WM_ kirjoitti:Mitään ei sentään onneksi kenellekään tapahtunut tuon jälkeen?
Aika oudon kuuloinen tapaus!
WM_ kirjoitti:^Jännä kun hänen lääkäri -ystävänsä ei moista ehdottanut? Tosin ei tuokaan todellakaan huonolta vaihtoehdolta kuulosta.
Aqua vitae kirjoitti: Sama tosiaan pisti silmään, mutta en voi tietää minkälaista keskustelua on ystävysten välillä käyty ja minkälainen tietämys hänellä tosiaan on paniikkikohtauksista, mutta jos noin hyvin lokeroituu oireiden sisään niin minusta tuo lähentelee jo bullseye:ta.

Sentimiento kirjoitti:Aqua vitae kirjoitti: Sama tosiaan pisti silmään, mutta en voi tietää minkälaista keskustelua on ystävysten välillä käyty ja minkälainen tietämys hänellä tosiaan on paniikkikohtauksista, mutta jos noin hyvin lokeroituu oireiden sisään niin minusta tuo lähentelee jo bullseye:ta.
Itsekin ajattelin, että tuo paniikkikohtaus on se oikea selitys, kunnes kyselin ystävältäni asiasta lisää. Hänen mielestään paniikkikohtauksen aikana vahvin tunne on tuo "minä kuolen" ja siihen liittyvä hengenahdistus ja rytmihäiriöt. Missään vaiheessa nämä eivät kuitenkaan kohdallani toteutuneet ja siksi hän oli sitä mieltä ettei se kuulosta todennäköiseltä. Lisäksi kuulemma hengenahdistus kestää usein päiviä. Jos ajattelisin, että tuo hetkellinen tunne vastaisi hengenahdistusta, miksi se menisi ohi kun olen ulkona ja tulisi takaisin vasta kun tulin takaisin samaan paikkaan? Toisaalta taas ihmismieli on niin kummallinen, ettei sitä ikinä voi tietää... Ja ilmeisesti paniikkikohtauksilla voi olla vuosien väli (tietääkö joku asiasta omakohtaisesti?). Toista vastaavaa kohtausta ei ole ollut aiemmin eikä sen jälkeen, joten sitä odotellessa.
Widow kirjoitti:^
^
Älä ole kauhean huolissasi! Mulla on ollut samanlainen "kohtaus", ja ajattelin myös että se TARKOITTAA jotain. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ainakaan kenellekään rakkaimmilleni. Reagoin aivan samoin kuin sinäkin, soittelin muutamat ihmiset läpi. En kuitenkaan laske tunnetta paniikkikohtaukseksi, juurikaan siksi, että siihen ei liittynyt kuoleman pelkoa. Se oli vaan joku outo tila. Kemiat heitteli tai jotain...
 vaikka siis kamalaahan tuo on... Jään seurailemaan tilannetta ja kerron, jos saan joskus diagnoosin tai jotain. Jokin aivokemiallinen häiriöhän se varmaan oli.
  vaikka siis kamalaahan tuo on... Jään seurailemaan tilannetta ja kerron, jos saan joskus diagnoosin tai jotain. Jokin aivokemiallinen häiriöhän se varmaan oli.Sentimiento kirjoitti:Itsekin ajattelin, että tuo paniikkikohtaus on se oikea selitys, kunnes kyselin ystävältäni asiasta lisää. Hänen mielestään paniikkikohtauksen aikana vahvin tunne on tuo "minä kuolen" ja siihen liittyvä hengenahdistus ja rytmihäiriöt. Missään vaiheessa nämä eivät kuitenkaan kohdallani toteutuneet ja siksi hän oli sitä mieltä ettei se kuulosta todennäköiseltä. Lisäksi kuulemma hengenahdistus kestää usein päiviä. Jos ajattelisin, että tuo hetkellinen tunne vastaisi hengenahdistusta, miksi se menisi ohi kun olen ulkona ja tulisi takaisin vasta kun tulin takaisin samaan paikkaan? Toisaalta taas ihmismieli on niin kummallinen, ettei sitä ikinä voi tietää... Ja ilmeisesti paniikkikohtauksilla voi olla vuosien väli (tietääkö joku asiasta omakohtaisesti?). Toista vastaavaa kohtausta ei ole ollut aiemmin eikä sen jälkeen, joten sitä odotellessa.

 
 
 näin unta kummistani josta en aijemmin mitään unta ole nähnyt. tunnelma oli rauhallinen ja mukava unessa (kummini on nainen siis josta näin unta). sitten heräsin ja näin mieheni vieressä pari sekuntia vanhan luisevan vakavan miehen joka tuijotti minua vihaisesti. sitten se hävisi eikä tämä mitään valveunta ollut "näky oli väreissä" silmät oli siniset ja hiukset harmaat... iho kalpea ja muuten ihan ihmisen näköinen eikä kyllä kovinkaan pelottava..
  näin unta kummistani josta en aijemmin mitään unta ole nähnyt. tunnelma oli rauhallinen ja mukava unessa (kummini on nainen siis josta näin unta). sitten heräsin ja näin mieheni vieressä pari sekuntia vanhan luisevan vakavan miehen joka tuijotti minua vihaisesti. sitten se hävisi eikä tämä mitään valveunta ollut "näky oli väreissä" silmät oli siniset ja hiukset harmaat... iho kalpea ja muuten ihan ihmisen näköinen eikä kyllä kovinkaan pelottava..
Wespa kirjoitti:Tänään kävellessä näytti kuin tie olisi alkanut imeytymään minua kohti. Vähän ajan päästä taas näytti siltä kuin tie olisi ollut normaalia kapeampi. Aika ovela kokemus, oli sitten jonkin sortin illuusio tai ei. Vähän kyllä repesin.
Kirjoitin aluksi siis viestiä kännykkääni kävellessä jonka jälkeen siirsin katseeni takaisin tiehen jolloin tuo jonkin aikaa kestävä tapahtuma alkoi.
Mielenkiintoinen kokemuksena ainakin.

Palaa sivulle “Epätavalliset kokemukset ja havainnot”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa