Ajattelinpa tässä nyt esitellä teille tällaisen suomalaisen kansanuskon helmen, josta toivoisin lisätietoja jos jollain sellaisia on. en tiedä pitäisikö tämä laittaa tuonne kummitusosastolle vai tänne... En usko tällaisten olentojen olemassaoloon, mutta lisätarinat kyseisestä oliosta olisivat mukavia. Tämä olento oli minulle täysin tuntematon, kunnes törmäsin tähän uskomukseen yllättävässä paikassa. Jos siis joku tietää jotain, mitä tässä ei ole, kertokaa ihmeessä.
Ihtiriekko, saamelaisessa kansanuskossa Isseriekko, on muinaisten suomalaisten uskomusten mukaan siunaamatta, kastamatta tai väärään paikkaan haudatun lapsen tai sikiön kummitus. Ihtiriekko oli usein äpärälapsi, jonka äiti salasi, antaen jonkin puoskarin abortoida lapsen tai surmasi sen tai jätti sen kuolemaan turvatakseen maineensa neitsyenä ja samalla oman aviokelpoisuutensa. Jossain pän Suomea, muistaaksen maan itäosissa, liekkiö on tarkoittanut samaa olentoa, tosin muualla suomessa liekkiö on aivan erilainen sielu.
Sana on johdannainen Itsesielusta, joka on yksi saamelaisten kansanuskon kolmesta sielutyypistä. He uskoivat, että jos lapsen tappaa tai sen hautaa väärin, sen itsesielu jää maan päälle niin kauaksi aikaa, kun lapsi olisi elänyt jos hänelle olisi annettu mahdollisuus normaaliin elämään. Isseriekko parkuu ja itkee surkeana sen paikan kohdalla, johon sen ruumis on haudattu, mutta se saattoi perimätiedon mukaan myös seurailla ihmisiä. Useimmat vain kuulivat sen valittavan äänen, mutta jos ihmisellä oli erityisiä näkijän ominaisuuksia, hän saattoi nähdä valkean linnunhahmon. Isseriekon valituksen sai vaikenemaan kaivamalla ruumiin ylös ja hautaamalla sen oikein (ts. kirkkomaahan papin siunauksen jälkeen), tai tarinoiden joissain versioissa siunaamalla sen tai paljastamalla lapsen äidin. Yleensä Isseriekko huuteli tarinoiden mukaan talon pihapiirissä tai tunkion tai suon läheisyydessä, sillä tällaisiin paikkoihin ruumiit usein päätyivät. Joissain päin Suomea Isseriekko saattoi esiintyä myös suolla ns. virvatulena. Helsingin yliopiston erään teologian tohtorin mukaan eräs kansanperinnearkistoon haastateltu muisti äitinsä nähneen kerran Isseriekon tunkion päällä ja toisen kerran erään talon ikkunalaudalla, ikkunan sisäpuolella. Niin tunkiosta kuin talon lattian altakin oli kaivettu esiin vauvan ruumis. Sinä aikana Isseriekkohavainnot otettiin kylillä hyvin vakavasti. Nainen oli haastatteluhetkellä, muistaakseni 60-luvulla, yli 90-vuotias ja nämä tapahtumat olivat hänen lapsuudestaan.
Itse törmäsin tällaiseen uskomukseen arkistossa papereita lueskellessani. Erään kylän (Keski-Pohjanmaalla) tuomiokirjoja lueskellessani tutustuin tapaukseen, (tapahtunut 1800-luvun puolivälin tietämissä) jossa erään talon likapyykkien seasta oli kantautunut voimakasta hajua. Hajun lähde paljastui jo pitkälle edenneessä mätänemistilassa olevaksi vauvan ruumiiksi. Talon väen haastattelu ja kuulustelut johtivat tunnustukseen. Eräs piika myönsi synnyttäneensä kaikessa hiljaisuudessa äpärän, joka oli eloton jo syntyessään. Eräs toinen palvelusväkeen kuulunut nainen vahvisti tämän. Piika oli onnistunut salaamaan raskauden muilta, helppoa sen ajan hameilla. Piika vakuutteli kyynelissä, että hänen ainoa tarkoituksensa oli ollut odottaa sen aikaa, että hän pääsisi käymään kotipitäjässään, jossa hän olisi haudannut vauvan asianmukaisesti. Hän pelkäsi työpaikan menetyksen lisäksi myös sitä, että jos hän olisi salaa haudannut lapsen, siitä olisi tullut Ihtiriekko, jota hän ei toki halunnut. Piika sai sakot, työpaikan menetyksestä ei ollut merkintää.
Lähteenä tässä tekstissä olen käyttänyt tuomiokirjan lisäksi "uskontotieteen perusteet" -luentosarjan materiaaleja.