Poltergeist eli räyhähenki- tapauksia on myös melko hyvin dokumentoitu. Katolisen kirkon piirissä on vieläkin käytössä manausrituaali, jolla näitä riivaajina pidettyjä henkiä yritetään karkoittaa. Parapsykologia on yrittänyt selittää ilmiötä mm. psykokinesialla. Erään teorian mukaan jonkun – tavallisesti murrosikäisen nuoren – sisäiset ristiriidat saisivat jotenkin aikaan erilaisia ääniä, kolinaa, esineiden liikkumista ja rikkoutumista. Teorian heikkous on siinä, että toistaiseksi ei ole kiistatonta näyttöä psykokinesiana tunnetun ilmiön olemassaolosta. Koetilanteissa, jotka nekin ovat kiistanalaisia, on saatu liikkumaan vain mitättömän pieniä tai keveitä esineitä. Tosin väitetään joissakin kokeissa esineiden jopa siirtyneen tuntemattomalla tavalla toiseen huoneeseen. Poltergeist- tapauksissa ovat kuitenkin liikkuneet raskaatkin huonekalut, kuten kaapit ja vuoteet, esineet ovat lentäneet ilmassa mutkitellen ja väistellen ja mm. vettä on tullut selittämättömistä syistä ja paikoista.

Vuonna 1990 Yorkshiren tyttökoulussa oli räyhähenki seurannut erästä tyttöä kolistellen äänekkäästi, sammutellen valoja, heitellen kirjoja ja muita esineitä ja kiskonut vuodevaatteet tytön yltä tämän nukkuessa. Koska muutkin tytöt kuulivat tämän mellastelun aikaansaaman paukeen ja kolinan, he ryhtyivät henkilökunnan kanssa vartioimaan, nähdäkseen, oliko ilmiölle luonnollista selitystä. Mitään ei nähty. Lopulta kutsuttiin pappi apuun, hän suoritti menonsa ja räyhähenki katosi. Rosenheimissa etelä- Saksassa räyhähenki aiheutti sekasortoa erään lakimiehen toimistossa hyökkäämällä puhelimen ja toimistokoneiden kimppuun, räjäytellen sähkölamppuja, vetäen auki laatikoita ja kääntäen loisteputkia kannoissaan. Birminghamissa kokonainen katu, Thornton Road, joutui kiviä viskelevän poltergeistin kohteeksi. Se rikkoi kadun varrella olevia ikkunoita yli kuukauden ajan, eikä jatkuva poliisivalvonta pystynyt löytämään asiaan mitään järjellistä selitystä.

Eräs tunnetuimmista poltergeist-tapauksista on mm. Manaaja-elokuvalle aiheen antanut tapahtumasarja Daly Cityssä, Kaliforniassa vuodelta 1972. Talossa lenteli esineitä , asukkaita saatettiin kuristaa tai vääntää heidän käsivarsiaan selän taakse. Kun tätä oli kestänyt melkein kaksi vuotta, pariskunta kääntyi viimein pastori Patzeltin puoleen, joka suoritti manaamisrituaalin, jonka jälkeen ilmiöt vähitellen lakkasivat. Elokuvassa päähenkilönä oli teini-ikäinen tyttö, mutta todellisuudessa kyseessä oli nuori pariskunta, jolla oli vastasyntynyt lapsi.

Manaaja- elokuva ilmeisesti hyödynsi myös toista tunnettua, Matthew Manningin tapausta vuodelta 1967. Häiriöt alkoivat vaivihkaa Matthewin olllessa 11 vuoden ikäinen. Kevyehköjä esineitä alkoi siirtyillä epätavallisiin paikkoihin kenekään näkemättä, jolloin tietysti epäiltiin lasten olleen asialla. Lapset kuitenkin vakuuttivat syyttömyyttään. Omituiset tapahtumat jatkuivat, ja lopulta perheen isä ilmoitti asiasta poliisille. Poliisi kehoitti kääntymään Psyykkisen tutkimusseuran puoleen, joka alkoikin tutkia asiaa. Häiriöt jatkuivat ja pahenivat. Isoja huonekaluja alkoi siirtyä paikoiltaan ja kaatuilla. Matthewin sänky alkoi täristä ja nousi ylös lattiasta siirtyen sitten huoneen toiseen nurkkaan. Matthew oli suunniltaan pelosta ja meni vanhempiensa huoneeseen nukkumaan. Aamulla koko talo oli kuin pommin jäljiltä. Sama toistui monena päivänä, lisäksi lattialle ilmestyi vesilammikoita ja seinille töherryksiä. Esineitä lenteli ilmassa tehden jopa 90 asteen suunnanmuutoksia kesken lennon. Mellastelu lakkasi vähitellen Matthewin pantua merkille, että hänen keskittymisensä piirtämiseen tai automaattikirjoituksen harjoitteluun hillitsi räyhähenkeä ja piti lopulta sen poissa.

Vastaavia dokumentoituja tapauksia tunnetaan muitakin viime vuosikymmeniltä. Eräs merkillisimmistä tapahtui Massachusettsissa asuvalle Martinin perheelle vuonna 1963. Eri paikoista talon seiniä alkoi kuulua poksahteluja ja suihkuta sisään vesiryöppyjä. Ne kestivät yleensä parikymmentä sekuntia ja toistuivat noin neljännestunnin välein. Lopulta koko talo oli niin veden vallassa, että perhe joutui muuttamaan Martinin äidin luo. Pian myös tämän talon viisi huonetta olivat veden vallassa. Palokunta tutki talon, mutta putkistosta ei löytynyt vuotokohtia. Vuodot kuitenkin jatkuivat, kerran jopa apulaissheriffin ollessa paikalla. Martin halusi säästää äitiään enemmiltä vahingoilta ja palasi perheineen takaisin kotiinsa. Sen päävesijohto suljettiin ja putkisto tyhjennettiin, mutta ’aavesuihkut’ jatkuivat entiseen tapaan. Martinit joutuivat jälleen muuttamaan asuntoa, mutta vielä sinnekin vesiryöppyjen aiheuttaja seurasi heitä. Aikanaan ne kuitenkin loppuivat, mutta arvoitukseksi jäi miksi ne loppuivat ja mikä ne aiheutti.

Lähde: http://www.netikka.net/mpeltonen/rajaind.htm

Aiheeseen liittyvä video:
Enfieldin Poltergeist