![\"Luukku](\"http:\/\/paranormaaliblogi.files.wordpress.com\/2008\/12\/12.jpg\" "\\"Luukku")
<\/p>\n<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kahdennentoista luukun kokemukset.<\/p>\n
J47 kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Noin 3-4 vuotta sitten leikin mets\u00e4ss\u00e4 ja rakentelin majoja. Menin vakiomajalle yksin vuolaamaan puun oksista ”aseita”. Siell\u00e4 sitten hiljaa puukko k\u00e4dess\u00e4 keppi\u00e4 veistelin. V\u00e4h\u00e4n ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 suolta alkoi kuulua kuiskausta muutamalla sanalla ”Lopeta.” ja jotain muuta mit\u00e4 en muista. Olen kuullut sielt\u00e4 kuiskintaa kahtena eri p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Oli sen verran valoisaa ja harvassa niin ohuita puita, ettei niihin olisi voinut pienik\u00e4\u00e4n ihminen piiloutua. J\u00e4in vain tuijottamaan sinne muutamaksi minuutiksi, jonka j\u00e4lkeen l\u00e4hdin kotiin.<\/p>\n Annika kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Olin yst\u00e4v\u00e4ll\u00e4ni Mellalla y\u00f6t\u00e4 ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 l\u00e4hti juhliin. J\u00e4imme kotiin kahdestaan. Klo 23.00 aikaan menimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n keitti\u00f6\u00f6n ja j\u00e4tin puhelimeni sohvalle. Sohvalle palattuamme huomasin k\u00e4nnykk\u00e4ni kadonneen. Etsimme k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ni pitk\u00e4\u00e4n, kunnes Mella p\u00e4\u00e4tti soittaa siihen. Angelo kirjoitti:<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 tapahtuma jonka kerron tapahtui noin 4 vuotta sitten Turun linnassa. Kun p\u00e4\u00e4simme linnaan l\u00e4hdimme oppaan kanssa kier\u00e4m\u00e4\u00e4n linnan eri paikkoja. Sitten opas johdatti osan porukasta linnan ala-osiin, jossa sijaitsi paikka miss\u00e4 vankeja ja hulluja oli pidetty, ns. tyrm\u00e4 tai jonkinlainen hullujen huone. Kun p\u00e4\u00e4simme kaltereiden taakse siihen vanhaan haisevaan selliin, opas alkoi kertoa, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli ollut hullu vanki joka oli tappanut vartian ja sellitoverinsa. Minulle tuli kylmi\u00e4 v\u00e4reit\u00e4 ja tunsin oloni jotenki masentuneeksi ja ahdistuneeksi, kun n\u00e4in vankien kuvat. Ne olivat viel\u00e4 oikein synk\u00e4t taulut. Huonekkin oli ahdas, ankea ja todella synkk\u00e4 ja siell\u00e4 oleva outo haju oli jotain todella outoa. Martsa kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Ollessani noin kymmenvuotias vietin koulup\u00e4ivien j\u00e4lkeen iltap\u00e4iv\u00e4t yksin kotona, koska molemmat vanhempani olivat t\u00f6iss\u00e4. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 istuin olohuoneen sohvalla katsomassa televisiota. Sohva oli sijoitettu niin, ett\u00e4 olin aivan keitti\u00f6n oven edess\u00e4 selk\u00e4 keitti\u00f6\u00f6n p\u00e4in. Yht\u00e4kki\u00e4 tunsin jonkun laskevan k\u00e4den olkap\u00e4\u00e4lleni. Arvelin sen olevan \u00e4itini, mutta kun vilkaisin taakseni, siell\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n. L\u00e4mp\u00f6 kuitenkin tuntui olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4ni viel\u00e4 parin sekunnin ajan. En kuitenkaan pel\u00e4stynyt, koska kokemus ei tuntunut pelottavalta. Jatkoin television katselua. \u00c4itini tultua kotiin kerroin h\u00e4nelle mit\u00e4 oli tapahtunut. H\u00e4n ei tuntunut ottavan minua vakavasti, vaan kuittasi asian sanomalla, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli varmaan minun suojelusenkelini. Nyt aikuisemmalla i\u00e4ll\u00e4 en en\u00e4\u00e4 usko, ett\u00e4 asialla oli enkeli. Olen kuitenkin edelleen vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 jokin oikeasti kosketti minua. Kokemus oli niin todentuntuinen, ett\u00e4 muistan sen edelleen. Ehk\u00e4 se oli se kotikummitus, jota is\u00e4ll\u00e4ni oli tapana syytt\u00e4\u00e4, jos jotakin katosi.<\/p>\n Phoebe kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Olin illalla (melko aikaisin) menossa nukkumaan. Menin s\u00e4nkyyni, ja k\u00e4\u00e4nnyin kyljelleni, selk\u00e4 huonetta p\u00e4in. Olin aivan rauhassa, kunnes tunsin kuinka kylm\u00e4 k\u00e4si hiveli selk\u00e4\u00e4ni. Pel\u00e4styin ja nousin yl\u00f6s. Outoa t\u00e4ss\u00e4 oli se, ett\u00e4 en kerinnyt edes silm\u00e4\u00e4ni ummistaa, tai olla edes kovin v\u00e4synyt.<\/p>\n Toisella kerralla olin my\u00f6s illalla huoneessani. Istuin s\u00e4ngyll\u00e4ni ja rukoilin hiljaa perheelleni voimia (meill\u00e4 sattuu olemaan kotona todella huonosti asiat). Samalla rukoilin itselleni voimia jaksaa. Kun rukouksen j\u00e4lkeen menin s\u00e4ngylle makaamaan, n\u00e4in kuinka tumma hahmo kulki savun lailla kohti kattoa ja vilkutti minulle kuin hyv\u00e4stiksi. Tuo kokemus oli niin pelottava ja aito, ett\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin minulle saattaa tulla paniikki huoneessani.<\/p>\n
\nPuhelimeen ei saatu yhteytt\u00e4 ja se h\u00e4lyytti vain varattua. Ihmettelimme, ett\u00e4 miten puhelin voi noin vaan h\u00e4vit\u00e4 ja sitten yht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4lyytt\u00e4\u00e4 varattua kun siihen soittaa. Unohdimme kokojutun kunnes taas rupesimme etsim\u00e4\u00e4n ihan jokapaikasta. Viel\u00e4kin puhelin tuuttasi varattua, kun siihen yrittii soittaa. Aloimme jo olla peloissamme. Katsoimme vain telkkaria ja makasimme sohvalla. Yhdess\u00e4 vaiheessa siltin k\u00e4dell\u00e4ni mattoa ja huomasin yht\u00e4kki\u00e4 puhelimen k\u00e4dess\u00e4ni. Katsoimme Mellan kanssa pelosta kankeana puhelintani k\u00e4dess\u00e4ni. Siin\u00e4 n\u00e4kyi Mellan numero ja se oli soittamassa. Siis eih\u00e4n k\u00e4nnykk\u00e4 voi yht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4vit\u00e4 sohvalta ? Etsittiin sohvan alta, tyynyjen alta ja kaikki kohdat, mutta k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4 ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n. Sitten yht\u00e4kki\u00e4 se on vaan k\u00e4dess\u00e4ni? Tapahtumasta on nyt kulunut puoli vuotta ja aina v\u00e4lill\u00e4 tapahtuma palautuu mieleen, eik\u00e4 me ymm\u00e4rret\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n miten se oli mahdollista.<\/p>\n
\nSitten se tapahtui… Yht\u00e4kki\u00e4 tunsin, ett\u00e4 joku tai jokin yritti menn\u00e4 korvani kautta kehoni sis\u00e4\u00e4n, kuin jokin paha henki tai jotain. Kun se jokin yritti menn\u00e4 korvani kautta sis\u00e4\u00e4n, korvassani kuului naurua ja sellaista tuskan kuuloista \u00e4\u00e4nt\u00e4. Siis sit\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 on vaikea kuvitella. Se oli jotain todella outoa. \u00c4\u00e4ni oli niin voimakas ja kuulosti ihan joltain demonin \u00e4\u00e4nelt\u00e4. Kun kuulin t\u00e4m\u00e4n kammottavan \u00e4\u00e4nen rupesin heti kaivamaan korvaani ja olin todellakin pieness\u00e4 shokissa. Jokin paha henki yritti p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4ni tai p\u00e4\u00e4si sis\u00e4\u00e4ni vanhassa Turun linnassa, mutta kellekk\u00e4\u00e4n en kertonut t\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 kukaan huoneessa olleista ihmisist\u00e4 huomannut t\u00e4t\u00e4. Se on mietittytt\u00e4nyt, ett\u00e4 mik\u00e4h\u00e4n se oli. T\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hiaikoina aijon viel\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 Turun linnassa ja samassa vankityrm\u00e4ss\u00e4, miss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 outo ”henki” meni korvaani.<\/p>\nTykk\u00e4ys ja jakotoiminnot:<\/div>