Nyt on aika taas potkaista uusia kokemuksia ilmoille ja onhan niitä taas pyydettykkin. Pitäisi varmaan tehdä jatkossa vaikka niin, että joka maanantai julkaisisin kokemuksia, niin olisi niille joku selvä viikonpäivä.

girls2 kirjoitti:

Olin kesällä kaverini luona yötä. Kaverillani on todella iso talo, jopa kolme kerrosta, yläkerta, alakerta ja kellari. Olimme silloin 11-vuotiaita. Kello oli yksi yöllä ja oli ukkonen. Pelkään ukkosta joten ei tullut uni. Minulla oli yövalo päällä sillä en muuten saanut unta. Vain kaverini isosisko ja minä valvoimme, kun taas kaverini veti sikeitä unia. Yövaloni sammui ja samalla keskikerroksessa tuli hiljaista. Päättelin, että kyseessä oli sähkökatkos. He olivat vasta muuttaneet ja talossa kaikui. Kuulin askelia, enkä nähnyt Sandraa (kaverin siskoa) missään. Aluksi ajattelin, että Sandra oli mennyt vessaan, siitähän ne askeleet kuuluivat. Salama iski ja minua pelotti. Kuulin kaikuja ja kuiskauksia tietokonehuoneesta, näin tumman hahmon peilin kautta ja säikähdin kauheasti. Juoksin makuuhuoneeseen vavisten.

Raili kirjoitti:

Enkeli sanoi minulle ”Älä pelkää minä pidän sinusta huolen”.
Olin tuolloin juuri muuttanut pois kotoa ja aloittelin omaa elämää.

Myöhemmin minulla oli ruumiistapoistumiskokemus, olin silloin nuori aviovaimo.

Erilaisia ilmiöitä on sattunut koko elämäni ajan, mutta ne kaikki ovat olleet myönteisiä ja parhaakseni. Mm. unessa nähtyjä numeroita jotka myöhemmin selvisivät virsiksi joissa annettiin lohtua ja neuvoja, kun ei itse jaksanut uskoa, että selviäisi. Paljon, paljon muuta joista nyt en kirjoita on myös tapahtunut. Jumala, Jeesus, Pyhähenki ja Enkeli ovat kaikki tulleet elämääni todellisina. Emme ole yksin, paljon on näkyvää ja näkymätöntä ympärillämme. Meitä autetaan. Muistakaa KIITOKSEN kanssa PYYTÄÄ.

Noname kirjoitti:

Olin kerran ystäväni luona. Menimme ulos ja olimme siellä jonkin aikaa. Pian näimme taivaalla vähän kauempana valkoisen ”jutun”. Se oli jotenkin ’kulmikas’. Vähän kuin auto sivulta päin. Se liikkui aika hiljaa, eikä siitä kuulunut mitään ääntä. Se ei voinut olla lentokone, koska se meni niin hiljaista vauhtia. Eikä helikopteri, koska niistä kuuluu ääntä. Se oli siis valkoinen, lensi hiljaa ja oli auton mallinen sivusta. Käänsimme päämme vähäksi aikaa ja kun katsoimme uudestaan, se meni hieman nopeampaa. Harmi, että meillä ei ollut kameraa mukana, niin olisimme nähneet sen ainakin lähempää.

Tino kirjoitti:

Tämä juttu tapahtui torstaina, (viesti lähetetty 26.4.2008) kun olin välitunnilla. Huomasin kaverini kanssa mitä (kaikki) oppilaat katsoivat. Hornetti lensi koulun yläpuolella. Kun katsoin sitä, siihen ilmestyi jokin outo ufo! Aluksi luulin sen olevan hornetin palanen. Seuraavana päivänä lehdessä luki siitä hornettijutusta, joku oli soittanut hätänumeroon: ”lentokone putoaa maahan”. Lennosto sanoi, että se osa ei ollut hornetista. Siihen oli ilmestyt outo ufo, josta he eivät tienneet mitään. Jos ette usko, kysykää Siilinjärven ala-asteen oppilaita: noin 500 oppilasta + opettajat. Jotkut väittivät sen olevan heijastus, mutta sitä se ei ollut.

Nimetön tyyppi kirjoitti:

Tämä tapahtui jonkin aikaa sitten. Kuuntelin radiota ja luin kirjaa rauhassa sängylläni. Yhtäkkiä radio alkoi rätisemään ja tulostin ”sekosi”. Se alkoi raksuttamaan aivan, kuin tulostaisi jotain ja piti muutakin meteliä. Radion rätinä ja tulostimen raksutus kesti noin minuutin. Sitten yhtäkkiä radio alkoi taas toimimaan, ja tulostin lakkasi metelöimästä. Tämä nyt ei ollut niin kovin pelottavaa, mutta jos se olisi tapahtunut illalla, kyllä olisi pelottanut. Tai kyllähän tuo nyt vähän ”pelotti”.

MoiioM kirjoitti:

Tämä on jollain lailla outoa, koska nämä ovat tapahtuneet koulussani, mutta on näitä enemmänkin, kerron kuitenkin vain kaksi.

Koulussamme ei ollut sinä päivänä muita, kuin meidän luokkalaisemme. Koulumme on aika vanha… Pääsimme kotiin, eikä käytävällä ollut muita, kun laitoin kenkiä jalkaani. Koulussamme on tietenkin poikien- ja tyttöjenvessat erikseen. Vessoissa on kaksi WC-koppia, joiden ovet narahtavat aina, kun ne (sen) aukaisee. Kun sidoin kengännauhojani, kuulin vessasta, kun ovi narahti, eli ihan kuin joku tulisi vessasta ulos. Jäin viivyttelemään käytävään nähdäkseni, olisiko vessasta tulija kaverini. Sieltä ei kuitenkaan tullut ketään ulos vähään aikaan.

Toinen tapahtui samana päivänä, mutta aiemmin. Menin vessaan välitunnilla. Vessassa ei ollut silloin ketään, paitsi minä, kun menin sinne. No, olin juuri vetämässä vessaa, kun kuulin askelia kopin ulkopuolelta. Siis, niin kuin joku olisi hiljaa ”hiipinyt” vessakopin ulkopuolella. Minua alkoi pelottamaan, joten avasin oven äkkiä, mutta ulkopuolella ei ollut ketään. Samoin ei käytävässäkään.

Muutkin ovat kuulemani mukaan kokeneet vessassa jotain ”pelottavaa”. Siellä on kuulemma joskus tehty spiritismiäkin. En tiedä, onko edes totta?

Kirppu kirjoitti:

Viimeyönä (kirjoitettu 3.5.2008) nukuin olohuoneen sohvalla (koska omassa huoneessani oli hämähäkki). Lueskelin kirjaa siinä vielä hetken, ja kun olin sammuttanut valon, aloin kirjoittaa tekstiviestiä. Kuulin kun isän makuuhuoneen ovi aukesi, joku käveli käytävällä ja avasi takkahuoneen oven. Enempää en muista kuulleeni, mutta aamulla heräsin siihen, kun muut pohdiskelivat, että kuka oli laittanut valot saunaan, sekä pesuhuoneeseen ja avannut takkahuoneen oven.
Itse oletin, että se oli isäni naisystävä, joka kävi katsomassa miten lapsensa nukkuvat, enkä siksi kiinnittänyt sen enempää huomiota asiaan. Aamulla vasta aloin miettimään, että miksi en viitsinyt kääntää päätäni ja katsoa isäni makuuhuoneen ovelle.
Aamulla sitten soitin veljelleni, jos hän olisi käynyt täällä mutta eipä ollut.
Unissakävelyä ei ole ainakaan ennen ilmennyt kenelläkään.

pelko kirjoitti:

Kun olin 14-vuotias, olin menossa kaverilleni kävellen. Sinne on matkaa n. 3 km. Lähdin kävellen koska kukaan ei voinut viedä minua sinne ja pyöräni oli rikki. No kuitenkin, kun olin kävellyt semmoiset 500 metriä, minulle tuli tunne että voisin tehdä mitä vain nyt. Olin aina halunnut uskoa paranormaaleihin juttuihin. Niin päätin uskoa, että minä olisin jo melkein perillä. Ensin se ei toiminut, mutta sitten laitoin silmäni kiinni ja toivoin samaa uudestaan, kunnes kuulin kaverini äänen jolle olin menossa. Hämmästyin ja avasin silmäni. Olin n. 30 metrin päässä heidän talostaan. Hän näki minut ikkunasta ja ryntäsi avaamaan oven. Kysyin että oletko ollut kokoaika kotona? Sitten hän vastasi että ”Kyllä” Ja sanoi vielä, että ”Mikä ihme sinulla kesti, olen odotellut jotain 2 ja puoli tuntia sinua” Normaalisti matkaan menee alle tunti ehkä jotain 15 – 30 minuuttia. Ja siinä samassa vastasin kaverilleni, että minun täytyi syödä eka. Sanoin niin, koska en viitsinyt sanoa totuutta mitä tapahtui, koska kaverini ei olisi kuitenkaan uskonut ja olisi pitänyt minua hulluna. En unohda tuota kokemusta koskaan.

Emma kirjoitti:

Minua ja siskoani on jo jonkun aikaa vaivannut se, että syöpään kuollut äitimme ilmestyy meille mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Olimme siskoni kanssa kävelyllä ja meillä oli koirat mukana. Menimme kuntopolkua pitkin, ja se kyseinen polku kulkee metsässä. Yhtäkkiä molempien koirien niskakarvat nousivat pystyyn ja ne rupesivat haukkumaan. Katsoimme siskoni kanssa sinne mihin koirat toljottivat lasittunein silmin. Maasta kohosi musta pallo, joka räjähti tomuksi. Tomun keskellä seisoi edesmennyt äitimme ja hymyili meille. Siskoni (9v) katsoi näkyä ja tarrasi minuun. Koiramme lähtivät vetämään häntä kohti ja ulisivat päästessään lähelle. Äitimme kosketti koiria ja ne molemmat menivät makuulle. Tässä vaiheessa päästimme kauhuissamme irti talutushihnoista ja aloimme kiljua täyttä kurkkua. Äitimme nosti katseensa ja tuijotti meitä pelokkain silmin ja sanoi hiljaa ”Olen palannut”, jonka jälkeen katosi. Otimme koirien talutushihnoista kiinni ja raahasimme ne väkisin liikkeelle. Juoksimme niin kovaa kotiin kuin pääsimme. Koirat ovat siitä asti aina menneet siihen kohtaan, jossa olimme nähneet äitimme ja ulisseet. Isämme vain naureskelee, sillä ei usko mihinkään yliluonnolliseen.

Toinen oli se, kun olin ratsastustunnilla ja hyppäsimme. Sain hevoseni käyttäytymään hyvin, ja sitten viereisellä laitumella aidan viertä laukkaavan hevosen selässä istui äitini. Kiljaisin ja tipuin selästä. Ratsastuksenopettajamme juoksi viereeni kauhuissaan ja kysyi mitä pelästyin. Selitin nopeasti ja opettaja katsoi hevoseen päin. Se seisoi rauhallisena ja nyhti ruohoa. Opettaja käski minun lähteä kotiin ja kerroin isälle. Hän ei taaskaan uskonut.

Koulussa liikuntatunnilla pelasimme pesäpalloa, joka oli äitini elämä minun ikäisenäni (15v). Kun en pariin lyöntiin osunut, kuulin hänen pehmeän äänensä ”Lyö rauhallisesti ja keskity, minä autan”. Ja niin löin kunnarin, joka lensi melkein yli rajojen. Kerroin opettajalleni tästä ja hän sentään uskoi ja käski käydä kertomassa koulupsykologille. Kerroin hänelle ja sain vihdoin turvaa. Psykologi vastasi, että jatkuvat ilmestymiset saattavat johtua kaipuusta.

Viimeisin ja ehkä kammottavin oli, kun olin juuri menossa nukkumaan ja jätin yövalon päälle. Äitini seisoi peilin edessä ja kääntyi minua päin. Hän sanoi näin ”Olen tiettävästi säikäyttänyt sinut ilmestymisilläni ja lupaan jättää sinut rauhaan. Pidä huolta siskostasi, äläkä pidä isääsi idioottina, vaikkei hän usko” Isä tuli katsomaan, kuka puhui ja näki äitini. Hän tuijotti näkyä ja räpsäytti silmiään, äiti oli poissa.

Viimeinen oli niin kammottava, että peili huoneestani on viety pois ja minä, sekä siskoni emme enää liiku niillä paikoilla, joilla äitimme on ilmestynyt näkyviin. Isäni tahtoo muuttaa, sillä haluaa yliluonnollisuudet pois pelottelemasta. Kertomukseni on ehkä melko uskomaton, mutta se on totta!

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.

Lue lisää kokemuksia täältä