Mikä onkaan mielenkiintoisempaa kuin kuulla ja lukea muiden kokemuksia jostakin sellaisesta selittämättömästä asiasta, joka on joskus sattunut myös omalle kohdalle? Tunsitko itse silloin pelkoa? Olitko hämmentynyt? Oliko kokemus aivan luonnollinen ja helposti selitettävissä oleva?

Koemme usein vastakkainasettelua sisäisen maailmamme ja rationaalisen ajattelun välillä – yleisesti hyväksytyn ajattelutavan tukiessa vanhassa ja perinteisessä pysymistä. Mutta kenen etu se loppujen lopuksi on?

Usein julkisessa keskustelussa vastakkain asettuvat tiede ja ihmisten omat kokemukset. Vaikka tiede on alun perin syntynyt pohtimaan maailmankaikkeuden syntyä ja olemassaoloa, me emme ole pystyneet selvittämään sitä vielä tähän mennessä. Mutta aistiiko ihminen enemmän kuin tiede pystyy todentamaankaan?

Historia tietää kertoa 1500-luvulla eläneestä puolalaisesta papista, matemaatikosta, talous- ja tähtitieteilijästä, Nikolaus Kopernikuksesta, joka parhaiten tunnetaan aurinkokeskeisestä maailmankuva-ajattelusta. Kopernikus oli hän, joka todisti, että maa kiertää aurinkoa – eikä päin vastoin. Tämä ajattelu on muuttanut täysin meidän käsityksemme aurinkokunnasta ja maailmankaikkeudesta. Tätä samaa pohdintaa erilaisin sanakääntein ja tarinoin käydään myös Tähteläiset –lehden palstoilla.

Jos ajatellaan ihmisen omakohtaisia kokemuksia ja otetaan esimerkiksi vaikka kuolemanrajakokemus, jossa henkilö menettää hetkeksi kehonsa hallinnan käyden kuoleman rajalla, mutta tullen kuitenkin takaisin omaan kehoonsa – sitä voi olla vaikea selvittää ihmiselle, joka ei tähän edes usko.

Hyvin usein tapahtuma käynnistyy esimerkiksi tapaturman tai kriisin kautta. Henkilö poistuu kehostaan ja liikkuu kirkasta valotunnelia pitkin ‘lämmintä valoa’ kohden. Siellä hän kohtaa usein sukulaisiaan tai valo-olentoja, jotka kertovat hänelle ettei vielä ole hänen aikansa koittanut. Tällaisen kuuluisi myös olla tieteellinen todiste kuolemanrajakokemuksesta ja sielun irtaantumisesta sekä ennen kaikkea sielun kuolemattomuudesta. Näin pitkällä ei kuitenkaan tieteessä vielä olla. Mutta vaistoaako ihminen enemmän kuin tiede pystyy kertomaan?

Näin pohtii Tähteläiset -lehden päätoimittaja Asko Nummela.

Uusimmassa Tähteläiset -lehdessä kerrotaan mm. Rauni-Leena Luukanen-Kilden kuolemanrajakokemuksesta seuraavaa.

– Energiaruumiini irtosi fyysisestä kehosta ja kellui katon rajassa täsmälleen samassa asennossa, jossa fyysinen kehonikin oli, Rauni-Leena kertoo lehdelle.

– Minulle näytettiin tulevat tapahtumat. Sitten selitettiin, miksi niin tapahtuu ja, että kaikki on hyvin suunniteltu.

Ensimmäinen Rauni-Leena Luukanen-Kilden ruumiistapoistuminen tapahtui spontaanisti. Luukanen kuitenkin innostui asiasta ja pystyi poistumaan kehostaan myös tietoisesti ilman traumaattista kokemusta, jotka hyvin usein liittyvät kuolemanrajakokemuksiin. Hän myös kirjasi matkoiltaan sellaista tietoa, jota hänen muuten olisi mahdotonta tietää ja jotka hän pystyi tarkistamaan jälkeenpäin. Näin hän sai omakohtaista tietoa energiaruumiinsa olemassaolosta, sekä sen kanssa liikkumisesta.

Tarina lähtee etenemään nuoruudesta ja paljastaa monia mielenkiintoisia yksityiskohtia elämästään; yksi asia johtaa toiseen, toinen kolmanteen jne. Kaikki on siis ennalta suunniteltua.

Rauni-Leena Luukanen-Kilde kertoo lisää kokemuksistaan ja elämäntiedoistaan Tähteläiset lehden uusimmassa numerossa.

Tutustu Tähteläiset -lehteen täällä.

Rauni Leena Luukanen-Kilde on tuttuun tapaan luennoitsemassa myös tulevilla Kosmisilla Parapäivillä.

Asko Nummela
Päätoimittaja
Tähteläiset -lehti
www.lehti.tahtelaiset.com