![\"Luukku](\"http:\/\/paranormaaliblogi.files.wordpress.com\/2008\/12\/6.jpg\" "\\"Luukku")
<\/p>\n<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kuudennen luukun kokemukset.<\/p>\n
Paattio kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Tunnen eritt\u00e4in l\u00e4heisesti er\u00e4\u00e4n perheen, jossa tapaus oli seuraavanlainen:<\/p>\n Perheen \u00e4iti ja anoppi eiv\u00e4t ikin\u00e4 tulleet hyvin toimeen. Anoppi oli tyypillinen pahan ilman lintu, jonka t\u00e4ytyi puuttua joka asiaan. H\u00e4n teki alusta asti varsin selv\u00e4ksi sen, ettei h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n perheen \u00e4iti osannut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n oikein, ei varsinkaan osannut kasvattaa lapsiaan tai hoitaa kotiaan. Jopa p\u00f6yt\u00e4liinat oli silitetty v\u00e4\u00e4rin. Jossain vaiheessa anoppi sairastui ja joutui sairaalaan. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 pian sen j\u00e4lkeen perheen \u00e4iti her\u00e4si tunteeseen, ett\u00e4 huoneessa oli h\u00e4nen ja nukkuvan is\u00e4n lis\u00e4ksi joku muu. Ja niin oli: Anoppi seisoi verhojen luona, tutki verhoja ja oikoi niit\u00e4, kuin asetellen niit\u00e4 paremmin. \u00c4iti nousi h\u00e4mm\u00e4styneen\u00e4 s\u00e4ngyn laidalle istumaan, ja kutsui anoppia nimelt\u00e4, kysyen, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tekee, keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4, ja miksei t\u00e4m\u00e4 ole sairaalassa. Anoppi katsoi \u00e4iti\u00e4 olkansa ylitse, hymyili lempe\u00e4sti – Ja haihtui. Samassa puhelin soi. Sairaalasta ilmoitettiin, ett\u00e4 anoppi oli hetki sitten menehtynyt. J\u00e4rkytyksen sijasta \u00e4idille tuli rauhallinen olo: Anoppi oli k\u00e4ynyt tekem\u00e4ss\u00e4 sovinnon ja j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset.<\/p>\n Kyseinen perhe on aivan normaali. Se tapa, jolla \u00e4iti kertoi tapahtuneista tuoreeltaan, ei j\u00e4t\u00e4 minulle mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyksen varaa siihen, etteik\u00f6 n\u00e4in olisi oikeasti tapahtunut.<\/p>\n Anneli kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Oli y\u00f6 ja perheeni oli nukkumassa. Is\u00e4 oli juuri y\u00f6vuorossa, joten h\u00e4n ei ollut kotona. Nukuin, kunnes kuulin ovikellon soivan. K\u00e4\u00e4nsin vain kylke\u00e4ni ja jatkoin uniani. Parinkymmenen minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 se soi uudelleen. Muut perheenj\u00e4seneni olivat jo nousseet yl\u00f6s ja olivat olohuoneessamme yritt\u00e4en katsoa ulos ikkunasta, kuka olisi pimpottanut. Emme laittaneet valoja p\u00e4\u00e4lle. Pimpotus kuului jonkin ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 uudestaan, katsoimme ulos, mutta emme n\u00e4hneet mit\u00e4\u00e4n. Edes valo pihallamme, joka reagoi siihen kun joku tulee pihallemme, ei palanut. Loppuy\u00f6ksi menin \u00e4itini ja siskoni viereen nukkumaan, ja loppuy\u00f6 oli painajaista. En saanut unta ja pelk\u00e4sin. Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yritin sitten koulussa olla ihan normaalisti, mutta ajatukset hiipiv\u00e4t vaan mieleeni, ett\u00e4 mik\u00e4 tai kuka se oli. Sain oikeasti traumoja tuosta y\u00f6st\u00e4, ja tuosta l\u00e4htien olen pel\u00e4nnyt perjantai 13-p\u00e4ivi\u00e4. Tuo tapahtui juuri tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. On vaikeaa ajatella, ett\u00e4 ”huomenna on taas perjantai, 13” kun muistot hiipii mieleen.<\/p>\n En pysty viel\u00e4k\u00e4\u00e4n unohtamaan tuota, tai muuta paranormaalia jota olen kohdannut. Olimme \u00e4itini kanssa keitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aamulla puuroa pikkusiskoilleni, kun yht\u00e4kki\u00e4 kattila alkoi nostaa toista puoltaan ilmaan levylt\u00e4. Se piti outoa sihin\u00e4\u00e4.<\/p>\n Min\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4ni olimme tutkimassa yhden autiotalon pihaa, meit\u00e4 alkoi pelottaa ja menimme pois pihasta ja l\u00e4hdimme tiet\u00e4 pitkin pois p\u00e4in. K\u00e4\u00e4nnyimme takaisin katsomaan taloa ja ikkunasta tuli joku pieni valo, vaikka talo oli ollut autio jo monet kymmenet vuodet. Sen olimme tienneet, ett\u00e4 er\u00e4s mummo oli kuollut siell\u00e4 aikoinaan ja kiinnostuimme siksi menn\u00e4 tutkimaan sit\u00e4. L\u00e4hdimme todella nopeasti kaverilleni takaisin. My\u00f6s \u00e4itini ja isois\u00e4ni ovat kokeneet tuollaisia juttuja. He molemmat ovat n\u00e4hneet isomummoni vaikka h\u00e4n oli kuollut ja muuta sellaista. Karmeaa.<\/p>\n Joose kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Juoksin er\u00e4s ilta jolloin alkoi jo h\u00e4m\u00e4rty\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 lenkki\u00e4 kahden koirani kanssa, kun yht\u00e4kki\u00e4 n\u00e4in oudon ruskean, tanakan ja lyhyen hahmon joka juoksi kovaa vauhtia k\u00e4det ojossa eteenp\u00e4in. Koirat ampaisivat haukkumatta per\u00e4\u00e4n, mutta itse juoksin kovaa karkuun vaikkei se minua p\u00e4in tullutkaan. Koirat palasivat normaalisti takaisin, mutta itse olen kammoksunut mets\u00e4\u00e4n menoa tuon j\u00e4lkeen. Mets\u00e4ss\u00e4 ei ole koskaan asunutkaan karhuja, joten en pysyt selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mik\u00e4 hahmo oli enk\u00e4 n\u00e4hnyt sen kasvoja.<\/p>\n Aliisa kirjoitti:<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 tapahtui kaksi vuotta sitten. Olin ulkoiluttamassa koiraani kahden aikaan y\u00f6ll\u00e4, tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 miss\u00e4 k\u00e4velin koirani kanssa. Siell\u00e4 oli k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikka, jonka takana mets\u00e4 alkaa. P\u00e4\u00e4sin juuri siihen kohtaan mist\u00e4 ajetaan k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalle. K\u00e4\u00e4nt\u00f6paikka oli ihan pime\u00e4n\u00e4 ja sinne ei ylety katuvalo. Olin jatkamassa eteenp\u00e4in, niin kuin aina tein. Aloin k\u00e4vell\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalla kun koirani j\u00e4hmety paikalle ja ei suostunut liikkumaan mihink\u00e4\u00e4n. Nostin katseeni maasta suoraan eteenp\u00e4in kun huomasin tuijottavani punaisia silmi\u00e4. Tuijotin kauhuissani niit\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nnyin juoksemaan koirani kanssa takaisin tiet\u00e4 pitkin. Juoksin kerrostalon ohi joka oli ihan siin\u00e4 vieress\u00e4, k\u00e4\u00e4nnyin katsomaan taaksep\u00e4in huomaten miten silm\u00e4t k\u00e4\u00e4ntyi pois p\u00e4in.\u00a0 En uskaltanut menn\u00e4 en\u00e4\u00e4 sinne pitk\u00e4\u00e4n aikaan kun pime\u00e4 tuli. Luulin, ett\u00e4 mieli kuvitus teki kepposia tai joku leikki laserilla. Tajusin sen, ettei se voi olla, kun oma koirani on kaukasialainen, se ei ole ikin\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytynyt sill\u00e4 tavalla. Olen ennen tuota tapausta asunut sen mets\u00e4n l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 jo 13 vuotta ja tied\u00e4n omasta ja muiden kokemuksesta miten pelottava paikka se on. Vaikka siit\u00e4 on jo kaksi vuotta, niin en voi unohtaa sit\u00e4 vaikka olen kokeillut.<\/p>\n NNEA kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Makasin yhten\u00e4 aamuna sohvalla telkkaria katsellen. Kuulin takaani jonkun kuiskaavan ”Hei”. Ajattelin vain ett\u00e4 kuulen omiani, tai \u00e4\u00e4ni johtui pihalla leikkivist\u00e4 lapsista. Suljin siis ikkunan saadakseni katsoa televisiota rauhassa. Kohta kuulin taas k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4mm\u00e4n, mutta saman \u00e4\u00e4nen kuiskaavan jo kovemmalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 ”HEI!”. Pel\u00e4styin kamalasti\u00a0 ja nousin istumaan sohvalle. Takanani ei n\u00e4kynyt ket\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 kotona ollut siskonikaan ollut samassa huoneessa kanssani.<\/p>\n Toinen tapaus sattui ollessani pieni, vasta noin 5 tai 6-vuotias. Menin hakemaan y\u00f6ll\u00e4 juotavaa keitti\u00f6st\u00e4, enk\u00e4 laittanut valoja p\u00e4\u00e4lle. Kun olin saanut juotua, k\u00e4\u00e4nnyin l\u00e4hte\u00e4kseni takaisin nukkumaan. Eteeni ilmestyi py\u00f6r\u00e4tuolissa istuva punahiuksinen tytt\u00f6. S\u00e4ik\u00e4hdin ja juoksin s\u00e4nkyyn niin nopeasti kuin p\u00e4\u00e4sin.<\/p>\nTykk\u00e4ys ja jakotoiminnot:<\/div>