 14 Syys 2009, 22:23
Mnjaa. Tasapaino ekosysteemissä on kyllä ihan objektiivinen käsite, jos halutaan oikeasti asiasta tieteellisesti puhua :] Siinä ei ole mitään subjektiivista.
Puhutaan käsitteestä nimeltä evolutiivisesti stabiili strategia (ESS) jossa joko
a) saman lajin sisällä tapahtuva tasapaino ilmenee yksittäisten itsekkäiden yksilöiden toiminnasta/-ssa
b) eri lajien yksilöiden keskinäinen kanssakäyminen on molempien itsekkäiden tarkoitusperien tuottamaa tasapainoa.
Lositava esimerkki tämä kärpäs-hämähäkki dilemma. Jos hämähäkkien kokonaispopulaatio kasvaa suunnattomasti kärpäsyhdyskuntaan nähden, siitä kärsivät ensi kädessä kärpäset, sen jälkeen itse hämähäkit. Tällainen populaation heilahtelu ei auta kumpaakaan.
Siksi hämähäkkien evolutiivisesti stabiili strategia ON pysyä suht kompakteissa väkiluvuissa. Tämä on evoluution tuottama oikku ja se on jalostunut sen kautta aika pitkälle.
Tällaista tasapainoa toki on.
Mutta yleensä luonnossa ei ole tai se ei "pyri" tasapainoisuuteen. Päin vastoin. Kaikki yksilöt ekosysteemissä ovat itsekkäitä. Kaikki pyrkivät omaan parhaaseen menestykseensä.
Tässä vaiheessa kuvioon astuvat loiset, huijarit, murhaajat ja näennäinen altruismi.
Annanpas esimerkkejä kustakin.
Loiset nimittäin ovat evoluution pitkälle kehittämiä hyväksikäyttökoneita. Erilaiset toisten ravinnon varastavat kasvit olisivat loistava esimerkki tähänkin, mutta haluan nyt kääntää aivojen stimuloinnin suuremmalle volalle ja antaa paljon mielenkiintoisemman esimerkin.
On olemassa eräs loinen. Pikkumaksamato (Dicrocelium dendriticum). Tämän madon täytyy päästä (tiettyjen evolutiivisten oikkujen takia) aina lehmän tai lampaan mahalaukkuun viedäkseen lisääntymissyklinsä loppuun.
Mitä tämä mato siis tekee: Se munii munansa muurahaisen sisään. Aivan. Munista kuoriutuvat madot osaavat käskyttää muurahaisen aivoja. Madot "ohjelmoivat" muurahaisen aivot niin, että se yrittää kiivetä yhä korkeammalle ruohonvarsia, näin parantaen mahdollisuuksiaan tulla lehmän/lampaan syödyksi.
Tässä oli madon ultimate motiivi.
Tutkijoilla oli monta kertaa otsa hiessä selvittäessään miksi he näkivät muurahaisia yrittämässä loputtomasti kiivetä yhtä ruohonkortta ylemmäs ja ylemmäs. Aina pudotessaan se lähti uudestaan liikkeelle.
Muurahainen ei hyödy tästä mitään. Voimme bullshitata täysin minkäänlaisen tasapainon missään vaiheessa.
(Kiehtova sinänsä tämä kaikkitietävän Jumalan luomus.)
Huijareista ei tarvitse varmasti paljoa selittää. Riittää varmasti, että mainitsen sanan KÄKI. Lintuemo ei erota käenpoikasta omastaan. On havaittavissa, että evoluutio on yrittänyt korjata tätä kauheaa virhettä, mutta käen evolutiivinen edistys on huijariasemassaan aina edellä.
Arvaapas millä lintulajeilla on tarkin näkö (lue pois kotkat/haukat yms. korkean etäisyyden saalistajat)? No juuri niillä, joita käki yrittää aina harhauttaa. Evoluutio yrittää aina auttaa lintuemoa tunnistamaan huijarit, mutta käki on taas edellä ja se näyttää joka sukupolvi (no melkein ainakin) aina vähän enemmän (lintuemon mielestä) lintuemon omalta poikaselta.
Jonkinlainen tasapainollinen kilpailu on ehkä havaittavissa, mutta syvempää tasapainoa tässä ei todellakaan ole. Lintuemo tulee aina hyväksikäytetyksi.
Murhaajat.
Todella, luonto ei ole aina kovinkaan kaunis.
Hunajaopas on eräs lintulaji (hurmaava nimi, eikö?), joka syntyy murhaajaksi. Kirjaimellisesti.
Se käyttäytyy kuten käki, (munii toisten lintujen pesiin) mutta vie brutaaliuden vielä yhden askeleen pidemmälle. Evoluutio pitää huolen, että se kykenee kuoriutumaan aina hiukan ennen muita vieraan emon poikasia. Evoluutio on myös pitänyt huolen, että sillä on tarpeeksi terävä ja viikatemainen nokka, että se voi heti noin minuutin sisään omasta kuoriutumisestaan TEURASTAA muut pesässä olevat kuoriutumattomat poikaset.
Tämän se tekee ilman näköaistia, ilman tajua suuntavaistosta tai tilasta. Se on ohjelmoitu seuraavanlaisesti ->
"Aivot! Kun ruumiisi pääsee ulos tuosta kotelostaan ja tuntee (ehkäpä) hapen nokassaan, sinun pitää käskeä sitä heiluttamaan päätään vimmatusti nokka viuhuen."
Toisin ilmaisten, born to kill. (All the wonderful things in this creation of God)
Tasapainoa? Pshh...
Näennäinen altruismi. Tarkoitaapi sitä, että vaikka jonkun eläimen nähdään käyttäytyvän altruistisesti niin sen sisemmän itsekkyyden takia sen huomataan ajavan kiltteydensä alla vain omia etujaan.
Evolutiivisesti stabiilina strategiana tällaisen esimerkin voisi antaa nk. Vangin Dilemma (googlatkaa hyvät ihmiset!), mutta pitäydyn nyt yksinkertaisuuksissa.
Kun apina positaa toisen apinan päänahasta ehkä vaarallista tappavaa tautia levittävän punkin, hän käyttäytyy altruistisesti, koska hän auttaa toista. Tämä on kuitenkin vain näennäistä, sillä apinan pitää olettaa, että hän saa vastaisuudessa sitten tältä auttamaltaan kaverilta apua, kun hän sitä itse tarvitsee.
Jos apina saisi valita ilman uhkaa omasta ahdingosta, hän ilman muuta valitsisi olla auttamatta.
Tässä on nähtävissä eräänlainen tasapaino, pohjautuen tietysti itsekkyyteen. Mutta tämä lukeutuukin ESS:iin, jotka käsittelimme aikasemmin.
Tasapaino luonnossa on vain sitä, kun lajit kilpailevat keskenään saadakseen suurimman osan kaikesta ja se on vain näennäistä.
Kun puhun ajattelun muodoista, tarkoitan erityisesti mielikuvitusta, tulevaisuuden suunnittelemista, edistynyttä päättelykyä , kyvykkyys laskea matematiikkaa jne. Erikoispiirteet.
Eläimillä ei näitä todistetusti ole tähän mennessä havaittu (lukuisista testeistä huolimatta) ja siksi perustanki väitteeni nykyisen tiedon pohjalle. Jos joskus saadaan selville, että vaikkapa porkkanat osaavat laskea 4 neliöjuuren, niin se on hyvä sitten.
Ihminen halajaa taivaalle, koska sieltä näkee enemmän.