ViestiKirjoittaja Hartsa » 01 Kesä 2008, 12:17
Meditointi käsitteenä vaihtelee aika suuresti. Se mikä on meditointia, riippuu paljon siitä miltä kantilta katsoo asiaa. Joidenkin mielestä rukoilu on meditointia, koska siitä keskitytään kovasti yhteen asiaan. Tätä tällä tavalla voit elää vaikka koko päivän meditatiivisessa tilassa, jos et anna mielesi harhailla vaan aina keskityt vain ja ainoastaan siihen mitä olet tekemässä.
Ehkä yleisemmin kuitenkin meditointina pidetään juuri tätä havainnoinnin siirtämistä ulkopuolelta sisäänpäin. Eli mielen hiljentämistä ja aistien ignooraamista. Tavoitteena laajentaa ymmärrystä sisältä ulospäin. Universumi toistaa periaatteessa samaa kaavaa pienestä suureen. Atomissa protonia kiertävät elektronit pyöreitä/ellipsisiä ratoja. Sama kaava toistuu aurinkokunnassa, missä aurinko on protonina ja planeetat elektroneina. Sama toteutuu paikallisgalakseissa ja niin edelleen. Voimme olettaa että sama homma jatkuu aina suurempaan ja suurempaan kontekstiin, kuten myös pienempään. Myös pienempiin hiukkasiin mitä voimme tieteellä vielä havaita. Mutta koska kuvio on sama, niin ymmärtämällä itsemme sisäisesti, opimme samalla ymmärtämään universumin. Ja täten kokemaan valaistumisen.
Mutta koska meditaatio käsitteenä on hyvin laaja, niin siksi myös 'harjoituksia' on erittäin paljon. Joissakin on tietty tavoite tai kaava ja toisissa taas vain hiljennytään. Yhtenä yhteisenä asiana kaikessa (mielestäni) meditaatiossa on se, että keskittymiskyky täytyy olla 100% mukana hommassa. Joten järkevintä onkin aloittaa meditaatioharjoitukset mielen hiljentämisharjoituksilla. On mahdoton keskittyä mihinkään täysin ennen kuin pystyt hiljentämään mielestä alitajuntaisen 'keskustelun & kommentoinnin'.
Joten esimerkiksi kynttilänliekkiin uppoutuminen, seinällä olevan kiinnepisteen tuijotus, ja samalla huomion kiinnittäminen siihen ettei päässä liiku mitään onkin hyvä aloitusharjoitus. Robert Bruce väittää että jos ihminen kykenee pitämään mielen täysin tyhjänä 5 minuuttia, niin tämän jälkeen hommaa pysyy jatkamaan vaikka tunteja. Eli voit mitata vaikka kehitystäsi pitämällä kirjaa ajoista kuinka pitkään mieli pysyy tyhjänä, ilman että edes ajatus'painetta' tulee päähän. Eli tavallaan tunnet kun ajatus on tulossa päähäsi, mutta ei ole muodostunut sanoiksi ja se tuntuu ikäänkuin paineena.. vaikea selittää tunnetta mutta tuon ymmärtää kun kokeilee tyhjentää mieltä. Tosin vaatii hieman harjoittelua että pääsee siihen vaiheeseen, että tuntee tulevassa olevasta ajatuksesta tulevan mietteen ennenkuin se kerkeää muodostua.
"I reject your reality and substitute my own"