![\"Luukku](\"http:\/\/paranormaaliblogi.files.wordpress.com\/2008\/12\/13.jpg\" "\\"Luukku")
\nT\u00e4ss\u00e4 kolmannentoista luukun kokemukset.<\/p>\n
\nT\u00e4ss\u00e4 kolmannentoista luukun kokemukset.<\/p>\n
S kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Olin t\u00e4ll\u00f6in 10-vuotias, kun olin pikkusiskoni kanssa illan kahdestaan m\u00f6kill\u00e4. Ajattelimme vaan maata laiturilla ja katsella t\u00e4hti\u00e4. V\u00e4h\u00e4n ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 tunsin koskettelua vartalollani, siskokin oli kauakana minusta joten h\u00e4n ei sit\u00e4 tehnyt. Sen pidin viel\u00e4 ihan normaalina asiana, enk\u00e4 pel\u00e4stynytk\u00e4\u00e4n paljoa, vaan jatkoin t\u00e4htien katselemista. Meni noin 15-minuuttia ja n\u00e4in taivaalla liikkuvia vaaleita hahmoja, s\u00e4ik\u00e4hdin kauheasti ja kysyin siskoltani mit\u00e4 nuo olivat. H\u00e4n sanoi ettei n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n. Taas pari minuuttia ja sama ilmestyi uudestaan. Olen aivan varma, ett\u00e4 silmieni edess\u00e4 leijaili ”otuksia”. En vain tied\u00e4 mit\u00e4 ne olivat. Sen j\u00e4lkeen en ole en\u00e4\u00e4 ollut miss\u00e4\u00e4n pime\u00e4ss\u00e4 kauaa yksin.<\/p>\n Liina kirjoitti:<\/strong><\/p>\n Istuin ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 lounasta perheeni kanssa, yht\u00e4kki\u00e4 lautaset l\u00e4htiv\u00e4t leijailemaan ilmaan. Ne nousivat v\u00e4h\u00e4n p\u00f6yd\u00e4st\u00e4. Olimme lounaalla silloin kuolleen mummoni talossa, jossa oli kuollut melkein koko sukumme. Se on kauhean pelottava talo ja sinne en yksin menisi. T\u00e4m\u00e4 ei ollut edes ainut kerta, yl\u00e4kerrasta kuuluu usein pianon soittoa ja verhot liikkuvat itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Janne kirjoitti:<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 tapahtui noin 2 ja puolivuotta sitten. Meill\u00e4 on 5 vuotias poika. Poikamme oli t\u00e4ll\u00f6in noin kolmen vanha. Katsoimme vaimoni kanssa jotain elokuvaa televisiosta iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n. Samassa minulle tuli tunne, ett\u00e4 jokin tai joku tarkkailisi meit\u00e4. En v\u00e4litt\u00e4nyt paljoakaan tuosta tunteesta, kun yht\u00e4kki\u00e4 kuulin henk\u00e4yksen joka sanoi minulle hyvin vaivautuneella ja varoittavalla \u00e4\u00e4nell\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isi menn\u00e4 katsomaan poikaamme, koska t\u00e4m\u00e4 oli vaarassa. Ensin ihmettelin tilannetta, mutta en v\u00e4litt\u00e4nyt siit\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4. Kuulin saman toiseen kertaan mutta kovempaa ja ehk\u00e4 hieman \u00e4rtyneell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. Nyt minua alkoi jo pelottaa, ja samassa se \u00e4\u00e4ni ”huusi” jo korvaani ett\u00e4 ’Mene katsomaan nyt poikaanne, h\u00e4n on vaarassa! T\u00e4m\u00e4 jokin tai joku tempaisi minut yl\u00f6s ja juoksin suoraa p\u00e4\u00e4t\u00e4 lastenhuoneeseen. Olimme unohtaneet vaimoni kanssa silitysraudan p\u00e4\u00e4lle ja se oli sytytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 liev\u00e4n tulipalon.<\/p>\n Toinen tapahtuma sattui aikaisempaa noin 5 kuukautta my\u00f6hemmin. Oli y\u00f6 ja her\u00e4sn lapsemme itkuun (olimme siirt\u00e4neet lastens\u00e4ngyn lastenhuoneesta meid\u00e4n huoneeseemme). Samassa n\u00e4in kuin jokin tumma varjo tuli lastens\u00e4ngyn luo ja ns. silitti t\u00e4t\u00e4. Samassa lapsen itku loppui ja se nukahti uudelleen. Samassa hahmo katosi yht\u00e4 nopeasti kun tulikin ja noin 15. min hahmon katoamisen j\u00e4lkeen saimme soiton, ett\u00e4 minun is\u00e4ni on menehtynyt. Lieneek\u00f6 is\u00e4ni tullut sanomaan hyv\u00e4stit pojallemme.<\/p>\n Liris kirjoitti:<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 tapahtui minulle kun olin luokkaretkell\u00e4 yhden y\u00f6n Valkeakosken l\u00e4heisess\u00e4 Kariniemen leirikeskuksessa. Siell\u00e4 on sellainen iso keltainen puutalo, jossa on ennen asunut joitain. Sinne meni joka vuosi noin joka luokka y\u00f6ksi. Siell\u00e4 kiert\u00e4\u00e4 huhu, Musta Mummo, joka on kuulemma siin\u00e4 keltaisessa talossa kummittelemassa, siis ”Vanhassa Kariniemess\u00e4”. Min\u00e4 innokas yliluonnollisesta menin tietenkin luokan tytt\u00f6jen ja pikien kanssa n. varttia vaille keskiy\u00f6t\u00e4 tuohon ”kummitustaloon” kuvaamaan kamerallani videota, sit\u00e4 olin himoinnut jo pitk\u00e4\u00e4n. K\u00e4velin pient\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4. Tunsin, ett\u00e4 joku olisi koskettanut olkap\u00e4\u00e4t\u00e4ni! Katsoin taakseni, mutta siell\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n. Huusin kavereilleni: ”Joku koski mua!”. Katsoin sein\u00e4n viereen. Siin\u00e4 oli musta hahmo istumassa ja nojaamassa sein\u00e4\u00e4 vasten. Se tuijotti minua silmiin. Kun k\u00e4skin kavereita katsomaan, hahmo katosi.<\/p>\n Pantheist kirjoitti:<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 on ihmeellisin kokemus jonka olen koskaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kokenut. Se tapahtui lokakuun 10. p\u00e4iv\u00e4 vuonna 2002. Olin tuolloin 13-vuotias ja olin kaverini perheen luona Porissa viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4. Vieraina olivat min\u00e4 ja kuusi muuta kaveriamme. Vietimme kekkereit\u00e4, katsoimme televisiota, pelasimme tietokoneella ja kuuntelimme lempi-b\u00e4ndiemme musiikkia. Lopulta tuli kuitenkin ilta ja kaikki muut kaverit tekiv\u00e4t jo l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n, kun min\u00e4 j\u00e4in viel\u00e4 kaverini luokse. Minun oli tarkoitus olla heill\u00e4 y\u00f6kyl\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Johonkin kello puoli kahdeksan aikaan kaverini is\u00e4 kysyi ett\u00e4 haluaisimmeko viel\u00e4 tehd\u00e4 jotakin kivaa yhdess\u00e4 n\u00e4in syntt\u00e4rien kunniaksi, niin kuin vaikka esimerkiksi katsoa jonkin kaverini lahjaksensa saaman elokuvan. Kaverini mietti hetken ja ehdotti ett\u00e4 mit\u00e4s jos teht\u00e4isiin taskulamppujen kanssa iltaretki Pomarkun Isonevan suolle, jossa h\u00e4n oli k\u00e4ynyt vanhempiensa kanssa joskus viime vuonna retkeilem\u00e4ss\u00e4 ja lintuja bongaamassa. Kaverini vanhemmat sanoivat ett\u00e4 tuopas se on ihan hyv\u00e4 ja omaper\u00e4inen ehdotus, ett\u00e4 mik\u00e4s siin\u00e4. Kaverini \u00e4iti meni keitti\u00f6\u00f6n tekem\u00e4\u00e4n meille ev\u00e4it\u00e4 retke\u00e4mme varten samalla kun is\u00e4 haki meille kaikille kellarista enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kunnolliset taskulamput.<\/p>\n Lopulta olimme valmiina l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Kello oli jo yli kahdeksan. Menimme sitten kaikki kaverini is\u00e4n autoon. Meit\u00e4 oli siis min\u00e4, kaverini ja h\u00e4nen vanhempansa. Pys\u00e4hdyimme tankkaamaan bensaa Noormarkussa joka on sopivasti matkan varrella. Sitten jatkoimme kohti Pomarkkua. Oli jo hyvin pime\u00e4\u00e4 ja pian alkoi sellainen alue jossa on ajettu paljon hirvikolareita. Kuuntelimme rauhassa musiikkia ja luin takapenkill\u00e4 Aku Ankkaa kun yht\u00e4kki\u00e4 teimme hirve\u00e4n \u00e4kkijarrutuksen. Olin saada syd\u00e4nkohtauksen. Aika kauas eteemme oli hyp\u00e4nnyt iso hirvi, jonka silm\u00e4t kiiluivat auton valokeilassa. Kaverini is\u00e4 pys\u00e4ytti auton kokonaan ja odotimme ett\u00e4 hirvi l\u00e4htisi tielt\u00e4. Pian se l\u00e4htikin ja jatkoimme varovasti matkaamme. Kohta saavuimme Isonevan suon parkkipaikalle jonne pys\u00e4k\u00f6imme automme.<\/p>\n Oli jo todella pime\u00e4\u00e4. Taskulamput k\u00e4siss\u00e4mme l\u00e4hdimme kulkemaan pime\u00e4ll\u00e4 suolla puisia lankkuja pitkin. Lenkki tuntui aika pitk\u00e4lt\u00e4 kun kerran lintubongaustornille, joka oli k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikkanamme, oli kuitenkin kohtalaisesti matkaa ja liukkailla kapeilla lankuilla oli k\u00e4velt\u00e4v\u00e4 varovasti ettei tipu suohon. Pimeys viel\u00e4 hidasti k\u00e4vely\u00e4 huomattavasti. Jonkin ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 sitten torni alkoi h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 kauempana. Sitten kun olimme p\u00e4\u00e4sseet sen juurelle, l\u00e4hdimme per\u00e4tt\u00e4in kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n yl\u00f6s sen jyrkki\u00e4 rappusia. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaivoimme ev\u00e4\u00e4t repuistamme ja aloimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n leipi\u00e4 ja juomaan mehua.<\/p>\n Pian kaverini sanoi kovalla \u00e4\u00e4nell\u00e4: ”Mik\u00e4 tuo on?” Katsoimme kaikki kaverini osoittamaan suuntaan. N\u00e4imme pime\u00e4ll\u00e4 taivaalla jonkin tumman lent\u00e4v\u00e4n kiekon. Katselimme sit\u00e4 ihmeiss\u00e4mme kun se koko ajan l\u00e4heni meit\u00e4 ja siirtyi lent\u00e4m\u00e4\u00e4n matalemmalla. Yht\u00e4kki\u00e4 se alkoi loistamaan kirkkaana valopallona ja tekem\u00e4\u00e4n siksakkia p\u00e4\u00e4mme yl\u00e4puolella. Olin todella peloissani ja niin olimme kaikki. Sitten se siirtyi sivummalle ja j\u00e4i leijumaan paikalleen. Siin\u00e4 se oli varmaan melkein kymmenen sekuntia kun tuijotimme sit\u00e4 totaalisen j\u00e4rkyttynein\u00e4 ja j\u00e4hmettyinein\u00e4 kuin patsaat. Sitten se sy\u00f6k\u00e4hti valtavalla nopeudella p\u00e4\u00e4mme yli. Silloin ainakin minulta tuli kuset housuun. Valopallo jatkoi lentoaan ja kiihdytti yh\u00e4 vauhtiaan kunnes katosi parin sekunnin sis\u00e4ll\u00e4 kauas horisonttiin. Olimme yh\u00e4 hirve\u00e4n pelon vallassa vaikka kykenimme jo sent\u00e4\u00e4n liikkumaan. Pulssini oli varmaan l\u00e4helle kaksisataa. Muut olivat aivan paikoillaan j\u00e4rkytyksen vallassa, Sitten kun viimein olimme jo rauhoittuneet sill\u00e4 tavalla ett\u00e4 pystyimme keskustelemaan, aloimme puhua n\u00e4kem\u00e4st\u00e4mme. Olimme kaikki sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 se oli oikeasti jonkin vieraan sivilisaation tekninen laite. Mit\u00e4\u00e4n muita mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti voinut olla. P\u00e4\u00e4timme sitten l\u00e4hte\u00e4 takaisin autolle. Jonkin ajan kuluttua saavuimme takaisin lenkin alku-paikkaan. Auto seisoi viel\u00e4 aivan samalla tavalla parkissa kuin olimme sen siihen j\u00e4tt\u00e4neetkin. L\u00e4hdimme ajamaan rauhallisesti takaisin kaverini kodille. Kun sitten lopulta p\u00e4\u00e4simme perille, soitin heti kotiini ja kerroin mit\u00e4 olimme n\u00e4hneet. Vanhempani vain nauroivat, mutta nauru loppui siihen kun kaverini is\u00e4 otti puhelimen ja sanoi ett\u00e4 se kaikki on ihan oikeasti totta.<\/p>\n Viel\u00e4 nykyisinkin perheeni ep\u00e4ilee tapahtuman todenper\u00e4isyytt\u00e4, mutta min\u00e4 en siit\u00e4 v\u00e4lit\u00e4. Itseasiassa olen vain iloinen siit\u00e4 ett\u00e4 olen saanut n\u00e4hd\u00e4 omin silmin jotain sellaista jota ainoastaan minimaalinen osa ihmiskunnasta saa koskaan kokea. On mukavaa saada olla varma siit\u00e4 ett\u00e4 meid\u00e4n ei tarvitse olla yksin t\u00e4ss\u00e4 niin suunnattomassa ja valtavassa maailmankaikkeudessa.<\/p>\n
\nsanaakaan sanomatta.<\/p>\n