![\"Luukku](\"http:\/\/paranormaaliblogi.files.wordpress.com\/2008\/12\/8.jpg\" "\\"Luukku")
<\/p>\n<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kahdeksannen luukun kokemukset.<\/p>\n
Kauhukakara95 kirjoitti:<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 tapahtui, kun olin viidennell\u00e4 luokalla. Olin siskoni ja kahden kaverini kanssa meid\u00e4n naapurissa. Menimme siell\u00e4 olevaan vanhaan navettaan. Siell\u00e4 oli yksin\u00e4inen vasikka. Annoimme sille ruohoa ja vasikka j\u00e4i sinne mussuttamaan tyytyv\u00e4isen\u00e4 ruohoa. Sitten kun olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, vieress\u00e4mme oleva ovi pamahti kiinni itsest\u00e4\u00e4n. Siskoni pukki minua eteenp\u00e4in ja huusi ”vauhtia nyt!”. Kaverimmekin juoksi kovaa vauhtia suureen hein\u00e4latoon. Siell\u00e4 oli iso ovi, joka oli auki, ovesta n\u00e4ki naapurin pihan. Huokailimme helpotuksesta, mutta sitten min\u00e4 purskahdin itkuun, en tied\u00e4 miksi, kai minua pelotti. Kaverini ja sikoni lohduttivat minua ja sanoivat, ettei muka ole mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4. Sitten kun palasimme navetan sis\u00e4lle, menimme sinne huoneeseen mink\u00e4 ovi pamahti kiinni. Sen vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 oli toinen ovi, mutta se oli naulattu kiinni. N\u00e4imme tumman hahmon nurkassa. Kiljuimme ja juoksimme ulos navetasta. Hypp\u00e4simme py\u00f6rien selk\u00e4\u00e4n ja poljimme pois. Korviimme kantutui vain vasikan \u00e4\u00e4ni.\u00a0 Se oli tosi karmivaa. En ole sen j\u00e4lkeen k\u00e4ynyt l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n navettaa.<\/p>\n Eerika kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Olin kes\u00e4kuun alussa t\u00e4dill\u00e4ni, kuopiossa. T\u00e4tini asuu pieness\u00e4 omakotitalossa. Kerran kun t\u00e4tini pyysi hakemaan perunoita kellarista, astelin kellariin. Siell\u00e4 oli pime\u00e4\u00e4, mutta minulla oli taskulamppu. Otin suuren perunas\u00e4kin nurkasta ja aloin lastata perunoita pienemp\u00e4\u00e4n pussiin. Kuulin portaista askelia ja tietenkin ajattelin, ett\u00e4 se on t\u00e4ti mutta kysyin varmuuden vuoksi: ”kuka siell\u00e4?” seurasi hiljaisuus. Syd\u00e4n jyskytti ja minua puistatti. Katsoin portaisiin edelleen jyrk\u00e4sti ja p\u00e4\u00e4tin t\u00e4ll\u00e4 kertaa poimia perunoita niin, ett\u00e4 portaat olisivat n\u00e4kyvill\u00e4. Askelia ei en\u00e4\u00e4 kuulunut. Sen j\u00e4lkeen huusin t\u00e4ti\u00e4, koska en uskaltanut menn\u00e4 portaikkoon. T\u00e4ti ei vastannut. Ajattelin, ett\u00e4 ehk\u00e4 portaat vaan kumahtivat, kun olivat niin narisevat vanhat laudat, mutta ei. Yritin soittaa t\u00e4dilleni, mutta siell\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n olut tarpeeksi hyv\u00e4\u00e4 kentt\u00e4\u00e4. Itkin ja itkin kunnes kuulin taas jonkun k\u00e4velev\u00e4n portaissa. Siell\u00e4 oli t\u00e4tini ja h\u00e4n kysyi, ett\u00e4\u00a0 Huolestuin jo, kun olit niin kauan t\u00e4\u00e4ll\u00e4, miksi itket?”. Vastasin ett\u00e4 kuulin portaista monta kertaa askeleita. T\u00e4ti sanoi, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja unohdetaan murheet. Menin uteliaisuudestani katsomaan ruoan j\u00e4lkeen viel\u00e4 kellaria. K\u00e4velin portaat alas ja kuulin kuisketta aivan vierest\u00e4ni. Sain siit\u00e4 jonkun verran selv\u00e4\u00e4 ja kuulin: ”minun kellarini!” ihmettelin rohkeuttani vastata: ”okei, annan sinun olla rauhassa.” Sitten juoksin portaat yl\u00f6s. Sen koommin en ole k\u00e4ynyt t\u00e4dill\u00e4ni.<\/p>\n Henri kirjoitti:<\/strong><\/p>\n T\u00e4st\u00e4 on noin vuosi aikaa. Oli p\u00e4iv\u00e4 ja olin t\u00e4ysin hereill\u00e4, olin vanhempieni huoneessa ja makasin s\u00e4ngyll\u00e4 vatsallani. Edess\u00e4ni oli peili, josta n\u00e4in ovelle, sitten kaikki normaalit talon \u00e4\u00e4net kuten vanhempieni \u00e4\u00e4net ja koineitten \u00e4\u00e4net katosivat. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 tuntenut omia raajojani. N\u00e4in, ett\u00e4 ovesta k\u00e4veli siss\u00e4\u00e4n kummitus, joka oli kuin kauhukuvista revitty. Se k\u00e4veli taakseni ja pys\u00e4htyi katsomaan minua. K\u00e4\u00e4nnyin ymp\u00e4ri, siell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n. Katsoin takaisin peiliin, ei mit\u00e4\u00e4n. Yht\u00e4kki\u00e4 talon \u00e4\u00e4net palautuivat ja tunsin j\u00e4lleen raajani. Olin t\u00e4ysin hereill\u00e4 ja olen varma n\u00e4kem\u00e4st\u00e4ni.<\/p>\n Fone kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Olin viel\u00e4 pieni, kun t\u00e4m\u00e4 tapahtui. Olin tulossa kaupasta siskoni ja \u00e4itini kanssa. Oli ilta ja j\u00e4imme ulos katselemaan t\u00e4hti\u00e4. N\u00e4in eritt\u00e4in kirkkaan t\u00e4hden, joka vilkkui. Se tuli aina l\u00e4hemm\u00e4s ja l\u00e4hemm\u00e4s. Kysyin siskoltani, ett\u00e4 n\u00e4keek\u00f6 h\u00e4nkin sen. H\u00e4n vain vilkaisi ”t\u00e4hte\u00e4”, otti minua k\u00e4dest\u00e4 kiinni ja sanoi, ett\u00e4 nyt menn\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Asuimme ennen omakotitalossa. Pesuhuoneesta kuului askelia, mutta olin niin pieni, etten ainakaan muista kuulleni niit\u00e4. Unohdin asian. Sitten muutimme nykyiseen kotiimme. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 juttelimme siskoni kanssa. Olimme siskoni huoneessa, ja muita ei ollut kotona. Yht\u00e4kki\u00e4 sein\u00e4n takaa pesuhuoneesta alkoi kuulua askelia. Aivan kuin joku k\u00e4velisi puukengill\u00e4. Sitten kuului, ett\u00e4 saunan ovi avattaisiin. Olin aivan paniikissa ja kysyin siskoltani, kuuleeko h\u00e4nkin sen. H\u00e4n vastasi ett\u00e4 kuulee ja kertoi my\u00f6s, ett\u00e4 sit\u00e4 kuuluu aina v\u00e4lill\u00e4. Siskoni oli tottunut askeleisiin, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pelottanut. H\u00e4n kertoi my\u00f6s, ett\u00e4 edellisess\u00e4 kodissammekin oli pesuhuoneesta kuulunut askelia. L\u00e4hdimme siskoni huoneesta pois ja askeleet lakkasivat. Askeleet kuuluivat vain, jos olimme siskoni huoneessa. Ajattelin, ettei se niin pelottavaa ollut. Mutta sen j\u00e4lkeen, kun siskoni kertoi asiasta, askeleet alkoivat menn\u00e4 pesuhuoneesta vastap\u00e4iseen vessaan. Kuului, ett\u00e4 p\u00f6ntt\u00f6 olisi vedetty. Sitten askeleet meniv\u00e4t pesuhuoneeseen ja lakkasivat. Sitten niit\u00e4 kuului joka puolelta taloa; seinien takaa, joissa ei itseasiassa ollut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, huoneista, joissa ei ollut ket\u00e4\u00e4n ja ”yl\u00e4kerrasta”, vaikkei meill\u00e4 sellaista olekkaan. Kun menin yst\u00e4v\u00e4lleni, kuulin sielt\u00e4kin askelia. Aivan, kun askeleet seuraisivat minua. \u00d6isin se k\u00e4velee sein\u00e4n toisella puolella (jossa ei ole mit\u00e4\u00e4n) ja en saa mitenk\u00e4\u00e4n unta. \u00c4\u00e4net tuntuvat todella pahoilta ja minun on pakko nousta yl\u00f6s.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 menin laittamaan saunaa p\u00e4\u00e4lle. Oven vieress\u00e4 lauteilla oli joku, joka hengitti niskaani. Vilkaisin siihen ja n\u00e4in h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti jonkun olennon. Se oli aivan kuin hirvi\u00f6, mutta se oli ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 koivun lehdiss\u00e4. Pel\u00e4styin eritt\u00e4in paljon, enk\u00e4 ole sen j\u00e4lkeen mennyt laittamaan saunaa p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n Ansu kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Ollessani ala-asteella koulumme mets\u00e4ss\u00e4 odottamassa bestist\u00e4ni n\u00e4in v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kahden puun v\u00e4liss\u00e4 vaaleatukkaisen ik\u00e4iseni tyt\u00f6n, jolla oli valkoiset housut, valkoinen t-paita ja vaalea iho. Tytt\u00f6 oli selk\u00e4 minuun p\u00e4in ja k\u00e4velless\u00e4ni l\u00e4hemm\u00e4ksi h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi katseensa ja l\u00e4hti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n toisen puun suuntaan. En tunnistanut tytt\u00f6\u00e4 (olin viidenkymmenen oppilaan kyl\u00e4koulussa, jossa kaikki tunsivat kaikki), mutta h\u00e4n n\u00e4ytti niin normaalilta, etten ymm\u00e4rt\u00e4nyt pel\u00e4t\u00e4 ennen kuin tytt\u00f6 p\u00e4\u00e4si toisen puun taakse piiloon ja katosi. My\u00f6hemmin sama tytt\u00f6 samoissa vaatteissa k\u00e4veliyst\u00e4v\u00e4ni ja minun per\u00e4ss\u00e4ni er\u00e4st\u00e4 lenkkipolkua mets\u00e4n l\u00e4pi (koulun liikuntatunnilla). Kysyin yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni, n\u00e4kik\u00f6 h\u00e4n tyt\u00f6n ja h\u00e4n my\u00f6nsi n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4. Mietimme hetken uskaltaisimmeko puhua vieraalle lapselle, jota emme tunteneet emmek\u00e4 olleet ennen n\u00e4hneet ja kun taas k\u00e4\u00e4nnyimme, oli tytt\u00f6 kadonnut. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli t\u00e4ysin mahdollista, ett\u00e4 tytt\u00f6 olisi k\u00e4\u00e4ntynyt mets\u00e4\u00e4n ja jatkanut sen l\u00e4pi matkaansa, mutta ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla h\u00e4n ei ole voinut p\u00e4\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kautta pois mets\u00e4st\u00e4 ilman, ett\u00e4 olisin huomannut. Viimeisen kerran n\u00e4in tyt\u00f6n parin vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4, kun hain toista yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni ulos ja h\u00e4nen avatessaan ovea tuo tytt\u00f6 katsoi minua oven vieress\u00e4 olevasta ikkunasta. Kysyin yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni kuka h\u00e4nen kaverinsa on ja h\u00e4n oli ihmeiss\u00e4\u00e4n, koska oli kotona vain vanhempiensa kanssa. Tytt\u00f6 on jokaisella kerralla n\u00e4ytt\u00e4nyt t\u00e4ysin normaalilta, k\u00e4vellyt normaalisti ja ollut muutenkin aivan kuin normaali ihminen. Tosin iho on l\u00e4hes yht\u00e4 valkea kuin vaatteet ja h\u00e4n oli viel\u00e4 kolmannellakin tapaamiskerrallamme noin kuusi- tai seitsem\u00e4nvuotias. En ole mill\u00e4\u00e4n kerralla pel\u00e4nnyt tytt\u00f6\u00e4, mutta jotenkin aina on tullut omituinen, ontto olo.<\/p>\n _________________________________________________________________________<\/p>\n Onko sinulle, perheenj\u00e4senellesi tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai s\u00e4hk\u00f6postilla osoitteeseen yhteys(\u00e4t)<\/strong>paranormaaliblogi.net.<\/strong> Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestiss\u00e4si haluatko, ett\u00e4 mainitaanko sivuillamme viestin yhteydess\u00e4 nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiinty\u00e4 tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siit\u00e4 viestiss\u00e4si, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle<\/span>. Viesti n\u00e4kyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n taholta<\/span>.<\/strong><\/p>\n Lomake:<\/strong><\/p>\n\n<\/div>\n