Inhimillinen tekijä -sarja käsitteli kuolemanrajakokemusta
Inhimillisessä tekijässä käsiteltiin kuolemanrajakokemuksia, jotka ovat sukua niin sanotuille ruumiista irtautumistapauksille.
Ohjelmassa haastateltiin lääkäri Matti Kiviluotoa, Marja Rehniä ja tutkija Leo Näreahoa.
Kuolemanrajakokemus on tyypillinen joillekkin henkilöille, jotka ovat käyneet lähellä kuolemaa (esim. sydänpysähdyksen kokeneille). Kokemuksen aikana henkilö kokee irtautuvansa kehostaan ja seikkailee toisissa ulottuvuuksissa, tyypillistä on nousta esim. tunnelia pitkin kohti kaunista valoa. Kuolemanrajakokemuksen aikana saatetaan myös saada erilaisia viestejä esim. kuolleilta sukulaisilta.
– Yhtä selkeetä, psykologista tai fysiologista teoriaa, joka nätisti selittäisi kaikki nämä piirteet (kuolemanrajakokemuksessa aistitut asiat) ei kyllä ole, Tutkija Leo Näreaho kertoo haastattelussa
Katso ohjelma haastatteluineen kokonaisuudessaan tästä linkistä.
Lue myös miten kuolemanrajakokemus muutti amerikkalaisen neurokirurgin elämän. Kuolemanrajakokemusta käsittelimme myös tässä artikkelissa, jossa pohditaan sielun olemassaolon mahdollisuutta.
2 kommenttia aiheeseen: Inhimillinen tekijä -sarja käsitteli kuolemanrajakokemusta
Vastaa
Näitä rajakokemuksia on tullut aika paljon mediassa viimeaikoina vai onko vain että itse on alkanut kiinnittämään huomiota tähän elämän mysteeriin. Itse asiassa kuolema ei tunnu mitenkään pahalta asialta ja oma mielipide meni melko tasan sen syöpää sairastavan naisen käsitykseen. Toki jo muutamia vuosia sitten tulin itse siihen tulokseen että olemme osa jotain suurta ja sitä voi kukin kutsua vaikka millä nimellä. Tämä ruumis on vain väliaikainen pysähdyspaikka ja tietoisuutemme on se tärkein joka jatkaa matkaa kun ruumis kuihtuu ja kuolee. Tämä maapallo on vain jotenkin vääristänyt ihmisten käsitystä elämän tarkoituksesta. Olemme lähinnä keskittyneet mammonan hankkimiseen ja toisten lyttäämiseen kautta oman edun tavoitteluun. En toki tarkoita kaikkia ja tuntuu että yhä enempi osa ihmisistä tajuaa että elämä ei ole perimmiltään sitä mitä se nyt on. Olen itse löytänyt luonnosta paljon vastauksia mikä on ihmisenä olemisen tarkoitus. Joskus puskee vieläkin se vanha ajattelu läpi mutta aika äkkiä sen saa tukahdutettua. Olen viime aikoina ajatellut että kun kuolema tulee olisi ihanne kuolla luonnon keskellä ilman mitään inhottavia hautajaisia ja osansa saisivat myös raadonsyöjät 🙂 Jo nyt kun kevät puskee ja ajattelee mitä kaikkea tulta luonnosta taas paljastuu en meinaa nahoissani pysyä että pääsee samoilemaan ja kuljeskelmaan uusissa paikoissa. Toki koira mukana.
Kuolevaisuuden tajuaminen kuuluu varmaankin jokaisen kehitykseen. Itsellä on se puoli ollut hallussa kuolemanrajakokemuksen jälkeen. Ei siihen tosin omalla kohdallani liittynyt toisia ulottuvuuksia tai valotunneleita, eikä onneksi lopulta sitä kuolemaakaan. Toivon ettei tarvitse vielä vuosikymmeniin kokea sitä uudestaan, enkä olisi pahoillani jos lääketiede kehittyisi niin pitkälle elinaikanani ettei tarvitsisi kuolla ollenkaan.
Kuolemaan liittyvä mystiikka on suurimmalta osalta yhtä joutavaa, minun mielestäni, kuin kaikki muukin mystiikka. Se tulee ihan yhtä lailla täydellisen kokemuksen tielle kuin kaikki muukin juureton roska mitä ihmiset tykkäävät keskuudessaan kierrättää.